Ruokaa - pakko saada joka päivä!

Kuutta eri mannaryyniä koti-kaupassamme. Kallista, halpaa ja siltä väliltä.

Nyt kun tässä on kunnia olla ihminen, joka ei käy töissä vaan elelee niukoilla varoilla kotosalla, on usein tiukkaa rahasta. Viime aikoina oikein supertiukkaa. Rahapula kulminoituu usein ruoka-asioissa. Laskuja ei voi jättää maksamatta, muuten käy tosi huonosti. En missään tapauksessa halua joutua tilanteeseen, jossa laskut kuten sähkö, kännykkä-, netti tai vakuutuslasku menee perintään - tai mikään muu lasku. Asumiseen liittyvä, esimerkiksi. Siksi makselen niitä laskuja niin hyvin kun voin ja jos tulee ongelmia, soitan ja sovin pidemmästä aikataulusta. Hammaslääkärilaskun kanssa piti kesällä niin tehdä, esimerkiksi. Tämän seuraus on tietenkin sitten se., että rahat on loppu ja ruokaan on nahtisti rahaa. Joskus olen joutunut  keräämään pulloja, että saan jotain ruokaa pöytään ja eläimille.

Omenapiiras kaneliomenista saatiin ulos uunista! Murotaikinaan leivoin.
nautitaan lämpimänä kylmän vaniljakastikkeen kera. Kahvia kyytipojaksi!

Minulle on tullut monen mielestä älytön tapa kun käyn ruokakaupassa: katselen tuotteita ja niiden hintoja! Tutkiskelen silkasta mielenkiinnosta, mitä hyllyillä on, mitä ne maksavat ja miltä pakkaukset näyttävät. Mannaryynit esimerkiksi kiinnittävät huomion: tuote on varmasti aika lailla sama kaikissa pakkauksissa, silti niitä on kuutta lajia omassa S-marketissamme - onkohan City-Marketissa kaksikymmentä erilaista vaihtoehtoa? Itse ostin tietenkin sen halvimman. Kallein on luomua ja yhdessä paketissa on kaakaota sekoitettu joukkoon. Öljyjä on myös aivan hirveän paljon - avocado-öljystä manteliöljyyn ja erilaisiin eksoottisiin tuotteisiin, joista en tiedä käyttötarkoitusta. Ei varmasti kaikki paistamiseen - osalla voi varmasti hoitaa myös ihoa...

Muotiruokia tulee muutama joka vuosi. Proteiini jota laitetaan joka paikkaan ja sitten saadaan hinta hilattua ylös on viime aikojen suosikki. Kaikenlaiset terveysruuat on toinen "uutuus". Vanha sielu tietää, että halvallakin saa terveellistä - mutta markkinoija on tietenkin ammattinsa osaava ja paketoi uus-terveellisen tuotteen niin, että se käy kaupaksi ja mielletään arvokkaammaksi, siis sen hinta on kalliimpi. Ja sitäpaitsi: kaikkihan haluavat syödä terveellisesti, eikö? Muuten et ole hyvä ihminen!

Tämän hetken muotiruoka joka on aina loppu: nyhtökaura.
En ole maistanut, enkä ole hankkimassa.
Seuraan keskustelua, katson tyhjiä hyllyjä!

Nyhtökaura on super-hot tällä hetkellä. Sitä saa jos jonottaa tai  varaa tuotteen hyvissä ajoin hyllyn taakse. K-kauppias ainakin auttaa siinä! Uskomattoman hyvä markkinoija täytyy olla tuolla tuotteella. Sana nyhtökaura kyllä on mielestäni ihan hölmö - mutta jälkikasvuni mielestä "siis tosi hyvä nimi. Sitähän niinku nyhdetään suuhun." Näin kertoi yksi nuoristani joka tosin ei ole päässyt tuotetta maistamaan - kun se on aina loppu! Hänelle otin tuon kuvan nyhtökaurahyllystä joka ammotti tyhjyyttään vaikka edellispäivänä oli mainostettu, että nyt sitä saa. Tulee jotenkin edesmennyt Neuvostoliitto mieleen!

Omenapiirakka vaniljakastikkeella.
Ihana syksyherkku, ei kallis!

Ruoka mielessä usein, nykyään
Kun näin on, tulee ruokaan ihan erilainen suhde kuin aikoinaan työssä käydessä.Se aika tuntuu jo kaukaiselta - vaikka ei siitä niin kauan ole, loppujen lopuksi! Siis siitä ajasta, kun menin aamuisin töihin, tulin illalla kaupan kautta kotiin ja tein meille jotain hyvää ruokaa. Töissä kävin useimmiten ruokalassa lounaalla työkavereiden kanssa - söin salaatin, lämpimän ruuan, voileivät ja jälkiruuan. Nyt moinen luksus tuntuu todella kaukaiselta unelmalta!

Lämmin ruoka maistuu jotenkin paremmalta nyt, siltä tuntuu. Ainahan ruoka on hyvää - nyt sitä ajattelee usein kun ei aina tiedä, mitä ruuaksi tekisi - mitä pystyy ostamaan. Kun ruoka ei ole enää selviö, sitä arvostaa enemmän. Paljon enemmän.

Spagettia ja jauhelihakastiketta, juustoa.
Viinimarjalehtimehua. Perusruokaa.

Aamuisin yritän syödä puuron ja kahvin jolla selviän hienosti iltapäivään. Hyvä ja edullinen aloitus päivään! Joskus teen voileivät puuron sijasta. Reissumies-leivät ovat halpoja - muuten leipäkin on aika kallista joten ostan siksi reissaria useimmiten, ovat paahdettuinakin hyviä. Viikonloppuna leivoin itse leivän ja sämpylöitä - tosi hyvää tuli leivästä, ja edullista. Leipä vaan kuivuu nopeasti eikä meillä ole pakastinta, joten kahdelle ei oikein kannata leipoa. On harmi, jos joutuu pois heittämään.

Teetä latkin usein pitkin päivää, kuppikaupalla. Tapa, josta on vaikea päästä eroon.

Tämä annos tofua (-50%)  ja wok-vihanneksia maksoi n. 54 senttiä. 

Iltapäivän alussa on nälkä jo aika huima, yleensä. Marjoja jos on, tai vaikka nyt omenoita, voi tehdä jonkinlaista pirtelöä - se täyttää mahan hetkeksi. Mutta maha huutaa lämmintä ruokaa! Sen säästän kuitenkin siihen kun lukiolainen tulee kotiin - teen jotain hänelle, syön itse jotain edullisempaa kuten vaikka wokkivihanneksia.

Äidin lihapala uuniin menossa, pari viikkoa sitten. Paljon suolaa!

Viikonloppuna tulee yleensä muitakin syöjiä ja on muutenkin kiva syödä vähän paremmin silloin, jos vaan voi! Saahan joskus todella hyvää halvallakin - varsinkin jos metsästää noita ylipäiväisiä ruokia. Joskus niitä saa ihan muutamalla sentillä - viime viikolla sain vanhaksi menneitä ruoka-aineita halpa-ketjusta viidelläkymmenellä sentillä. Paikallisen K-kaupan nuori tyttö-kassa myös möi jokin aika sitten pari päivää aiemmin vanhaksi mennyttä lihaa eurolla paketin. Tiedän, että sitä ei saisi myydä ollenkaan - mutta onneksi sain sen noin. Parempi noin kuin että liha menisi roskiin. Kauppias ei varmaan olisi itse myynyt; olen joskus yrittänyt saada halvalla jo vanhaksi mennyttä, tai vaikka vain viedä pois mutta eihän niitä anneta, ne heitetään roskiin!

Viikonlopun pizza ennen juustoa. Siis olipa tosi hyvää!

Kun ihmiseltä menee melkein kaikki raha asumiseen, on ruoka melkein luksusta! Ja niinhän se on ollut aina ennenkin  Suomen historiassa. Isovanhemmat laittoivat pettua leipään, jatkoivat ruokia vaikka millä keksinnöillä, että saisivat jotain mahaan. Kahvin tapaista tehtiin voikukan juurista. Joku ihme on saanut meidät uskomaan, että nyt on eri asia. Nyt on kuitenkin asiat hyvin menneeseen verrattuna, ei voi valittaa!

Ruoka on nautinto, syöminen päivittäinen ilo!

Välipalaksi lettuja. Olkaa hyvä, käykää pöytään.

"Ei oo läheskään nii nälkä ko välil ain syöp" Siinä lause, jonka olen kuullut satoja kertoja - sen on myös äiti nuorena posliinimaalausta harrastaneena vaimona kirjoittanut ruokalautasen reunoihin. Lautasen keskelle hän on maalannut rehevän rmäntä-ihmisen, jolla huivi päässä ja suuri esilinna mekkonsa päällä. Tuima-ilmeisenä emäntä katsoo kuvasta paksut käsivarret puuskassa nämä totuuden sanat ikään kuin lausuen.

Suklaamousse. Kuka kävi maistamassa?

Tämä vanha totuus ja jo aikoja sitten itseäni kyllästyttänyt lause (Kun sitä aina ja aina piti jonkun perheestä toistaa!) tulee jälleen mieleen, kun nyt teen ruokaa itselleni ja läheisilleni - toivoen, että ruoka maistuu ja sitä on riittävästi. Siitäpä tulee mieleen toinen, perheessäni tiuhasti toistettu lause: "Kiitos ruuasta. Se ol hyyvää ja sitä ol tarpeeks." Tähän sitten AINA joku sanoi, että ruoka oli liiankin hyvää ja nyt on olo turpea kun tuli taas kerran liikaa ahmittua. "Mut ko se ol nii hyyvvää, ei voinu olla syömättä". Sitten keskustellaan -ja keskusteltiin muinoin, kuka tiskaa... Yleensä tiskaus oli miesten työ kun ruuan laitto lankesi luonnostaan naisille... Tämä ei ole täässä suvussa vielä muuttunut - no, kesällä miehet grillaavat toki!



Hieno lohen pala uuniinmenoa, kermaa ja tilliä odottamassa.

Siellä se kypsyy, muussimaito lämpiää samalla  

Näin sitä tulee ruuan myötä vanhat asiat mieleen. Ja oma taustani Suomen kartalla varmasti selville. Karjalainen meninki, tavat ja jutut. Suloisen kotoisat!


Tämänvuotiset runeberit, 25 kpl. Nam.
Hyviä tuli, kauan eivät vanhenneet.

Nykysellä työpaikalla, jossa siis harjoittelija-statuksella konttuurihommia teen ja lisää opiskelen, syön eväitä toimiston keittiö/kahvittelunurkkauksessa. Otan edellispäiväistä ruokaa mukaan muvikipoissa ja lämmittelen ne toimiston mikrossa. Porukka tulee mieluusti katsomaan, mitä olen kippoihini kerännyt. "Jaahas, täällä on tänään sitten kanaa ja riisiä" totesi pomo männä viikolla ja katseli mitä harkkari laittoi mikrokuvun alle. Hmmm. Pari muuta toimiston ihmistä on alkanut syödä kanssani omia eväitään ja meillä onkin ratkiriemukasta, kun ruokiapopsimme ja herjaa heitämme.

Keittiönurkkaukseen sitten tulevat myös ne, jotka käyvät talon toisessa päädyssä olevassa lounaskuppilassa syömässä - 10.20 euron hintaan josta he toki saavat pienen alennuksen lounas-seteleillä. Hyvät jutut ja naurun remakka saavat porukan usein kokoontumaan keittiön pienehkö pöydän ympärille. Viime viikolla, pöydän ääressä jälleen koolla ollessamme, joku työkaveri loihe lausumaan - kun tulin lausuneeksi, kuinka kiva on välillä syödä, ettei nälkä pääse yllättämään: Syöminen on kivaa - että syöminen on seksin jälkeen paras juttu elämässä. Siihen toinen heti perään totesi, että kyllä se ruoka usein seksin voittaa.... Näinhän se toki voi ollakin. Oman elämäni on moniin puutteisiin ja asioiden hiipumiseen kuuluu valitettavasti tuo toinen ruuan kanssa elämän eliksiirin osasta kisaileva asia...  Paha enää mennä sanomaan mikä parasta on jos osa puuttuu kokonaan, huoh. Eipä aikaakaan, kun unohdan mitä seksi tarkoittaakaan - kaipaus sen asian perään hiipuu sekin, kun tottuu ilman olemaan. Ilman seksiä pysyy hengissä - ilman ruokaa huomattavasti vähemmän aikaa. No. Ruuasta nautitaan niin kauan kun elämä kropassa vielä pihisee!

Makaroonilaatikon tarpeita. Sunnuntairuokaa ystävänpäivänä

No. Tänään teen ruuaksi jotain hyvin tavallista ja jopa tylsää - mutta kotona asuvan lapsosen, tuon liikunnallisen teinin toiveesta sitä teen, jälleen: Makaroonilaatikkoa. Tätä ruokaa olen tehnyt kolmen lapsen äitinä niin usein, että itse en sitä juurikaan enää kykene syömään. Olen syönyt sen , että tarvitaan megalomaaninen nälkä, että sitä haluan lautaselle lastata. Illalla, kun kersa tulee kotiin, on varmasti sellainen hetki. Ja kai sitä tulee evääksi huomenna otettua...

Uunilohta ja muussia.

Lettuja. Nam.

Äidin luona käydessä teen hänelle ruokaa sillä ajatuksella, että hän selviää tulevan viikon niiden avulla. Viimeksi tulikin sitten huhkittua neljä-viisi ruokalajia ja pari jälkiruokaa lisäksi. Pullaa en nyt leiponut; pakstimessa näytti olevan vielä monta pussillista edellisiä pullia joten tehdäänpä leivontaa sitten vaikka ensi viikolla.

Lihapiirakkaa. Aina hyvää!

Tomaattikeittoa

Lihapiirakka, uunikala, tuorebroileri uunissa, kaalilaatikko ja tomaattikeitto. Vispipuuro, suklaamousse ja letut hillolla ja kermavaahdolla. Ne sain viikonlopun aikaan tehtyä - perinteisiä ruokia joita syötiin joka perheeessä vielä 70- ja 80-luvuilla, toki senkin jälkeen. Kai vielä monessa paikassa yhä vaikka sushit, noutopizzat, valmisruuat ja texmex ovat yleistyneet.

Itse muista ajan, kun pizza oli hienoa TV-ruokaa - sitä syötiin viikonloppuna, usein lauantaina saunan jälkeen, telkkaria katsoessa. Tai näin oli ainakin serkkujen kotona, muistan kateellisena yhä - meillä kotona ei saaanut telkkarin ääressä syödä - telkkari oli olohuoneessa eikä sinne ruokaa saanut viedä!

Persikoita ja rahkakermaa

Vähävaraisena olen huomannut, että vanhat ja perinteiset suomalaiset ruuat ovat onneksi suht. edullisia tehdä tänä päivänä. Erilaiset makarooni- ja uuni- ja pataruuat ovat hyviä ja niitä voi helposti tehdä parin-kolmen päivän annoksen kerralla eivätkä ne onneksi tule maksamaan kuin jonkun euron per annos. Itse ostan toki melkein kaiken ruuan "punaisilla lapuilla" eli 30 tai 50 prosentin alennuksella, niin tänäänkin. Ihan hyvä tapa - harmi vaan, että oma S-market laittaa vanhenevat ruuat roskakärryyn jo monta tuntia ennen kaupan sulkeutumista - ja leipätuotteita ei vanhana saa sieltä ostaa ollenkaan. K-kauppa onneksi myy "yön yli nukkuneita" leivontatuotteita puoleen hintaan.


Äiti voitelee piirakan kiiltäväksi ennen uuniin menoa

 

Nyt pitää antaa ruokaa eläimille. Koira kauhoo vaativasti kirjoittavaa kättä oikealla puolella ja kissa puskee ja maukuu tuolin toisella puolen, puskee jalkaa.

Janikan kotipizza - kuvaneuvokki 12

Pizzaa, nam!

Pizza on hyvää - jos sen saa syödäkseen Italiassa tai sen tekee itse! Pizzat joka taajamassa sijaitsevissa pizzerioissa ja kebab-ravintoloissa ovat luultavasti Suomen suosituimpia ruokia ja Saarioisten pienet einespizzat ovat kuulemma vuodesta toiseen myyntitilastojen huipulla valmisruuissa. Noh, itse en niistä pidä eikä niitä meillä syödä. Ei innosta!

Ahmedin pizzat ja Kotipizzat ovat (kuulemma) ravintolaruuaksi edullisia, mutta on 5-9 euron hinta yhdestä pizzasta omasta mielestäni kallis. Siis tosi kallis, jos ajattelee mitä tällaiseen pizzaan laitetaan!

Makuasiat ja ruokaan käytettävissä oleva raha määräävät missä syödään ja mitä omasta ruokapöydästä löytyy. Mutta hei,  pizzaahan on tosi kiva tehdä itsekin! Samalla saa tehtyä sämpylöitä ikään kuin sivutuotteena!

Tänään lauantaina lupasin tehdä pizzaa meille kaikille mummilassa. Lapselle lupasin tehdä oman pyöreän pizzan ilman oliiveja, homejuustoa ja tomaatteja... vain kinkkua, tomaattikastiketta, mausteita ja paljon juustoa oli hänen toiveensa! Muille sitten ihan tavallinen, maustettu pannupizza kinkulla.

Isosta taikinasta voi samalla tehdä yhden pellillisen pikkuisia sämpylöitä - herkkuja seuraavaksi päiväksi. Pizzan kanssa ei leipää erikseen tarvita kun pizza on leipä, lämmin salaatti ruoka yhdistettynä!

Pannupizza

Lämmin taikina kohosi nopeasti kaksinkertaiseksi

Taikina:
3/4 pakettia hiivaa
noin 6 dl kädenlämpöistä vettä
1,5 tl suolaa
pari-kolme rkl oliiviöljyä (kunnon loraus pullosta)
6-8 dl vehnäjauhoja joihin voi mieluusti sekoittaa hiukan sämpyläjauhoja joukkoon


Täyte:
Sekoita 1 paketti yrttimaustettua ja 1 paketti valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
Muutama suuri tomaatti siivutettuina
Noin 1/2 paprikaa palasina
Noin 250 gr hyvää kinkkua palana
Homejuustoa tai muuta mieleistä pizzan täytettä
Oliiveja
Yrttimausteita: oreganoa, basilikaa
Juustoraastetta litran verran

Tee taikina sekoittamalla hiiva kädenlämpiseen veteen, Sekoita joukkoon suola ja vatkaa puuhaarukalla joukkoon osa jouhoista. Kaada öljy taikinan sekaan ja jatka jauhojen lisäämistä kunnes taikina tulee sen verran kovaksi, että sitä on vaikea sekoittaa vatkaimella. Jatka taikinan vaivaamista käsin. taikina on sopivaa kun se irtoaa kädestä mutta ei ole aivan kovaa.

Sämpylät menossa uuniin. Pizzan pohjat valmiina,
seuraavaksi päällysteet.

Laita taikina kohoamaan hetkeksi liinan alle.

Taikinan kohotessa valmista pizzan päälle tulevat ainekset: pilko kinkku sopiviksi paloiksi, Viipakoi tomaatit, paloittele paprikat ja muut mukaan haluamasi täytteet. Raasta juusto jollet käytä kaupan valmisraastetta. Käytin itse jääkaapista löytyneet juustot - lähinnä emmental-juustoa ja lisäksi raastoin mukaan mozzarellaa.

Kinkku, tomaattisiivut, paprikan palat ja juustoraaste sekä homejuusto.
Vain oliivit ja yrtit puuttuvat!

Sekoita kastiketta varten tomaattimurska ja lisää halutessasi mausteita (valkosipulia, yrttejä).

Kaada kohonnut taikina pöydälle ja kauli sopiviksi pohjiksi. Tästä määrästä taikinaa saa kolme pellisllistä pohjia - tai vaihtoehtoisesti pellillisen sämpylöitä ja kaksi pizaa kuten tässä on tehty.

Laita uuni kuumenenmaan 225 asteeseen. Kiertoilmauunissa on mahdolista paistaa useampi pellillinen samaan aikaan.

Levitä kastike pizzanpohjille. Lado muut täytteet päälle haluamassasi järjestyksessä.

Lisää lopussa vielä hiukan yrttejä pinnalle.


Valmiina uuniin!

 Paista pizzaa noin 15 minuuttia kunnes reunukset näyttävät kypsiltä ja hiukan ruskeilta, juusto hiukan tummuneelta.

Nauti pizza mielellään hyvässä seurassa ja punaviinilasillisen kera. Pizzan kanssa ei tarvitse tarjota mitään muuta - pizza on itsessään jo liharuoka, leipä, salaatti samassa!

Ja sitten nautitaan! Olkaa hyvä, tulkaahan syömään!