Suppiksia, neuleita ja kotoilua. Pelottava mies metsässä

Viikonlopun huveja: leivontaa, sieniä, neulontaa.
 Ja kynttilän luoma tunnelma

Pyhäinpäivänä oli syksyistä mutta lämmintä. Käytiin koiran kanssa pitkällä, kolmen-neljän tunnin kävelyllä metsässä muutaman kilometrin päässä kotoa. Ajattelin etsiskellä suppilovahveroita paikasta, jossa niitä oli viime vuonna. En ole erityisen hyvä löytämään sieniä, mutta nyt mentiin koiran kanssa luontoon sillä mielellä, että metsässä on hienoa - siellähän on aina hienoa, oli vuodenaika mikä vaan - ja jos löytyy sieniä, kiva.

Oman koiran lempeät silmät. Ihanainen on tuo kaveri!

Niitä löytyi noin kolme litraa, sen jälkeen palasimme kotiin. Enempää ei tarvitse kun meillä ei ole pakastinta jonne voisi säilöä ylimääräisiä tulevaisuutta ajatellen.

Siinä niitä on, suppiksia.

Jalat oli ihan väsyneet  kilometrien vaeltamisesta - kivi hankasi saappaassa enkä saanut sitä pois... oli mennyt jotenkin kiinnis vuoreen, tiukasti.

Joku himmeä tyyppi seuraili meitä koiran kanssa kulkijoita  metsässä, pipomies ilmestyi yhtäkkiä muka vaan istumaan kivelle ihan lähelle ja sitten kohta se olikin jo toisessa paikassa, taas lähellä ja tuijotteli ohi. Outoa, pelottavaa... Yht'äkkiä teki mieli lähteä pois metsästä - olin juuri kuvaamassa hienoa kiveystä jossa oli upeaa jäkälää kun huomasin äijän ihan reilun metrin päässä. Ei sanonut mitään, näpräsi puhelinta vaan.

Hui. Oli aika outoa ja pelottavaa. Creapy... Ehkä sopi Halloween-teemaan kun oli se päiväkin, Pyhäinpäivä.

Pakollinen sukkakuva. Adlibris-langasta
neuloin. Tässä vielä kesken mutta
nyt ovat valmiit.

Kotona tein sitten piirakan suppiksista, leivoin samalla kasan kauralastuja. Neuloin, luin dekkareita ja silleen....

Kotielämää siis tällä kertaa. En jaksanut lähteä kotiseudulle - matkanteko kestää monta tuntia. Mutta pian kyllä menen.

Vaihdoin verhot keittiöön - tummemmat verhot syksystä kevääseen ja vaaleammat keväästä syksyyn, kesän yli.

Pidin kesän yli suurinta osaa sisäkukista ulkona. Niin orkideat, kaktukset kuin amaryllikset saivat olla luonnon helmassa; välillä kaadoin niille vettä mutta pääsääntöisesti olivat luonnon armoilla. Nyt monet kukkivat tai pukkaavat nuppuja. Perhosorkideat väsäävät kukkaa, samoin kaktukset ja amaryllikset. Kiva kyllä!

Amarylliksiä. Yksi vanhanaikainen on jo kukkinut neljän vanan voimin.
Näistä toinen ei meinaa kukkia mutta  toinen väsää nuppua!
Aikaisempina vuosina saatuja ovat, molemmat

Huomenna kerron episodin kissasta. Vanha kolli joutui pyytämättään seikkailuun - luulin jo itse, että se lähti kuolemaan jonnekin kun hävisi mutta ei sentään.

Vanha kolli siinä. 

Leivottuja ja ostettuja herkkuja

Kaurakeksit pinoissaan - ottakaahan lapsukaiset siitä. Mutta ei ihan kaikkia!

Torstaina vietin kotipäivän. En mennyt ovesta ulos ollenkaan! En käynyt kaupassa, en kävelyllä - en edes viemässä roskia! Ulkona tuuli kunnolla mutta ei se minua jhaitannut - ei vain huvittanut mennä ulos!
Kävin läpi meilit - no, niitä ei paljon tule. Valitettavasti. Sitten kävin läpi uutiset nettilehdestä ja tarkastin avoimet työpaikat joita voin hakea. Löytyi pari joissa on vielä hakuaikaa jäljellä. Ei tarvinnut tänään niihin panostaa - hyvä. Ei olisi yhtään huvittanutkaan.



Ihanat langat - tuntuvat hyviltä käsissä - tuoksuvat hyvältä!

Lapset olivat poissa kotoa, mietin voisinko vaikka leipoa jotakin. Kaurakeksejä! Niihin löytyi kaapista ainekset ja niinpä tein tupla-annoksen kaurakeksitaikinaa. Se on hyvän makuista - kun ei ollut lapsia kotona sitä syömässä, popsin itse pari lukikallista taikinaa. Nam!

Leivoin kaurakeksit ja kun ne paistuivat uunissa, katselin lankojani. Vain yksi pellillinen kärähti hiukan liian tummaksi tällä kertaa. Normaalia on, että poltan vähintäin yhden pellillisen karrelle... Langat - niin. Niitähän minulla riittää - olen lankafriikki. Lankanisti!!! Olen ihan salaa keneltäkään ostanut syksyn aikana kahta uutta lankaa - toista hartianlämmittimeen itselleni, viluinen kun olen. Villa-silkkilankaa. Mmmm - ihanaa! Sitten olen ostanut sikakallista upeaa Winter Garden-lankaa. Lankojen jälkeen en enää raaskinut ostaa ohjekirjasta joka maksaa sekin melkein kympin. Luulen, että sen ostoon  täytyy vielä nöyrtyä vaikka ohje onkin superhelppo... Netistä ei ohje löytynyt vaikka neuleen kuva siellä näytti olevankin. Luulin sen sieltä löytäväni mutta niin hyvin ei asia ollutkaan.... Kuvakaappaus puserosta ohessa! Tuollaisen haluan - ja sen teen - toivoottavasti pian. Tunnen itseni saamattomaksi - asiat eivät suju niinkuin toivoisin. Edes pikkuasioiden osalta. Suuret elämänkuviot ovatkin sitten sellaisessa jamassa että saa nähdä miten eteenpäin mennään. Päivä kerrallaan...

Kaurakeksit meinasit kadota koululaisen suuhun samantien kun hän paukkasi ovesta sisään koulun jälkeen ja totesi ilahtuneena äidin leiponeen. Täytyypä leipoa useammin kun se tuottaa niin paljon iloa - pullaa voisi leipoa ensi viikolla, esimerkiksi!

Syntymäpäiväsankarin herkkuja

Olemme toki syöneet herkkuja jo aiemmin tällä viikolla! Keskimmäisen lapsen syntymäpäivä oli maanataina ja tein meille kotona olevalle kolmelle hengelle pienen synttäripöydän - niinkuin on ollut tapana jokaisen kolmen lapsen jokaisena syntymäpäivävänä ihan pikkulapsiajasta lähtien. Olen yleensä tehnyt lahjapöydän syntymäpäiväsankarille jo heti aamuksi ja kattanut pöydän kauniiksi kukin, liinoin ja aamutarjottavineen - hyvää ja lapselle maistuvaa herkkua tietenkin. Lahjat tietenkin syntymäpäiväsankasrin lautasen viereen! Näin nytkin vain sillä erotuksella, että tällä kertaa odotimme lasten aikaisten aamujen takia "juhlintaa" iltapäivään ja katoin pöydän iltaruuan yhteyteen.

Viikko on mennyt  nopeasti. Elämää kuluu, aika menee. That's life.

Pyhäinpäivän viikonloppuna ajattelin käydä haudoilla. Viime vuoden pyhäinpäivän jälkeen sukuhautaan on tullut kaksi uutta muistettavaa. Vien haudalle heille kukat - muovisia kynttilöitä en halua vieldä ja näillä sateilla ja tuulilla ei tavallinen kynttilä pala sammumatta hetkeäkään. Haluan käydä isän haudalla ja haluan viedä kukkia kaikkien poisnukkuneiden sukulaisten ja rakkaiden kummuille... Sinne päädyn joskus itsekin - olenko siellä jo ensi vuonna; toivottavasti en. Mutta ei siellä pitänyt olla itseäni nuoremman lähisukulaisenkaan - elämän pituutta ei voi itse tietää.

Lapsi on kavereidensa kanssa suunnitellut koko viikon HURJAA HALLOWEEN JUHLAA... Sinne tulee kammokuja metsään, erilaista rekvisiittaa ja musiikkia sisälle. Paljon luokkakavereita on sinne kutsuttu... Hui! Halloween-bileet järjestetään kaverin kotona joka asuu suuressa omakotitalossa metsän reunalla. Hän on siellä yön yli ja poissa kotoa joten teen valmiiksi makaroonilaatikkoa suuren astiallisen lapsille lämmitettäväksi ja syötäväksi. Menen itse äidin luo käymään. Eiköhän viikonloppu suju mallikkaasti näin!

Ajomatka sateessa alkaa iltapäivällä kohti kotiseutuja. Illalla saunaan äidin kanssa...