Tulppaanit vaasissa, kohta taas jo pihalla |
Flunssa sai keuhkot soimaan ja vinkumaan ja olon aivan käsittämättömmän surkeaksi. Miten hengittäminen voikin noin sattua, miten ei millään enää jaksaisi yskiä ja vaan on pakko jatkaa rouskuttamista. Uuuh mikä olo.
Reilun viikon se kesti, nyt jo parempi olo.
Tänään on pitkäperjantai ja söimme kalaa. Laitan kohta vaaleat verhot keittiöön, onhan kevät jo täällä.
Eilen menin kirkoon, teki mieli mennä - pitkästä aikaa. Kuulemaan, kokemaan ja olemaan mukana. Menin ihan vaan sivupenkkiin, takariviin mutta eihän siellä ehtinyt istua kuin vaivaiset muutaman minuutin kunnes aivan kammottava yskänkohtaus sai juoksemaan ulos kirkosta ja yskimään pihalle niin, että luulin oikeasti hengen menevän kun en saanut henkeä sisään vedettyä yskänkohtauksen keskellä. Siinä lauma nuoria katsoi auton pellillä istuen kuinka meikäläinen nojasi kädet ylhäällä kirkon seinää vasten ja yritti saada yskän loppumaan ja hengen kulkemaan. Joku on joskus kertonut, että kun oikein yskittää, täytyy nostaa kädet ylös. No, lopulta kävin maahan istumaan ja nojasin polviin, kyllä se siitä sitten loppui, yskittäminen, aikansa kestettyään.
Vessapaperi piristää: totuuksia elämästä
|
Elämä on pienestä kiiinni. Melkein aina. Pääsiäinen luo toivoa paremmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti