Kuinka työnsaantimahdollisuuksia parannetaan

Tilastotietoa ja vinkkejä työnhakijoille

Työvoimaviranomainen on aktivoitunut minun kanssani. Olen saanut jo kolme meiliä heiltä reilun viikon sisään - yhtä paljon kuin yli kahden vuoden akana yhteensä!

Ensin vähän takaumaa - miten tähän on tultu
Kun jäin työttömäksi joitakin vuosia sitten, ensimmäisen kerran, kävin ilmoittautumassa TE-toimistossa, juttelin pitkään virkailijan kanssa joka selvitti mitä nyt tuleman pitää - mitä tulee tapahtumaan ja kuinka töitä haetaan. Sitten tämä TE-toimisto lakkautettiin niinkuin moni muukin. Minua palvellut virkailija siirtyi aivan muualle ja muihin töihin ja kertoi, että minun  pitää etsiä uusi toimisto jostain lähikaupungeista, ei väliä mistä.

Sitten kävin naapurikaupungin toimistossa jossa minut merkittiin siellä olevan virkailijan asiakkaaksi. En tavannut henkilöä koska loma oli juuri meneillään, juttelin hänen kollegansa kanssa joka jäikin sitten pian eläkkeelle. Mitään ei tapahtunut erittäin pitkään aikaan - en saanut tapaamisia "omalta" nimetyltä virkailijalta - en päässyt tapaamaan häntä eikä hän vastannut meileihini. Puhelinnumeroa työvoimatoimiston virkailijoille ei anneta asiakkaille - pelko lienee, että häiriköisimme heitä vaikka millä keinoin.  Heh! Itselleni ei tulisi ihan hirveästi mieleen soitella ylimääräistä virkailijoille. Ymmärrän, että heiltä pitäisi saada apua edes jollain tasolla työnhakuun, mutta virkailijan työ-ote ei yleensä ihan hirveän aktiivinen ole, joten odotusarvo avunsaantiin on jo alun alkaen pienehkö. Joillakin voi toki palaa pinna, kun mitään apua ei tule.

Työtä etsimässä. Jonotetaan neuvontaan.

No. Virkailija ei siis ikinä ollut minulle tavattavissa. Kun olin laittanut hänelle muutaman meilin noin kahden vuoden kuluessa, sain häneltä joskus pitkän aikaa sitten ajan reilun kahdeksan  kuukauden (siis todellakin, yli puolen vuoden eli 8 kuukauden) päästä. Hänellä oli loma taas siinä juuri silloin, sitten oli kai muita kiireitä... Sekin aika sitten peruuntui, kun kävin toimistolla ja ottelin printtejä avoimista työpaikoista ihan toisessa kaupungissa ja sain siellä ohjeita hakea yhteen työvoima-koulutukseen. Samalla siis peruuntui aika omalle virkailijalle jota yhäkään en ole tavannut! Olen googlannut tätä mysteeri-ihmistä mutta häntä ei löydy netistä. Onkohan tyyppi edes oikea ihminen, vai vaan joku robotti tai vastaus-automaatti, mietiskelin. Miksi ylipäätään hänet on minulle merkitty, kun kiinnostusta ei ole puolen puupennin vertaa?

Hain sitten koulutukseen/harjoittelupaikkaan ja laitoin hakemuksen eteenpäin, sähköisesti, kuten pitikin. Hakemus meni tietenkin omalle virkailijalle jonka piti antaa minusta lausunto.  Ei mennyt kuin vajaa viikko niin minulle kolahti postilaatikkoon kirje TE-toimistosta. Avasin kirjeen vapisevin sormin ja luin kirjeestä, että hakemukseni koulutukseen oli hylätty. Hakijoita oli kolminkertaisesti paikkojen määrään nähden - ja minä en ollut yksi niistä kahdestakymmenestä joka oli valittu. Allekirjoittajana oli "oma" virkailijani. Hän osasi siis tehdä päätöksen minusta; lahjakas veijari!

Virkailija on siis olemassa ja hoitaa taustalla asioitani aktiivisesti, eikö niin?

Uusi apu työnhakuun - innokas ja kokematon
Keväällä, käydessäni jälleen työvoimatoimistossa, en tokikaan tavannut omaa virkailijaani, mutta joku ystävällinen sielu viraston uumenista tuli kysymään, olisiko minusta hyödyllistä saada opastusta työnhakuun. No, tietenkin - kaikki apu työn saannin avittamiseksi on toivottavaa. Kyllä kiitos, sanoin. Niinpä minulle varattiin aika ja heti kohta parin päivän päästä istuinkin nuoren naisen edessä hänen edustamassaan koulutus-yrityksessä ja vastailen tämän kysymyksiin oman työnhakuni tiimoilta. Nainen katselee CV:täni, työhistoriaani ja LinkedIN-profiiliani. Sanoo kaiken näyttävän tosi hyvältä, mutta ehkä voisin laittaa hiukan värikkäämmän asun valokuvaan - se voisi näyttää paremmalta. Hänen mielestään voisin myös katsoa suoraan kameran linssiin, ei hiukan sivulle kuten nyt kuvassa teen.

Hän ehdotti myös, että paksuntaisin eli boldaisin hakemuksessani aikaisempien työnantajien nimet, laittaisin sarkaimella entisten työpaikkojen päivämäärät hiukan enemmän oikealle. Tulisi näin kivemman näköiseksi hakemus, tuumaili hän.

Sisältöön hän ei puuttunut ollenkaan. Hän on nuori, ehkä noin 25-vuotias ja haluaa tehdä hyvää työtä - katsoo minua silmiin pää kallellaan ja on ihan liikuttava siinä yrittäessään olla ammattitaitoinen ja vakuuttava. Hänellä ei ole harmainta hajua minun alastani tai niistä yrityksistä joissa olen ollut töissä - tai kielitaitoa lukea englannin- ja ruotsinkielisiä hakemuksiani ja ansioluetteloita muuten kuin päällisin puolin.

Tapaan hänet puolen vuoden ajan noin joka toinen viikko. Huomenna tapaamme taas. Kerron hänelle mitä töitä olen hakenut ja hän kehuu aktiivisuuttani. Kertoo sitten varmasti, kuinka jotkut muut hänen avustettavansa - jotka työskentelevät aivan eri aloilla esimerkiksi yksi trukkikuski ja yksi suurkeittiön työntekijä - ovat päässeet eteenpäin hakujensa kanssa.

Tunnen suurta turhautumista; joudun matkustamaan tunnin päästäkseni hänen pakeilleen. Tapaamisista ei ole itselleni mitään hyötyä, mutta saahan hän, nuori työntekijä,  kokemusta akateemisen työttömän kohtaamisesta. Ja onhan minulla aikaa! Harmi vaan, että käynteihin kuluu rahaa kympin verran joka kerta.

Muita työttömien tapaamisia
Tänään olin toisessa  työttömien tapaamisessa. Katsoimme - jälleen kerran - kunkin osallistujan työnhaku-asiakirjoja ja LinkedIn-profiileja ja kuinka niiden avulla saa töitä. Puhuttiin sosiaalisen median käytöstä hieman. Sellaista, perusasiaa.

Apua oman LinkedIn-profiilin luomiseen 

Muutin sitten omaa profiiliani ohjeen mukaan. Saas nähdä, miten ämmän käy; alkaako soittoja ja yhteydenottoja tulla?

Ensi viikolla tapaan jälleen uuden TE-toimiston värväämään rekrytointi-yrityksen edustajan. Mies jo soitti ja reippaana oli varma, että pian olen työllistynyt! Kertoi, että katsotaan minun CV:ni ja työnhakupaperini kuntoon, niin sitten varmasti alkaisi työpaikka löytyä jo ihan pian, ennen joulua voisin olla jo töissä! Mieshenkilö oli uskottava kertoessaan, että kaltaiseni henkilö varmasti saa työtä; hän sanoi jo minun äänestäni kuulevansa, että olen hyvä tyyppi. Töitä tulee - kunhan ensin kaikki dokumentit saadaan kuntoon!

Voi huokaus!

Herran pieksut! Nuo tyypit luulevat tosissaan, että olen työtön koska minulla on niin huonot LinkedIn-sivustot ja CV sekä hakemus aivan rupu-tasoa - ja ihan automaattisesti, ilman, että ovat edes katsoneet mitä olen tehnyt.... 

Tällaista kannattaa kokeilla. Voi auttaa työnsaannissa!

Omat dokumenttini on tässä vuosien saatossa tarkastettu ties kuinka monta kertaa - oman ammattiliiton edustajat, heti työttömyyden alettua ja sitten muutaman kerran sen jälkeen. Nyt sitten TE-toimisto laittaa oikein kunnolla paukkuja tähän - ymmärrettävästi tämä on helpoin osio korjattavaksi - itse työn saanti on vaikeampaa, vaikka olisi kuinka upeat paperit, hakukirjeet ja muut proopuskat.

Kattellaan. Kyllä se tästä vielä irtoaa, jotenkin. Se työpaikka - mutta omin avuin, luulen!

Elokuussa alkaa koulu - entäpä uusi työ?

Aurinko laskee saaren taa. Haikeaa, joko se on laskenut minunkin yli ja ohi?

Elokuun pimeät illat ovat täällä. Aamulla ruoho on yön kosteudesta niin märkää, että jalat kastuvat hetkessä. Heinäsirkat ja hepokatit sirittävät innokkaasti, perhosten syys-sukupolvi liihottelee innokkaasti kirkkaissa kukissa. Tänä kesänä on saanut tutustua tosi isoon määrään innokkaita hyönteisiä; sudenkorentojakin on ollut todella paljon, ja on vieläkin.

Loppukesän neitoperhonen imee siinä mettä. Kaunis on!

Luontoa tässä on ehtinyt katselemaan ja haistelemaan oikein kunnolla kun työtä ei vaan millään meinaa löytyä. Juuri ennen tämän kirjoittamisen aloittamista pusasin hakemuksen työpaikkaan jonka tosi mielelläni haluaisin. Tuollaisia hakemuksia on tullut tehtyä kesän aikana lähes kolmekymmentä - innokkaasti isken kiinni työpaikkailmoituksiin, soittelen paikkaan jos hyvää kysyttävää keksin ja jos sinne voi soittaa (aina ei voi) ja sitten kirjoittelen hakemuksen, tarkistan, onko CV sopivassa kunnossa tähän paikkaan - ja klik, lähetän hakemuksen.

Hakemuksen lähettämisen jälkeen tulee automaatin lähettämä kiitos hakemuksesta sähköpostiin. Sitten ei yleensä kuulukaan mitään. Olen tosi paljon miettinyt, miksi en kelpaa haastatteluun tai työntekijäksi; tietenkin ymmärrän, että työttömyys maassa on suurta ja jokaiseen työpaikkaan tulee kymmenittäin, jopa sadoittain hakemuksia. Mutta että minuun ei olla yhteydessä edes silloin kuin ihan aikuisten aidon oikeasti olen halutussa työtehtävissä hyvä, joskus ihan huippu-ammattilainen - ja sen olen selkeästi kertonut hakemuksessa.

Ukonhattu ja viinimarja;
loppukesän väriläiskät jotka tässä piiloutuneina vihreyteen

Kävin tänään työvoimatoimiston minulle osoittaman neuvojan pakeilla. Nuori naisihminen voivottelee  kanssani työmarkkinoiden vaikeutta; ei hän minua osaa auttaa, mutta hänen työnsä on jutella kanssani tunnin verran joka viikko, kymmenen kertaa. Pitkään töitä hakeneille aktiivisille työttömille on varattu jostain budjetista rahaa tällaiseen. Voi totisesti miettiä, mitä varten - mutta ehkä tämä auttaa joitakuita! Yritän suhtautua asiaan positiivisesti; voihan olla, että löydämme kultajyvän jostain, kun oikein nokimme! Usein ne työt, joita tämä tukijani ehdottaa, ovat sellaisia, joihin olen jo laittanut hakemuksen; hän etsii paikkoja netistä minulle - ja löydän ne tietenkin sieltä itsekin, koska olen työtön, joka oikeasti etsii työtä. Hän totesikin minulle tänään, että hän pystyy auttamaan paremmin sellaisia kouluja käymättömiä työttömiä jotka eivät itse jaksa oikein työpaikkoja etsiä. Niinpä.

Lahottajasieni on vallannut pihanurmen ja sireenipensaat.
Tuoreena näyttää tältä, sitten haisee tosi pahalta!

Heinäkuussa emme tavanneet kun hän oli lomalla - tänään taas tapasimme hänen huoneessaan jossa ilmastointi oli saanut tilan jääkylmäksi. "Älä nyt luovuta vielä" hän aneli, kun kerroin kuinka toivottomalta tämä jatkuva työnhaku tuntuu. No, ehkä sinnittelen vaikkapa vain hänen takiaan - tuleehan hänelle selkeästi kerrottavaa omiin tiimi-palavereihin joissa käyvät asiakkuuksiaan läpi. Hän kertoi tänään, että neljä hänen asiakkaistaan on saanut kesällä töitä. Yksi on kattopeltiseppä, toinen maahanmuuttaja joka on saanut siivoustyötä. Kahden muun työstä en tiedä - ovat kuulemma suorittavan tason ihmisiä toisin kuin minä, jonka ongelma on ikä ja liian suuri kokemus asiantuntija-hommista jota kukaan ei halua palkata enää töihin; ikää ja kokemusta on liikaa.

Millä elätän itseni, kotona asuvan nuoren ja eläimet - sitä mietin suurimman osan valveillaoloajasta - ja öisinkin, puoliunessa. Rahat on niin loppu kun olla voi - sieniä, marjoja ja puuroa on syöty jo niin, että korvista pursuaa. Kaupassa ei voi juurikaan käydä. Mitä kohta, kun koulu alkaa? Miten maksan sähkölaskut ja kaiken muun - vaikka mitään varsinaisesti ei ostaisikaan?

Neitoperho ja toinen, jota en tunne. Näitä on paljon liihottelemassa pihan kukissa.