lauantai 8. maaliskuuta 2014

Ruokaa vähällä rahalla

Kun ruokaa pitää saada pöytään vähällä rahalla, on helppo tukeutua makarooneihin, riisiin, tomaattisäilykkeisiin ja sen semmoiseen. Juurekset ovat myös edullisia kun taas leipä ja maitotuotteet alkavat olla jo aika kalliita. Edullinen ei ehkä välttämättä ole hurjan terveellistä - mutta kun on nälkä ja rahat vähissä, ei voi ihan kauheasti kuituja, luomua tai vihanneksia ja hedelmiä ajatella.
 
Koulussa luettiin Maslowin tarvehierarkiasta - se on jäänyt mieleen ja on pulpahdellut viime aikoina entistä useammin ajatuksiin. Missä kohdassa olenkaan tarvehierarkiassa kun ajatukset askaroivat koko ajan päivittäisessä pärjäämisessä? Koulussa kerrottiin, että olemme, siis me silloin koulussa käyneet oppilaat perheineen ja opettajat, ohittaneet tarvehierarkian alimmat portaat ja olimme pyramidin huipulla, omien itsenäisten tarpeiden tyydyttämisen osa-alueella. Meidän ei tarvinnut ajatella mistä saisimme päivittäisen ruokamme, missä viettäisimme yömme ja saisimmeko lämpöä, olisiko meillä koti ja löytyisikö vaatteita päällemme.
 


Nyt maailma on erilainen; olen ehkä joskus killunut pyramidin huipulla, ostanut muotivaatteita ja pitänyt koruja, suihkutellut hajuvettä korvan taakse lähtiessäni työpaikalle jossa olen tehnyt mukavaa työtä. Työn lomassa olen käynyt hakemassa kahviautomaatista kahvia, valinnut otanko termoksesta suomalaista kahvia vai espresso-keittimestä tummempaa herkkukahvia. Olen ollut parisuhteessa ja saanut rakkautta ja läheisyyttä, intohimoa ja tuntenut itseni rakastetuksi, onnelliseksi ja läheisilleni ja työpaikalleni tärkeäksi. Olen saanut arvostusta ja olen harrastanut asioita joista pidän, kehittänyt itseäni työssä ja harrastuksissa, parisuhteessa ja äitinä.

Suurin osa kaikesta tuosta on nyt kutistunut joko kokonaan pois tai pieneen osaan entisestä. Nyt joudun keskittymään oleelliseen; olen fyysisten tarpeiden pohjalaatikossa - mutta en ihan kokonaan kuitenkaan.

Rikas en ole koskaan ollut mutta en ihan köyhäkään.  Nyt olen aika kinkkisen kehnossa taloudellisessa tilanteessa. Raha on mielessä koko ajan ja se ärsyttää. Money makes the world go round voi hyräillä...

Onhan minulla vielä lapsen kanssa koti jossa asua - niin kauan kun työttömyyspäiväraha riittää kuukausikulujen maksuun. Ruokaan meillä voi mennä pari euroa päivässä, laskennallisesti. Sillä pitäisi saada ruoka kahdelle ihmiselle ja pienelle eläin-laumalle. Kun syö puuroa, pinaattilettuja ja kalapuikkoja sun muuta sen tyyppistä, pysytään kuosissa. Jos tapahtuu jotain yllättävää, menee elämä aivan sekaisin.

Aina ei muista, milloin sähkölasku tulee. Tai vakuutusmaksu, liiton jäsenmaksu jonka olen jakanut neljään osaan. Vakuutusmaksu on mikä on, sähkönkulutusta ei voi määräänsä enempää pienentää vaikka olisi koko ajan pimeässä ja jättäisi saunan lämmittämättä, pyykit silittämättä ja tekisi ruuan mahdollisimman tehokkaasti hellalla. Suurin osa sähkölaskua on nyt jo siirtohintaa - mikä ikinä sekin oikeasti on. Ainahan sähkö pitää siirtää asiakkaalle pistokkeen päähän; vaikka ei käyttäisi yhtään sähköä tämä siirto pitää maksaa joka tapauksessa.
Neljällä eurolla ainekset neljään ruoka-annokseen.
Ensin paloiteltiin pekonit pannulle tirisemään
Tänään söimme ihan hyvää ruokaa. Pekoni oli kaupassa menossa vanhaksi ja paketin päällä loisti kutsuvasti -30% -lappu. Olin kaupassa kympin setelin kanssa ja sillä oli tarkoitus ostaa ruoka minulle, lapselle ja eläimille neljäksi päiväksi. Pekoni siis hankittiin, luomu-versio (hintaan 2,49€ miinus alennus 0,75€ = 1,74€). Tomaattipyrettä (1,29€) ja säilyke-maissia (0,99€) tämän päivän ruokaan jonka pitäisi riittää myös maanantaille.  Ja riittäähän se, lapselle. Sunnuntaiksi ja tiistaiksi, ehkä jopa keskiviikoksi, teen chili con carnea jauhelihasta. Sen aineksit (säilykepavut, paseerattu chilitomaattipyree ja jauheliha) maksoivat yhteensä 4,51€, jauheliha oli myös vanhaksi menossa ja sain ostettua 400 gr hintaan 2,37€. Kotona on kaapissa vielä pari lihaliemikuutiota ja vajaa paketti riisi-ohraa. Selvisin ostoksista alle kympillä, mukana vielä kevytviili (0,36€) ja kaksi Rainbow verigreippiä (0,99€).

Leipä ja maito jäivät nyt hankkimatta, niitä hankin toivottavasti ensi viikolla. Mutta meillä on vielä näkkäriä toissa-viikolta, samoin vajaa rasia Oivariinia.

Lapsen kaveri oli kylässä kun kävimme pöytään. Hänkin tuli odottamaan pöydän ääreen ja arvasin hänen olevan nälkäinen; tällä kaverilla on myös rikkinäinen koti ja erilaisia hankaluuksia kotona kun kummallakin vanhemmalla on uudet suhteet ja kumppanit ja uusia sisarpuolia kummassakin kodissa. Toisessa kodissa ei ole omaa huonetta ollenkaan; lapsi asuu olohuoneen sohvalla.

Tietenkin tarjosin ruokaa myös kaverille. Kehui sitä hyväksi.

Näin tein tämänpäivän ruokamme, lauantaisen "makaroonirisoton". Perustana ruualle oli ruokakaapista löytynyt jo tammikuusssa ostettu kreikkalaisen makaroonipussin puolikas. Nämä makaroonit ovat suuren riisinjyvän mallisia.
Sitten laitettiin "riisimakaroonit" pannulle imemään makua ja aromia.
Paloittelin pekonin pannulle, paistoin sitä hetken ja heivasin makaroonit joukkoon. Paiston seosta hetken, kaadoin joukkoon tölkillisen yrttimaustettua tomaattipyrettä, lisäsin hulauksen vettä ja heitin sekaan kasvisliemikuution.
Seuraavaksi neste ja mausteet joukkoon, jätetään porisemaan.

Annoin homman porista pannulla parikymmentä minuuttia. Imuroin huushollin sillä aikaa, katoin pöydän ja kun lapsi oli maistanut ruokaa ja sen hyväksi todennut, sekoitin joukkoon vielä maissit ja ripottelin sekaan oreganoa ja hiukan basilikaa.
Kynttilään tuli ja sitten nauttimaan lauantain päivällisestä.
"Kulta-pieni, tule syömään!"
Nautimme annoksemme vesilasillisen kanssa - maitoon ei raha tänään riittänyt. Ja täytyy sanoa: juustoraaste olisi tgehnyt annoksesta kiitettävän arvosanan arvoisen. Nyt juustoa ei ollut mutta saimme mahat täyteen. Jälkkäriksi saimme muutaman eiliseltä jääneen karkin.

Paasto ei ole vielä päässyt kunnolla alkamaan - vaikka olin kyllä melkein koko viikon lihaa ja herkkuja syömättä.

Tänään on D-vitamiinia saanut ulkona kävelemällä: aurinko on paistanut!
Tiedontarve tulee tyydytettyä kirjaston hyllyjen välissä.
Tänään on inhimilliset perustarpeet saatu tyydytettyä: lämpöä ja ruokaa on saatu. Turvallisuutta tunnemme kotona ollessamme ja pientä sivistymistä on saanut hankittua parin tunnin kirjastovierailulla jossa sain luettua puolisen tusinaa lehteä ja lainasin kotiin kasan kirjoja. Ihan ilmatteeksi vielä!

Kiitos. Illalla saan vielä katsoa televisiota omalta sohvalta!

1 kommentti:

  1. On hyvä lukea blogiasi ja saa käsityksen tarkasta markasta. On niin väärin, että työhaluinen ihminen ei sitä löydä. Pitkänpäälle tuo sentin venytys käy liian raskaaksi, vaikka itsekin sitä joudun tekemään, niin en ihan noin tarkkaan kuitenkaan.

    VastaaPoista