Matalalentoa. Työttömyys painaa ja rahat loppu...

Työnhaku ei tuota tulosta
Tänään on torstai ja olen tällä viikolla saanut jo kahdeksan viestiä, että minua ei ole valittu työhön jota olen hakenut. Viimeisin, tänään kello kahden jälkeen tullut, kertoi, että yhteen työpaikkaan jota olen hakenut, on tullut 350 hakemusta. Ilmoittavat valituksi tulleen nimen myöhemmin.

Aamupäivän metsäkävelyllä yritin kirkastaa mieltä. Syksyistä on jo, märkää.

Nyt vähän kyrsii, väsyttää, potuttaa. Jokaikinen poliitikko sanoo, että työttömät on saatava töihin. Suurin osa työttömistä haluaa töihin. Työnantajat valitsevat parhaan ja halvimman - nyt on työnantajan markkinat ja työnantajia pidetään maan pelastajina ja kuninkaina. Silti on olo, kuin tämä olisi oma vika. Luuseri ei onnistu...

Kanervat, nuo kauniit!
Luonnossa väritys on aina kohdillaan

Haen varmasti työtä jatkossakin, vaikka nyt ei innosta. No, haen jo tänään yhtä mielenkiintoista työtä; se on työpaikka muualla kuin Suomessa. Alan hakea nyt kunnolla työtä ulkomailta, vaikka minulla onkin yksinhuollettavana koululainen, juuri lukion aloittanut teini. Jos työtä saisin, mietin sitten vasta, miten elämä järjestetään. Kaaosta tämä on jo nyt!

Elämä tuntuu taas kurjalta - vaikka tietenkin aina ymmärrän, että hyvinhän asiat ovat - kuka lupasi muka helpon elämän ja ruuan, kodin ja onnen elämässä? No, ei kukaan. Yritän muistaa kaikkea hyvää mitä on - nytkin istun kotona lämpimässä olen juuri juonut kupin kahvia ja syönyt kaksi leipäviipaletta. Voisin olla koditon ja vailla ruokaa, voisin elää ilman lapsiani jossain metsässä tai teltassa....

Englannin- ja matikan kirjat saavat muovit päälleen.

Koululaisen avustusta, vanhempana oloa
Perheen teini, lapsista nuorin, on nyt lukiolainen. Sekin on sentään ihme, että pystyn - (toivottavasti!!!) - hänet kouluttamaan lukiossa! Kaikkien tilastoiden valossa olemme keskivertoa suuremmassa syrjäytymisvaarassa ja todennäköisyys, että minun, työttömän yksinhuoltaja-äidin lapset, pääsevät elämässään kiinni kunnon koulutukseen ja myöhemmin hyvään työpaikkaan ja elämään, jossa ei ole sosiaalisia ongelmia, on pienempi kuin muilla kansalaisilla. Tiedän sen - ja niin tietävät meitä tuntevat ihmisetkin, tietyt "paremmat ihmiset" varsinkin. Sen ei saa antaa vaikuttaa....

Lukio maksaa - ja se tuntuu!
Lukion aloittavan oppilaan kirjoihin, koulumatkaan ja - etenkin - kannettavaan tietokoneeseen menee kammottavan paljon rahaa! Kannettava tietokone on pakko hankkia vaikka oppilaalla on kotona suhteellisen uusi ja todella hieno tietokone. Mutta koulussa pitää olla kannettava, joko PC tai joku Applen vehje. Viimeksi mainitut ovat kalliita - ja entäs jos kannettava ja aina mukana pidettävä laite putoaa, varastetaan tai rikkoutuu?

Lukiolaisen oma kalenteri

Tietokonetta ei ole vielä hankittu vaikka se pitäisi olla jo mukana koulussa, mutta melkein kaikki ensimmäisen jakson kirjat on saanut jotenkin keploteltua oppilaalle. Samoin kalenteri - sekin maksoi yli 16 euroa! Laukku saatiin muutamalla eurolla, sentään. Ja penaalin ompeli äiti! Kirjoihin on jo mennyt melkein 300 euroa - uuden lukio-suunnitelman takia vanhoja kirjoja ei voi käyttää koska nyt on lukiossa uudet kirjat tykkänään. Voi huoh.

Osa kirjoista on digitaalisia - siihen tarvitaan tietokonetta. Digitaaliset kirjat hankitaan suoraan tietokoneelle, niille on määritelty lukuaika ja ne saa hankittua vain sille yhdelle tietylle tietokoneelle. Äidinkieli ja terveysoppi odottavat nyt sitten lukijaansa - milloin saankaan sen halvatun tietsikan hankittua?

Tänään kävin aamusella ensin pitkällä kävelyllä naapurin kanssa. Metsässä yritin saada mielen positiivisempaan asentoon, juttelin naapurin kaikenlaisista ongelmista ja ajatuksista niin sain omat murheet taka-alalle.

Hetki sitten muovitin pari lukio-kirjaa, päällystin kontaktimuovilla englannin ja matikan kirjat. Illalla loput sitten, kun koululainen tulee kotiin. Niiden on syytä pysyä kunnossa, kalliita kun ovat! Ja ehkä saamme ne myytyä seuraavalle ensi vuonna, tai milloin ne nyt tulevatkaan luetuksi ja uudelleen tarvittaviksi.

Laukku koulutarvikkeille. 

Nyt yritän keksiä meille iltasyömisen. Rahapussi on ollut kovin kevyt pitkään, mutta täytyyhän koululaisen syödä. Onneksi kouluruoka ei lukiossakaan maksa mitään. Omana aikanani se maksoi. Isompien lasten kohdalla se jo tuntui hienolta, että kouluruoka on ilmaista myös lukiossa. Ja on kuulemma hyvää ruokaa tarjolla, se on hienoa!