Vaalikeskustelut jäivät historiaan - hetkeksi

Jotkut heistä päättävät nyt asioistamme.

Tulihan niitä seurattua, vaalikeskusteluja. Rahasta ja kansakunnan taloudellisesta tilasta keskusteltiin. Ei oikein muusta - mistä leikataan ja elvytetäänkö; kulttuurista, koulutuksesta, kansakunnan henkisestä hyvinvoinnista ei ehditty puhua juuri ollenkaan. Kukaan haastattelijoista ei moisiin asioihin halunnut kiinnittää huomiota. Kukaan ei kysellyt muusta kun jo kovin tutuiksi viikkojen aikana tullesita teemoista jotka liittyivät valtion talouteen, työttömyyteen ja hiukan puolustuksellisiin asioihin. Tärkeitä asioita, toki. Onhan sitä muutakin, toisaalta. Siis asioita joista myös eduskunnassa ja hallituksessa keskustellaan ja niistä päätetään. Mutta nyt saivat poliitikot puhua  samasta asiasta ja toistaa itseään loppumattomasti.

Vaikka itse olen työttömyyden ja huonon taloudellisen tilanteen läpikotaisin kokenut, taloudellisen turvan menettänyt ja todennäköisesti vielä tästä syvemmälle taloudelliseen ankeuteen laskeutuva, olisin kaivannut puhetta muustakin kuin ankeuttavista viesteistä kuinka työttömyyspäivärahaa leikataan, ja kuinka meidät laiskimukset saadaan tuottavaan työhön täältä sohvien uumenista ja kaljaa hörppimästä. Töihinhän meidät pitää patistaa - emme itse sitä osaa tehdä ilman pakkoa ja kannustinloukkujen purkua.

Huokaus.

Mitä jos onkin olemassa työttömiä, jotka eivät lipitä kaljaa, eivät makaa sohvalla ja hakevat ihan oikeasti töitä? Vitsi vitsi. Ei sellaisia varmasti oikeassa elämässä olekaan...

Miten lie poliitikot luulevat, että kaikki me sadat tuhannet saamme paremmin työtä jos työttömyyspäiväraha pienennetään ja leikataan poikki aikaisemmin, jos koeaikaa jatketaan vaikka kko työ-iän pituiseksi?

Ne puheet on varmasti suunnattu heille, jotka ovat töissä eivätkä halua maksaa työttömyyden kustannuksia. Kunnon ihmiset eivät tietenkään tykkää lusmuilijoista.



Nyt sitten rakenentaan ilmeiseti jättimäinen pato-allas Ii-joen varteen - luonto kärsii mutta muutama heppu saa työtä. Siinä upea juttu: annetaan töitä muutamalle äijälle, virolaiselle tai suomalaiselle, ja samalla raiskataan luontoa. Kiva - pääasia, että jätkät saa palkkaa kolme-neljä vuotta. Eikö niin? Tämä on tämänpäivän todellisuutta. Raha ratkaisee kaikessa.

 

Lueskelin yhden suuren vaalivoittajan juhlinnasta kotikonnuillaan. Teuvo Hakkarainen on saanut melkein tuplattua äänimääränsä ja kuuluu vaalien jytky-voittaja-puolueeseen. Hän haluaa ministeriksi; on paikan mielestään ansainnut. Mies on selkeästi alkoholisoitunut, elää riehakasta elämää ja pääsee Seiska-lehden kanteen tämän tästä kun koheltaa viinapäissään ja juoksee naisten perässä, tekee epämääräisiä jätkä-juttuja joista tuntuu olevan lähinnä ylpeä. Sitten saa noin valtavan äänisaaliin ja on yksi maamme isopalkkaisia ja suomalaisten asioista huolehtivia päättäjiä. Jotenkin masentavaa - mutta onhan eduskunta kansakunta pienoiskoossa ja monet suomalaiset ovat hakkaraisia....



Kulttuutiministeriä ei varmaan tarvita ollenkaan, eihän pääministeri Sipilä? Kulttuuri ja kaikenmaailman viulun vingutis ja laulun luritus tai muu kulttuurihomma on sellaista piristävää harrastetta ja heinäsirkkamaista iloittelua, että ei siihen satsata kannata?



Vaalikojuilla tuli käytyä. Sieltä sai kasoittain lehtiä luettavaksi.
Lupauksia annettiin ja karkkia, kahvia ja linssikeittoa tarjoiltiin. Tulitikkuja, heijastimia ja
ilmapalloja oli jaossa. Markkinameininki oli kova!

No - olen varmasti väärässä ja liian negatiivinen. Kyllä tämä maa vielä nousee ja huolehdimme pian myös omista luontoarvoistamme, kulttuurista ja kaikesta siitä, mihin kiireiset poliitikot eivät nyt ehdi. Talous kuntoon ensin, työttömät töihin ja sote kuntoon. On siinä alkuun hommia, myönnetään!

Pyytäkäähän meitä työttömiä avuksi! Itse tulen mielelläni, palkkaa kun vähän maksatte - olen tottunut jo vaatimattomaan elämään joten aika halvalla voin tulla. Joka tapauksessa murto-osalla siitä rahasta, minkä te suuret päättäjät saatte. Minulla on korkeakoulututkintokin, työkokemustakin kymmeniä vuosia ja kielitataitoakin! Sellalisia meissä työttömissä on tosi paljon.

Tänä vuonna on Sibeliuksen juhlavuosi. Nautitaan - jos vaan voimme ja haluamme. Luontokin on nyt kaunis, linnut laulavat. Ihan ilmaiseksi.