Käsillä näpertelyä ja neulontaa

Harmaat rannekkeet. Varmasti lämpimät - käyttöön heti.

Sain tänään paksuhkot rannekkeet valmiiksi. Tai kämmekkäät on tätä nykyä käytettävä nimi noille ranneseudun lämmittimille. Seitsemän Veljestä-langasta tein. Aika harva-kierteistä on tuo lanka - tein samasta langasta sukat vähän aikaa sitten - vähän tuollaiset vanhanaikaiset saapassukka-tyyppiset. Jotenkin tuli mieleen sota-ajalta säästyneet sukat - niitä oli kotona maalla. Pässinpökkimästä itse tehty lanka ja sitten neulottu sukat. Tiukkakierteisellä langalla neulottiin, puikot oli vaarin itse tekemät. Ne oli tehty polkupyörän pinnoista, kertoi mummi aikoinaan. Neuloin niillä jotakin lapsena, muistaakseni pienen liivin/slipoverin. Ne puikot ei luistaneet, olivat jotenkin karheat.

Mummihan se minuun tämän neulekärpäsen sai tarttumaan - hänellä oli aina joku kude tai virkkaus meneillään - ja hän kertoi juttuja menneiltä ajoilta, käsitöistäkin kertoili.

Tällainen kaulajuttu tuli neulottua. Muistuttaa ehkä ovikranssia enemmänkin...

Lankajämistä toiset, toiset vanhalla mallilla. 

Äiti näki kun neuloin noita harmaita siniraidallisia sukkia - totesi, että taidat olla miestä saamassa elämääsi kun tuollaiset neulot. No, vähän pienet ovat miehelle nämä - ehkä korkeintaan kokoa 40. Oma jalka on pienempi joten saa nähdä, kuka nuo ottaa käyttöönsä. No ok - miehekkäät ne tietenkin on. Seuraaviin tein sitten vaaleanpunaista ja lilaa raitaa - ihan pelkästään tähdelangoista ne tein. Mitä mieheen tulee, niin kivahan sellainen kaverina olisi. Kyllä neuloisin sukat ja pipon ja villapuseronkin, jos oikein hyvän saisin kaveriksi! Pitäisi vaan jotakin tehdä sen asian suhteen - ei täältä kotoa kukaan tule sukantekijää etsimään!

 Alkuviikosta sain parit sukat pääteltyä ja mitä nyt kaikkea muuta pientä neuletta onkaan tehty - langoista, joita täältä kotoa löytyy! Vähän olen tehnyt Alabama-kirjontaakin - se ei ihan kolahtanut kyllä. En raaski leikellä omia kankaitani ja toisaalta ei ole oikein teräviä saksiakaan! Teen näitä pieniä keskeneräisiä pois, sitten teen taas pari noista isommista!

Mies-sukka vielä tekoasteella, langan tähteistä tehty jonkinlainen kaula-juttu ja
Alabama-tekniikan kokeilua - jota en raaskinut leikata vielä

Kesällä sain pari puseroa valmiiksi sellaisista, jotka oli aloitettu jo vuosia sitten - tai ainakin langat ostettu vuosia sitten alennusmyynneistä. Näpertely on aika kivaa. Ajanvietettä; sen kummempaa hyötyä näistä ei nyt ole vaikka näitä vähän itse käytänkin.

Lidlin sekoite-langasta aloitin näitä. neulomaan jo kesällä. Lanka ei olekaan kivaa
- siksi nämä ovat jääneet lojumaan mutta nyt lopettelen ne. Vaikka yösukiksi...

Kiva on vaan näpertää. Omat lapset eivät tällaista geeniä ole minulta perineet - mutta itsellä tämä käsityön teon pakko ilmeni jo alle 10-vuotiaana. Kaikkea on tullut tehtyä vuosien ja vuosikymmenten saatossa - matoista shaaleista liinoihin ja ristipistotöihin.Himmeleitä oljista ja kaikenlaisia pussukoita, kasseja ja laukkuja - ja toki lasten vaatteet saumurilla kun he olivat siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat!

Neuleita ehkä eniten, kuitenkin. Jos olisi paikka, mihin näitä voisi tehdä - suunnitella jotakin kivaa johonkin omaan, tai tuttuun, kivaan paikkaan, olisi kiva. Mutta jatkan näin - en osaa lopettaakaan. Seuraavaksi opettelen kaksinkertaisten lapasten tekemisen. teen ensin pari keskeneräistä pois. Siitä tulee hyvähkö mieli, kun saa jotain keskeneräistä pois käsistä. Valmiiksi. Vielä kivempi sitten, jos joku niitä alkaa käyttää!

Osa noista yllä kuvatuista on jo pois luvattu!

Työtä siivoamalla metsää. Susanna Kosken ehdotuksen ruodintaa

Tämä näkymä autosta metsään ei kaipaa työntekijää. Kaunis sellaisenaan.

Katsoin joku aika sitten television A-studion keskustelun jossa Kokoomuksen Susanna Koski keskusteli työttömyydestä ja työnsaannista studion pöydän äärellä jossa perinteisesti istuu kaksi henkilöä pöydän kummallakin puolella - vastakkaiset mielipiteet, juontaja keskellä - näinhän tämä ohjelma on suunniteltu. Tämä syyskuun lopulla tullut ohjelma on jäänyt mieleeni; en tiedä miksi se  tupsahtaa Susannan itsevarmalla ilmeellä ja sinällään älyttömällä kommentilla mieleen tämän tästä. Olen tietenkin samaa mieltä siitä, että maailma on tekemätöntä työtä täynnä - mutta tämän poliitikon ylimielinen kommentti tyyliin "menkää raivaamaan metsää jos muuta työtä ei löydy" rassaa. Rassaa, koska itsekin olen työtön - vaikka en nuori olekaan.

Keskustelu oli sinällään tyypillinen poliitikon ja "asianomaisen" eli tässä tapauksessa työttömän nuoren väliseksi tehty keskustelu. Studioon oli pyydetty nuori ja sanavalmis henkilö joka on työtön eikä ole löytänyt työtä vaikka on sitä kovasti etsinyt. Poliitikko oli tyylikkäänä ja edustavana oman viiteryhmänsä edustajana studiossa; poliitikolle "pääsy" asia-ohjelmaan keskustelemaan ajankohtaisesta asiasta on kullanarvoinen jutut poliitikon uran, näkyvyyden ja jatkomahdollisuuksien kannalta. Räväköitä mielipiteitä tältä poliitikolta on saatu - ja saadaan varmasti jatkossakin.

- Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään, kansanedustaja Koski loihe lausumaan.

- Ai risusavottaa? Kysyi Lauri Ihalainen pöydän toiselta puolelta

- Ei nyt ehkä siinä klassisessa mielessä, vastasi Koski.

Juontaja jan Andersson tiedusteli tässä vaiheessa, mitä Koski tarkoitti kommentillaan.

- Onhan siellä metsää hoidettavana vaikka millä mitalla. Metsänhoito on ihan kunniallista työtä. Vastasi Koski ja toi mieleen 30-luvun ruustinnan joka pitsimekossaan salissa istuessaan, kahvikuppi sormissaan osasi neuvoa kuinka torpparin perhe saisi enemmän ruokaa ja lämpöä suurelle perheelleen.

Haastatelu vaikutti omituiselta. Kosken kommentti tuli aivan tyhjästä - hän ei kertonut, miten sinne metsään voisi mennä hommiin, näyttipä metsä miltä hyvänsä. iso osa Suomen metsistä on valtion omistuksessa mutta osa yksityisellä, osa seurakunnilla. Pitäisikö nuorten rynnätä ominen vesureineen ja metsurin varusteineen nyt metsään raivaamaan? Ei kai sentään!

Tietenkin ihmisen pitäisi tehdä töitä ja selvitä palkallaan, maksaa veroja ja kasvattaa maan hyvinvointi - kuluttaa mahdollisimman paljon rahaa jotta tämä niin sanottu hyvinvointi vain kasvaisi. Tämä on fraasi johon moni uskoo ja joka on monen poliitikon puheiden taustalla.

Työtä nyt vain on oikeasti vaikea saada - vaikka lusmujakin ehkä on, heistä ainakin paljon puhutaan,

Palkaton työ on se ilmiö, jonka kanssa itse olen joutunut taistelemaan viimeiset vuodet. Työtä tarjotaan jatkuvasti - mutta ilman palkkaa. Menin taas sellaiseen paikkaan - että olisi jotakin tekemistä. Palkkaa ei tipu - mutta tällainen systeemi ei ole reilu. Moni poliitikko kannattaa tällaista koska se sopii esimerkiksi yrityksille hyvin; onhan hyvä työnantajalle, jos palkkaa ei tarvitse maksaa. Menee yski iso kuluerä pois - sellainen , josta kaikki koko ajan valittavat.Reilua ei ole, että yksi saa palkkkaa ja erilaisia etuja työpaikkalounaasta liikuntaseteleihin ja työterveyshoitoon, toinen tlee eväät kassissa töihin eikä saa muuta kuin ehkä kupin kahvia.

Yritykset luottavat, että työntekijä elää työttömyyskorvauksella ihan kivasti.

Mietin ja pohdin, onko Susanna Koski ja Kokoomus sitä mieltä, että nuoret voivat sännätä metsiin siivoamaan risuja ja ehkä tekemään isompaakin metsän raivausta - ja kuka siinä olisi ohjaamassa?

Saisiko kukaan heistä palkkaa? Ehkä ohjaaja - mutta entä nuoret? Ehkä tämä työ olisi sellaista, josta maksettaisiin se kuuden euron työpalkka? Mutta onhan sekin tietenkin parempi kuin ei mitään - ja vakuutus varmaan kuuluu kokonaisuuteen.

Tänne ei saa mennä vesurin kanssa!

Olen itse tehnyt metsätöitä suvun metsissä ja voin kertoa, että se ei ole ihan joka jampan työtä. Se on oikeasti raakaa työtä - pitää osata käyttää vesurista lähtien erilaisia työvälineitä, pitää painavia suojavarustuksia päällä ja hilata, nostaa työntää ja kaataa painavia puita, kulkea umpinaisissa ryteiköissä jne. Joskus voi jopa käärme luikerrella jalan ympärille!

Itse teen työtäni toimiston pöydän ääressä, tietokoneen ja puhelimen (oman) kanssa. Myyn ja teen koneella erilaista materiaalia, tapaan asiakkaita ja teen ylipäätään suhteellisen tylsää hommaa. En pääse metsään. Liekö tämä kunniallista työtä - en tiedä. Enkä viitsi Koskelta asiaa edes tiedustella. On varmasti sitä mieltä, että minun on oltava iloinen, kun joku huolii minut istumaan toimistoonsa!

Elämä se on niin hassua vaan. Tilulilu tilulililii...

Syksy on kaunis!

Sininen taivas ja sininen järvi, siinä välissä keltainen koivu ja rantamaisema. Kaunista

Tänä vuonna syksy on ollut kaunis. Se tuntuu pitkältä kesän jatkeelta joka hiljalleen tekee päivät lyhyemmiksi, illat ja aamut ensin hämäriksi, sitten pimeiksi. Joka päivä on saanut kävellä metsässä ja tuntea ilman raikkaus ja muuttuvat tuoksut. Aamuisin huomaa, kuinka  maisema on hiukan edellisestä muuttunut, kypsynyt. Tänään lehtiä oli puussa vähemmän kuin eilen, punaista oli enemmän kuin viime viikolla. Polulla oli tänään keltaisia havuja kuin mattona, viime viikolla ei ollut.

Näinhän kesä tietenkin muuttuu syksyksi. tänä vuonna olen ehtinyt seurata muutosta, kun joka päivä menen koiran kanssa lenkille metsään tai muualle luontoon, tai luonnon lähelle talojen ja pihojen ohi katuja ja teitä tallustaen.

Ruotsin värejä? Ei kun luonnon ihania, omia ihan!

Päivät kuluvat muutoin minulla tässä koneen äärellä - se tuntuu aika ajoin tosi tyhmältä koska en ole mikään intohimoinen bloggari, somettaja tai muutenkaan tunnu saavan oikein mitään tässä aikaiseksi; työn hakuunhan tämä nettisurffailu melkein aina jotenkin liittyy. Tai useimmiten, sanotaan niin. Lueskelenhan toki muutakin.

Siellä  menee hanhia, taivahalla.
Kuva ei niitä tässä varmaankaan näytä, mutta ovat ne siellä, korkealla.

Hanhien muuttoa olen seuraillut viime päivinä. Monet muut linnut ovat livahtaneet matkaan huomaamatta - pikkulinnut, hyönteissyöjät, ovat lähteneet jo aikoja sitten. Joutsenet ja kurjet ovat myös livahtaneet huomaamatta pois täältä. Isojen lintujen muutto on upeaa katsottavaa; kylmät väreet vaan kulkevat selkäpiissä kun näkee niiden menon, kuulee toitotuksen.  Hanhetkin muuttavat kovasti pulisten. Hanhilaumoja - tai auroja - olen nähnyt jo kymmenisen mennä viipottavan sinisellä taivaalla.

Olen myös ihastellut korppi-perheen touhuja taivaan sinessä ja harmaudessa. Vanha, tuttu korppi-pariskunta sai tänä kesänä kaksi poikasta ja vanhemmat ovat niitä koulineet, välillä kovaäänisestikin. Yleensähän korpit juttelevat levollisen rauhaisalla korppi-äänellä, mutta näyttää niilläkin pinna kiristyvän joskus jälkikasvun kanssa! Viikko sitten oli kunnon perhekeskustelu ja koulutus menossa yläilmoissa: vanhempien ja jo isojen poikasten äänet raikuivat metsän yllä monissa sävyissä kun jälkikasvulle korpin tapoja opetettiin!

Viikonlopun kahvileipä, toscakakku. Pinnalla mantelia ja kaurahiutaleita

Käsitöitä on myös tullut tehtyä; neuleita ja muutakin. Ruokaa olen tehnyt sekä itselle, lapsille, että äidille ja muillekin sukulaisille. Kertoilen tästä aiheesta lisää joku toinen päivä, kun saan  kuvia kaivettua esiin! Kirjoistakin kerron enemmän pian; olen lueskellut Ilkka Remestä ja Grishamia - ajaudun näköjään hyvin helposti jännityskirjojen maailmaan.

Olen tänään kerännyt jättipinkan kirjoja sohvalle. Huomenna laitan nettikirpparille muutaman kymmentä kirjaa myyntiin! Kirjahullua raastaa myydä pois kirjoja - mutta tilaa on vähän. Ja ennen kaikkea: tarvitsen rahaa vaikka ei kirjoista nykyisin paljoa saa, pari euroa korkeintaan per kirja - jos hyvin käy.

Elämän ihanat asiat: neulominen ja lukeminen. Sukat piti neuloa vanhalla mallilla,
kirjan ahmin melkein samalta istumalta alusta loppuun. Hyytävän jännä!

Remeksen kybersota-kirja viime vuodelta, Jäätyvä helvetti, oli aika hyytävä, täytyy sanoa. Toivoa sopii, että se jääkin vain kirjan asteelle - kirja on pelottavan totuudenmukaisesti kirjoitettu niistä kyber-uhkista joita sinisilmäisen avointa yhteiskuntaa ylläpitävää Suomea voi kohdata. Tuli ihan pelokas olo, kun lueskeli kirjan tapahtumia. Noin voi pahimmillaan käydä, jos maailmantilanne ja politiikka oikein huonosti lähtee kulkemaan. Hyvältä ei uutisia seuraamalla voi nyt sanoa näyttävän monessakaan paikassa.

Punaiset lehdet, sumu

Tänään menen kuuntelemaan luentoa, elämänmuutokseen liittyen. Tunnen itseni jotenkin irrallaan kaikesta olevaksi - mutta päivä kerrallaan taas katsotaan, miten mennään. Välillä tekee TODELLA mieli luovuttaa, mutta sitten taas saan jostain virtaa mennä ja puuhata  rutiinit läpi.Muutosta yritän taas kerran saada tehtyä. Jostain syystä aikaisemmat toiveet muutoksesta eivät ole tapahtuneet - mutta jos nyt, vihdoin, saisi nuotit muutokseen haltuun otetuksi!

Tällaista elämä on, tällä hetkellä. Ei kannata valittaa - hyvää on paljon ja jollei tunnu hyvältä, lähden ulos metsään tai muualle luonnon helmaan. Yleensä se aina auttaa.

Ei saisi ottaa murheita tai paineita asioista - joista on helppo niitä ottaa....