Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäispyhät ovat ohi. Tervetuloa kiire!

Pääsiäinen meni kauniissa mutta aika kylmässä säässä. Kylmyys on sään osalta toki useimmiten pukeutumiskysymys - pipo päässä, hanskat kädessä ja kaulaliina kaulassa ei tule kylmä kun poskipäihin, kun   reippaasti metsässä askeltaa! Järvi on vielä ihan jäässä - tosin en jäälle enää halunnut mennä - virtapaikat ainakin ovat jo auki.  

Pääsiäissunnuntain alkuruoka katettu pöytään.
Näimme laulujoutsenia monessakin paikassa - enimmäkseen pelloille sulaneista kevään tulvavesissä, joissakin järvien sulapaikoissa myös. Olivat varmasti matkalla pohjoiseen. Kuva olisi pitänyt ottaa siitä noin parinkymmenen joutsenen upeasta laumasta, joka lepäili ihan tuossa tien vierellä, metsän reunalla, Venäjän rajan tuntumassa eilen iltapäivällä, kun ajelimme ja ihailimme keväistä luontoa. Upea näky, tosiaan!

Mämmiä jälkiruuaksi, tietenkin.
Hyvin tuli pyhinä syötyä, tuttuja herkkuja. Yhdessäoloa ja puuhailua, sitähän se on - ja kiva, kun vuodessa on muutama aika, jolloin tavata sukua vähän tavallista pitemmän pyhän merkeissä. Pashasta tuli hyvän makuista, mutta tuo muoto on jo ihan vänkyrä - muotti on ikäänkuin entistä käyrempi! Puu elää - haluaisin sen jotenkin laittaa painon alle, että se jälleen paranee - mutta kuulemma se vain halkeaa, jos sitä alkaa painon alle laittamaan. Onkohan näin; jos kastelisi palat ensin...?




Pashaa kahvipöydässä
Aika on ihan sairas kiire, stressi päällä. Mitään ei oikein ehdi tekemään
Kaikilla on nykyään kiire - myös heillä, joilla ei kiirettä kuvittelisi olevan. Tulevat ja sanovat jo heti kättelyssä kun heihin törmää, että on kiire sinne ja tänne, ei ehdi tekemään oikein mitään kun on vaan niin kaamea kiire koko ajan. yritän itse olla sanomatta kiireestä enää ikinä mitään - vaikka joskus olisikin kiire!

On kiire kauppaan, kuntosalille, silmälääkäriin, kokoukseen, palaveriin, lapsia hakemaan - on kiire saada projektit hoidettua ja tehtyä, että voi kehitellä uusia joihin sitten on kamala kiire, ja sieltä pois! Liikenteessä on kiiren ja kun pääsee perille, on stressiä niin, että otsasuonet pullistuvat - pitää saada taas miljoonaa asia a tehtyä eikä aikaa ole YHTÄÄN! Kotona ei ehdi tekemään ruokaa, siivoamaan eikä edess kunnolla nukkumaan - on stressiä ja haipakkaa, ei voi mitään. Ja aina väsyttää - nukkua ei tietenkään ehdi.

Yöpalvelus kotoisassa kirkossa. 

Pääsiäisenä meistä suurimmalla osalla ei ollut kiire! Vietimme aikaa yhdessä ja oli kivaa!

Nyt taas  voi sitten olla kiireinen ja puuhkuttaa paikasta toiseen, palaverista kokoukseen ja kaupan kautta harrastukseen ja silleen...






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Matteus-passio pitkäperjantaita odotellessa.

Puuhailin keittiössä ja otosalla muutenkin iltapäivän ja illan. Kuuntelin koko kolmetuntisen Matteus-passion radiosta. Se kuuluu pääsiäisen odotukseen - kiirastorstaihin tai pitkäperjantaihin. Oikein hyvältä tuntui kuunnella. Samalla puuhailin kotijuttuja , välillä istahdin alas kuuntelemaan kuoroa ja lauluja tarkemmin, nautin. Upea! Bachin mestarityö, yksi niistä.

Tämä pullakori on teinille luvattu.
Eihän se nyt ihan kaikkea syö mutta  lähes...
Leivoskelin pullataikinaan kaikenlaista. teinikin sai pitkään kinuamiaan pikku-pullia ja niitä upposikin puolisen tusinaa häneen, laiheliiniin, heti kun ovesta tuli ja kädet oli pesty!

Boston uunissa....

.... Boston pöydällä.

Bostoniin raastoin sekaan omenaa - en paljon, mutta sen verran, että vähän maistuu ja kostuttaa. Se lähtee, kera rahkapiirakan, aamulla mummilaan jossa ne vasta korkataan.

Rahkapiirakka. 
Rahka sopii hyvin pääsiäiseen. Vähän saman makuiseksi teen tuon piirakan sisuksen usein kuin pashankin - joka toki on about sata tai kaksisataa kertaa parempaa, ihan parasta herkkua mitä on!

Kuulemma jo vauvana söin niin paljon pashaa, että naama alkoi kukkia - siis tuli finnejä ja minut vietiin näytille tutulle lääkäriin. Alle vuoden ikäisenä!!! Olen usein miettinyt, miten minulle syötettiin vauvana pashaa, totisesti ihmeellistä - kai vanhemmat halusivat kokeilla mitä vauva tykkää herkusta! Siitä kai on jäänyt ikuinen himo tuohon ihanaa pääsiäisherkkuun! Se on rasvaista ja makeaa, niin hyvää että ajatuskin saa veden kielelle.

Oma pashamuottini on ihan käpristynyt, äidillä on onneksi parempi. Teen siinä meille ison annoksen jota sitten sunnuntaina syödään - tupla-annoksen todennäköisesti teen!!! Vanhan ohjeen mukaan jossa ei säästellä voissa, kermassa eikä muussakaan! Ohje on Valamon luostarista. Tein viime vuonna Lintulan luostarin ohjeen mukaan - melkein sama se on, tosi hyvä oli sekin, mutta äiti toivoo munkki Eudokian reseptillä tehtyä pashaa "niiku ain on tehty" joten sitähän myö sit tehhää! Tulisipa siitä nätti ja suora tänä vuonna! Mmmmm.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille toivottelen! Jokainen viettää sen omalla tavallaan - toivottavasti iloisena ja nauttien päivistä!

Kohta kukkivat nämä innokkaat tulppaanit ja liljat! 




tiistai 14. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen rauhaa ja draamaa - kuvakavalkadi

Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Mukava sää, kaikki pääsiäisen tutu ja kivat seremoniat ja puuhat saatiin vietettyä ja nautittua. Naapurusto aiheutti draamaa - olihan pääsiäinen täysikuun aikaa ja kokonaisena kumottava kuu saa kaikenlaista kummallista aikaiseksi. Rauhaisalla alueella yöhön kuului poliisiauto ja riehuva mies, mustasukkaisuusdraama ja toisen naapurin hämmentävä pornolehti-insidentti.

                                     

Tutut koristeet pöydillä, oksilla ja ikkunoissa. Lauantaina syötiin kalaa ja sunnuntaina paistia, mämmiä, suklaata ja pashaa. Nam; hyvää. Kuten aina!


Lapsuudesta tuttu liina keittiön pöydällä. Punainen pääsiäiskynttilä, tuohus, ja keltainen kana täynnä namia.

Narsissit ja tulppaanit pöydillä. Maalattuja kananmunia.

Kaikkea kaunista on mukava vain katsella, haistella ja nauttia olemisesta.




Välillä pelattiin Mustaa Pekkaa ja juteltiin niitä näitä.

Äiti eli mummi teki koko sukua kauhituttavat voileipänsä - oikeastaan niissä on voita enemmän kuin leipää. Ja voin päälle mummi supsuttaa kunnon sateen suolaa. Miten se on elänyt yli 80-vuotiaaksi tuolla rasvan ja suolan syönnillä? Niin - kuka tietää?




Ulkona metsässä on mukava kävellä. Siellä linnut jo puuhailivat kevätpuuhissaan vaikka lunta oli vielä varjopaikoissa kunnolla ja järvikin osin jäässä. Jäiden lähtö tosin on jo lähellä.



Sitten joku keksi, että taloyhtiön pesutiloissa joku lueskelee pornolehteä. Siitäpä syntyi tosi outo episodi - joku kuskasi lehden ilmoitustaululle ja teippasi oman, tuohtuneen kommenttinsa kaikkien nähtäväksi. Nimettömänä toki!

Aamuyöllä alkoi naapurista kuulua huutoa, paiskomista ja hakkaamisen ääniä. Heräsimme meuhkaamiseen - yht'äkkiä kadulta kuului mäiskettä ja näimme nuoren miehen rusikoivan kaksin käsin kirveen tapaisella esineellä hakkaamalla autoa aivan ikkunan alla. Oma auto oli siinä vieressä - soitimme poliisille mutta joku oli jo ehtinyt ennen meitä. Tsop, tsop, tsop - ikkunat särkyivät yksi kerrallaan, kaikki lamput  lentelivät pitkin jalkakäytävää. Pelti oli rusikoitavana kun poliisiauto pysähtyi miehen viereen. Poliisi tuli ja sai äijän rauhoittumaan - mutta auto oli hajoitettu siinä vaiheessa jo kunnolla. Naapurin nuoren miehen auto taitaa olla mennyttä,tyystin.


Kaikkea sitä sattuukin, päällisin puolin rauhaisassa miljöössä. Ja pääsiäisenä vielä!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Flunssan oireilua, ajatuksen pätkiä


Tulppaanit vaasissa, kohta taas jo pihalla
Flunssa sai keuhkot soimaan ja vinkumaan ja olon aivan käsittämättömmän surkeaksi. Miten hengittäminen voikin noin sattua, miten ei millään enää jaksaisi yskiä ja vaan on pakko jatkaa rouskuttamista. Uuuh mikä olo.

Reilun viikon se kesti, nyt jo parempi olo.

Tänään on pitkäperjantai ja söimme kalaa. Laitan kohta vaaleat verhot keittiöön, onhan kevät jo täällä.

Eilen menin kirkoon, teki mieli mennä - pitkästä aikaa. Kuulemaan, kokemaan ja olemaan mukana. Menin ihan vaan sivupenkkiin, takariviin mutta eihän siellä ehtinyt istua kuin vaivaiset muutaman minuutin kunnes aivan kammottava yskänkohtaus sai juoksemaan ulos kirkosta ja yskimään pihalle niin, että luulin oikeasti hengen menevän kun en saanut henkeä sisään vedettyä yskänkohtauksen keskellä. Siinä lauma nuoria katsoi auton pellillä istuen kuinka meikäläinen nojasi kädet ylhäällä kirkon seinää vasten ja yritti saada yskän loppumaan ja hengen kulkemaan. Joku on joskus kertonut, että kun oikein yskittää, täytyy nostaa kädet ylös. No, lopulta kävin maahan istumaan ja nojasin polviin, kyllä se siitä sitten loppui, yskittäminen, aikansa kestettyään.
 


Vessapaperi piristää: totuuksia elämästä




Töissä olen saanut aikaan paljon. Esimies ja päälliköt kehuvat aikaansaannoksiani, mutta minut on vallannut epäilyksen kurja siemen: mietin miksi he kehuvat minua mielestäni ihan normaaleista työsuorituksista - siksikö, että haluavat minun saavan kaiken valmiiksi "harjoitteluaikana" jota on vielä jäljellä syksyyn saakka - vai ihan oikeastiko ovat tyytyväisiä ja ehkä harkitsevat minun palkkaamistani? Vaikea sanoa, mahdoton ymmärtää. Firmassa on paritkin YT:t päällä joten voi arvuutella sitä sun tätä. Teen töitäni, mietin niitä myös työajan ulkopuolella; olen innostunut siitä, mitä saan tehdä. Haluan kehittää työtä, ehdottaa mitä kaikkea voisi tehdä lisää. On aivan hulppean ihanaa saada tehdä työtä, käyttää työvälineitä ja huomata, että sillä mitä tekee, on yritykselle merkitystä!

Elämä on pienestä kiiinni. Melkein aina. Pääsiäinen luo toivoa paremmasta.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantain aatoksia maailman menosta

Maailman meno rassaa - mutta aina ei jaksa seurata uutisia
Maailmassa on moni asia sekaisin mutta tänään ajattelin pitää tauon uutisten seuraamisessa. En halua kuulla, mitä maailman kriisipesäkkeissä tapahtuu ja missä on taas kuollut paljon ihmisiä ja mikä vaara mistäkin uhkaa.

Nyt en varsinkaan halua kuulla sanaakaan omien kotimaisten parlamentaarikkojen ja ministereiden selittelyjä ja selittelyjä;  suomalaiset ministerit eivät ole mielestäni sen luottamuksen arvoisia joka heillä nyt on. He eivät ole isänmaan asialla, he ovat vain ja ainoastaan oman henkilökohtaisen edun asialla nyt kun siirtyvät selkeästi uppoavalta näyttävästä Suomi-laivasta mahtavien etujen ja palkkojen Brysseliin. Ja me äänestäjät  valitsemme heidät sinne - se on tässä se ärsyttäväin asia; eivät he sinne pääsisis jollemme me heitä sinne äänestäisi, mutta ihmiset äänestävät aina mieluisia edustajia ihan minne he vain päättävät pyrkiä!

Miten voi olla, että Suomessa kukaan ei ihmettele, miksi ministerit siirtyvät rahakkaimmille apajille eikä kukaan kritisoi sitä; kaikki "ymmärtävät" siirtyjiä - hehän ovat olleet kovan paineen alla vaikeiden asioiden kanssa painiskellessaan ja on "selvää" että he haluavat ajatella omaa uraansa ja olleessaan vielä iässä jossa voi tehdä uraa kansainvälisillä areenoilla, lähtevät sitä tekemään. He menevät kasvamaan korkoa Eurooppaan, sanotaan. Korkoa kenelle? Tulevaisuuden Suomelle, ilmeisesti.

Paineita on, kyllä. Niitä on tänä päivänä vähän joka puolella, muissakin ammateissa - ja jopa työttömillä. Ministerillä on apuna avustajat ja iso kaarti ihmisiä pönkittämässä. Ja iso palkka joka toivottavasti motivoi. Mutta pienihän se on suomalaisen ministerin palkka verrattuna EU-palkkoihin. Kyllä kai me suomalaiset haluamme antaa parhaille poliitikoillemme heidän ansaitsemansa korkeat palkat, että jaksavat hoitaa asioita siellä kaukana.

Ja väsyneitä he myös ovat, monen vuoden puurtamisen jälkeen. Ajatelkaa, ministerit ovat aika nuoria kuitenkin, nelikymppisiä pyöreästi. Monella on lapsia ja puolisokin joita pitää työn ohessa hoitaa. Ei ihme, että Arhinmäki uupui! Ja entä Katainen, Stubb ja Ville Niinistö jolle tuli vielä avioerokin.
Super-ministeri, tulevaisuuden
suunnan-näyttäjä. Tekijä.
Muista pään asento!






Ministerin työ on super-kuluttavaa, meille kerrotaan. Mutta mitä ministerit ovat saaneet aikaan? Oikeasti - siis muuutakin kuin julkisuudessa patsastelua? Mieleen tulee paljon otsikoita mutta ei mitään konkreettista. Henna Virkkunen esimerkiksi? Kiesus sentään; itsevarmana ja erehtymättömänä aina televisiossa, pää kallellaan selittämässä vaikka kuinka pieleen mene kaikki mihin tarttuu. Nyt hän on saanut palkinnoksi toisenkin hallinnonalan ministerinpostin; siellä on plakkarissa ja varmasti jo CV:ssä auki kirjoitettuna. Mitä hän tulee aikaansaamaan uudessa postissaan, mitä tuloksia? Minäpä veikkaan: ei sitten yhtään mitään. Hän satsaa siihen, että pääsee EU-parlamentin käytäville josta sitten kirjoittelee blogwja meille jotka hänet sinne äänestämme. Vakuuttaa pätevyyttään ja kertoo kuika saa sitä ja tätä aikaan vallan leveillä käytävillä.



Onks tukka hyvin? Uusi
super-trio Suomen pelastukseksi
Sama kuvio toki niillä kolmella muulla iloisesti hymyilevällä ministerillä jotka myös saivat eronneiden vasemmistolaisten pestejä hoitaakseen.... Kuin lukion tarmokkaat opettajat matkalla käytävältä luokkaan he jaksoivat poseerata kaikille halukkaille.  Tai sitten heillä jotka kohta lähtevät valituista luottamustehtävistään, tai lähtivät jo - muka pöyristyneenä arvojensa vastaisista päätöksistä hallituksessa. Eihän me nyt voida olla mukana leikkaamassa lapsilisiä, ei ei. Mutta kyllä me pidetään nää sopeuttamisrahat jotka ex-ministereille kuuluu, tietenkin. Ne on meille kuuluvaa rahaa!

Tuskin he EU_ssakaan Suomen asiaa mitenkään parantavat, päinvastoin. Mutta oma CV ja palkkapussi kehittyvät mukavasti - sitähän me ihmiset eniten mietimme, eikö niin? Ihan vaan sikis olen itsekin töissä, että saisin CV:n täytettä! Ku  olen vaan tällainen Taina Tavallainen, ei oma kukkaro kostyu työssä käynnistä, mutta kukapa nyt tavallisia tylsimyksiä niin tosissaan ottaisikaan.

Tulee tosi kyynisiä ajatuksia kun heitä katsoo ja näkee mitä poliitikot tekevät Suomessa.  Kansanedustajat ja ministerit, tämän maan etevimmät vallankäyttäjät... Ministeri Susanna Huovisella on aina hiukset ojennuksessa ja rakennekynnet kunnossa, olemus laitettu ja kameran osuessa paikalle on ilmekin aseteltu kohdilleen, pää sopivasti kallelleen ja silmät asiaan sopivasti huolestuneen näköiseksi. Sitten alkaa puppugeneraattorin tuottama teksti suoltua suusta; harvoin siinä mitään ihan konkreettista tai asioita oikeasti muuttavaa löytyy, mutta ei kai sitä kukaan odotakaan. Miksi muuten ei odota - miksi suomalaisilta ministereiltä ei ole lupa odottaa konkreettisia toimia ja toimenpiteitä niiden lupausten katteeksi joita he ennen vaaleja tekevät? Sitä höttöä mitä esimerkiksi ministeri Huovinen suoltaa,  ei pitäisi edes päästää televisioon. Sama monilla muilla ministereillä. Että välillä ärsyttää.

Itse en aio missään tapauksessa äänestää ministeriä EU-parlamenttiin; mielestäni on rintamakarkuruutta lähteä etsimään omaa henkilökohtaista etua ja jättää oman valtion kunniatehtävä, ministerin ja eduskunnan tehtävät hoitamatta. Vaaleilla valitut henkilöt lähtevät tuosta noin vaan lätkimän, kun mahdollisuus aukeaa - kiva kun autoitte meikäpojan ja -tytön uusiin kivoihin sfääreihin, voivat sitten sanoa.

Tekisi mieli perustaa kansanliike "Ei ministereitä Brysseliin". Jollei hoida yhtä työtä loppuun, ei pääse uralla eteenpäin, voisi olla iskulause. Niinhän se on urakierrossa muutoinkin, useimmiten.

Ministerin vastuu - poliitikon vastuu. Ehkä se on veteen piirretty viiva - mutta jos äänestäjät vain hurravat, tekipä poliitikko mitä vain, niin silloin saa - mitä vain. Tyhjiä lupauksia ja kauniita hymyjä, ennen vaaleja. Vaalien jälkeen hymykin jää pois.

Pitkäperjantaina on petetty ennenkin. Pettäminen ja petetyksi tuleminen kuuluu elämään. Joskus toivoisi niin, että ahneus ja pahuus saisi palkkansa - mutta käykö niin? Useimmilla pettäjillä on aina hyvä selitys teoilleen ja oma usko oman itsensä puhtoisuuteen.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen jälkeen, ennen lapsen synttäreitä

Rauhaisa hetki neuleen kera
Pääsiäinen meni hiihtäessä ja ulkoillessa. Syömisen ohella. Jäällä pääsee yhä hiihtämään hyvin - varsinkin jos lähtee aamulla ennenkuin lumi pehmenee auringossa liikaa.

Ladut ovat jo aikalailla liestyneet ja muistuttavat paikkapaikoin raiteita joihin suksi sujautetaan - mutta eipä se haittaa. Tai no, jos hiihtää vanhoilla suksilla mallia rotanloukku, nykysuksien ja -hiihtovälineiden ladut eivät toimi ollenkaan. Se johtuu siitä, että vanha 70-luvun mono on nykyisiä leveämpi ja samoin on suksen side - se menee yli sentin suksen reunojen ulkopuolelle joten suksi monoineen ei yksinkertaisesti mahdu uomaansa!

Itse hiihtelin äidin vanhoilla suksilla joten hiihdin latujen viertä kun laduilla ei voinut! Ohi paahtoivat kuntohiihtäjät neonvärisissä vaatteissaan, ohuissa trikoonnäköisissä puvuissa ja näyttivät avaruusolioilta ohi suhahtaessaan. Aurinkolasit ovat päätä muotoilevaa mallia; olivat jotenkin pelottavia nämä urheilijat kun menevät kovaa sihahdellen, vakavan näköisinä eteenpäin. Itse hiihdin rauhaisasti vanhoilla suksilla kymmenen kilometrin lenkkejä. Huonokuntoiselle sekin tuntui jo saavutukselta! Pysähdyin usein katselemaan maisemaa ja nauttimaan hiljaisuudesta, jään paukkeesta ja valkoisesta maisemasta. Kun hiihti hiukan pidemmälle saarten rantojen lähelle, sai nauttia melkein yksin maisemasta. Jäniksen papanoita oli rannoilla kasoina, linnut sirkuttivat puissa. Kaksi harmaalokkia istuskeli jäällä - millä ne pärjäävät kun järvi on ihan jäässä vielä?

Mukavaa se silti oli, hiihtäminen. Aurinko paistoi ihanasti siniseltä taivaalta, lumi hohti ja kimmelsi. Aurinkolasit olivat tarpeen.
Jalkakäytävät ovat jäisiä ja melkeinpä vaarallisia.
Kuinka tuostakin kävelee kaatumatta...?
Neuloin valkoisen kaulahuivin pyhän aikaan - nopeaa neuletta kympin puikoilla, ohuehkosta langata jossa pieniä paljetteja. Novitan Säde-lankaa jota ostin alennuksesta jokunen viikko sitten. Huomasin muuten, että tuo lanka maksaa kahden ja viiden euron välillä mitä vaan eri kaupoissa - ja kalleinta se näytti olevan Novitan omassa liikkeessä, 4,95 euroa. Aika kummallista! Novita on usein kallis - vaikka langan laatu on ihan perus-perus-lankaa ja usein enemmän ja vähemmän tekokuitua. Tänään kävin Novitan myymälässä ja ihmettelin monia asioita - muun muassa tylyhköjä myyjiä jotka eivät edes tervehdykseen vastaa puhumattakaan, että olisivat esitelleet lankoja kun kysyin niistä. Kaksi myyjää eivät puhuneet edes keskenään, liekö joku kina päällä vai muuten vain huono päivä. Vai onko moinen ehtaa suomalaista palvelua? Siihen myymälään päätin olla enää menemättä!

Tänään on ollut vähän ankea päivä. Pää kipeä, silmiin tulee mustia läiskiä eikä näe kunnolla. Aikaisemmin minulla oli usein migreeniä joka alkoi juuri noin. Olen miettinyt, aiheuttaako tämä elämäntilanne tämänkaltaisia oireita.... Kuka tietää. Huomenna on uusi päivä.
Kahvipöytä pääsiäs-sunnuntaina. Pasha piileksii kuvan ulkopuolella.

Huomenna vietämme lapsen kaverisynttäreitä. Meille pelmahtaa tasan kymmenen esi-teiniä! Kävimme ostamassa tarjottavaa tänään - sipsejä, pikkunakkeja, pikkulihapullia ja erilaisia keksejä, limsaa. Leivon aamulla pullaa ja siivoan huushollin kunnolla. Juhlat alkavat neljältä, suurin osa vieraista jää yöksi.... Se on lapsille hauskaa; moni asuu lähellä mutta pointti onkin nukkua yhdessä olohuoneen lattialla!

Nyt taidan mennä potemaan päänsärkyä vällyihin. Hankalaa, kun ei näe kunnolla.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen ilon ja surun merkein

Lähdimme ajamaan mummilaa kohti pitkäperjantain aamuna, auto ääriään myöten pakattuna, laukut täynnä ruokaa, kukkia, lakanoita ja pyyhkeitä neljän hengen tarpeisiin - ja mitä nyt kaikkea tarvitaan kun mennään muutamaksi päiväksi oljamiin isolla porukalla. Kissakin oli pakattu koriinsa.

Pysähdyttiin ABC:llä pienellä kahvi- yms-tauolla keskimatkassa ja mummin luona oltiin ihan mukavaan aikaan, viekä selkeästi päivän valossa.

Pitkäperjantain ruoka tehtiin yhdessä - kalaa kuten tapana on ollut. Äiti oli ostanut melkein pari kiloa hyvän näköistä lohta - uunissa valmisetttiin kerman ja mausteiden kera. Perunoiden kera nautittiin - tulipa hyvää!

Pääsiäispäivän kahvihetki - pashaa ja kakkua.
Pääsiäispyhät menivät mukavasti perheen kesken - syötiin, juotiin kahvia ja nautittiin pääsiäsen herkkuja, pelattiin, juteltiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Mämmiä meni kolme ropposta, muuta ruokaa kassikaupalla. Tämä porukka syö hyvin, se tuli taas todistettua! Tein lauantaina pashan jota nautimme pääsiäispäivinä, äiti oli ostanut hienon pääsiäiskakun. Lauantaina söimme lohipiirakkaa ja tomaattikeittoa. Sunnuntain paisti oli herkullista - mahan ääret paukkuivat mutta kun on juhla, saa nauttia siitä hyvästä mitä on valmistettu!

Laitetaan pashamassa muottiin
Aikaa ei paljoa löhöilyyn jäänyt; mukaan ottamani kirja ja käsityöt jäivät melkein koskemattomiksi. Parilla pidemmälläa kävelyllä ehdin käydä ja toki kävimme koko iso porukka kaupungilla lauantaina. Pelattiin korttia yhdessä monta kertaa - viittäsataa ja mustaa pekkaa! Soitettiin ja laulettiinkin hiukan.

Surun säveltä soitti tädin sairastuminen. Kävimme hänen luonaan sairaalassa pari kertaa - nuorimmainen lauloi hänelle tuttua laulua ja sai tädin hymyilemään - minut kyyneliin. Elämää kun katsoo toisessa, läheisessä ihmisessä sairaalan sängyssä,  pois elämästä lähtemässä - se on monella lailla satuttavaa. Elämä hiipuu pois, siirtyy jonnekin tuntemattomaan. Rakas ihminen on vielä osin tässä, puristaa kädestä ja katsoo syvälle silmiin mutta on jo osin pois mennyt. Se sattuu, syvälle - ei haluaisi päästää irti vaikka tietää, että mitenkään ei voi ketään täällä pitää kun aika poislähdölle tulee. Ja sairas haluaa jo itsekin pois. Vahva usko kantaa vaikka hänkin olisi vielä halunnut elää jos terveyttä olisi ollut. Hän olisi toivonut pääsevänsä hoitokotiin jossa on oma huone ja omat tavarat - mutta ruokahuolto ja apua tarvittaessa. Siitä hän puhui vielä viime kuussa kun tapasimme, mutta paikkaa ei ollut vapaana. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi, suri lähiomaisen sairastuista - ja sairastui itse keuhkokuumeeseen ja on nyt sairaalasänkyyn lyyhistyneenä.

Tulee mieleen paljon asioita jotka olisi voinut jutella vielä läpi. Tädin omasta lapsuudesta kun hän ja oma isäni olivat vielä perhe ja hän, tätini ja oma isäni ja heidän veljensä vielä lapsia, kauan sitten. Jutella vielä siitä elämästä, josta hän on nyt viimeisenä pois lähdössä. "Oliko se näin, kun te lapsena soutelitte järvellä ja kiertelitte rannoilla ja saarissa mustikassa kävitte?"

Liikuttavat jäähyväiset meillä oli jo loppukesällä, alkusyksystä kun täti ja hänelle rakkain lapsistani sanoivat hyvästit hänen luotaan lähtiessämme, kovasti halaten ja syvälle silmiin katsoen. "Taivaassa sitten tavataan".

Vielä olemme täällä... Tädin silmät katsovat yhä hyvin tarkkaan meitä. Niiden väri on haalennut mutta katse on tarkka. Missä hänen ajatuksensa ovat, missä mieli ja mietteet, pohdin. Tuleeko hän takaisin meidän luoksemme vielä, parantuuko hoitokotiin?

Mielipaikka: neule, lukemista, radio
ja hyvä tuoli ikkunan ääressä
Toinen perheen potilas on itse toiveikas ja uskoo parantumiseen vaikka tilanne vaikuttaa ulospäin heikolta. Hän uskoo rukouksen ja positiivisen asenteen auttavan. Niin toivomme - ja ihailemme uskon ja toivon vahvaa henkeä! Hän on alakoululaisen äiti ja tuntuu julmalta, väärältä katsoa ja kuilla miten paha sairaus häntä koettelee.

Pääsiäinen meni nopeasti ja nyt ollaan taas uuden työviikon alussa. Muutokset omassa elämässä alkavat tuntua pian ja oma pelko monen asian suhteen täytyy osata palotella sellaisiin osiin, että sen kestää ja pystyy jotenkin hanskaamaan. Pelottaa, kovasti pelottaa katsoa eteenpäin kevääseen. Yritän uskoa ja toivoa minäkin - eiköhän tämäkin kohta jotenkin eletä ja läpi mennä. Jospa elämä kantaisi läpi vaikean, tulevan kevään kesään ja sen takaiseen aikaan!