Pääsiäisen rauhaisa aika

Oma orvokki ikkunalla

Pääsiäis-sunnuntai. Rauhallista. Nuorin lapsi lähti juuri kaverinsa luo. Ulkona on upea kevät-sää, uusi naapuri istuttelee kukkia puutarhaan. Kaivaa jotain annansilmän näköisiä kukkia multaan ja reunustaa taimen suurilla kivillä. Hän on jo rakentanut monta prikulleen samanlaista suurta orvokkiruukkua reunustamaan parvekepöytää - keltainen ja violetti orvokki aina vuorovälein. Orvokit kestävät viileää, mutta mietin kestävätkö nuo toiset  kylmät yöt - ehkä hyvinkin. Ei asia tietenkään kuulu minulle. Naapuri on kova kiroilemaan ja eilen koko piha raikasi kun hän  kantoi uusia kukkia laatikoissa sisään ovesta ja pauhasi v..tu, mä unohdin sen s...tana. Voi v..tu. Tähän miesystävä toisti perään lammasmaisesti omaa laatikkokasaa kantaen voi v..tu. Samanmielisiä ovat, siis. Uudet naapurit ovat muuttaneet takaisin Suomeen jostakin ulkomailta jossa asuivat pari vuotta, kertoi naisen äiti johon törmäsin postilaatikoilla. Pariskunta itse ei sano mitään, ovat varmasti tottuneet asumaan jossain isossa kerrostalossa jossa ei naapureita tervehditä - luulen, että sekin on jo vanhanaikaista.

Joo. Mikäs siinä. Olen itse niin tolkuttoman vanha ja menneen maalaismaailman kasvatti, että en kiroile ja tulen jotenkin kiusaantuneeksi kun muut kiroilevat. En osaa suhatutua siihen - paitsi tietenkin, jos joku kiroilee, jos jotakin sattuu, kuten jos lyö vasaralla sormeen. Silloin irtoaa itseltäkin jo Perkeleen manaus. Alapää-sanasto ei taivu itseltä, ei mitenkään.

Eli toivon, että en tuollaista kuule, mutta kun kuulen, olen olevinaan, että en huomaa....

Kirjava lanka uuteen käsityöhön.
Nyt ei huvita

Olen lueskellut muutaman vanhan lehden. Taas uusi pieni neuletyö ei nyt huvita. Mietin, menisinkö kissan kanssa ulos, vai yrittäisinkö pyöräilyä. Yskittää vieläkin aika lailla, mutta ulkona on niin lämmin, että ehkä siellä voi oleilla jollei mene rantaan. En halua pidentää tätä flunssaa yhtään enempää. Mutta ulos kevääseen on kiva mennä. Pihalla on jo peippo, jättisuuri kimalainen lenteli ikunaa päin äsken. Ikkunan toisella puolen oli ruukussa orvokki; siihenkö se yritti ikkunan läpi tulla? Siirsin orvokin ulkopuolelle, mutta kimalainen meni kovasti pöristen pois eikä nähnyt, että toin sille kukan!

Kävimme viime yönä lapsen kanssa pääsiäisyön yömessussa; luterilaisillakin on nyt sellaisia. Paljon on suoraan tuotu ortodoksikirkolta; loppuveisu oli ihan suoraan sieltä, vain suitsukkeet ja kirkkoslaavi puuttuivat. Ja toki kaikki ikonit, tuoksut ja värit - mutta siinä se suuri ero juuri onkin. Jopa ristisaatto tehtiin, nyt tosin kirkon sisällä. Minusta on mukavaa, että kirkot ottavat toisiltaan hyviä, toimivia osia. Sama asia kuitenkin molemmilla, sama viesti ja sama Jumala.

Toscakakku suvulle

Olen siis yksin kotona. Tähän mennessä on vietetty pääsiäistä melkeinpä aina mummin luona - nyt sinne menivät muut sukulaiset. Ja mehän kävimme siellä viime viikonloppuna. Mummilassa on tehty perinteisiä pääsiäisruokia; tein heille itsekin leivonnaisia valmiiksi odottamaan ja kehotin äitiä antaa porukan syödä niin paljon kuin jaksavat, teen sitten lisää kun taas tulen. Toscakakun ja pullaa mielin määrin voivat syödä. Sen lisäksi pashaa ja pääruuaksi tietenkin vasikanpaistia, perunaa ja kermakastiketta. Aah, suu vettyy kun ajattelen. Meillä täällä kotona ei nyt ole juurikaan pääsiäisruokia; kukkaro on vaihteeksi laiha  ja elämä rahaton joten syömme jotakin pientä, itse syön lähinnä voileipiä. Mutta eläähän niilläkin.

Kaipaan seuraa aivan valtavasti. Jopa ex-miestä olen alkanut aika ajoin haikailla. Elämä on outoa; yksin ei tunnu kivalta elämää viettää. Toki on hyvä olla välillä yksin, miettiä asioita ja saada ajatusten poukkoilla minne poukkoilevatkaan. Jospa siitä jotakin syntyisi...

Rahkaiiras limen kera.

Tein hetki sitten samanlaisen rahkapiirakan kuin viikko sitten mummilassa. Yllättäen lapset tykkäsivät siitä - on kiva leipoa jos leipomiset käyvät kaupaksi! Aina ei näin ole, siksi leipominen on keskittynyt mummin luona käynteihin; mummi ja sukulaiset syövät mielellään kotona leivottua ja minähän sitten leivon! Lapsi teki itse inkivääri-sitruuna-juomaa johon ei tullut ollenkaan reseptin mukaan sokeria, vain hunajaa maun mukaan. Kehotin laittamaan sokeria; eihän sitä juo muuten erkkikään. Nyt molemmat tuotokset ovat vielä muhimassa valmiiksi; nautitaan niitä kunhan lapsonen tulee kotiin jonkin ajan kuluttua. Mehu saa vielä vetäytyä ja piirakka samoin.

Eilen kuuntelin katsoin Bachin Matteus-passion Teemalta. Se sävähdyttää joka kerta; jotenkin tuntuu, että se kuuluu pääsiäiseen enmmän kuin mikään muu passio.