Matalalentoa. Työttömyys painaa ja rahat loppu...

Työnhaku ei tuota tulosta
Tänään on torstai ja olen tällä viikolla saanut jo kahdeksan viestiä, että minua ei ole valittu työhön jota olen hakenut. Viimeisin, tänään kello kahden jälkeen tullut, kertoi, että yhteen työpaikkaan jota olen hakenut, on tullut 350 hakemusta. Ilmoittavat valituksi tulleen nimen myöhemmin.

Aamupäivän metsäkävelyllä yritin kirkastaa mieltä. Syksyistä on jo, märkää.

Nyt vähän kyrsii, väsyttää, potuttaa. Jokaikinen poliitikko sanoo, että työttömät on saatava töihin. Suurin osa työttömistä haluaa töihin. Työnantajat valitsevat parhaan ja halvimman - nyt on työnantajan markkinat ja työnantajia pidetään maan pelastajina ja kuninkaina. Silti on olo, kuin tämä olisi oma vika. Luuseri ei onnistu...

Kanervat, nuo kauniit!
Luonnossa väritys on aina kohdillaan

Haen varmasti työtä jatkossakin, vaikka nyt ei innosta. No, haen jo tänään yhtä mielenkiintoista työtä; se on työpaikka muualla kuin Suomessa. Alan hakea nyt kunnolla työtä ulkomailta, vaikka minulla onkin yksinhuollettavana koululainen, juuri lukion aloittanut teini. Jos työtä saisin, mietin sitten vasta, miten elämä järjestetään. Kaaosta tämä on jo nyt!

Elämä tuntuu taas kurjalta - vaikka tietenkin aina ymmärrän, että hyvinhän asiat ovat - kuka lupasi muka helpon elämän ja ruuan, kodin ja onnen elämässä? No, ei kukaan. Yritän muistaa kaikkea hyvää mitä on - nytkin istun kotona lämpimässä olen juuri juonut kupin kahvia ja syönyt kaksi leipäviipaletta. Voisin olla koditon ja vailla ruokaa, voisin elää ilman lapsiani jossain metsässä tai teltassa....

Englannin- ja matikan kirjat saavat muovit päälleen.

Koululaisen avustusta, vanhempana oloa
Perheen teini, lapsista nuorin, on nyt lukiolainen. Sekin on sentään ihme, että pystyn - (toivottavasti!!!) - hänet kouluttamaan lukiossa! Kaikkien tilastoiden valossa olemme keskivertoa suuremmassa syrjäytymisvaarassa ja todennäköisyys, että minun, työttömän yksinhuoltaja-äidin lapset, pääsevät elämässään kiinni kunnon koulutukseen ja myöhemmin hyvään työpaikkaan ja elämään, jossa ei ole sosiaalisia ongelmia, on pienempi kuin muilla kansalaisilla. Tiedän sen - ja niin tietävät meitä tuntevat ihmisetkin, tietyt "paremmat ihmiset" varsinkin. Sen ei saa antaa vaikuttaa....

Lukio maksaa - ja se tuntuu!
Lukion aloittavan oppilaan kirjoihin, koulumatkaan ja - etenkin - kannettavaan tietokoneeseen menee kammottavan paljon rahaa! Kannettava tietokone on pakko hankkia vaikka oppilaalla on kotona suhteellisen uusi ja todella hieno tietokone. Mutta koulussa pitää olla kannettava, joko PC tai joku Applen vehje. Viimeksi mainitut ovat kalliita - ja entäs jos kannettava ja aina mukana pidettävä laite putoaa, varastetaan tai rikkoutuu?

Lukiolaisen oma kalenteri

Tietokonetta ei ole vielä hankittu vaikka se pitäisi olla jo mukana koulussa, mutta melkein kaikki ensimmäisen jakson kirjat on saanut jotenkin keploteltua oppilaalle. Samoin kalenteri - sekin maksoi yli 16 euroa! Laukku saatiin muutamalla eurolla, sentään. Ja penaalin ompeli äiti! Kirjoihin on jo mennyt melkein 300 euroa - uuden lukio-suunnitelman takia vanhoja kirjoja ei voi käyttää koska nyt on lukiossa uudet kirjat tykkänään. Voi huoh.

Osa kirjoista on digitaalisia - siihen tarvitaan tietokonetta. Digitaaliset kirjat hankitaan suoraan tietokoneelle, niille on määritelty lukuaika ja ne saa hankittua vain sille yhdelle tietylle tietokoneelle. Äidinkieli ja terveysoppi odottavat nyt sitten lukijaansa - milloin saankaan sen halvatun tietsikan hankittua?

Tänään kävin aamusella ensin pitkällä kävelyllä naapurin kanssa. Metsässä yritin saada mielen positiivisempaan asentoon, juttelin naapurin kaikenlaisista ongelmista ja ajatuksista niin sain omat murheet taka-alalle.

Hetki sitten muovitin pari lukio-kirjaa, päällystin kontaktimuovilla englannin ja matikan kirjat. Illalla loput sitten, kun koululainen tulee kotiin. Niiden on syytä pysyä kunnossa, kalliita kun ovat! Ja ehkä saamme ne myytyä seuraavalle ensi vuonna, tai milloin ne nyt tulevatkaan luetuksi ja uudelleen tarvittaviksi.

Laukku koulutarvikkeille. 

Nyt yritän keksiä meille iltasyömisen. Rahapussi on ollut kovin kevyt pitkään, mutta täytyyhän koululaisen syödä. Onneksi kouluruoka ei lukiossakaan maksa mitään. Omana aikanani se maksoi. Isompien lasten kohdalla se jo tuntui hienolta, että kouluruoka on ilmaista myös lukiossa. Ja on kuulemma hyvää ruokaa tarjolla, se on hienoa!

Iloa, surua ja harrasta - pääsiäinen tänä vuonna

Nyt on toisen pääsiäispäivän ilta ja istun jo kotona, oman keittiön pöydän ääressä. Kissa kerjää yöpalaa jota sille ei anneta. Kissa on saatava laihtumaan, on niin lihava, että kaikki sitä jo moittivat! Liian iso kolli, maha lelluu. Hmm.

Tulimme jokunen tunti sitten kotiin pääsiäisen vietosta mummin luota. Liikenne sujui lupsakkaasti vaikka kesäistä viikonloppuruuhkan tunnelmaa olikin jo tien päällä. Pari typerää ohitustakin saatiin kokea - hyvä, etteivät peilit menneet meiltä kun Audi syöksyi reipasta ylinopeutta ohi samalla kun vastaan tuli perävaunullinen rekka. Huh - se säpsäytti!

Jäiden lähtöön ei enää ole kauan

Sää on ollut mainioista mainioin. Lumi sulaa silmissä, kevätkukat ovat humpsahtaneet kukkimaan tosi hienosti ja koivuissa alkaa näkyä hiirenkorvia. Lunta on vielä pohjoistinteillä ja varjopaikoissa - mutta tätä vauhtia ei enää kauaa. Jäätkin lähtevät varmaan jo pian.

Läksimme pääsiäsreissuun pitkänperjantaina. Olin ollut edellisiltana kirkossa kuuntelemassa Matteus-passiota ja lapset olivat kavereilla. Siivoilin ja järjestelin asioita perjantaina aamulla, syötiin kaalipataa ja sitten läksimmekin ajelemaan mummilaan. Toinen abi-lapsista jäi kotiin - on selkeästi erkanemassa kotikuvioista ja haluaa viettää aikaa etupäässä kavereidensa kanssa. Itse toivoisin, että hän hakisi töitä, hakisi jonnekin opiskelemaan ja hiljalleen itsenäistyisi omaan elämään. Hän itse on sanonut haluavansa viettää välivuoden ja viettääkin nyt mukavan lokoisia päiviä kavereiden kanssa - laittaa toki pari työnhakuilmoitusta viikoittain netin kautta. Mitään ei ole löytynyt - mutta en stressaa, olen päättänyt. No - vähän, kuitenkin; mielestäni asiassa pitäisi olla paljon aktiivisempi - soitella ja käydä koputtelemassa ovia....

Sairaalan ikkunan pääsiäistunnelma

Toinen abi on saanut töitä pesulasta jossa viikkaa pestyä pyykkiä. Pomona on kurdimies joka vahtii tekemisiä ja kelloa sekunnin tarkkuudella - ja huomauttelee pienemmistäkin. Näin sanoo siis työelämään tottumaton toinen perheen abi, työelämään tutustuessaan. Suhtaudun kertomuksiin varauksella koska hän ei tosiaan vielä kokenut työelämän karuutta - yritin vakuuttaa, että työ kannattaa tehdä kunnolla ja olla ajoissa - kyllä sieltä sitten hiljalleen pääsee jonnekin muualle. Pomon joka sanasta ei kannata hermostua eikä loukkaantua. Senkun tekee työnsä ja yrittää kestää! Nyt on tärkeä kerätä työkokemusta! Ja tietynlaista työmoraalia.

Tulimme siis mummilaan perjantai-iltana ja söimme kalaillallisen jonka valmistin. Savusiikaa, perunaa ja valkokastiketta kanamunilla. Pitkäperjantaihin on aina kuulunut kala. Äiti oli käynyt saunassa - me emme enää ehtineet, matkaan meni enemmän aikaa liikenteen takia kuin olin laskenut.

Metsän kevät
- lumi sulaa, linnut laulavat

Toripäivä
Lauantaina kävimme sitten torilla ja kaupoilla ylipäätään. Olipa vilkasta ja iloista, kuin kesällä ikään! Tori oli täynnä kukkia ja iloista meininkiä, kahvit juotiin ulkona ja tunnelma oli hilpeä! Joimme kahvit, ostimme pyhää varten paistin. Ennen aina söimme vasikan paistin pääsiäisenä - nyt sitä ei enää saa mistään. Vasikat kasvatetaan suuremmiksi että niistä saa paremman hinnan - ja ne myydään "tiskin alta". Naudan paisti, raavas kuten äiti sanoo, oli hyvä vaihtoehto. Useimmat syövät pääsiäisenä lammasta - meillä on aina ollut raavasta.

Iltapäivällä menimme metsään katsomaan miltä kaunis tuttu lehtometsä näyttää tällä hetkellä. Pururata oli aika märkä vielä ja pohjoispuoli oli vielä lumessa. Linnut lauloivat jo kovin - mustarastas ja peippo lurittelivat kauniisti. Tikka takoi onttoa keloa. Sinivuokkoja oli jonkin verran, ei vielä kovin paljon. Äiti oli mukana ja jaksoi kävellä parin kilometrin pururadan - jossa aika isoja korkeusvaihteluita ja upottavaa kevätluntakin aika paljon. Kävelyn jälkeen hän olikin aika poikki.  Äiti on ollut aika heikkona flunssan jälkeen.

Sairaalan krookuksia

Metsäkävelyn jälkeen menimme katsomaan sairaalaan tätiämme joka oli joutunut sinne oltuaan pitkään heikossa kunnossa. Hemoglobiini oli 52 ja hän oli yleisesti hyvin heikko. Masentunut, itkuinen. Hän oli saanut kolme pussia verta heti ambulanssilla sairaalan tultuaan. maannut ensiavussa yöhön saakka eilen, nyt jo onneksi osastolla. Nestettä on laitettu monta pussia suoraan suoneen. Uloste on kuulemma ihan mustaa - jotakin ei nyt ole ihan kunnossa. Tiistaina tutkitaan lisää. Kävimme tädin luona vielä tänään ennen kotiin lähtöä; hän oli jo pirteämpi mutta ei jaksanut nousta vieläkään istumaan sängyssä - vessaan pääsee onneksi itse kuitenkin.

Lauantain täti itkeskeli kovasti, sanoi jäävänsä näille sijoilleen - "johan se on aikakin, näin vanha ihminen. Ei meidän suvussa ole kukaan näin vanhaksi vielä elänyt" sanoi hän. 86 vuotta on kyllä toki korkea ikä. Toivottavasti hän vielä jaksaisi! Kertoi kyllä saaneensa kutsun entisen naapurinpojan häihin - ne ovat elokuussa. Ja onhan meidän abien yo-juhlatkin kesäkuussa joten olisi kivaa juhlittavaakin vielä tiedossa hänelle, tässä elämässä. Jos suinkin jaksaa.

Ihmisten kanssa jutteleminen, kun ei tarvitse yksin olla, piristää aina häntä selvästi. Huono omatunto tulee helposti, kun en ehdi tapaamaan äitiä ja tätiä tarpeeksi usein - yritän taas enemmän.

Lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä kävin lasten kanssa yöjumalanpalveluksessa – kotiin takaisin yhteen mennessä yöllä – pienin ei jaksa koko pitkää messua läpi – hänen ehdoillaan siellä käydään joka vuosi.

Aitan pääty on haravoitu!

Sunnuntai meni haravoidessa! Se on kivaa – ihan oikeasti. Nautin siitä, kun saan kukkapenkin toisensa perään puhtaaksi, samoin nurmikkoa. Tosin nurmikko on niin suuri, että siihen en ehtinyt kuin hipaista – kukkapenkkejä sain kunnostettua vain kolme. Lunta on vielä paljon – ja aikaa ah niin vähän.

Sitten syötiin sunnuntain päivällinen. Raavaspaisti oli hyvää, kastike mainiota. Pasha ja mämmi jälkiruuaksi tosi hyviä!

Pääsiäispäivällinen

Hieno viikonloppu. Oli iloa yhdessäolosta, luonnosta, ruuasta – kaikesta kauniista. Surua tädin sairaudesta ja harrastakin kun kävimme kirkossa ja kuuntelimme radiosta pääsiäisen sanomaa.

Nyt ollaan jo tiistain puolella ja yöunet uhkaavat taas kerran jäädä lyhyiksi. Hyvää yötä….

Liina lapsuudesta, ihanat kukat metsäretkeltä