Maailmassa on moni asia sekaisin mutta tänään ajattelin pitää tauon uutisten seuraamisessa. En halua kuulla, mitä maailman kriisipesäkkeissä tapahtuu ja missä on taas kuollut paljon ihmisiä ja mikä vaara mistäkin uhkaa.
Nyt en varsinkaan halua kuulla sanaakaan omien kotimaisten parlamentaarikkojen ja ministereiden selittelyjä ja selittelyjä; suomalaiset ministerit eivät ole mielestäni sen luottamuksen arvoisia joka heillä nyt on. He eivät ole isänmaan asialla, he ovat vain ja ainoastaan oman henkilökohtaisen edun asialla nyt kun siirtyvät selkeästi uppoavalta näyttävästä Suomi-laivasta mahtavien etujen ja palkkojen Brysseliin. Ja me äänestäjät valitsemme heidät sinne - se on tässä se ärsyttäväin asia; eivät he sinne pääsisis jollemme me heitä sinne äänestäisi, mutta ihmiset äänestävät aina mieluisia edustajia ihan minne he vain päättävät pyrkiä!
Miten voi olla, että Suomessa kukaan ei ihmettele, miksi ministerit siirtyvät rahakkaimmille apajille eikä kukaan kritisoi sitä; kaikki "ymmärtävät" siirtyjiä - hehän ovat olleet kovan paineen alla vaikeiden asioiden kanssa painiskellessaan ja on "selvää" että he haluavat ajatella omaa uraansa ja olleessaan vielä iässä jossa voi tehdä uraa kansainvälisillä areenoilla, lähtevät sitä tekemään. He menevät kasvamaan korkoa Eurooppaan, sanotaan. Korkoa kenelle? Tulevaisuuden Suomelle, ilmeisesti. Paineita on, kyllä. Niitä on tänä päivänä vähän joka puolella, muissakin ammateissa - ja jopa työttömillä. Ministerillä on apuna avustajat ja iso kaarti ihmisiä pönkittämässä. Ja iso palkka joka toivottavasti motivoi. Mutta pienihän se on suomalaisen ministerin palkka verrattuna EU-palkkoihin. Kyllä kai me suomalaiset haluamme antaa parhaille poliitikoillemme heidän ansaitsemansa korkeat palkat, että jaksavat hoitaa asioita siellä kaukana.
Ja väsyneitä he myös ovat, monen vuoden puurtamisen jälkeen. Ajatelkaa, ministerit ovat aika nuoria kuitenkin, nelikymppisiä pyöreästi. Monella on lapsia ja puolisokin joita pitää työn ohessa hoitaa. Ei ihme, että Arhinmäki uupui! Ja entä Katainen, Stubb ja Ville Niinistö jolle tuli vielä avioerokin.
| Super-ministeri, tulevaisuuden suunnan-näyttäjä. Tekijä. Muista pään asento! |
Ministerin työ on super-kuluttavaa, meille kerrotaan. Mutta mitä ministerit ovat saaneet aikaan? Oikeasti - siis muuutakin kuin julkisuudessa patsastelua? Mieleen tulee paljon otsikoita mutta ei mitään konkreettista. Henna Virkkunen esimerkiksi? Kiesus sentään; itsevarmana ja erehtymättömänä aina televisiossa, pää kallellaan selittämässä vaikka kuinka pieleen mene kaikki mihin tarttuu. Nyt hän on saanut palkinnoksi toisenkin hallinnonalan ministerinpostin; siellä on plakkarissa ja varmasti jo CV:ssä auki kirjoitettuna. Mitä hän tulee aikaansaamaan uudessa postissaan, mitä tuloksia? Minäpä veikkaan: ei sitten yhtään mitään. Hän satsaa siihen, että pääsee EU-parlamentin käytäville josta sitten kirjoittelee blogwja meille jotka hänet sinne äänestämme. Vakuuttaa pätevyyttään ja kertoo kuika saa sitä ja tätä aikaan vallan leveillä käytävillä.
 |
| Onks tukka hyvin? Uusi super-trio Suomen pelastukseksi |
Tuskin he EU_ssakaan Suomen asiaa mitenkään parantavat, päinvastoin. Mutta oma CV ja palkkapussi kehittyvät mukavasti - sitähän me ihmiset eniten mietimme, eikö niin? Ihan vaan sikis olen itsekin töissä, että saisin CV:n täytettä! Ku olen vaan tällainen Taina Tavallainen, ei oma kukkaro kostyu työssä käynnistä, mutta kukapa nyt tavallisia tylsimyksiä niin tosissaan ottaisikaan.
Tulee tosi kyynisiä ajatuksia kun heitä katsoo ja näkee mitä poliitikot tekevät Suomessa. Kansanedustajat ja ministerit, tämän maan etevimmät vallankäyttäjät... Ministeri Susanna Huovisella on aina hiukset ojennuksessa ja rakennekynnet kunnossa, olemus laitettu ja kameran osuessa paikalle on ilmekin aseteltu kohdilleen, pää sopivasti kallelleen ja silmät asiaan sopivasti huolestuneen näköiseksi. Sitten alkaa puppugeneraattorin tuottama teksti suoltua suusta; harvoin siinä mitään ihan konkreettista tai asioita oikeasti muuttavaa löytyy, mutta ei kai sitä kukaan odotakaan. Miksi muuten ei odota - miksi suomalaisilta ministereiltä ei ole lupa odottaa konkreettisia toimia ja toimenpiteitä niiden lupausten katteeksi joita he ennen vaaleja tekevät? Sitä höttöä mitä esimerkiksi ministeri Huovinen suoltaa, ei pitäisi edes päästää televisioon. Sama monilla muilla ministereillä. Että välillä ärsyttää.
Itse en aio missään tapauksessa äänestää ministeriä EU-parlamenttiin; mielestäni on rintamakarkuruutta lähteä etsimään omaa henkilökohtaista etua ja jättää oman valtion kunniatehtävä, ministerin ja eduskunnan tehtävät hoitamatta. Vaaleilla valitut henkilöt lähtevät tuosta noin vaan lätkimän, kun mahdollisuus aukeaa - kiva kun autoitte meikäpojan ja -tytön uusiin kivoihin sfääreihin, voivat sitten sanoa.
Tekisi mieli perustaa kansanliike "Ei ministereitä Brysseliin". Jollei hoida yhtä työtä loppuun, ei pääse uralla eteenpäin, voisi olla iskulause. Niinhän se on urakierrossa muutoinkin, useimmiten.
Ministerin vastuu - poliitikon vastuu. Ehkä se on veteen piirretty viiva - mutta jos äänestäjät vain hurravat, tekipä poliitikko mitä vain, niin silloin saa - mitä vain. Tyhjiä lupauksia ja kauniita hymyjä, ennen vaaleja. Vaalien jälkeen hymykin jää pois.
Pitkäperjantaina on petetty ennenkin. Pettäminen ja petetyksi tuleminen kuuluu elämään. Joskus toivoisi niin, että ahneus ja pahuus saisi palkkansa - mutta käykö niin? Useimmilla pettäjillä on aina hyvä selitys teoilleen ja oma usko oman itsensä puhtoisuuteen.
Hyvin kirjoitit ministreistä, olen täysin samaa mieltä. ja uutisia jaksan hyvin harvoin katsoa alusta loppuun asti.
VastaaPoistaRauhaisaa pääsiäisen jatkoa ja paranemista!