Menneitä muistellen

Säkkijärveläinen

Istun tuvan pöydän ääressä. Mummi puuhailee hellan ääressä jotain, järjestelee tiskejä ruuan jälkeen luultavasti. Hellan luukku kirahtaa kun mummi avaa sen ja laittaa puulaatikosta halon hellaan. Kops, kraah, ritinää kun kipinät ottavat halon vastaan. Savun tuoksu…

Palavat halot tuoksuvat hyvälle, hellasta lehahtava lämmin ilma tuntuu mukavalta kun heiluttelen jalkoja tuvan penkillä istuessani. Suuresta vesikattilasta sihahtaa vettä hellalle, ilmassa tuoksuu vasta keitetty ja verannalle jäähtymään viety iltaruuan jälkiruoka, marjakiisseli. Sitä syödään maidon ja sokerin kanssa ruuan jaölkeen. Eilen oli lettuja ja hilloa, ihan sen takia kun mummista on kiva kun olen käymässä. Niin mummi kertoi ja vaari hymyili vieressä.

Syklaami jonka sain kukkimaan
pitkän talven jälkeen

Minulla on jalassa uudet mummin neulomat sukat, niissä on kirjavat varret jotka on tehty kahdella langalla, ohuet langat yhteen neuloen, mustalla ja vihreällä. Sukkaosa on beigen harmaa, siitä langasta mummi teki aikaisemmin villapaidan veljelle. Sukkiin on hyvä käyttää kaikki pienetkin langanpätkät korista. Jos kaikki langat eivät ole ihan saman paksuisia - ei se mitään haittaa. Värejä ja paksuuksia voi yhdistellä maun mukaan, ihan niin kuin räsyjä mattoa kutoessa. Värien yhdistely ja suunnittelu on hauskaa puuhaa! Mummi on käsitöiden mestari - hän neuloo, virkkaa ja kutoo. Seinillä on ryijyjä, raanuja ja täkänöitä. Lattioilla on pitkät, taidokkaat räsymatot paitsi salissa jossa on kokonaan pellavasta kudottu erityishieno ja superleveä jugend-tyylinen matto, ruskean eri sävyillä kudottu. Se on mummin mestariteos, olen ymmärtänyt! Yhden keinutuolin alla on ryijymatto - siitä tykkää myös iso oranssinpunainen kolli joka nytkin loikoilee matolla, kuono tassun alla. Jos sitä menee silittämään, se kehrää tyytyväisenä ja kierähtää selälleen ja antaa rapsuttaa kainaloista.

Vaari tekee himmeleitä - niitä on kaikilla sukulaisilla ja naapureilla - taidokkaita ja monikerroksisia, omista rukiin oljista tehtyjä. Hän myös tekee monenlaisia putöitä kynttilänjaloista tuoleihin ja taodokkaisiin rukinlapoihin. Hienon puisen ketjunkin hän teki, yhdestä suuresta halosta vuolemalla ja hiomalla - ihan vain iltapuhteina!

Piirrän paperinukkea tuvan pöydän ääressä, suunnittelen piirtämälleni tytölle hauskoja vaatteita ja leluja. Olen jo käynyt hiihtämässä aamupuuron jälkeen - tein ladun tuvan ikkunan takaa näkyvälle pellolle. On hankikeli, lumi kantaa hienosti - tosin joissain kohdissa lumi on pehmeää ja pettää allani. Nilkat kastuvat vaikka minulla on paksut sukat jalassa. 

Ladulla ajatus lentää, mieli kevenee

Mummi oli huutanut minut syömään yhdentoista maissa - silloin syötiin päiväruoka. Mummi oli laittanut lihapullia ja ruskeaa kastiketta kuoriperunoiden ja puolukkahillon kanssa. Juomana oli naapurista hinkillä haettua maitoa - se oli minun tehtäväni, hakea naapurista lypsyn jälkeen kahden litran hinkillinen maitoa joka sitten pantiin kylmään vesisaaviin jäähtymään. Kuljin pienen metsäpolun halki naapuriin – joka kerta kuvittelin metsään susia ja karhuja vaanimaan matkaani naapurin navetan kulmalle – onneksi villieläimet jättivät minut rauhaan enkä joutunut niiden hampaisiin!

Maidon päälle nousi kerma jonka sain - jos olin tosi tarkka - kaapia pienellä soppakauhalla toiseen kulhoon, kerma-astiaan.

Kevättä on jo ilmasa
- selvästi

Ruuan jälkeen vaari otti nokoset ja mummi tiskasi. Sitten mummikin otti pienet tirsat, jollei istahtanut keinutuoliin ja alkanut neuloa tai virkata. Mummi jutteli kaikenlaista omasta lapsuudestaan lapsenlapselleen keinussa istuessaan. Pitkistä koulumatkoista ja omista ja siskojensa pitkistä leteistä ja värikkäistä lettinayhoista. Uimamatkoista ja eväsretkistä, omista nuoruutensa työpaikoista. Jos joku naapuri tuli kylään, sain kuulla kylän sattumuksista ja kyläkaupan tiskillä selvitetyistä asioista - siitä E-kaupasta josta käytiin ostamassa kaikenlaista tarpeellista aika ajoin.

Tuvassa on rauhaisaa, vaari hengitti äänekkäästi kiikkutuolissa nukkuessaan - tuvan tutut äänet ja tuoksut ympäröivät meidät. Radio kertoili keskipäivän mietelauseen ja kirkonkellon kumahtelu sitä ennen. Merisäässä rauhallinen miesääni kertoili verkkaisesti säätilan rannikon sääasemilla. Puuskajaskari. Kotka Rankki ja mitä niitä olikaan. Vaarin merkkaili säätietoja joskus keltaiseen almanakkaan joka roikkui naulassa ikkunaverhon takana.

Tällaiset mietteet ja muistelot pulpahtivat mieleen kun kun kiirehdin stressi päässä tykyttäen ja jumittavaa liikennettä harmitellen kotoa töihin. Lapsuuden lämmin ja haikean kaunis muistojen rypäs on minua paljon elämässä kantanut. Siitä rakastavan rauhaisasta ja ihmeen leppoisasta ja mukavasta ajasta on ollut hyvä ponnistaa. Muistot sieltä ponnahtelevat esiin mitä pudoimmissa paikoissa, mitä yllättävimmillä hetkillä.

Hyvä niin. Kaikkea ei voi ymmärtää - ja sekin on hyvä niin, luulisin Tässä maailmassa missä nyt taas kaikki tuntuu olevan sekaisin. lohdukkeeksi voi paeta muistoihin ja ajatella, että on elämässä ollut toisenlaisiakin aikoja.