Kesän ihanuus ja työnhaun syövyttävä loppumattomuus

Ihana pensseli on tämä pörriäisten suosima pensseli!

Ollaan kesän keskivaiheilla. Kesä on ollut ihana, monella tavalla. Ensin helteinen, tosi lämmin alkukesä ja kukkien ja kasvuston ihana värikkyys, tuoksut ja lintujen äänet. Nyt rankkasateet ja ukkoset keskellä parasta kasvukautta. Vettä on tullut välillä kuin saavista kaataen, sitten minuutin päästä taas paistaa ausinko.

Ukkosta, hellettä ja vesisateita: kesä!

Tämä vanha lilja kasvaa jossain
puolivillinä

Eilen tuuli niin, että puiden suhina ja kohina tuntui melkein epätodelliselta. Menin metsään ka katsoin, kuinka puut taipuivat, kuuntelin kohinaa ja suhinaa ja mietin, kestävätkö puut pystyssä. Oksia putoili mutta puut pysyivät pystyssä. Oli mahtava olla keskellä kohisevaa tuulta! Kuului vain tuulen äni, ei mitän muuta!

Luonto on aina ihana - sitä varmaan täälläkin toistelen loppumattomasti. Jokaisella on varmasti se joku, yksi asia joka on itselle erityisen tärkeä ja hyvä asia elämässä. Itse tykkään puista, kukista ja kasveista - luonnosta.

Tykkään tietenkin kymmenistä muistakin asioista - ja on ihanaa, että voi nauttia vaikkapa kirjaston kirjojen lukemisesta, käsitöistä ja sukkien neulomisesta ja aina aika ajoin ihmisten seurasta, ruuan laitosta ja lasillisesta ja toisestakin hyvää - tai vaikka keskinkertaista - viiniä.

Koira on hieno kaveri; sen seurasta saan nauttia joka päivä.

Yritän saada näistä loppukesällä siemeniä. 

Kiitollisuus auttaa kun on vaikeaa, oikeasti

Kun on vaikeaa elämässä - ja sitähän tässä on ollut, enemmän ja vähemmän - on tärkeää, että on vaikka kuinkakin pieniä aiheita joista osaa olla kiitollinen. Aloitin joskus vuosia sitten tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa. Silloin oli todella mustaa ja synkkää elämässä ja kiitollisuuslistojen kirjoittaminen auttoi. Minulla oli terveys, lapset, koti ja ruokaakin. Työ oli mennyt ja rahaa ei ollut juuri ollenkaan, parisuhde helvelitillisessä tilanteessa ja koko elämä tuntui epäoikeudenmukaisen vaikealta. Välillä  oli vaikea keksiä aiheita, mistä olla kiitollinen. Nyt en enää kirjoittele listoja mutta muistan olla joka päivä jostain kiitollinen. Tai iloinen, tyytyväinen.

Parisuhdetta ei ole vieläkään, kaverit ovat liuenneet kauas jonnekin, osin omaa syytäni kun en ole jaksanut enkä osannut pitää yhteyttä . Ja itseäni hävetti oma tilanne niin, että en halunnut olla kehenkään yhteydessä. Siksi olen nyt aika lailla yksin - ja nytkin työtön, rahaton... Huokaus... Mutta onhan koti, on lapset ja koira, luonto ympärillä. Ruokaa ollut joka päivä, ainakin jonkinlaista.

Maalla saa puuhata perinteisiä asioita

Sukat langan tähteistä. Pitsineule-harjoitus

Olin viime viikon maalla, äidin ja parin lähisukulaisen kanssa. Puuhailin puutarhassa, tein porukalle ruokaa ja viihdyin hienosti, kun sain nukkua aitassa, istua illalla tuvan pöydän ääressä ja neuloa kun muut katsoivat telkkaria. Juotiin viiniä ja pelattiin korttia. Sellaista tuttua, kotoisaa.

Kävin kävelyllä tutuissa metsissä ja järven rannoilla. Ihmettelin käen kukuntaa keskellä yötä ja vielä heinäkuussa - kolme käkeä on kukkunut kilpaa lähiseudulla tänä kesänä. Raivoisa käpytikka on ryöstellyt pikkulinnun pesiä ja ruisrääkkä on äännellyt takapellon laidassa. Härkälintu uiskenteli järven rannalla rauhaisana iltana.

Pihassa ärhenteli uusi vieras kissa - kaunis ja ihmisille kiltti mutta tappeli äidin kissan kanssa niin, että kisu piti käyttää lääkärissä. Nyt se kulkee kaulurin kanssa kun kyljessä on ammottava aukko tappelun jäljiltä.

Ulkona on valoisaa vielä myöhään illalla

"Kiitos hakemuksesta. Et tällä kertaa ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Viikon olen nyt taas ollut kotona, olen hakenut jälleen keskimäärin yhtä työtä joka päivä. Tiistaina laitoin kolme hakemusta. Tänään yhden. Viikonoppuna en yhtään. Osa työhakemuksista tulee väkisinkin tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Ei jaksa aina panostaa tarpeeksi - mutta tietenkin tiedän, että kun ei panosta kunnolla, ei työtä saa.  Ei hakemuksiin saa välttämättä vastakaikua muutenkaan, vaikka kuinka satsaisi aikaa, tutkimusta ja mietintää ja olisi omasta mielestä juuri nappiin osuva huippuosaaja siihen työhön - sen olen jo miljoona kertaa huomannut.

Olen nyt hakenut aika outojakin paikkoja, omaa kokemusta ajatellen. Saa  nähdä, tuleeko vastauksina takaisin muuta kuin "Kiitos hakemuksesta. Et ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Valtion työpaikat tuntuvat itselleni olevan kaikkein nihkeimiä. Ei sitten millään irtoa edes haastattelua. Sitkeästi olen niihin hakemut. Tänään tuli yksi vstaus:"Hakemuksia tehtävään saapui 89 kpl. Valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun. Tehtävään valittiin NN"

Nyt ei ole oikein näkyvissä uusia avoimia paikkoja mihin voisi heittää hakemuksen joten taidan pitää pienen, muutaman päivän tauon ja odotella, josko jostakin tulisi edes jonkinlaista vastakaikua - eli siis edes pienesti vihreää valoa tehtyihin hakemuksiin. Haastattelupyyntö! Työtarjous!!

Hilloa ja mehua - mutta missä niitä voi säilyttää?

Siinä ovat, kattilassa. 

Ensimmäiset hillot

Ostin eilen laatikollisen mansikoita. Polkaa. Priima mansikka maksaa 40 euroa per laatikko, jossa on 4 kiloa marjaa, 8 litraa. Vieressä oli märkiä kakkosluokan mansikoita 17 eurolla laatikko. Ostin sellaisen ja tein hilloa. Syötiin lapsen (=nuoren) kanssa ensin marjoja niin paljon, kuin jaksettiin ja lopuista keitin hilloa. Käytin kaapista löytyneen pari vuotta vanhan hillosokerin tuohon - mietin, meneekö hillosokeri vanhaksi; tuoreena kaupasta ostettuna se on aivan valkoista ja jonkin aikaa kaapissa seisoessa väri muuttuu keltaiseksi. Hmm? Sokeri itsessään ei tietenkään vanhene jos sitä säilyttää kuivassa kaapissa.

Kahdeksan lasipurkillista hilloa tuli satsista. Nam, oikein makoisaa!

Kohta saa metsästä mustikoita, vaapukoitakin. Ja metsämansikoita. Tänään näin ensimmäiset pienet kantarellitkin! Katsotaan, mitä saa kerättyä ja keitettyä - meillä ei ole pakastinta joten kaikki on keitettävä. Jääkaappiin mahtuu rajallisesti purnukoita joten täytyy jotenkin keksiä, miten säilyttää tuotokset. Kellari olisi aika kiva! Tai vaikka kylmiö. Tai pakastin, tietenkin...

Keskikesän ihana aika on täällä!

Perinteinen ja kaunis aita puutarhan ympärillä

On ruusujen aika.

Minun pitää tänään kirjoittaa ainakin yksi, toivottavasti kaksi työhakemusta. Syksy tulee yllättävän nopeasti; on hyvä, jos on viritellyt verkkoja veteen jo tarpeeksi varhain  - siltä varalta, että joku kiinnostuisi minusta työntekijänä. On kuulemma valtava pula työntekijöistä vähän siellä ja täällä. Täällä olisi  hyvä tyyppi, joka tulisi mielellään töihin! Paikkoja on auki yllättävän paljon, keskellä heinäkuun helteitä ja kesälomia!

Heinät ovat kauniita

Verryttelen kirjoituslihaksia  nyt tässä ensin; kerron mitä on nyt mielessä ja tekeillä. Kirjoittelen tänne sanoja peräkkäin ennenkuin aloittelen asiakirjojen tekemisen! Ajatusten virtaa lämpimän kesän pehmentävin aivoin!

Perhosten kuvaus kännykällä
ei oikein onnistunut

Nyt viikonloppuna olen nauttinut ihanasta kesän ajasta ja tehnyt pitkiä kävelyjä koiran kanssa - no, mikä nyt on pitkä. Tänään oltiin kävelyllä lähimetsässä yli kaksi tuntia; metsässä kuului vain linnun laulu, pörriäisten surina  kukissa ja jeinäsirkkojen siritys.

Ne ovat nyt alkaneet sirittää! Metsän valoisilla aukioilla oli paljon perhosia - eri värisiä ja kokoisia. Tunnistin vain neitoperhosen ja sitruunaperhosen mutta paljon erilailla kirjavia siellä lenteli ja lepatteli. Myös heinät kukkivat. Kaiken kaikkiaan, oli ihana kävellä metsän rauhassa, luonnossa. Kuuma on; koirakin meni useamman kerran varjoon ja lösähti siihen lepäilemään.

Mummilasta tuttu, tuoksuva kukka, saunakukka.
Saunan ikkunan alla ennen kukkivat. Suopayrtti.

Eilen tein taas  yhden sukan valmiiksi samalla kun katselin Wallanderia telkkarista. Laitan kuvan tänne, kun saan sille parin tehtyä joskus ensi viikolla. Sen jälkeen teen jo kesäkuussa aloittamani villapaidan valmiiksi; vadelman punaisen ja varmasti lämpimän - syksyllä se tulee hyvään käyttöön. olen jo löytänyt uuden mallin neulottavaksi - tai oikeastaan kaksi. Lankoja en ole vielä hankkinut mutta haluan tehdä kirjoneulepuseron.

Novitan mallit ovat olleet tosi tylsiä pitkään, mutta nyt uusi Novita-lehti houkuttelee! Kannessa on kivan näköinen kirjoneulepusero ja samaan tyyliin myös hame. Mietin, saisinko sellaiset tehtyä. Ja mietin erityisesti, voisinko pitää ja käyttää neulottua hametta vielä - maha on nimittäin alkanut ikävästi pömpöttää eikä se  tee mistään neuleesta  kivan näköistä.

Onko teltta kiva vaate? Joku tykkää... HeSan kuva.

Laihduttaminen voisi auttaa (!) mutta eivät nuo kilot helposti karise eikä maha tunnu litistyvän millään. Järki sanoo, että neuleet ja trikoovaatteet pitäisi suosiolla jättää hoikemmille ihmisille, koska ne vain tuntuvat alleviivaavan muhkuroita, kukkuloita ja läskejä Itse en toisaalta tykkää mihinkään telttaankaan pukeutua. Vähän "isommille" naisille suositellaan helposti jotakin isokuviollista tyyliin Marimekko. Huh, ei minulle!

Annika Saarikolla oli Japanin kruununprinssin vierailulla sinivalkoinen Marimekon telttamainen leninki alkukesällä. Varmasti mukava päällä - mutta ei se tyylikäs kyllä ole! Mutta vaihtoehdot voivat olla  kuumana päivänä isolle ihmiselle vähissä. Eikä makuasioista pitäisi tietenkään kovin paljon julkisesti mitään sanoa.

Pesin tämän koinsyömän shaalin eilen, kuivatin narulla.
Yritän tehdä siitä sohvatyynylle  uudet päälliset. Keskikohta heitetään pois.

Vanhasta shaalista uudet  tyynyt?
Ennen noita uusia neuleita ajattelin kuitenkin syventyä aitan uumenista viime viikonloppuna löytyneeseen villashaaliin jonka sain lahjaksi ex-mieheltä Italian reissulta vuosia sitten. Se on hienoa villaa, kai merinovillaa - ja nyt kun se on ollut aitan kaapissa muka tallessa monta vuotta, ovat sen kimppuun käyneet koiperhoset - tai joku muu ötökkä. Harmittaa tosi paljon! Peitto on ihan täynnä reikiä mutta en luovuta!

Yhden tyynyn jo ostin. 
Rikkinäinen peitto muuntuu hienoksi tyynyksi 

Teen siitä kaksi sohvatyynyn päällistä. Leikkaan ne neljäksi neliösi, päättelen reunat huolellisesti, ompelen ne tyynyksi niin, että kumpaankin tyynyyn tulee kaksi tupsua vastakkaisiin kulmiin. Keskikohta on reikäisin, sen heitän pois. Reijät korjaan niin, että paikkaan ne mahdollisimman hyvin ja aplikoin tai kirjon  jotain kukkia tai koristeita muutamalla sopivalla värillä niiden päälle. Katsotaan, onnistuuko!

Vanha hame sai uuden elämän

Vanhan hameen uusi elämä
Pömppömaha on ärsyttävä. Samoin se kurja tosiasia, että tulee syötyä liikaa ja vaatekoko kasvaa ja koko oma ruho tuntuu jäykältä ja kaikin puolin liian isolta. Suklaat ja muut makeat herkut pitäisi vaan osata jättää syömättä. Samalla, kun tuo shaali löytyi aitasta, tytär kaivoi sieltä monia muitakin vaatteita jotka ovat olleet ennen mieluisia.

Kuten tuo vieressä oleva hame - en edes muista, milloin olen mahtunut siihen - kokoa 32. Se on joutunut aittaan ja nyt sen löysi tytär. Se pestiin, silitettiin ja nyt se on uudessa käytössä.

Tuota hametta en tule ikinä saamaan enää päälleni - mutta  jospa nyt jonkun kilon saisi kuitenkin karistettua. Hame on kyllä vieläkin nätti! Ja moni muu aitan uumenista kaivettu vaate jotka nyt on otettu uuteen käyttöharkintaan!