Menneitä muistellen

Säkkijärveläinen

Istun tuvan pöydän ääressä. Mummi puuhailee hellan ääressä jotain, järjestelee tiskejä ruuan jälkeen luultavasti. Hellan luukku kirahtaa kun mummi avaa sen ja laittaa puulaatikosta halon hellaan. Kops, kraah, ritinää kun kipinät ottavat halon vastaan. Savun tuoksu…

Palavat halot tuoksuvat hyvälle, hellasta lehahtava lämmin ilma tuntuu mukavalta kun heiluttelen jalkoja tuvan penkillä istuessani. Suuresta vesikattilasta sihahtaa vettä hellalle, ilmassa tuoksuu vasta keitetty ja verannalle jäähtymään viety iltaruuan jälkiruoka, marjakiisseli. Sitä syödään maidon ja sokerin kanssa ruuan jaölkeen. Eilen oli lettuja ja hilloa, ihan sen takia kun mummista on kiva kun olen käymässä. Niin mummi kertoi ja vaari hymyili vieressä.

Syklaami jonka sain kukkimaan
pitkän talven jälkeen

Minulla on jalassa uudet mummin neulomat sukat, niissä on kirjavat varret jotka on tehty kahdella langalla, ohuet langat yhteen neuloen, mustalla ja vihreällä. Sukkaosa on beigen harmaa, siitä langasta mummi teki aikaisemmin villapaidan veljelle. Sukkiin on hyvä käyttää kaikki pienetkin langanpätkät korista. Jos kaikki langat eivät ole ihan saman paksuisia - ei se mitään haittaa. Värejä ja paksuuksia voi yhdistellä maun mukaan, ihan niin kuin räsyjä mattoa kutoessa. Värien yhdistely ja suunnittelu on hauskaa puuhaa! Mummi on käsitöiden mestari - hän neuloo, virkkaa ja kutoo. Seinillä on ryijyjä, raanuja ja täkänöitä. Lattioilla on pitkät, taidokkaat räsymatot paitsi salissa jossa on kokonaan pellavasta kudottu erityishieno ja superleveä jugend-tyylinen matto, ruskean eri sävyillä kudottu. Se on mummin mestariteos, olen ymmärtänyt! Yhden keinutuolin alla on ryijymatto - siitä tykkää myös iso oranssinpunainen kolli joka nytkin loikoilee matolla, kuono tassun alla. Jos sitä menee silittämään, se kehrää tyytyväisenä ja kierähtää selälleen ja antaa rapsuttaa kainaloista.

Vaari tekee himmeleitä - niitä on kaikilla sukulaisilla ja naapureilla - taidokkaita ja monikerroksisia, omista rukiin oljista tehtyjä. Hän myös tekee monenlaisia putöitä kynttilänjaloista tuoleihin ja taodokkaisiin rukinlapoihin. Hienon puisen ketjunkin hän teki, yhdestä suuresta halosta vuolemalla ja hiomalla - ihan vain iltapuhteina!

Piirrän paperinukkea tuvan pöydän ääressä, suunnittelen piirtämälleni tytölle hauskoja vaatteita ja leluja. Olen jo käynyt hiihtämässä aamupuuron jälkeen - tein ladun tuvan ikkunan takaa näkyvälle pellolle. On hankikeli, lumi kantaa hienosti - tosin joissain kohdissa lumi on pehmeää ja pettää allani. Nilkat kastuvat vaikka minulla on paksut sukat jalassa. 

Ladulla ajatus lentää, mieli kevenee

Mummi oli huutanut minut syömään yhdentoista maissa - silloin syötiin päiväruoka. Mummi oli laittanut lihapullia ja ruskeaa kastiketta kuoriperunoiden ja puolukkahillon kanssa. Juomana oli naapurista hinkillä haettua maitoa - se oli minun tehtäväni, hakea naapurista lypsyn jälkeen kahden litran hinkillinen maitoa joka sitten pantiin kylmään vesisaaviin jäähtymään. Kuljin pienen metsäpolun halki naapuriin – joka kerta kuvittelin metsään susia ja karhuja vaanimaan matkaani naapurin navetan kulmalle – onneksi villieläimet jättivät minut rauhaan enkä joutunut niiden hampaisiin!

Maidon päälle nousi kerma jonka sain - jos olin tosi tarkka - kaapia pienellä soppakauhalla toiseen kulhoon, kerma-astiaan.

Kevättä on jo ilmasa
- selvästi

Ruuan jälkeen vaari otti nokoset ja mummi tiskasi. Sitten mummikin otti pienet tirsat, jollei istahtanut keinutuoliin ja alkanut neuloa tai virkata. Mummi jutteli kaikenlaista omasta lapsuudestaan lapsenlapselleen keinussa istuessaan. Pitkistä koulumatkoista ja omista ja siskojensa pitkistä leteistä ja värikkäistä lettinayhoista. Uimamatkoista ja eväsretkistä, omista nuoruutensa työpaikoista. Jos joku naapuri tuli kylään, sain kuulla kylän sattumuksista ja kyläkaupan tiskillä selvitetyistä asioista - siitä E-kaupasta josta käytiin ostamassa kaikenlaista tarpeellista aika ajoin.

Tuvassa on rauhaisaa, vaari hengitti äänekkäästi kiikkutuolissa nukkuessaan - tuvan tutut äänet ja tuoksut ympäröivät meidät. Radio kertoili keskipäivän mietelauseen ja kirkonkellon kumahtelu sitä ennen. Merisäässä rauhallinen miesääni kertoili verkkaisesti säätilan rannikon sääasemilla. Puuskajaskari. Kotka Rankki ja mitä niitä olikaan. Vaarin merkkaili säätietoja joskus keltaiseen almanakkaan joka roikkui naulassa ikkunaverhon takana.

Tällaiset mietteet ja muistelot pulpahtivat mieleen kun kun kiirehdin stressi päässä tykyttäen ja jumittavaa liikennettä harmitellen kotoa töihin. Lapsuuden lämmin ja haikean kaunis muistojen rypäs on minua paljon elämässä kantanut. Siitä rakastavan rauhaisasta ja ihmeen leppoisasta ja mukavasta ajasta on ollut hyvä ponnistaa. Muistot sieltä ponnahtelevat esiin mitä pudoimmissa paikoissa, mitä yllättävimmillä hetkillä.

Hyvä niin. Kaikkea ei voi ymmärtää - ja sekin on hyvä niin, luulisin Tässä maailmassa missä nyt taas kaikki tuntuu olevan sekaisin. lohdukkeeksi voi paeta muistoihin ja ajatella, että on elämässä ollut toisenlaisiakin aikoja.

Mummi mielessä, syntymäpäivänään



Sukka kaksinkertaisesta langasta. Löytöjä lankakorista!



Eilen oli mummin syntymäpäivä. Mummi on kuollut jo pitkän aikaa sitten, mutta hänen muistonsa on monella  vielä mielessä. Ei ehkä hänen elämänsä sinällään - hän eli sen itse ja mitä hän mielessään mietti ja mitä elämässä arvosti - ja mitä ehkä kaipasi, ne asiat ovat hänen omiaan aina olleet. Ne asiat jotka useimmilla meillä ovat ihan ikiomia. Lähelläkin elävät näkevät vain osan elämästä - ja tulkitsevat sen kuka mitenkin. Paljon olen mummin elämän käänteitä mettinyt, mennytt aikaa jota en itse kokenut - mutta joka jotenkin on itseenikin vaikuttanut.Muistan asioita mummin koulutiestä, hänen matkustamisestaan suureen kaupunkiin töihin, siellä kouluttautumisestaan. Kihlajaisista ja niistä perheistä joissa hän oli töissä. Koristereunaisia mustavalko-valokuvia nuoruusvuosilta ja aikuisiältä on paljon jäljellä. Niissä on viehättävä tunnelma - ajan kulku näkyy mutta myös se, että samat asiat ovat ilonaiheita aina olleet.

Mummi eli rankan lapsuuden ja menetti lapsuusiässä monen monta sisarusta. Hänen äitinsä menetti tasapainonsa jatkuviin raskauksiin, puutteeseen ja lapsivuoteiden rankkuuteen ja kuolleita vauvojaan surren. Näin luulemme äidin kanssa. Mummi ei halunnut oman lapsuuden ikävistä asioista puhua, minullekaan vaikka kertoili pitkiä tarinoita muuten keinutuolissa istuessaan, samalla käsitöitä tehden. Ne mummin sisarukset jotka selvisivät aikuisikään olivat hänelle läheisiä koko iän. Heidän nimiään kantavat nyt omat lapseni.

Mummi oli minulle hyvin rakas, valtavan tärkeä. Lapsena ja nuorena - ja hänen muistonsa koko iän. Vietin mummilassa paljon aikaa - siellä oli mukavaa ja kotoista; sain mummin ja vaarin huomion ja opin hedän kauttaan paljon asioita jotka ovat kantaneet läpi elämän. Kurkistin vanhoihin aikoihin heidän tarinoidensa kautta jotka ovat saaneet raamit vanhempana kun olen lukenut Suomen historiaa.

Lauantain ajanvietettä

Äiti sanoo minussa olevan paljon mummia, hänen omaa äitiään. Ehkä - osa ehkä verenperintöä, osa opittua. Samaa sukua, samoja piirteitä; eihän se ihme ole. Saimme ensimmäisen lapsen saman ikäisinä. Hän menetti seuraavan lapsen kun minä sain kolme tervettä lasta. Samoja asioita voi luetella paljon meistä: pidän samoista väreistä kuin mummi; lilan/violetin/kretuliinin eri sävyt ihan vaaleasta tummimpaan ovat mieleisiä. Ja eritoten kaikki oranssin sävyt hennosta persikasta vahvaan appelsiinin-oranssiin. Voi ihania krasseja esimerkiksi! Mutta onko väriä josta en pidä? No - vaalenasininen on aneeminen ja mitäänsanomaton vaatteissa- mutta taivaalla se on ihana väri! Samoin lemmikissä - josa oranssi "silmä" sitä piristää!. Pidän kukista ja puutarhasta. Pidän ruuasta ja sen tarjoilusta kauniisti katetun pöydän ääressä. Pidän lukemisesta. Ja ennenkaikkea pidän käsitöistä - mummi opetti minut neulomaan ja virkkaamaan aikoinaan. Ja opetti, että käsityön kanssa voi istua ja rauhoittua, ajatella hetken omia asioitaan - ja taas jatkaa puuhua.  Ja hän teki koulun käsitöihin lapasen valmiiksi minulle kun en itse osannut tehdä peukalokiilaa enkä kärkikavennusta - opettaja ei pitänyt minusta ja itse pelkäsin häntä. Mummi auttoi vaikka äidin mielestä lapsen olis itse pitänyt tehdä käsityö valmiiksi. Mutta olen koulun jälkeen tehnyt lapasia ja sukkia enemmän kuin kuvitella saattaisi. Ne ovat saman oloisia kuin mummin tekemät, kuulemma. Hassun hauskaa! 

Äiti on eilen käynyt mummin haudalla, syntymäpäivänä. Vienyt sinne kukkia, pakkaslumeen. Lähdemme tänään oman lapseni mummin luon. Viettämään muutaman päivän omassa minun omassa lapsuuskodissa, lapsen mummilassa.


Nämä valmistuivat jo viime viikolla. Varsista tykkään erityisesti!

Toivoisin, että omalle lapselle jäisi yhtä hyvä muistoa ja mieli omasta mummista kuin minulla on omastani. Se kantaa elämässä valtavan pitkälle.



Se mikä on mielessä ja muistoissa on valtavan tärkeää. Se on osa meitä, hyvin iso ja tärkeä osa.

Siel mikään hirvee ajokeli ollut. Ihan tavallinen talvisää!

Neljä tuntia tien päällä eilen. Aloitus illan hämärtyessä ja kolme tuntia pimeäajoa. Radio auki koko matkan ajan, kanavia vaihdellen. Ylen aikainen, ns. Rälläradio joka soittaa Suomi-iskelmää joka välissä ja haastelee sitä sun tätä mitä mieleen tulee, mm liikenteeestä – on hankala kanava autoilijalle kuunneltavaksi koska kanava vaihtuu koko ajan. Vahvin paikallisasema nappaa aina signaalin ja ajaessa kanava siis vaihtuu koko ajan. En alkuun vaihtanut kanavaa muualle vaan annoin ylen olla päällä – sillä seurauksella, että viisiminuuttisen aikana kanava vaihteli kolmen eli paikallisaseman välillä yli kymmenen kertaa. Pakko se oli sitten vaihtaa ja kuunnella muuta!

Nova soittaa samaa musiikkia ihan koko ajan; päivästä, viikosta ja kuukaudesta, vuodesta toiseen. Miten ne jaksaa? Sama tai samanoloinen musiikki raikaa asemalla - mutta koska Nova on suosituin kaupallisasema, se ilmeisesti toimii.. Mainokset toistavat myös itseään tosi tiuhaan – samana mainoksen saa pitkällä ajomatkalla kuultavakseen tusinan kertaa jollei vieläkin useammin – ei kukaan moista kestä, olipa kanavalla äänessä kuka hyvänsä muuten mukavista juontajista. Siispä vaihtelen kanavia tiuhaan.

Ja mikäpä oli perjantai-illan hot topic kaikilla kanavilla? No – yksi oli yli muiden: huono ajosää. Siitä varoiteltiin ihan koko ajan. Ja nimenomaan sillä alueella armasta kotomaatamme jolla itse ajelin. Alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Sää oli toki luminen ja lunta tuiskusi muiden autojen nostamana tielle, samoin sitä satoi koko ajan lisää taivaalta. Mutta sellainenhan talvi on! On lunta ja sitä tulee lisää kun on lumisadetta. Näin on talvella. Pakkasasteita oli noin 5-8 koko matkan ajan. Rekkoja oli paljon tiellä, samoin oli muuta liikennettä. Viimeisen tunnin ajoin jonossa melkein kuin kesäviikonloppuna. Paljon autoja – ohittaa ei juurikaan voinut.

Omituista näissä säätidonannoissa on juuri tuo valtava varoittelujen määrä. Mitä sitten, kun sää on oikeasti huono ja pitää varoittaa – kun kaikki varoittelupaukut on käytetty jo ihan normaaliin ajokeliin; talvella on liukasta ja pitää ajaa toisin kuin kesällä.

Kahviherkkuja

Kanteletta on kiva soittaa. Ja kuunnella

Perillä on ollut taas kivaa ja kaikin puolin mukavaa. Lapsi on viihtynyt mummilassa ja itse äitinä nautin, kun hän saa tutustua ja olla mummin ja enon kanssa, perheen sisällä ja kuitenkin omiensa kanssa. On itselleni jotenkin erityistä tämä tällainen; lapsi jolla ei ole pääsyä toisen vanhemman elämään, ei mahdollisuutta tutustua toiseen puoleen biologisesta perimästään millään lailla, on jonkinlainen puute elämässään. Jossain vaiheessa hän alkaa sitä varmasti miettiä. Silloin – niin ajattelen – on hyvä, jos ymmärtää ainakin jotain omista juuristaan, tietää olevansa tärkeä ja rakastettu ja arvostettu osa suvussa ja osa ”meitä”. Jokainen meistä on osa tiettyä ketjua; jos toinen osa ketjusta on hukassa niin on hyvä, jos johonkin voi ripustautua.

Tämänkertaine käsityö: tilauskaulaliina,
virkatua ketjua pörrölangasta

Sisaruksilla on toisensa. Heillä on sukua jonka osa he ovat. Teinit eivät siitä välitä – heille vain kaverit ovat tärkeitä. Siksi on hyvä jo ennen teini-iän myrskyä selvittää asioita, tutustuttaa asioihin jotka myöhemmin tulevat elämässä esiin. Pienin lapsi on vielä vastaanottavainen ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Uskon, että pieni siemen j häneen kaikesta tästä, jota hän mummilassa kokee, asioista joita hän käy läpi ja joista hän täällä keskustelee.

Itselleni oma mummi oli kovin tärkeä. Toivon, että niin olisi myös omille lapsilleni.

Päiväkahvilla

Omat teinini ovat keskenään kotona. Eivät halunneet tulla mummin luo. Vanhimmalla oli taas angiina-oireita - suussa maistui samalta kuin angiinan aikaan. Hän on aivan varma, että se on tullut takaisin kun än ei vaihtanut hammasharjaa uuteen heti taudin jälkeen.
Kesimmäisen lapsen kaveri menee kohta armeijaan ja nyt sitten pitää juhlia sitä. En halunnut pakottaa kumpaakaan mukaan – siitä seuraa vain riitaa, happamia ilmeitä ja kommentteja ja kurjaa mielialaa joka pilaa vierailun ja saa kaikki matalalle mielelle. Kohta aikuistuvat lapset ovat jo toisella jalalla ulkona kotoa – ja kaikki, mikä heille onnyt tärkeää on kodin ulkopuolella. Se sattuu äitiin – mutta näinhän elämä menee, useimmiten.

Äiti huolehtii tyttärestä, tytär äidistä

Kaksi lapsista on mummilassa, nauttimassa kesäpäivistä maalla, olemassa mummin seurana ja sen takia, että kaikilla olisi mukavaa ja tulisi muistoja ja muisteltavaa, lapsille elämän eväitä ja tajua omista juuristaan. Isovanhemmat ovat tärkeä osa sitä jatkumoa johon elämän kiinnittyy – vähän vanhempana jokainen näitä asioita miettii ja pohtii – vielä lapsena ja teininä ei niinkään. Muta silloin niitä juuria kuitenkin kasvatetaan.

Tänään on ollut niin kuuma, että mummi on ollut ihan kanttuvei. +30 astetta. Ei muista juoda ja on sitten ihan pyörtymäisillään – lapset ei sellaista osaa huolehtia – me ”aikuiset lapset” olemme tottuneet muistuttamaan ”juo vettä, ota nyt”. Samalla lailla olemme oppineet kysymään, onko päivälääkkeet otettu, onko iltalääkkeet…?

Olivat tänään ruokakaupassa ja sitten kävivät eläinpuistossa – ja kuumuus oli melkein saanut äidistä vallan – iltapäivllä hän muisti, että ei ollut juonut koko päivänä muuta kuin yhden kupin kahvia aamulla….

Voi herttileijaa ja hyvät hyssykät…

Ja minulle tuli huono omatunto, että en ole sanonut omille lapsille, että katsoo juoko mummi. Ja että mummi väsytti nyt itsensä noin, vain lasten tähden. Muuten olisi levännyt ehkä tuvassa tai verkkokeinussa. Tai uudessa pihakeinussa, pikku katoksen alla…

Lapset taas ovat nauttineet olostaan – uineet, lueksineet, ottaneet rennosti ja jutelleet mummin kanssa. Ovat eläneet mummin päivärytmissä joka on hyvin säännöllinen: aamulla heräämisen jälkeen tehdään ravitseva aamiainen (sitä kutsutaan noin, ei aamupala; mikä PALA?). Aamiaiseen kuuluu kaurapuuro joka keitetään osin kermaan. Puuro syödään ensimmäiseksi, sitten on voileipien vuoro joka nautitaan kahvin kanssa. Pöydässä on aina erilaisia leikkeleitä (niitä taas meillä ei ole kuin yksi, yleensä juusto – ja puutokin meillä keitetään veteen johon tulee hukan maitoa, että mausta tulee pehmeä). Leikkeleet on katettu kauniisti leikkelelautaselle, samoin pöytä on muutenkin katettu kauniisti. Nykyisin tosin sisko on saanut läpi kahvimukin käytön; aikaisemmin kahvi piti AINA juoda kahvikupista lautaselta. No – aamiaisen jälkeen seuraa pukeutuminen, sänkyjen petaus ja pieni siivous. Mieluusti joka aamu pitäisi siivota imuroimalla lattiat mutta tästä on hiukan viime aikoina lipsuttu – yhden kunnon viikkosiivouksen lisäksi lattiat ripsitään ja mopataan pari kertaa viikossa eli pitkät tuvan matot ripsitään viskalla, mattojen väliköt eli lattialankut mopataan kostealla ja pikkumatot puistellaan. Pölyt pyyhitään ja kukat kastellaan. jotain puuhataan ja laitetaan kuntoon koko ajan. Lehtiä eikä muutakaan saa jättää hetkeksikään vartioimatta – muuten ne katoavat ”paikoilleen”. Kotona on oltava siisitä ja viihtyisää; tämä lause on kuultu niin sata kertaa! Sängyt pidetään tiuakassa petauksessa, liinat ja ylipäätään kaikki ihan ojennuksessa ja nätisti. Sängylle eikä sohville voi mennä loikoilemaan; tulee kuhmuja ja tyynyt menevät sekaisin. Jos siihen käy, on kaikki laitettava heti noustessa taas ojennukseen.

Äidin kotona on siistiä ja viihtyisää – mutta tosiaan se, että kaiken pitää olla koko ajan tiptop on joskus lastenkin kanssa haastavaa – ja aiheuttaa sanomista… Ja se, että lehtiä ja käsitöitä ei voi jättää mihinkään, rassaaa joskus.

No, tapani mukaan eksyin aiheesta. Äidin päivärytmi on säännöllinen ja paaluttuu ruoka- ja kahvitaukojen väliin, aamupäivän siivouksen ja ruuan suunnittelun mukaan. Illalla katsellaan tietyt telkkariohjelmat ja päivällä tehdään pihatöitä. Nyt kun lapsenlapset ovat kyläilemässä, on ohjelmaa paljon – lapset käyvät uimassa ja tiedän, että mummi stressaa sitä, että heillä olisi ohjelmaa eikä tulisi tylsä. Samalla hän stressaantuu ja väsyy…

Ja täällä meikäläinen pingottaa töissä, miettii mitä lapsille mummin luona ja yhdelle kotoan ja kavereiden luona kuuluu – ja kuinka äiti jaksaa lasten kanssa nyt kun on nin kamalan kuumakin ja äidillä heikko sydän ja muutenkin vaivoja ja kremppoja on ihan tarpeellinen määrä podettavaksi…

Huomenna loppuu loma mummin luona tältä erää. Silloin alkaa minunkin lomani; ihanaa! Aion tosiaan jäädä lomalle vaikka osa asioista jääkin kesken; ei ole minusta se kiinni ja olen jo venyttänyt lomalle lähtöä monta päivää – ja iltaa, tietenkin, kun lapsista ei ole niin paljon tarvinnut huolehtia…

Keskikesän kukat ovat vallanneet puutarhat - liljat ja jasmikkeet kukkivat, päivänkakkarat ja tervakukat loistavat pientareilla. Kohta pionit alkavat loistaa, mansikat jo kypsyvät - vielä en ole yhtäkään maistanut mutta kohta varmasti. Heti kohta pitää saada mansikoita kotiin!