Kesän ihanuus ja työnhaun syövyttävä loppumattomuus

Ihana pensseli on tämä pörriäisten suosima pensseli!

Ollaan kesän keskivaiheilla. Kesä on ollut ihana, monella tavalla. Ensin helteinen, tosi lämmin alkukesä ja kukkien ja kasvuston ihana värikkyys, tuoksut ja lintujen äänet. Nyt rankkasateet ja ukkoset keskellä parasta kasvukautta. Vettä on tullut välillä kuin saavista kaataen, sitten minuutin päästä taas paistaa ausinko.

Ukkosta, hellettä ja vesisateita: kesä!

Tämä vanha lilja kasvaa jossain
puolivillinä

Eilen tuuli niin, että puiden suhina ja kohina tuntui melkein epätodelliselta. Menin metsään ka katsoin, kuinka puut taipuivat, kuuntelin kohinaa ja suhinaa ja mietin, kestävätkö puut pystyssä. Oksia putoili mutta puut pysyivät pystyssä. Oli mahtava olla keskellä kohisevaa tuulta! Kuului vain tuulen äni, ei mitän muuta!

Luonto on aina ihana - sitä varmaan täälläkin toistelen loppumattomasti. Jokaisella on varmasti se joku, yksi asia joka on itselle erityisen tärkeä ja hyvä asia elämässä. Itse tykkään puista, kukista ja kasveista - luonnosta.

Tykkään tietenkin kymmenistä muistakin asioista - ja on ihanaa, että voi nauttia vaikkapa kirjaston kirjojen lukemisesta, käsitöistä ja sukkien neulomisesta ja aina aika ajoin ihmisten seurasta, ruuan laitosta ja lasillisesta ja toisestakin hyvää - tai vaikka keskinkertaista - viiniä.

Koira on hieno kaveri; sen seurasta saan nauttia joka päivä.

Yritän saada näistä loppukesällä siemeniä. 

Kiitollisuus auttaa kun on vaikeaa, oikeasti

Kun on vaikeaa elämässä - ja sitähän tässä on ollut, enemmän ja vähemmän - on tärkeää, että on vaikka kuinkakin pieniä aiheita joista osaa olla kiitollinen. Aloitin joskus vuosia sitten tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa. Silloin oli todella mustaa ja synkkää elämässä ja kiitollisuuslistojen kirjoittaminen auttoi. Minulla oli terveys, lapset, koti ja ruokaakin. Työ oli mennyt ja rahaa ei ollut juuri ollenkaan, parisuhde helvelitillisessä tilanteessa ja koko elämä tuntui epäoikeudenmukaisen vaikealta. Välillä  oli vaikea keksiä aiheita, mistä olla kiitollinen. Nyt en enää kirjoittele listoja mutta muistan olla joka päivä jostain kiitollinen. Tai iloinen, tyytyväinen.

Parisuhdetta ei ole vieläkään, kaverit ovat liuenneet kauas jonnekin, osin omaa syytäni kun en ole jaksanut enkä osannut pitää yhteyttä . Ja itseäni hävetti oma tilanne niin, että en halunnut olla kehenkään yhteydessä. Siksi olen nyt aika lailla yksin - ja nytkin työtön, rahaton... Huokaus... Mutta onhan koti, on lapset ja koira, luonto ympärillä. Ruokaa ollut joka päivä, ainakin jonkinlaista.

Maalla saa puuhata perinteisiä asioita

Sukat langan tähteistä. Pitsineule-harjoitus

Olin viime viikon maalla, äidin ja parin lähisukulaisen kanssa. Puuhailin puutarhassa, tein porukalle ruokaa ja viihdyin hienosti, kun sain nukkua aitassa, istua illalla tuvan pöydän ääressä ja neuloa kun muut katsoivat telkkaria. Juotiin viiniä ja pelattiin korttia. Sellaista tuttua, kotoisaa.

Kävin kävelyllä tutuissa metsissä ja järven rannoilla. Ihmettelin käen kukuntaa keskellä yötä ja vielä heinäkuussa - kolme käkeä on kukkunut kilpaa lähiseudulla tänä kesänä. Raivoisa käpytikka on ryöstellyt pikkulinnun pesiä ja ruisrääkkä on äännellyt takapellon laidassa. Härkälintu uiskenteli järven rannalla rauhaisana iltana.

Pihassa ärhenteli uusi vieras kissa - kaunis ja ihmisille kiltti mutta tappeli äidin kissan kanssa niin, että kisu piti käyttää lääkärissä. Nyt se kulkee kaulurin kanssa kun kyljessä on ammottava aukko tappelun jäljiltä.

Ulkona on valoisaa vielä myöhään illalla

"Kiitos hakemuksesta. Et tällä kertaa ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Viikon olen nyt taas ollut kotona, olen hakenut jälleen keskimäärin yhtä työtä joka päivä. Tiistaina laitoin kolme hakemusta. Tänään yhden. Viikonoppuna en yhtään. Osa työhakemuksista tulee väkisinkin tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Ei jaksa aina panostaa tarpeeksi - mutta tietenkin tiedän, että kun ei panosta kunnolla, ei työtä saa.  Ei hakemuksiin saa välttämättä vastakaikua muutenkaan, vaikka kuinka satsaisi aikaa, tutkimusta ja mietintää ja olisi omasta mielestä juuri nappiin osuva huippuosaaja siihen työhön - sen olen jo miljoona kertaa huomannut.

Olen nyt hakenut aika outojakin paikkoja, omaa kokemusta ajatellen. Saa  nähdä, tuleeko vastauksina takaisin muuta kuin "Kiitos hakemuksesta. Et ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Valtion työpaikat tuntuvat itselleni olevan kaikkein nihkeimiä. Ei sitten millään irtoa edes haastattelua. Sitkeästi olen niihin hakemut. Tänään tuli yksi vstaus:"Hakemuksia tehtävään saapui 89 kpl. Valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun. Tehtävään valittiin NN"

Nyt ei ole oikein näkyvissä uusia avoimia paikkoja mihin voisi heittää hakemuksen joten taidan pitää pienen, muutaman päivän tauon ja odotella, josko jostakin tulisi edes jonkinlaista vastakaikua - eli siis edes pienesti vihreää valoa tehtyihin hakemuksiin. Haastattelupyyntö! Työtarjous!!

Hilloa ja mehua - mutta missä niitä voi säilyttää?

Siinä ovat, kattilassa. 

Ensimmäiset hillot

Ostin eilen laatikollisen mansikoita. Polkaa. Priima mansikka maksaa 40 euroa per laatikko, jossa on 4 kiloa marjaa, 8 litraa. Vieressä oli märkiä kakkosluokan mansikoita 17 eurolla laatikko. Ostin sellaisen ja tein hilloa. Syötiin lapsen (=nuoren) kanssa ensin marjoja niin paljon, kuin jaksettiin ja lopuista keitin hilloa. Käytin kaapista löytyneen pari vuotta vanhan hillosokerin tuohon - mietin, meneekö hillosokeri vanhaksi; tuoreena kaupasta ostettuna se on aivan valkoista ja jonkin aikaa kaapissa seisoessa väri muuttuu keltaiseksi. Hmm? Sokeri itsessään ei tietenkään vanhene jos sitä säilyttää kuivassa kaapissa.

Kahdeksan lasipurkillista hilloa tuli satsista. Nam, oikein makoisaa!

Kohta saa metsästä mustikoita, vaapukoitakin. Ja metsämansikoita. Tänään näin ensimmäiset pienet kantarellitkin! Katsotaan, mitä saa kerättyä ja keitettyä - meillä ei ole pakastinta joten kaikki on keitettävä. Jääkaappiin mahtuu rajallisesti purnukoita joten täytyy jotenkin keksiä, miten säilyttää tuotokset. Kellari olisi aika kiva! Tai vaikka kylmiö. Tai pakastin, tietenkin...

Kesäpäivät kuluvat nopeasti

Ilta-aurinko. Järvi. Tunnetko tuoksun?

Kesä on ihana aika! Jokaisesta minuutista haluaisi nauttia - mutta aika menee hurjan nopeasti!  Ihmiset valittavat, että on kylmä. Ja onhan heinäkuussa kylmä ollutkin; joinakin öinä vain muutama aste lämmintä ja aamuisinkin noin 13 - 15 astetta. Viileää se on heinäkuuksi. Mutta ei onneksi mitenkään epänormaalia. Ja luonnon kannalta tämä sää on parempi kuin viime kesän trooppinen helle.

Kadunvierukset kukkivat, hevonhierakka on jo ruskettunut!

Kirjava pillike

Juu, pidän itsekin paljon lämmintä päällä. Nytkin on villasukat jalassa vaikka vielä pärjäänkin tässä avoimen oven vieressä lyhythihaisessa T-oaidassa. Hento ilta-aurinko paistaa keittiön ikkunasta ja pieni tuulenvire heiluttaa piden ja pensaiden oksia. Asteita on ulkona ehkä parikymmentä, korkeintaan. Mutta hellettä on luvassa, viikonlopuksi ainakin.

Kiva! Viikonloppu on töistä vapaa ja jotain kivaa ulkona olemista ajattelin keksiä. En nyt jaksa lähteä ajamaan maalle - ja rahatkin on ihan loppu, en nyt pääse senkään puolesta lähtemään. Ei ole matkarahaa.

Tämänkertainen neule. Nalle-lankaa 

Viikonloppuna siivoan kotona, käyn pyöräilemässä. Neulon ja luen. Ja nukun pitkään aamulla! Jostain kummallisesta syystä olen kamalan väsynyt ollut viime aikoina. Nukunko liian vähän? Luultavasti? Syönkö jrkevästi? No en ehkä - mutta en nyt kamalan epäterveelisestikään. Liikunko tarpeeksi? No en takuulla. Vajaab tunnin kävelyä päivittäin. Ei oikein muuta - normaalia hyötyliikuntaa.

Onko tämä henkinen juttu, korvien välissä? Kai, ehkä. Joka tapauksessa olisi hyvä saada tämä väsymys pois jotenkin. En vaan tiedä miten - paitsi nukkumalla viikonloppuna.

Muovia, muovia. Tulee huono omatunto kun näitä ostaa.
Kansi menee suoraan roskiin, käyttämättömänä

Kävinpä pari päivää sitten taas S-kaupassa tässä lähellä. Menen sinne illalla keräilemään halpoja elintarvikkeita, 60 prosentin alennuksella sellaisia tuotteita, jotka illalla heitettäisiin muuten roskiin. Meitä halvan ruuan haalijoita on kaupassa aina useita - jotkut tulevat jo ennen kahdeksaa sinne ja keräävät kärryt ja korit täyteen ja odottelevat sitten seiniin nojaten, että kello tulee 21.00 jolloin alennus astuu voimaan.

Itse en viitsi niin kauaa seisoskella kaupassa - menen vähän ennen yhdeksää ja keräilen piirakoita, lihoja ja maitotuotteita, jos niissä on alenusta. Useimmiten jotain löytyykin. Noita Skyr-jogurtteja ostin pari vaikka ärsyttääkin Arlan tapa pakata välipalatuotteet moninkertaiseen muoviin ja vielä muovilusikka mukaan.  Miksi ihmeessä? Näinä muovin välttämisaikoina, kun joka päivä puhutaan kierrätyksestä ja muovin haitoista, voisivat yrtykset tehdä sen verran hyvää työtä, että karsivat ylimääräisen muovin pakkauksistaa. Esimerkiksi moninkertaiset kannet purkeista, muovilusikat jne. Nyt monet ovat jo onneksi päättäneet lopettaa muovipilline käytön - pienestä oi aloittaa ja edetä isompiin!

Kesä on, vettä satelee

Kesäkukkia kesäkuussa.. Ovat toki elossa yhä!

On kiva kun on kesä. Ei se niin kamalasti haittaa, että vettä sataa eikä helle pahemmin kiusaa - olihan meillä tosi lämpimiä päiviä kesäkuussa. Hellettä monta viikkoa! Niin kuumia päiviä, että luonto alkoi jo nuokkua ja jano kasveilla oli kova. Lähimetsän pihlajat alkoivat roikottaa oksia jo surkeana.

Omat sisäkukat olen nyt kantanut kaikki - melkein - ulos, saamaan luontohoitoa ja vettä taivaalta. Yleensä tykkäävät. Paitsi , että pitää kaivella niistä noita hitsin kotiloetanoita! Monet kukat kukkivat sitten syksyllä kun ovat saaneet olla ulkona kesän.

Konsertin alussa

Suomen kesän ei kuulu olla samanlainen kuin etelämmässä, jos nyt luontoa ajatellaan.

Hyvä siis näin!

Etanoita paljo vesisade kyllä lisää. Niitä on ihan kamalasti; kotiloita varsinkin. Jalan alla rouskuu jos niihin tallaa, vahingossa Jopa jalkakäytävillä kulkee sellaisia kymmenen sentin pötkäleitä joilla on toinen pää jotenkin raidallinen. Yhh... Itse en osaa noita(kaan) tappaa mutta en kyllä tykkääkään.

Kesäkuun alussa kävin aivan valtavan upeassa konsertissa, Kymi Sinfonietta ja Pietarin Filharmonia soittivat niin upeasti, että lakosin melkein penkkiin! "Pjotr Tsaikovskin viidennen sinfonian hivelevän kauniit melodiat soivat sellaista kaihoa ja kaipuuta, jotka jättävät unohtumattoman jäljen." Näin sanottiin ohjelmajulisteessa ja totta se olikin. Ihana, upea konsertti! Harvoin - liian harvoin - tulee käytyä kuuntelemassa elävää musiikkia.  Nyt kun kävin, jäi siitä hyvä tunnelma ja kaikin puolin hieno kokemus!

Lanka-alennusmyynnistä löysin paria ihanaa ohutta lankaa.
Niitä neulon yhdessä.

Olen neuloskellut. Punaista puseroa luonnonlangoista, joka on nyt tauolla, kun oli pakko - jostain ihmeellisestä syystä - tehdä muutama pari sukkia. Minun olisi varmaan pitänyt ryhtyä, tai siis kouluttautua,  käsityön opettajaksi kun teen niin mielelläni kaikenlaisia käsitöitä.

Kutominen puissa on ihanaa, neulominen on aivan tosi koukuttavan kivaa ja ristipistoja, virkkausta ja esimerkiksi vaikkapa himmelin tekoa ja aika paljon muutakin käsillä tehtävää voisin tehdä vaikka kuinka paljon.

Se mikä ei oikein suju, on tämä blogin kirjoittaminen. Tuntuu, että samoja asioita aina vaan pyörittelin jo aikaisemmin. Vaikka kiva on kirjoittaa, ei viitsis samoja asioita toistella jatkuvasti. Nyt taas teen tähän muutaman rivin ja katson, josko keksisin jonkun kivan aiheen myöhemmin viikolla.

Tämä oli nyt tässä, kuitenkin. Tänään, heinäkuun alussa kun ulkona tuoksuu kesäsade ja ruusut kukkivat.

Ihan vaan huvikseen laitan tämän kuvan yhdestä ruoka-annoksesta
jonka nautin tuossa jokunen viikko sitten.
Tukeva annos kaloreita! Hyvää, söin joka murusen! 

Elokuussa alkaa koulu - entäpä uusi työ?

Aurinko laskee saaren taa. Haikeaa, joko se on laskenut minunkin yli ja ohi?

Elokuun pimeät illat ovat täällä. Aamulla ruoho on yön kosteudesta niin märkää, että jalat kastuvat hetkessä. Heinäsirkat ja hepokatit sirittävät innokkaasti, perhosten syys-sukupolvi liihottelee innokkaasti kirkkaissa kukissa. Tänä kesänä on saanut tutustua tosi isoon määrään innokkaita hyönteisiä; sudenkorentojakin on ollut todella paljon, ja on vieläkin.

Loppukesän neitoperhonen imee siinä mettä. Kaunis on!

Luontoa tässä on ehtinyt katselemaan ja haistelemaan oikein kunnolla kun työtä ei vaan millään meinaa löytyä. Juuri ennen tämän kirjoittamisen aloittamista pusasin hakemuksen työpaikkaan jonka tosi mielelläni haluaisin. Tuollaisia hakemuksia on tullut tehtyä kesän aikana lähes kolmekymmentä - innokkaasti isken kiinni työpaikkailmoituksiin, soittelen paikkaan jos hyvää kysyttävää keksin ja jos sinne voi soittaa (aina ei voi) ja sitten kirjoittelen hakemuksen, tarkistan, onko CV sopivassa kunnossa tähän paikkaan - ja klik, lähetän hakemuksen.

Hakemuksen lähettämisen jälkeen tulee automaatin lähettämä kiitos hakemuksesta sähköpostiin. Sitten ei yleensä kuulukaan mitään. Olen tosi paljon miettinyt, miksi en kelpaa haastatteluun tai työntekijäksi; tietenkin ymmärrän, että työttömyys maassa on suurta ja jokaiseen työpaikkaan tulee kymmenittäin, jopa sadoittain hakemuksia. Mutta että minuun ei olla yhteydessä edes silloin kuin ihan aikuisten aidon oikeasti olen halutussa työtehtävissä hyvä, joskus ihan huippu-ammattilainen - ja sen olen selkeästi kertonut hakemuksessa.

Ukonhattu ja viinimarja;
loppukesän väriläiskät jotka tässä piiloutuneina vihreyteen

Kävin tänään työvoimatoimiston minulle osoittaman neuvojan pakeilla. Nuori naisihminen voivottelee  kanssani työmarkkinoiden vaikeutta; ei hän minua osaa auttaa, mutta hänen työnsä on jutella kanssani tunnin verran joka viikko, kymmenen kertaa. Pitkään töitä hakeneille aktiivisille työttömille on varattu jostain budjetista rahaa tällaiseen. Voi totisesti miettiä, mitä varten - mutta ehkä tämä auttaa joitakuita! Yritän suhtautua asiaan positiivisesti; voihan olla, että löydämme kultajyvän jostain, kun oikein nokimme! Usein ne työt, joita tämä tukijani ehdottaa, ovat sellaisia, joihin olen jo laittanut hakemuksen; hän etsii paikkoja netistä minulle - ja löydän ne tietenkin sieltä itsekin, koska olen työtön, joka oikeasti etsii työtä. Hän totesikin minulle tänään, että hän pystyy auttamaan paremmin sellaisia kouluja käymättömiä työttömiä jotka eivät itse jaksa oikein työpaikkoja etsiä. Niinpä.

Lahottajasieni on vallannut pihanurmen ja sireenipensaat.
Tuoreena näyttää tältä, sitten haisee tosi pahalta!

Heinäkuussa emme tavanneet kun hän oli lomalla - tänään taas tapasimme hänen huoneessaan jossa ilmastointi oli saanut tilan jääkylmäksi. "Älä nyt luovuta vielä" hän aneli, kun kerroin kuinka toivottomalta tämä jatkuva työnhaku tuntuu. No, ehkä sinnittelen vaikkapa vain hänen takiaan - tuleehan hänelle selkeästi kerrottavaa omiin tiimi-palavereihin joissa käyvät asiakkuuksiaan läpi. Hän kertoi tänään, että neljä hänen asiakkaistaan on saanut kesällä töitä. Yksi on kattopeltiseppä, toinen maahanmuuttaja joka on saanut siivoustyötä. Kahden muun työstä en tiedä - ovat kuulemma suorittavan tason ihmisiä toisin kuin minä, jonka ongelma on ikä ja liian suuri kokemus asiantuntija-hommista jota kukaan ei halua palkata enää töihin; ikää ja kokemusta on liikaa.

Millä elätän itseni, kotona asuvan nuoren ja eläimet - sitä mietin suurimman osan valveillaoloajasta - ja öisinkin, puoliunessa. Rahat on niin loppu kun olla voi - sieniä, marjoja ja puuroa on syöty jo niin, että korvista pursuaa. Kaupassa ei voi juurikaan käydä. Mitä kohta, kun koulu alkaa? Miten maksan sähkölaskut ja kaiken muun - vaikka mitään varsinaisesti ei ostaisikaan?

Neitoperho ja toinen, jota en tunne. Näitä on paljon liihottelemassa pihan kukissa.

Kuuman kesän mietteitä

Vadelman varret pari päivää sitten hakkuuaukiolla. Herkkua kaikille kerättäväksi!

Heipä hei, täällä taas ollaan. Kokeilen, osaanko vielä kirjoitella. Aikaa on kulunut edellisestä postauksesta paljon. Elämä on jotenkin pysähtynyt; ei ole kiva toistaa itseään. En ole saanut aikaiseksi kirjoitella.

Nyt on kuitenkin kesä ja ihana aika - myös tällaiselle syrjäytyneelle ihmiselle! Aurinko paistaa, on ihanan lämmin ja suloista. Ruuaksi riittää luonnon antimet sienistä marjoihin. Sienikastike perunoilla, jälkiruuaksi mustikoita, vadelmia ja vaapukoita suoraan pellon pientareilta, hakkuuaukeilta ja mäntymetsistä!

Hilloa syntymässä: 2 kiloa marjaa siinä hillostuu.

Olen tosiaan elänyt hiljaiseloa. Raha on tosi tiukilla eikä se riitä oikein muuhun kuin asumiskuluihin ja kaikkein halvimpaan ruokaan - ihan niihin vanhan päivämäärän alennus-paketteihin ja perunoihin, puuro-ryyneihin ja sen sellaiseen. Itse kyllä selviää, mutta vielä kotona asuvan lapsen kannalta tilanne on kurja.

Sininen taivas ja järven selkä. Lämmintä on ja ihanaa!

Mutta enpä nyt valittele tässä taas! Metsä on kutsunut yhtä suurta faniaan viime aikoina ja olenkin viettänyt tunteja ja taas tunteja metsän siimeksessä - nauttien metsän tunnelmasta ja siellä kävellen mutta myös keräten sieniä ja marjoja. Pakastin hajosi alkukesästä joten en voi pakastaa marjoja vaan ne pitää keittää hilloksi ja mehuksi kaikki. Jääkaappi on jo täynnä joten säilötyt tuotokset on säilytettävä ihan huoneenlämmössä. Saa nähdä, kuinka kauan säilyvät - omenakausi on vielä tuloillaan ja toivoisin saavani paljon omenasosetta! Puolukka sitten vielä sen jälkeen.... Kaikenlaista ongelmaa ihmiselle kehkeytyy kun ei ole säilytystiloja.

Mustikkahilloa neljästä marjakilosta. Puuron ja viilin parantajia!

Tänä kesänä tulee paljon satoa. mansikkasato meni nopsaan - monet jäivät kuulemma ihan ilman. Itsekin jäin ilman; omalla tai suvun puutarhoissa ei kasva nykyisin mansikkaa enkä sitä voinut ostaakaan. Mutta vadelmaa on onneksi nyt tosi paljon hakkuualueilla ja missä nyt vaapukkaa kasvaakaan. Yhtä hyvää on kuin mansikka - vaikka mansikkamehu ja -hillo nyt toki ovat herkkuja vailla vertaa - tai mansikkakakku, -smoothie tai nektari... No, jos hyvin käy, tulee uusia kesiä jolloin voi korjata oman, henkilökohtaisen mansikkavajeen. Kun vähän paastoaa, sen paremmalta se maistuu sitten ;-)

Sieniä kuulemma on paljon tänä vuonna. Itse olen löytänyt muutaman litran kantarelleja ja muutaman herkkutatin. Ei kamalasti - mutta ehtiihän niitä vielä! Tatti pitäisi löytää justiinsa oikean kokoisena. Se menee tosi nopsaan huonoksi ja kaikenlaiset hyönteiset kaivertavat siihen käytäviä, etanat kiinnittyvät. Kuvan keskimmäinen oli aikalailla täydellinen yksilö jonka näin kuusimetsän pienellä polulla. Sanoin ääneen "OI" kun sen näin, kauniin tatin jonka reunaa kiertää ikään kuin ohut vaalea raita.

Tämä tänään. Huomenna on ohjelmassa kaikenlaista talouteen ja rahaan liittyvää. Sitten pitäisi päättää, menenkö jälleen vapaaehtoistyöhön. Luultavasti menen vaikka mietityttää, kuinka pääsen kulkemaan paikanpäälle ilman rahaa. Asia selvinnee jotenkin. Tai sitten en vaan mene! Pari työnhakuilmoitusta täytyy myös kirjoittaa.