Käsitöitä neulalla, koneella ja puikoilla. Työttömyyspohdintoja

Tuleva penaali - toivottavasti. Kangas ja vetskari ainakin hyvää laatua.
Ompelu vain puuttuu...

Nuorella alkaa koulu jälleen tällä viikolla. Sinne pitää hankkia sitä sun tätä, ihan pakko saada... Reppu, mieluusti Fjällräven. Se maksaa piirun vaille satasen, hitsi vie! Kalenteri. Uusi penaali joka on tilattu äidiltä. Kangas ja vetoketju käytiin jo ostamassa kangaskaupasta parisen viikkoa sitten. Pussukka ei ole vielä valmis; tämän vuorokauden puolella sen pitää syntyä! Tällä äidillä on nyt aika lailla rimakauhua pussukan ompelun kanssa: kangas on paksua gobeliinia ja omat vetoketjun ompelutaidot ovat ruostuneet - sen tästä asiasta muistan, että siistin vetoketjun aikaan saaminen on haastavaa.

Uuuh. Kohta aloitan! Ompelukone on jo esillä...

Sen sijaan olen neuloskellut - tänään sekä jo parina aikaisempana päivänä, monta vuotta vanhaa, kesken jäänyttä neuletta. Aloitin puseron kun olin ostanut edullisia alennus-lankoja, eurolla kappale (hinta on vielä näkyvillä vyyhdeissä). Langat ovat  aloituksen jälkeen majailleet ja vieneet tilaa vuosien ajan pahvilaatikoissa joita on monta. Niissä on lankoja ja useampi keskeneräinen neule.... Pari viikkoa sitten sain valmiiksi toisen kesken jääneen neuleen - tai oikeastaan ostetut langat joita ei oltu vielä ollenkaan aloitettu. Sain neulepuseron tehtyä ja siihen myös kaulaliinan koska lankaa jäi sen verran jäljelle. Ihan kiva, tuli ihka käyttökelpoinen neule syksyyn! Tai no, ehkä niillä ei täällä kotona juurikaan mitään tee - mutta ehkäpä saan työpaikan,  jossa sitä voi pitää!

Lanka on  vaaleaa jossa paksuja mullukoita ja kimalletta

Nyt sitten tämä keltainen, kultakimalletta sisältävä neule. Sitten sieltä laatikoista löytyy vielä vihreä neule jonka aloitin viime talvena. Pari vuotta vanha kuparinruskea on myös odottamassa tekijäänsä- Ja onhan siellä vielä myös parit kirjosukat ja lapaset....

Työttömyydestä taas sananen
Yritän saada ylläpidettyä innon keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa. Aikaa pitäisi olla   kun työtä ei näy taivaanrannassa. Työstä puheen ollen voi ihmetellä taas poliitikkojen puheita, joista kuultaa läpi ajatus, että työtön ei ottaisi vastaan työtä kun sitä hänelle tarjotaan. Huokausten huokaus. Pitäisiköhän mennä valtiovarainministeri Petteri Orpolle ja muillekin päättäjille selittämään, että olen hakenut satoja työpaikkoja enkä niistä mitään vielä saanut - kukaan ei ole mitään ikinä tarjonnut eikä työvoimatoimisto ole tipan vertaa kiinnostunut minusta - edes pyydettäessä ei sieltä keskusteluaikaa saa. hain männä viikolla työvoimakoulutukseen mutta sain hylkäävän lausunnon heti paluupostissa. Ihan oikeassa postissa vielä; paperiposti on tuossa antiikkisessa byroossa vieläkin käytössä.

No tuskinpa tilanteen oikea laita ketään kiinnostaa; tuntuu, että politiikka on kaikilta osin pelkkää mielikuvan luontia, vailla oikealla tavalla asioihin puuttumista. Mielikuvat ohjaavat - niin myös muualla maailmassa. Maailman menoa kun seuraa median kautta, huomaa vaikkapa Turkin, Venäjän toimia ja USA:n presidenttipeliä seuratessa, miten mielikuvien luonti saa aikaan ihmeellisiä asioita - vaikka sanotut asiat olisivat kuinka päättömiä ja uskomattomia, silti ne toteutetaan ja ihmismassat hurraavat niille.

Olen tässä vuosien saatossa nähnyt kuinka käsittämättömän ammattitaidoton ja onneton on tuo TE-toimisto, valtion virasto joka maksaa meille veronmaksajille maltaita. Siellä on vanhahkoa porukkaa töissä joilla ei tunnu olevan työmarkkinoista tietoa kuin ohuiksi pitimiksi, huono käsitys tämän päivän työelämästä ja digitaalisuudesta ei juuri hajua; usein siellä käydessäni tunnen, että itselläni on paljon enemmän tietoa  avoimista paikoista, yrityksistä ja työnhausta. Verenpaine nousee korkeuksiin, kun ajattelenkin tuota paikkaa. Rauhaisan uneliaassa ilmapiirissä siellä istutaan ja liikutaan kuin hiipien. Toimisto on jämähtänyt jonnekin 70- 80-luvuille. Ihme, että siellä  ei lapiohommia suoraan ehdotella kaikille.

Rahkasammal. Luonnon kokolattiamatto. 

Villasukkien neulomista talvipakkasia odotellessa

Perjantai-illan hupia: saisiko näistä aineista kaksi sukkaa...? 

Tänään tuli pieni pakkanen, olipa kiva! Sain tehdä lumitöitä mutta pihan sai alle tunnissa kolattua, lunta oli vielä niin vähän, muutama sentti vain.

Tammikuussa toivoisi talven jo olevan täällä, heti oven ulkopuolella. Koira rapaantui eilen kävelyllä

Kaveri pitää seuraa

sellaiseen kuntoon kuin se olisi käynyt mutakylvyssä - ja tottahan se onkin; maa oli kuraista ja ihan märkää löllöä, mutta annoin sen silti juosta ja peuhata. Sitten suihkutin ja pesin sitä vartin, että sain hurtan jotensakuinkin siistiksi.

Lauantai-aamun tilanne: kai näistä jotain
tulee

Tänään oli metsässä jo pakkasta ja tavinen tunnelma - lumi vain pöllysi kun hurtta laukkasi villinä polkuja pitkin!

En ole saanut viime talven jälkeen neulottua mitään. Nyt otin puikot esiin ja kaivoin lankapussukoitani - yksi lankakerä löytyi josta kokeilin sukkien tekoa. Olisi pitänyt olla kaksi kerää lankaa, että olisin saanut siistit sukat - mutta tein taas niinkuin useimmiten: säveltelin lankojen kanssa ja sain aikaiseksi aika erikoiset sukat... Punaista pörrölankaa otin ja vaalensninistä Jussia vähän jatkamaan Ragsock-lankaa jotan olen joskus ostanut Ruotsista...

Tässä vaiheessa kannattaa jakaa lanka kahtia ja katsoa mihin se riittää 

Pörrökärjet näyttävät kyllä aika erikoisilta...

 

Hurttaa eivät sukat kiinnostaa tuon taivaallisen vertaa

Mummi mielessä, syntymäpäivänään



Sukka kaksinkertaisesta langasta. Löytöjä lankakorista!



Eilen oli mummin syntymäpäivä. Mummi on kuollut jo pitkän aikaa sitten, mutta hänen muistonsa on monella  vielä mielessä. Ei ehkä hänen elämänsä sinällään - hän eli sen itse ja mitä hän mielessään mietti ja mitä elämässä arvosti - ja mitä ehkä kaipasi, ne asiat ovat hänen omiaan aina olleet. Ne asiat jotka useimmilla meillä ovat ihan ikiomia. Lähelläkin elävät näkevät vain osan elämästä - ja tulkitsevat sen kuka mitenkin. Paljon olen mummin elämän käänteitä mettinyt, mennytt aikaa jota en itse kokenut - mutta joka jotenkin on itseenikin vaikuttanut.Muistan asioita mummin koulutiestä, hänen matkustamisestaan suureen kaupunkiin töihin, siellä kouluttautumisestaan. Kihlajaisista ja niistä perheistä joissa hän oli töissä. Koristereunaisia mustavalko-valokuvia nuoruusvuosilta ja aikuisiältä on paljon jäljellä. Niissä on viehättävä tunnelma - ajan kulku näkyy mutta myös se, että samat asiat ovat ilonaiheita aina olleet.

Mummi eli rankan lapsuuden ja menetti lapsuusiässä monen monta sisarusta. Hänen äitinsä menetti tasapainonsa jatkuviin raskauksiin, puutteeseen ja lapsivuoteiden rankkuuteen ja kuolleita vauvojaan surren. Näin luulemme äidin kanssa. Mummi ei halunnut oman lapsuuden ikävistä asioista puhua, minullekaan vaikka kertoili pitkiä tarinoita muuten keinutuolissa istuessaan, samalla käsitöitä tehden. Ne mummin sisarukset jotka selvisivät aikuisikään olivat hänelle läheisiä koko iän. Heidän nimiään kantavat nyt omat lapseni.

Mummi oli minulle hyvin rakas, valtavan tärkeä. Lapsena ja nuorena - ja hänen muistonsa koko iän. Vietin mummilassa paljon aikaa - siellä oli mukavaa ja kotoista; sain mummin ja vaarin huomion ja opin hedän kauttaan paljon asioita jotka ovat kantaneet läpi elämän. Kurkistin vanhoihin aikoihin heidän tarinoidensa kautta jotka ovat saaneet raamit vanhempana kun olen lukenut Suomen historiaa.

Lauantain ajanvietettä

Äiti sanoo minussa olevan paljon mummia, hänen omaa äitiään. Ehkä - osa ehkä verenperintöä, osa opittua. Samaa sukua, samoja piirteitä; eihän se ihme ole. Saimme ensimmäisen lapsen saman ikäisinä. Hän menetti seuraavan lapsen kun minä sain kolme tervettä lasta. Samoja asioita voi luetella paljon meistä: pidän samoista väreistä kuin mummi; lilan/violetin/kretuliinin eri sävyt ihan vaaleasta tummimpaan ovat mieleisiä. Ja eritoten kaikki oranssin sävyt hennosta persikasta vahvaan appelsiinin-oranssiin. Voi ihania krasseja esimerkiksi! Mutta onko väriä josta en pidä? No - vaalenasininen on aneeminen ja mitäänsanomaton vaatteissa- mutta taivaalla se on ihana väri! Samoin lemmikissä - josa oranssi "silmä" sitä piristää!. Pidän kukista ja puutarhasta. Pidän ruuasta ja sen tarjoilusta kauniisti katetun pöydän ääressä. Pidän lukemisesta. Ja ennenkaikkea pidän käsitöistä - mummi opetti minut neulomaan ja virkkaamaan aikoinaan. Ja opetti, että käsityön kanssa voi istua ja rauhoittua, ajatella hetken omia asioitaan - ja taas jatkaa puuhua.  Ja hän teki koulun käsitöihin lapasen valmiiksi minulle kun en itse osannut tehdä peukalokiilaa enkä kärkikavennusta - opettaja ei pitänyt minusta ja itse pelkäsin häntä. Mummi auttoi vaikka äidin mielestä lapsen olis itse pitänyt tehdä käsityö valmiiksi. Mutta olen koulun jälkeen tehnyt lapasia ja sukkia enemmän kuin kuvitella saattaisi. Ne ovat saman oloisia kuin mummin tekemät, kuulemma. Hassun hauskaa! 

Äiti on eilen käynyt mummin haudalla, syntymäpäivänä. Vienyt sinne kukkia, pakkaslumeen. Lähdemme tänään oman lapseni mummin luon. Viettämään muutaman päivän omassa minun omassa lapsuuskodissa, lapsen mummilassa.


Nämä valmistuivat jo viime viikolla. Varsista tykkään erityisesti!

Toivoisin, että omalle lapselle jäisi yhtä hyvä muistoa ja mieli omasta mummista kuin minulla on omastani. Se kantaa elämässä valtavan pitkälle.



Se mikä on mielessä ja muistoissa on valtavan tärkeää. Se on osa meitä, hyvin iso ja tärkeä osa.

Joulu lähenee, joulukorttimaisema jo täällä!

Tänään avattiin joulukalenterin seitsemäs luukku. Sieltä tuli punainen kirja, tontun kädessä. Jouluun on enää pari viikkoa ja rapiat päälle. Lapsi tekee joulupukille toivelistaa - kyseli eilen, vieläkö sen ehtii lähettää joulupukiklle. Sanoin, että hyvin ehtii vielä. Ja niin lapsi kirkoitteli pukille, kiitellen viime vuoden lahjoista ja toivoen, ettei pukki rasita itseään liikaa. Suloista!

Finnairin lakko on kummallinen. Lehtiä lukiessa vaikuttaa, että tällä porukalla on tosi upeat edut ja lyhyt työaika – paljon vapaata aikaa varsinaisten työrupeamien väleissä lepoon – ei kaikenlaiseen mukavaan lentokohteissa. Työmatkalla oleva lentomatkustaja näkee usein emojen työn rutiinit ja ihmettelee ihan oikeasti, miten se voi niin kamalan raskaalta tuntua! Kai siinä työssä on paljon mitä ei ulkopuolisena ymmärrä kun noin hyvät edut eivät millään riitä ja nyt jo muut ammattiliitotkin lähtevät tukilakkoihin, että emojen ja muun kabiinihenkilöstön edut saadaan paremmiksi. Solidaarisuutta! Joskus mietin miksi monet työntekijäliitot haluavat ehdoin tahdoin työntekijöiden ehdot niin hienoiksi ja suuriksi, että työnantajilla ei ole varaa niit' maksaa. Niin sitten työ siirtyy muualle ja ne, jotka tekevät homman paljon halvemmalla saavat sen tehtäväkseen - suomalaiset hulppeita etuja pyytäneet jäävät sitten lopulta ilman työtä kun työ siirtyy vaikkapa aasialasten tehtäväksi.

Kun en itse ole koskaan lakkoillut enkä toisaalta kyllä saanut isoja palkankorostuksiakaan, olen varmasti väärä ihminen tätä asiaa kommentoimaan mitenkään. Liian nössö olen kun en ole koskaan etujeni eteen taistellut – tehnyt vaan hommia sillä mitä maksettu on, työtunteja laskematta! Mutta silti olen sitä mieltä, että hyvät edut heillä on! Mää vaan ihmettelen kyl ihan kauhiast…

Viikonlopun viettoa sukulaisten kanssa

Olin kutsunut sukulaiset – pienen tusinan henkilön lähisukumme – viettämään lauantai-iltaa ja sunnuntai-aamupäivää kanssamme. Tarjosin ruokaa ja juomaa ja olin pyytänyt Tiernapojat esiintymään! Oli mukavaa – veli perheineen tuli ensimmäisenä lauantaina iltapäivällä ja äiti ja toinen veli lähtivät viimeisenä sunnuntaina iltapäivällä. Oli mukavaa – ja ruoka onnistui ihan kivasti. Pari kertaa vuodessa tapaamme näin täällä meillä – kesällä tapaamme myös kaikki yhdessä maalla. Muulloin olemme yhteyksissä aika lailla harvakseltaan paitsi äidin kanssa. Hyvä näin.

Itsenäisyyspäivä

Eilen aamulla heräsimme varhain vaikka oli vapaapäivä; oli meno sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden muistokivelle jossa oli lipunnosto ja seppeleen lasku. Partiolaiset ovat veteraanien ja kunnanisien kanssa itseoikeutettuja osallistujia tapahtumaan. Lunta oli paljon ja taivaalta satoi koko ajan lisää – talvinen maisema oli kaunis – ja vaikeakulkuinen! Nytpä olisi hevosen vetämällä reellä ollut metka matkustaa!

Rauhaisa ja leppoisa itsenäisyyspäivä. Tein töitä pari tuntia, korkeintaan – kiireellinen projekti ei antanut olla aivan rauhassa – Suomen itsenäisyyspäivä on vapaapäivä ja juhla vain meillä joten tein siis hiukan hommia. Kotihommat rajoitin parin pyykkikoneellisen pesuun ja silittämiseen ja – tietenkin – ruuanlaittoon. Ruuanlaitto tökkii joskus kyllä niin pahasti – tekisi mieli alkaa syömälakkoon. Kyllästyttää oiken kunnolla! Mutta sitten tulee nälkä ja sotkuinen koti ei ole kiva. Siinä sitä sitten taas tekee ruokaa, tiskaa, siivoaa ja noukkii tavaraa lattioilta, pöydiltä ym.Että hoh hoijaa vaan. Kuulemma tällaisia rutiineja kaipaa kaikkein eniten jos jostain syystä vaikka joutuu sairaalaan tai muuten pois normaalipäiväjärjestyksestä.

Katsoin nuorimmaisen kanssa Tuntemattoman sotilaan itsenäisyyspäivän kunniaksi - sen Edvin Laineen alkuperäisen version. 10-vuotias pitää itsenäisyyspäivää tärkeänä ja on jo ilmoittanut menevänsä armeijaan ja haluavansa sotilaaksi! Tämä halu ei tullut elokuvasta - se on hänellä ollutjo jonkin aikaa. Vanhemmat lapset eivät moista ole puhuneet; keskimmäinen harkitsee asiaa, tosin.  

Illalla poltettiin ikkunoissa kynttilöitä. Suomi täytti 93 vuotta – ja presidentin linnassa oli pukujuhlat. Joskus tuntuu, että linnan juhlat ja sinne kutsuttujen naisten iltapuvut ovat Suomen tärkein asia ja kutsujen isännöinti presidentin kaikkein tärkein tehtävä…

Lunta piisaa!

Lumimassat teillä ovat tällä hetkellä massiiviset – itsenäisyyspäivän maisema oli kuin suoraan joulukortista. Linnuilla on hankaluuksia saada ruokaa hankien alta - mitenkähän metsän eläimilä menee?

Auto meinasi eilen aamulla juuttua hankeen monastikin kun kuljetin lasta partiolaisten lipun nostoon; aamulla ei lumitöitä oltu tehty ja lunta oli tullut koko yön – melkein koko päivän sitä tuli siten vielä lisää.

Käsitöitä

Lapasia, lapasia… Niitä syntyy! Kiva tehdä, tulee nopeasti valmiiksi! Eilen sain yhden parin valmiiksi ja aloitin jälleen seuraavan. Olen ihastunut tähän perinteiseen suomalaiseen malliin jossa ei ole edes peukalokiilaa – nätti, lämmin ja nopsa neuloa. Listalla odottaa yhden kaulaliinan, yksien sukkien, kaulurin ja pipon teko. Ajatuksia uusista töistä syntyy nopeammin kuin entisiä saa alta pois…

Fantasiaa tänään: balettiin!

Menen yhden lapsukaisen kanssa tänään katsomaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -balettia! Siinä baletissa on paljon sitä musiikkia jota on Disneyn ensimmäisessä piirretyssä elokuvassa, Fantasiassa. Se on omille lapsille klassikkojen klassikko; se VHS kasetti jonka mummi antoi lahjaksi jo aikoja sitten, katsottiin uudestaan ja uudestaan, kymmeniä jollei satoja kertoja läpi, on nyt jo ihan puhki kulunut ja käyttökelvoton… Ei meillä kyllä ole enää videonauhuriakaan – DVD pitäisi saada hankittua jostain. En ole sitä vielä mistään löytänyt; täytyy siis jatkaa etsintää! Se on hyvä; vie lapset ihanalla tavalla fantasian maailmaan, ihanan musiikin säestämänä!!! Suosittelen; toimii vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen – Mikki Hiiri ja moni muu Ankkalinnan tuttu siellä tanssahtelee ihanan klassisen musiikin tahtiin – monet kappaleet tosiaan Tsaikovskia.

Käsityöpiiri kutsui – samoin vanhempainilta!

Töihin seitsemältä, pois jo neljän jälkeen: tänään oli se päivä jolloin suunnittelimme syksyn käsitöitä käsityöpiirissämme.

Ja kaikkea ihanaa teemmekin: kransseja valonauhalla syksyn pimeään, neulottuja lapasia, sukkia, myssyjä, rannekkeita. Opettelemme konttineuleen, opettelemme domino-neuleen, virkkaamme sitä sun tätä. Varrasvirkkaus, Qvidi-Minan palavirkkaus, harppuneulonta ovat listalla - mutta katsotaan mihin aika riittää… Nyt tekeillä olevat sukat ihan ensiksi loppuun, sitten pari bambu-langasta virkattua tiskirättiä siskolle ja sitten vielä ne kaksi keskeneräistä neulepuseroa, keltainen ja violetti… Sitten haluan neuloa punavalkoiset sukka-tossut ja ilman muuta jotain noista yllämainituista… Oi, kun voisi vaan neuloa ja virkata muutaman päivän aamusta iltaan, illasta aamuun - ilman ruuanlaitto-pakkoa, ilman koti- tai työhommia! Kun tekee käsitöitä, ajatus lepää! Jos vielä moisen jälkeen olisi aikaa, voisi uppoutua muutamaksi päiväksi kirjoihin - tai tehdä niin, että neuloo ja kuuntelee äänikirjoja ja musiikkia samalla. Aijai - voihan sitä unelmoida vaikka mitä, ihminen!

Käsityöt ovat vuosien tauon jälkeen taas lisäämässä suosiotaan, noin ylipäätään. Lankoja menee kaupaksi ja erilaisia käsityö- ja askartelulehtiä on enemmän myynnissä kuin aikoihin. Samoin erilaisia askartelukirjoja – ja vanhoista, perinteisistä kirjoista otetaan uusintapainoksia; esimerkiksi Mary Oljen 40-luvulla tehdystä sukkakirjasta on otettu uusintapainos. Itse selailen mielelläni oman äitini ja mummini vanhoja käsityökirjoja – jotkut ovat melkein irtolehtipainoksia, niin paljon niitä on luettu. Vanhimmat ovat 30- ja 40-luvuilta. Äiti oli jostain aivan käsittämättömästä syystä heittänyt muutamia vuosia sitten 40-luvun ruotsalaisia, sveitsiläisiä ja suomalaisia neulelehtiä pois – se kirvelee vieläkin! Sotien jälkeinen neulemuoti oli sellaista, että niistä voisi hyvin muokata tähän päivään sopivia asuja; lyhyitä kapeavyötäröisiä, mukavasti kirjailtuja villatakkeja, kaulureita, sukkia - hauskoja, kauniita monosukkia esimerkiksi! Tyylikkäitä, kauniita vaatteita tosiaan. Värimaailmakin on kiva - nostalgisella tavalla. Ruskean, harmaan, sinisen sävyjä - ruosteenruskeaa. Olisipa aikaa niin kokeilisi jotain sellaista – vaikka mummin metallisilla vanhoilla puikoilla, hänen vanhoista kirjoistaan!

Jouduin lähtemään kesken kaiken seuraavaan tärkeään paikkaan: koulun vanhempainiltaan. Siellä vierähtikin taas pari tuntia kun juttelimme syksyn juttuja koulunkäyntiin liittyen. Eka- ja neljäsluokkalaiset esiintyivät kokouksen alussa; lauloivat kolme laulua joista viimeinen oli nelosten esittämä kaanon. Kivasti meni – ja ykköset osasivat jo nyt hienosti laulaa kuorossa; koulua on sentään ollut vasta jonkun viikon! Äidit saavat usein tipan silmään lauluja kuunnellessa - niin tämäkin itkupilli-äiti!

Ruoka syötiinkin tänään sitten vasta kahdeksan jälkeen. Tai lapset söivät. Äiti joi teetä monta isoa mukillista!

Koulun ruokailusäännöt ovat niin nasevia, että ne voisi teipata kotonakin seinälle!