Päiväkävelyllä

Vähän nuhjuiselta vaikuttaa maailma kaupungilla.
Vähän kuin keväiset ikkunat: pitäisi pestä, että elämä kirkastuu.

Ajelin pari päivää sitten muutaman kilometrin lenkin polkupyörällä. Herran pieksut, että otti koville. Läähätin kun vanha höryveturi keskikokoisessa mäessä. Miten voi olla kunto näin surkea??? Ok, myönnän - huomasin vasta kotoa lähdettyä, että takakumi oli melkein tyhjä ja etukumikin kaikkea muuta kuin pinkeä. Mutta silti...

Nyt  on polkupyörän renkaat pumpattu täyteen - toivottavasti ilma pysyy renkaissa eikä vuotoja ole talven aikana tullut, että renkaita pitää vaihtaa. Tai paikata! Uhh... Se homma ei suju - tai ehkä sujuisi, jos alkaisi tehdä sitkeästi. Ei huvittaisi vaan. Mitenkään.

Kävelyllä voi käydä, ja liikunnan saamisen kannalta pitäisikin. Ja niin olen käynytkin; on mukava kävellä ja katssella näyteikkunoita, jollei mene oikein reippaalle metsälenkille. Metsässä on vielä aika märkää joten on hyvä syy mennä löntystelemään näyteikkunoiden ääreen!

Mitään ei voi ostaa, mutta on silti kiva katsoa, mitä on esille asetettu. Katsoa elokuvateatterin tarjontaa ja miettiä, voisiko tässä kuussa käydä elokuvissa, jos menisi vaikka jo päivällä kun liput on halvempia. Tai sitten ei - heti tulee tunne, että säästää monta euroa jos ensin meinaa mennä ja sitten ei menekään!

Näyteikkunoita katsellessa kiinnittää huomiota muuhunkin kun siihen,  mitä näytille on asetettu. Esimerkiksi siihen, että suurin osa näyteikkunoista on käsittämättömän likaisia. Osa vaateliikkeiden ikkunoista on paitsi pölyn, myös hiekan ja kuran peitossa. Ihmeellistä; eikö kauppias ymmärrä, miten epämiellyttävää on katsoa likaisten ikkunoiden läpi vaatteita tai kenkiä? Eikö ajattele, että kauppa ehkä kärsii likaisuuden vaikutelmasta? Koruliikkeiden ikkunat tuntuvat olevan puhtaampia; eihän pieniä jalokiviä edes näe, jos ikkuna on rapainen!

Joskus ikkunat ovat puhtaita. Onneksi!

Itse mietin, että jospa menisin kauppaan ja kysyisin kauppiaalta, voisinko pestä ikkunan vaikkapa 20 eurolla - ihan käteisellä voisi maksaa ja pesisin ikkunan ulkoa vaikka joka maanantai-aamu siihen hintaan. Tuplahinnalla myös sisältä - ja lakaisisin kadun ikkunan kohdalta siihen  päälle vaikka 50 euron kokkonaishintaan. Hmm... Se olisi 200 euroa kuussa - ja jos saisin vaikka muutamankin diilin tällä tavalla, voisin maksaa vuokran ja lainan kuukausilyhennykset muutaman tunnin viikkotyöllä.

Se tietenkin edellyttäisi käteispalkkaa - muuten menisi työttömyyskorvaus sen siliän tien. Se ei ole iso, mutta sitä ei voi menettää silti. Sillä eletään; syödään ja asutaan.

Vuoden alusta on mahdollisuus tienata 299 euroa kuukaudessa menettämättä työttömyyskorvausta. Näin on uutisoitu. Oma työttömyyskassa ei tätä lakia tosin ole vielä alkanut soveltaa; kysyin sitä helmikuussa ja minulle kerrottiin, että se vaikeuttaa työttömyysturvan maksua huomattavasti ja minulta vaadittaisiin erilaisia kuitteja ja tositteita asian selvittämiseksi. Siihen voisi mennä kuukausia ja selvittämisen aikana minulle ei maksettaisi mitään. Jahas, vai niin.

Naakka kaivaa pswäntekotarpeita kiviaidan sammaleesta.
Sammaltupsut vain lentelevät, kun lintu tekee mitä linnun tehtävä on!

Sellaista on byrokratia Suomessa, muun muassa. Virastoissa on paljon tämän tyyppisytä lähestymistä asioihin; jos kyselet hankalia ja olet työtön, saat kyllä kuulla mitä omituisempia selityksiä ja pompotteluja.

Jälkiruokaa vanhoihin astioihin...

Näin se menee, maailmassa. Pullikoida ei uskalla - aina voi menettää oman työttömyysturvansa "kostoksi".

Paras siis keskittyä jälleen kerran oman elämänsä pieniin iloihin. Maailman politiikka ja uhat ovat niin kammottavia, lähtien Ebola-viruksen leviämisestä ja Ukrainan kriisistä, maailman rauhan uhkakuviin ja talouden romahtamiseen, työttömyyden jatkuvaan kasvuun ja Suomen  hallituksen täydelliseen lamaannukseen ja ministerien pakenemiseen Euroopan turvalliseen huomaan, että on taas kerran parempi miettiä vaikka likaisia näyteikkunoita ja oman elämän pikku-kiemuroita. Voi tehdä vaikka jälkiruokaa ja laittaa sen nätisti tarjolle, silittää pyykki ja asetella puserot ja paidat kaappiin nätteihin pinkkoihin.

... valkosuklaamoussea, olkaa hyvä!

Pieni maailma - on se jotenkin paljon turvallisemman tuntuinen kuin se iso - vaikka illuusiotahan suurin osa kuitenkin on.

Täytyy olla vähän strutsina välillä - kuvitella, että kaikki on hyvin jos panee pään piiloon.