Suomalainen juhannus - lasketaan kuolleet

Juhannuksen viettoon liittyneitä kuolleita on tähän mennessä löydetty 7 - eiköhän luku tuosta vielä kasva kun maanantaihin päästään. Hukutaan, kolaroidaan, tapellaan, örvelletään... Hauskalla on hintansa kun hauskuus tulee kännäämisestä. Kännissä hukkuneita on kai nykyään vähän vähemmän kuin 10-20 vuotta sitten, kuitenkin. Silloin sitä vasta hukuttiinkin!

Tulee hiukkkasen kyyniseksi näiden uutisointien suhteen - jokainen onnettomuus on tietenkin kamala tragedia heille, joihin tämä sattuu. Siellä oli nuoria mukana myös - voi vain aavistaa sen tuskan ja surun mikä nyt on monessa kodissa. Voimia sinne toivotan.

Minulla on tarkoituksena vähentää bloggaamista ja kirjoitella muita stooreja. Vielä olen koukussa tänne näköjään...

Tänään on päivä mennyt siivotessa ja järjestellessäpaikkoja. Menee se juhannus niinkin; kaksi kaappia on siivottu, pyykit mankeloitu ja silitetty ja lattiat imuroitu. Huomenna sitten loput! Sisävasrasto on saatava siistimmäksi! Se on kaoottisen täynnä ja mitään ei löydy. Aku Ankkoja on ehkä miljoona - niitä ei tietenkään saa heittää pois.

Syötiin uusia perunoita ja makkaraa - paistettuina kun ei ole grilliä. Ihan hyvää, juu.

Jutelin äidin kanssa ja kuulin liikuttavan kauniista juhannusaatto-kosinnasta ja upeasta sormuksesta jossa on timanttteja. Sulho pyysi äidiltä tyttären kättä, tirautettiin kyyneleet ja juotiin kuohuviiniä. Voi kun ihanaa kun tuollaista tapahtuu!

Vasta maalattu seinä. Saisipa nuo pyykkinarut kohta paikoilleen

Juhannuskihlat



Näin roihusi juhannuskokko
eilen yhdentoista tietämillä

Sisko meni eilen kihloihin! Äiti laittoi viestiä eteenpäin meille sisaruksille. Juhannuskihlat: onnea oikein paljon!

Hienoa, olen iloinen siskon onnesta. Hän elää onnen ja ilon yhteistä aikaa rakkaimpansa kanssa  ja toivon, että heillä on mukava elämäntaival edessään. He vaikuttavat tasapainoiselta aikuiselta parilta - uskon ja toivon kaiken heille menevän hyvin.

Onnen toinen puoli Se mikä ulospäin näkyy ei yleensä takaa yhtään mitään! Usein parit jotka vaikuttavat onnellisilta ja kaikin puolin hyvin pärjääviltä hämmästyttävät ympäristön isosti kun kertovat eroavansa. Tiedän yhdenkin parin "menneestä elämästäni" jossa hyvin onnellisena ja tasavertaisena pidetty pari erosi kun vaimo ei enää jaksanut sitä väkivaltaa jota oli kestänyt heidän seurustelunsa alkuajoista asti. He seurustelivat teini-ikäisistä ja menivät naimisiin ja saivat lapsia - mies hakkasi ja mukiloi vaimoa viikoittain, töni alas rappuja, kuristi ja potki niin että vaimo joutui monasti sairaalaan. Mutta aina hän lupasi tehdä parannuksen, aina kertoi tämän olleen viimeinen kerta.

Oli todella rohkea ja vaikea asia lähteä liitosta parin vuosikymmenen jytyytyksen jälkeen. Miten siihen pystyy - kuka ja mikä saa sen tekemään? Kaikki eivät siihen tosiaankaan kykene. Itsetunto on hakattu pois, oma syyllisyys tilanteesta on kova ja perheelle tuotettu häpeä pelottaa. Paljastuminen tuo uuden, valtavan pelon ja häpeän. "Mikset tehnyt mitään? Miten kestit tuollaista - minä en olisi kestänbyt hetkeäkään?" Ympäristön pöyristys kääntyy uhria vastaan kuin jälleen uusi potku alavatsaan.
Se, että lapset alkavat kärsiä on yksi vipuvarsi jättää mies - niin tässäkin. Mies, isä, alkoi hakata omia lapsiaan ja silloin äidin, vaimon, voimat riittivät lähtöön. Vihdoin.

Outoa oli, että kukaan ei ihmetellyt miksi nainen käytti talvellakin aurinkolaseja peittääkseen mustelmia, kesällä pitkähihaisia poolopaitoja ja pitkiä housuja. Otsatukka oli silmillä ja hän oli aina hyvin peitelty. Koko kroppa oli täynnä mustelmia ja puristelujälkiä kaulassa, että hän ei juuri koskaan voinut pitää tavallisia kesävaatteita. Kylkiluut olivat poikki usein ja kerran, kun hänet oli heitetty alas raput pää edellä, hän joutui sairaalaan pitkäksi aikaa. Oli ihme, että hän selvisi ehjänä elämään "uudelleen hakattavaksi, niinkö?" kysyi lääkäri. Silloinkaan ei vielä kellekään kerrottu mitään - vaimo oli työmatkalla, kertoi mies jos joku kävi kyselemässä. Tai sairas, pahassa flunssassa eikä häntä saa häiritä.

Nyt tämä "onnellinen pari" on eronnut, erosi hiukan ennen omaa eroani. Tiedän, että mies on eronnut jo toisen kerran, samasta syystä. Hän myös hakkasi omia vanhempiaan ja äiti joutui pitkiksi ajoiksi sairaalaan - joutui psykoosiin ja mielenterveysosastolle. Masentui. Hän kuoli muutama vuosi sitten ja isäkin pari vuotta sitten. Miehestä itsestään en ole enempiä kuullut - hakattu ex-vaimo on parisuhteessa toisen miehen kanssa, kuulemma tosi kiltin ja mukavan miehen joka on naista reilusti vanhempi.

Parisuhteet eivät kai koskaan ole helppoja. Itselleni ne olivat vaikeita - mies haluaa usein päättää ja pitää naista hölmönä, naivina, tietämättömänä. Se sattuu - vaikka kuinka totta olisikin. Itse en kyllä mitenkään ymmärrä, miten se noin oikeasti olisi; historiassa ja nykypäivässä toisen vähättely toimii hyvin yhtenä osana valtarakenteita - aina pidetään "toisia" tyhmempinä ja vähäarvoisempina ja sillä perustellaan oma valta ja halu päättää. Toisen vähempiarvoisuudesta tulee helposti totuus jota ei sitten mitenkään epäillä - usein sekä vallanhaluiselle että alistetulle.

Itse olen saanut olla tyhmä/epäluotettava/osaamaton/kiero niin sukupuolen kuin syntymäpaikan, äidinkielen, murteen kuin edellisen elämäni takia. Aina on joku syy olla huonompi toista - miestä. Mies on ollut aina oikeassa ja jos joskus sattumoisin on erehtynyt ja ollutkin väärässä, on se johtunut jollain tavalla naisesta tai naisen vaikutuksesta. No - katkeraksi ei kannata alkaa. JOs kohdalle on osunut vääränlaisia ihmisiä, voi uskoa, että toisenlaisia varmasti jatkossa voi eteen tupsahtaa!

Paljon onnea - kesäkihlat on ihana asia!

Siksi, vaikka yksin oleminen onkin usein rankkaa, on kuitenkin hyvä olla omassa elämässa ja omassa kodissa pelkäämättä ja anteeksi pyytelemättä! Siivota ja puuhailla ilman että se toisia ärsyttää. Lapset toki niuhottavat - mutta sen kestää paremin kuin miehen tyytymättömyyden.

Miten eksyin tällaisia ikäviä ajatuksia kirjoittamaan kun piti juhlia siskon kihlausta? Omia kokemuksia ja patoutumia tuli esiin - omat kihlajaiseni olivat ihanat, vain me kaksi läsnä. Häätkin hienot ja paljon muuta upeaa on ollut.

Kihlaus on ihana ja iloinen asia ja uskon ja toivon hänen onnistuvan parisuhteessaan paremmin kuin iso-siskonsa joka on aina ollutkin aika hankala tapaus! Huithapeli joka on tehnyt elämässään asioita jotka sitten ovat johtaneet asioihin joita perhe on saanut ihmetellä ja hävetäkin. Onnea sisko!

Meikäläinenkin yrittää uudistaa maailmaansa
Tässä sitä nyt meikäläinenkin istuu ja katsoo, saako elämän veiviä vielä käännetyksi johonkin suuntaan, uuteen asentoon. Toivoa voi mitä vaan - ja paljon voi toki tapahtuakin, jos hyvin käy!

Itselläni on halu ja tarkoitus on alkaa vääntää nyt ihan tosissaan siitä elämän veivistä – en vielä anna periksi. En haluaisi. Onhan tässä vielä mahdollisuus kuitenkin elellä vielä kymmeniä vuosia, jos aikoo saavuttaa suomalaisen naisen odotetun elämän iän! Liekö se sinällään niin tavoiteltavaa - mutta katsotaan kuitenkin mitä tssä tapahtuu!

Juhannusaatto - kissojen ja lapsen kanssa kotosalla

Kirjoitellana blogia. Minä kehrään, sinä naputtelet...

Juhannusaatto on jo illassa. Äiti soitti ja kertoi juhannuksen vietosta kotona - lippu on vedetty salkoon jo monta tuntia sitten, on laulettu Siniristilippumme lipun noustessa salkoon. Sisko säesti melodikalla. Koivut on laitettu niin aitan ovien kuin talon ovien pieliin ja vastat tehty saunaa varten. Söivät suolaisen uunilihan uusien perunoiden ja tomaattisalaatin ja oluen kanssa; herkullista oli, kuulemma - ulkona, pihapöydän ääressä nelistään. Nyt olivat juuri saunomassa, äiti jo tullut tupaan aamutakissaan. Olo oli leppoisa ja raukea. Menevät illemmalla kokkoa katsomaan seurakunnan rantaan.

Sellainen tavallisen rauhallinen ja mukaava kotoisan oloinen juhannus heillä siellä. Tuttu. On sinne ikävä - mutta nyt olen nuorimmaisen kanssa kotona. En yksinkertaisesti jaksanut lähteä ajamaan tuntikausia sinne ja samaa takaisin parin päivän päästä, varsinkin kun ensi viikko on taas tosi kiireinen ja nyt jo stressi on saanut pään kipeäksi ja silmiin mustia lämpäreitä - joku aivohäiriö mikä lie; näkö menee melkein kokonaan kun mustaa tulee näkökenttä täyteen ja päässä huminoi. Ja väsyttää käsittämättömästi.

Isot lapset ovat kavereidensa kanssa mökeillä juhannusta viettämässä. Kissat ja jyrsijät ovat meillä pikkuisen kanssa kotona seuranamme. Söinne miilunpolttajan spagettia tänään ja itse juon tässä viiniä. Aurinko paistelee keittiön pöydälle.

Söpö mikä söpö

Olo on yksinäinen; harmittaa, kun ei ole ketään joiden kanssa viettää aikaa, ei ystäviä eikä tuttavia ollenkaan.Yksinäisyys ei tunnu viikolla kun on niin paljon töitä ja kotihommia - koskaan ei ole kaikki tehty kuten pitäisi; aika ei riitä. Silloin miettii vain hetkittäin yksinäisyyttä ja sitä, ettei ole ketään omien lasten ja äidin lisäksi - ei juttelukaveria eikä ketään kenen kanssa pähkillä asioita ja miettiä mitä vain. Kyllähän sen toisten ihmisten puutteen tuntee kun kuuntelee töissä kuinka muut kertovat vaimosta ja tuttavista ja mitä kaikkea tekevät, missä eri paikoissa käyvät ja kuinka kutsuvat naapureita ja tuttavia kylään...

Luin eilen ja tänään ison pinon lehtiä jotka ovat jääneet lukematta kiireiden takia. Hesareita koko viikon pino, neljä Suomen Kuvalehteä... Viime viikon SK:ssa oli juttu valokuvanäyttelystä - Hannes Heikuran valokuvanäyttely on saanut paljon huomiota ja sen haluankin mennä katsomaan. Mustaa valoa tai oikeasti Dark Zone - kuvat ovat mustavalkoisen oloisia vaikka eivät mustavalkoisia olekaan. Kuvissa on mustaa paljon ja kirkkaan valon piirtämää kohta jossa yleensä on ihminen. Yksinäisyys on jonkinlaisena teemana väyttelylssä. "... elämä on valmistautumista siihen yksinäiseen hetkeen jolloin kuolen pois" sanoo hän SK:n jutussa. Näinhän se on, hyvin vahvasti olen tämän tuntenut jo vuosien jopa vuosikymmenten ajan itsekin. Kuolema on läsnä elämässä - mutta siihenkö me tosiaan koko elämän valmistaudumme? oman mummin kuolema sai itseni kuoleman lähelle. Se on lohtu ja kaiken tämän loppu - usein valtavan houkutteleva vaihtoehto kaikelle tälle jota päivittäin läpi käymme.Vaikka elämä onkin ihanaa ja kaunista, on se myös valtavan vaikeaa ja surullista. Haluaisin niin paljon kaikenlaista tehdä ja kokea - niinkuin kaikki. Mutta saamme mitä saamme; kuinka paljon loppujen lopuksi siihen itse voi vaikuttaa - en tiedä. Toisen läheisyyttä, hyvää yhteistä elämää ja omia ihmisiä kaipaa paljon.

Mutta yksin on pakko oppia olemaan - jos ei halua yksinäisyydestä kärsiä niin paljon. On maailma kaunis ihan pelkin ominkin silmin katsottuna! Keski-ikäisenä ei ehkä voi paljoa rakkauden ja kumppanuuden suhteen toivoa - mutta toivoohan sitä kuitenkin! Sisus on ihmisessä aika lailla samanlainen alusta loppuun - kaipaukset siellä sisällä jylläävät vaikka kroppa ei enää nuori pajunvitsa enää olekaan.
On ihana kesäinen ilta, juhannusaatto. Mittumaari. Mutta tässä sitä istutaan, kotona. Lapsi on iloinen, leikkii leluillaan ja puhuu rooli-osia hahmoilleen koko olohuoneen täyttävässä leikissään. Lupasin olla kuuntelematta. Pikku-kissa pitää seuraa minulle makoilemalla pöydällä ihan tässä vieressä. Kehrää kovasti. Ei saisi pitää kissaa pöydällä varmaankaan - mutta olen lepsu tässäkin asiassa. Miksei saisi, muuten?

Kollipoika täytti viime viikolla 9 vuotta. hieno kisu!

Radiossa soitetaan kansanlauluja.Tuleepa niistä haikea olo; oma vaari lauleli kansanlauluja tuvan keinussa istuessaan iltaisin, samoin navetanvintillä työkalujensa kanssa puuhaillessaan, ulkokeinussa myös illan tullen ja työt lopetettuaan... Taidan olla vanha sielu; haikeus on vallannut totisesti mielen, kaipaan jonnekin kauas pois! Minne - en tiedä? Johonkin toisenlaiseen ja ihan toiseen paikkaan...

Ennenkuin ihan itlkemään alan - täytyy jotain keksiä! Jospa lähtisin vähän lapsen kanssa pyöräilemään! Olisiko tuolla naapurikunnassa kokko illemmalla? Jospa mentäisiin katsomaan!

Päivät kuin unta vaan...

Onpa onni, että lapsi on kesäleirillä tämän viikon ja isot lapset päivät omissa menoissaan ja tekemisisssään. Itse teen nyt töitä yli ympäri kellon  - kvartaalin loppu ja kesäloma häämöttävät joten urakkaa on enemmän kuin millään pystyy tekemään. Yritettävä on silti!

Uutiset ovat jääneet seuraamatta, lehdet lukematta ja kodinhoito on hunningolla. Oi voi.

Maahan on saatu uusi hallitus - sen olen onnistunut huomaamaan! Oppositio hioo kynsiään; varmasti herkkupaloja on heille nyt tarjolla oikein kunnolla. Samoin haukkana seuraavalle medialle.

Eivätköhän poliitikot kohta pakene viettämään kesälomia - hyvin ansaittujako? No, omasta mielestään varmasti; hallituksen rakentaminen kesti iät ja ajat ja homma vei mehut poliitikoista! Huomasin eilen, että edellinen päämisteri, rouva Mari Kiviniemi, sanoi voivansa palvella maata myös oppositiosta. Niinpä niin. Ikäänkuin maailman napoja olisivat hallituksen jäsenet tässä maassa; vain sieltä voi arvokasta työtä tehdä. Kiviniemeen sattuu vallan menetys kovasti, se on ilmeistä. Me työtätekevät muurahaiset, palvelemmeko me maatamme mitenkään - poliitikkojen mielestä? Tuskin, pieniä mitään ymmärtämättömiä otuksia olemme, meille pitää takoa peruasioita päähän sieltä taholta koko ajan - toistaen samoja sanoja ja asioita loppumattomasti, koko ajan - emmehän me hölmöt muuten tiedä mitään, opi edes perusasioita!

Vanhin lapsi tekee myös pitkää päivää - eilen hänen piti herätä jo viideltä että ehtii kuudeksi aamulla töihin. Kotiin tuli sitten kuuden jälkeen illalla - väsyneenä kuin hakattu mato! Selkä oli silloin tosi kipeä - joku laite oli rasvaamaton ja hän kiskoi sitä, riuhtoen samalla selkänsä säpäleiksi. Nyt ei pääse kumartumaan maahan ollenkaan.

Tämä samainen nuori aikuinen on saanut äitinsä avustuksella itselleen asunnon hankittua. Näin hyvää säkää asunnon kanssa ei monella olekaan; työkaverin kautta tuli melkenpä lottopotti kun asunto - siisti, mukava ja hyvällä paikalla - löytyi. Vuokraan menee toki melkein koko palkka kuukausi; pieni harmillinen  yksityiskohta moinen! Kas kun äiti ei voi makksaa eikä isä suostu, on tilanne kuitenkin aika haastava. Yritetään selvitä, yhteisvoimin.

Toinen tämän kevään ylioppilaani on saanut syksyksi opiskelupaikan. Kolmas lapsi on vielä pieni eikä tee muuta kuin kaikkea kivaa - niinkuin pitääkin! Ui, juoksee ja on kavereiden kanssa, leikkii kissan kanssa ja käy kesäleireillä.

Lukeminen
kannattaa aina.

Juhannus on ihan nurkan takana - näköpiirissä on töitä hiukan aattona ja mitä sitten - enpä tiedä! Jos sataa, siivoan. Jos ei sada - ehkä mennään kotiseudulle koivujen katveeseen! Mitään hauskoja hulinoita ei ole näköpiirissä. Valitettavasti. Jospa jonkun taian saisi lausuttua - uisiko joku onni vierehen silloin?

Helluntaikin meni heilatta - niin taitaa mennä aika tämän jälkeenkin. Mitä ei ole, ei kannata surra. Tekopyhää sanoa noin, onko? Enpä asialle mitään osaa tehdäkään - ei työpöydän ääressä oikein heiloja metsästellä.

Kirjoittelen tänne nyt vähemmän työsuman takia - ja koska ajattelin kirjoitella hiukan muita tarinoita - oikeita tarinoita.

Hurja helle, ihana viikonloppu

Rhododendron elikkä alppiruusu. Äidin oma, kimalaistenkin rakastama

Helteestä varoitettiin - ja kyllähän se aika raju olikin! Nihkeän hikeviä päiviä oli perjantaista sunnuntaihin kolme oikein kunnollista ja oikein pistävän kuumaa! Kuumia päiviä oli jo aikaisemmin viikolla, mutta itse istuin silloin ilmastoidussa konttorissa palelemassa enkä lämmöstä päässyt ennen perjantaita nauttimaan. Luonto alkoi jo nuupottaa ja olo oli hikevä ,se täytyy sanoa! Sunnuntai-iltana tuli sitten rehellinen ukkonen joka räiskyi, paukkui ja pauhasi alkuvoivoimaisesti!

Viikko töiden osalta päättyi yleiseen koheltamiseen kun ylioppilaiden kuvaus oli vasta perjantaina - vanhin lapsista joka jo käy töissä, ei uskaltanut pyytää vapaata töistä ylioppilaskuvan takia koska oli jo saanut vapaata yliopiston pääsykokeisiin ja ylioppilasjuhliin - ja saanut siitä vinoilua työpaikalla! Joku kaverikin oli sanonut, "on ihme että saat pitää työåaikan kun olet ollut noin paljon poissa" Kuvioon kuuluu, että hän oli alussa myösmelkein  viikon kovassa kuumeessa heti sen jälkeen kun oli aloittanut töissä - joten nyt hän ei uskalla olla yhtään poissa ja tekee kaikki ylityöt mitä pyydetään!

No - hyvä että on työmoraalia; toivottavasti se jatkuu ja on molemminpuolista!

Poliisi vartio liikenteen lisäksi muutakin kansalaisten toimintaa taas ahkerasti

Menimme siis valokuvaukseen vasta puoli viideltä - ja sepäs sitten kestikin! Kummastakin oma kuvasarja ja sitten yhteisiä kuvia paljon. Kiva oli katsoa kuinka ammattilainen henkilökuvaaja tekee työtään varjojensa, lamppujensa ja taustojensa kanssa, mitä heijasteita käyttä ja miten niitä asettelee! Osaisinpa edes hiukan! Aikaa kuvaukseen kului puolitoista tuntia, ja hinnkaksi tulee piirua vaille kolmesataa eutos: sillä saa kolme kuvaa kummastakin ylioppilaasta, ei mitään muuta! Jos haluaa kiitoskortteja tai yhteiskuvia tai mitään muuta, niin hinta muodostuu hinnaston mukaisesti ja on parikymppiä ++ per kuva, ilman mitään raameja tai reunuksia. On kyllä aivan kamalan kallista, se on pakko sanoa vaikka kuinka onkin ammattikuvaaja kyseessä!Tai sitten en vain vähärahaisena osaa arvostaa ammttilaisen työtä. Anteeksi siitä. Ja harmi kun olen köyhä!

Mitään sähköisiä versioita kuvista ei saa ostaa millään rahalla! Huh huh.

Paras rinkeli on tässä - tarpeeksi tumma!

Mietinkin, että teettäsin kiitoskortit omista kuvistani vaikka Ifolorin kautta! Sitten haluaisin tietenkin niitä yhteiskuvia tilata sekä itselle että sukulaisille. Pahviraameja saattaa saada jostain muualta huomattavasti edullisemmin kuin kuvaajalta jolla tuntuu olevan hinnasto tehty niin, että parjää vaikka kuvaisi hiukan harvemminkin!

Ajelin sitten yksin kotiseudulle! Tie oli jo niin myöhään rauhaisampi vaikka kesämökkikausi on meneillään. Olin perillä puoli yhdentoista jälkeen illalla. Linnut lauloivat vielä, ilma ja koko maailma ihanan hehkeä - vaikka kuivuus tosiaan jo näkyykin tienvieruksilla ja kuivemmoissa maisemapaikoissa.

Lapsi oli saunonut mummin kanssa leirin loputtua ja oli pirteä ja iloinen - olipa ihana nähdä melkein viikon eron jälkeen!

Aamulla kävimme torilla kaksistaan lapsen kanssa. hän sai jätelötötterön - joka muutaman lipaisun jälkeen luiskahti torikiveykselle. Voi mikä harmin harmi! En ostanut uutta kolme euroa maksavaa palloa hänelle enää!

Ostettiin mummille orvokkeja istutettavaksi ulos ja viipurinrinkeli, nautittiin torin tunnelmasta - ja lähdettiin viettämän ihanaa päviää maalla!

Ihan uusi pallorilli vasta koottuna
- vielä odottamassa käyttöönottoa

Teinkin kunnolla erilaista puutarhan perkaustyötä ja kitkemistä - sellaista perustyötä jossa kaupunkilaistuneen ja toimistötyötä tekevän olion ruumis oikein joutuu koetukselle! Niinpä on nyt selkä ja moni muu kohta kehosta kuin tulessa! Ja on jalkaterät ja käsivarret itikoittten ja erilaisten oksein raatelun jälkeen kirjavat ja haavoilla. Hmph!

Nautimme grilliruuasta - sen jälkeen kun sisko oli ahkeroinut kasaan uuden grillin - hintaa pallogrillillä ei ole kahtakymppiä - mutta kun se pitää siten rakentaa itse ja aikaa moiseen kuluu tunti jollei ylikin, niin tuntuipa valmis grilliruoka sitten hänestäkin todella ansaisulta! hyvä se olikin, toden teolla! Ja sauna siihen päälle - ihana puulmmitteinen vanha melkein 90 vuotta vanha navetan vieressä oleva sauna on parasta mikä maa päällään kantaa! ikkunasta kuuluvat linnut, jopa käki kukkui vielä oikein intona vielä!

Ja tässä ihanainen kesäinen grilli-illallinen: NAM!

Mitä voi ihminen muuta toivoa - rauhaisa ihana lauantai-ilta, hyvä ruokaa ja sauna ja sää kuin linnunmaitoa!



Ilta-aurinko puoli yhdentoista aikoihin - piilossa hui säi!



Kesä on ihana - nautitaan, kun se on täällä. Itse aion vakaaasti nauttia niin hyvin kun osaan!

Lauantain lämpötilä oli kolmenlymmenen tietämillä iltaan saakka - ei tarvitnnut todellakaan palella missään! Sunnuntai alkoi yhtä lailla kuumana - yökin oli tosi kuuma. Heräsin jo kuudelta aurinkon säteisiin - aamun aurinko huoneessa jossa ei ole kaihtimia eikä ikkunan eteen vedettäviä verhoja oli aika hiostava kokemus! Luinpa sitten muutaman luvun Mika Waltarin Istanbulin matkakirjaa siinä aamuhelteessä vuodesohvalla lötkötellen!

Pilvet kerääntyivät taivallee ehkä kolmen tietämillä ja siitä tunnin päästä oli kunnon ukkonen päällä. Vettä ei tullut ihan hirveästi - mutta sen verran, että kyllä luonto ja viljelysmaat ihan kivasti suihkutusta saivat. Hyvä niin! Kotimatkalla illalla huomasin, että tiet olivat matkan toisen puoliskon ihan kuivat - sateet eivät vielä joka paikkaan sunnuntaina ehtineet.

Toivottavasti ei tule ihan kuiva kesä muutenkaan. Järvien vesi on jo nyt hurjan matalalla ja luonto huutaa kosteutta. Venäjän puolelle soisi myös sateita - siellä syttyy niin rankkoja tulipalpja muutenkin kesäisin, että jo senkin estämiseksi olisi hyvä vettä saada!

Lapsi kesäleirillä, itse töissä, oma äiti heikossa kunnossa

Palaveripöytä iltaseitsemän maissa

Lapsi on kesäleirillä. Ajelin melkein 600 kilometriä että sain hänet sinne viime viikonloppuna. tulevana sitten taas ajellaan sama reitti. pitkä matka mutta viikko on ollut mukava. Leiri on päiväleiri ja lapsi on saanut viettää aikaa pikkuserkun kanssa maaseudun ja järvenrannan elämää tukimalla, uimalla ja nauttimalla kesästä oikein kunnolla. Sää on ollut helteisen kuuma - järvivesikin jo yli 20 asteista. Kelpaa siinä polskia!

Auton lämpömittari näytti 26 astetta ulkolämpötilaksi vielä puoli yhdeksältä illalla!

Muut lapset eli ylioppilaat ovat molemmat eri tilanteissa: toinen jatkaa töitään pesulassa - hän ollut siellä kohta kaksi kuukautta. Homma on raskasta ja siellä on usein ylitöitä - mutta pesulatyöläisemme on tyytyväinen työhönsä ja on selvästi uinut sisään sen maailmaan - puhuu jo työpaikastaan kuin olisi ollut siellä vaikka kuinka pitkään! Nousee aamulla kuudelta - perjantaina viideltä - syö aamupalan, tekee eväät ja lahtee bussilla töihin. Kotona hän on sitten illalla - joskus tulee kavereiden kautta vasta myöhään, usein suoraan töistä ja on sitten kotona kuuden tietämissä, nälkäisenä kuin susi. Tulee siihen aika työrupeama, pitkä päivä. Palkka on vajaata puolitoistatuhatta kuussa. Kun ei tarvitse asuntoa eikä muuta itse maksaa, on palkka ruhtinaallinen ihmiselle jolla ei ole aikaisemmin ollut muuta tienestiä kun se mitä vanhemmilta on saanut.

Se yksi kaamea asunto jäi onneksi saamatta mutta nyt menemme katsomaan maanantaina toista jonka saisi vuokrata yhdeltä minun työkaveriltani joka muuttaa kahdeksi vuodeksi ulkomaille. Kalustettu kaksio hyvällä paikalla: tosi hienolta kuulostaa! Menemme katsomaan asuntoa maantaina töitten jälkeen.

Kolli kesäsäässä

Toinen ylioppilas on työtön ja viettää aikansa puuhaillen omia juttujaan ja olemalla kavereiden kanssa - ja hän myös seurustelee. Ovat yhdessä aika paljon aikaa.

Tänään olisi nuorimman leirillä ollut mahdollisuus mennä kuulemaan konserttia. Mummi oli aikeissa mennä sinne mutta sitten aamulla häntä puristi pahasti rinnasta - nyt ensimmäistä kertaa molemmilta puolilta, hän kertoi. Tähän mennessä puristus on ollut vain toispuoleista. Kipu meni pois nitrolla joka todistaa, että sydnkipu se oli jälleen. Koko päivän sitten on väsyttänyt tosi paljon, ollut heikko olo. Näitä nitron ottamisia on äidillä viikoittain. Se huolestuttaa minua - ymmärrän tietenkin tosiasiat - mutta en niitä haluaisi hyväksyä.toivon ja tukoilen, että äiti saisi olla meidän kanssamme vielä - vaikka hän sanoo jo olevansa valmis kaiken jättämään. Mutta vuosi vielä - tai kaksi... minä niin toivon, itsekkäästi.

Mieleen on tullut kovin usein äidin ystävä joka kuoli vuosi sitten juhannuksena. Hän soitti juhannusaattona äidille ja kuulosti kovin humaltuneelta.  Hän  oli alkanut juoda jo vuosia sitten - ensin ikäänkuin huomaamatta ja salaa, hiljalleen entistä näkyvämmin. Ei toki missään julkisesti esiintynyt humalassa, tämä entinen opettaja ja monella tapaa "näkyvä"  ja aika tunnettu henkilö - hyvin tarkka maineestan myös. Mutta koska hän soitti äidille viikoittain, jopa monta kertaa varsinkin kun oli juonut, oli asia tietenkin tiedossa meille ja monelle muulle lähipiirin ihmiselle. Hän joi viiniä ja erilaisia makeita liköörejä - tyypillisä juomia alkoholisoituneille, sanoi sisko kerran. "Kuka muu juo halpaa ja makeaa kahvilikööriä?" Tjaa - en tiedä!

Aattona ystävä oli tavallistakin sopertavampi. Äidistä oli hankala jutella hänen kanssaan, niin sammaltava hän oli. Toivottivat sitten hyvää juhannusta ja laittoivat puhelimen kiini. Sitten ei hänest kuulunut mitään viikkoihin. Äiti ajatteli hänen viettävän aikaa lastensa ja lasten perheiden kanssa - vaikka tiesi heidän völiensä olevan kylmät ja toimimattomat. Kesä oli kuuma ja helle piinasi vanhempia ihmisiä - nuorempiakin. Mökillä järven rannalla kesää viettävä kaveri elelee sillä mukavasti, ajattelimme kun kävimme vastakkaisella rannalla mutta emme nähneet ystävän rannalle. Sillä ei näkyny koskaan mitään liikettä - mutta eipä hän leskeksi tultuaan juuri uinut eikä saunonut, ei soudellut eikä muutenkaan viihtynyt ulkosalla.Lueskeli lehtiä ja katsoi televisiota, joi. Oli aika yksinäinen kun välit sukulaisiin ja lapsiin olivat niin huonot.

Pikkukisu tutustuu maailmaan

Heinäkuun loppupuolella ystävän lapsi sitten soitti ja kertoi äidin kuolleen. Viimeinen puhelu oli äidin kanssa soitettu. Kuolema oli tapahtunut jo viikkoja aikaisemmin; tytär löysi äitinsä kuumasta kesämökistä laittialta, monen viikon jälkeen. Mahtaa olla ollut aivan hirveä löytö!

Lopputulemana saimme sitten myöhemmin lukea hautakirjoituksesta lehdestä, että kuolinaikaa oli siirretty kolmisen viikkoa eteenpäin - ilmeisesti siksi, että ei haluttu aiheuttaa skandaalia siitä, että äiti makasi yksin viikkoja omalla mökillään, kenenkään häntä kaipaamatta.

Kaamea kohtalo. Kaikin puolin surullinen juttu. Monesti tulee tämä asia mieleen, jostain syystä.

Tämä asia ei mitenkään liity aiheeseen - tuli taas vain mieleen. Poukkoileva mieli.Toisaalta - mikä olikaan jutun aihe? Ei sitä kai ole ollenkaan!

Oma äiti on heikkona. Tapaan hänet huomenna ja toivon, että saamme viettää hyvän viikonlopun. Velikin tulee käymään - hän menee kaverinsa synttärijuhliin. Itsekin mietin sinne menoa - maalla kaikki tuntevat kaikki! Mutta en nyt ole varma menenkö loppujen lopuksi.Rahatkin ihan loppu - pitäisi antaa rahaa lahjaksi miehelle; niin hän on toivonut että pääsee matkoille.

Aivot ovat ihan seis. Olin kahdeksaan palaveripöydän ääressä - kyllä alkoi jo nukuttaa!

Huomenna, ennen maalle lähtöä, yritän saada ylioppilasjuhlajutun kirjoitettua.

Ihana kesäilta – mie käin konsertis

Mie oon iha just menos nukkumaa, silmät iha sikkuralla ja tuntuu ko ois joku käynt ripottelemas hiekkaa sallaa miu silmii. Mist mie tiijän vaik oiskii, heittänt jostai kulma takkaa. Tai sit se on se nukkumatti, yrittää saaha miut sänkyy.

Eile varotetiit telkkaris et tännää ois tulos hellepäivä. En tiijä miks siitkii ihmisii pittää varottaa – kukaa ei vissii ossaa ellää ennää mitenkää jos joku ei oo koko aja sanomas et varo kylmää, varo kuumaa, varo raekuuroi ja varo iha mitä vaa elämäs. Tee tällee ja sit tällee; neuvotaa aukuisii ihmisii iha ku pienii lapsii. Ihmiset ei ois nii avuttommii jos ei joku koko aja ois sanomas mitä pittää tehä ja mitä ei saa tehä! Oma järki hävvii päästi iha tykkänää - ja niihä se vissii on monilt hävintkii.

Tänää ois sit pitänt pelätä helleaaltoo. Hui kamalaa – kuuma ilma tullee, juoskaa karkuu! No mie en juossu mut en kyl mittää helleaaltoo huomant siltikää. Käin kyl keskel päivää ulkon – ai et tuntu ihanalt ku aurinko pahto siniselt taivaal, räkitti iha kunnolla. Toimistos on kesäjelteelkii nii kylmä et ilma pitkähihast ei pärjää ollekaa. Ois teht miel jäähä ulos, istuu vaik siin nurmel vähä aikaa tai ettii jku puistopenkki jostai. Mut eihä meil oo työpaika lähel mittää penkkejä eikä kyl oo puistookaa. Siel tehhää töitä, ei siel aurinkoo oteta eikä palvota.

Miul ko on tuo laps nyt kesäleiril ni ei tarvii iha kamalast kärsii jos ruoka ei oo pöyväs heti töitte jälkee. Mie sit tein vähä pitempää työpäivää, tulin kottii seittemä jälkee. Siin ko viel olin korois ja hammees avaamassa ovvee ja kattomas et kissanpentu ei karkaa ulos ni soitti miu lapsuuve kaveri ja kysy et mennääks kuuntelemaa kirkkoo Vivaldii. No, miehä oon tollasee ain valmis ko partiolaine – mut kello ol jo niin paljo et ois pitäny lähtee menemää iha silt seisomalt. Emmie silleen ii kiireest haluu lähtee. Keitin kupin teetä ja otin pari rieskan palasta ja annoin eläimille ruokaa. Pikku kissa on mahoton – se hilaa ruokaa keittiöst johokii piiloo ja sotkee koko huushollin.

Sit mie jo läksinkii autol menemää – pyörälhä sinne ois pitänt mennä mut ei voi mittää jos ei kerkii. Meinasin nytkii myöhästyy mut pääsin kuitekii sissää viel.



Vasaanikukko karjahtellee ja napsii jyvät pellosta



Ja olipas ihana istahtaa iha täyve kirkon penkkii, kuunnella musiikkii. Ihanaa musiikkii! Siin sielu leppää, iha varmast. Sen tuntee oikee, rauha laskeutuu pääälle ja olo on sees. Jos nyt tietää mitä sees on; jos ei tiijä ni siin sen oppii. Mie olin iha sees. Ja sepäs onkii jottai mihi jkannattaa pyrkii! Hih.

Soittiit Vivaldii, niiko mie vissii jo kerroinkii. Ens oli Kesä niist neljäst vuuvveajasta – kevättähä ihmiset mielellää kuuntelee, sellasetkii jotka ei nii muute tän sorttisest mussiikista nii välitä. Hyvi soittiit, oikei hyvi. Kaveri sanokii lopus, et mite tuo ol noi lyhyt, tuonha ois voint kuunnella vaik kaks kertaa läpi. Sit oli seuraavaks Gloria – kuoro ja orkester esiinty, sekkii Vivaldii.



Vasaani siel tallustellee pellos



Tunni kesti tuo ihanuus. Sit vaa takas kottii – mie autol ja kaveri pyöräl. Vähä kummalline konserttireissu tuollane mut mikäs siin. Iha hyvi toimi. Hää kysy miut teelle mut emmie ennää lähtent. Joskus muullo sit. Kiva ku päästii kuuntelemaa ja vähä haastelemmaa. Kaveri mennee ukkosa kainaloo, mie meen kissoje luo ko kaik lapset on mikä missäkii. Mie sit tätä tekstii aloin viel rustaamaa.

Ukko ois kiva olla miulkii mut mist semmosen löytäs, sitä en tosissaa tiijä. Kiva äijä jonka kans vois tehä yhes asioita, ellää ja olla niiko nyt ihmiset on. No ooha mie vähä nirso, en iha mitä vaa huoli. Mist mie ite tiijän miks mie yksi oon - elämä on nyt vaa tällasta. Kaik tutut ja tuntemattomatkii on miehe kans, vähä kyl täs ain välist säälii ittsseä ku ei oo kainaloo ja hartianhierojaa miul ollekaa. Joka paikas mie oon ain se joka on yksinäine  äiti. Ponmokii siit eile puhu - sano, et ei miuta voi ulkomaille lähettää ko mie oon single mother. Syrjintää!


Kuusamat tuoksuu nii ihanalle,
se on oikee kesäillan tuoksu



Kotimatkal kirkost kattelin järvee ja kesäillan ihanuutta. Sitä on tarjolla pitkäst aikaa – nyt pittää nauttii ku ei koskaa tiiä mitä käy ja millo tää ihanuus loppuu. Ihanii tuoksuja ja värejä, kukkii vaik minkä verra. Lupiineit on tienvarret sinisennää. Ja punasii ja valkosii on joka vuos enemmä. Kattelin kahta fasaanii pellolla, siellä kukot riekku pahal äänel ja söi maajussin siemenii mahhaasa iha rauhas. Komioita ovat linnut, pörhisteelliit nii ku ukot tekkee. Kanat varmast lähimaastos hoitiit poikasii, niit ei nää koskaa

Ihana ilta ja ihana ilma. Kyl mie oon ilone et mie lähin vähä ulos kottoo. Ku se lapskii on pois kttoo. sitäkii on ikävä, sanottava se on.

Nyt mei taijan mennä täst sänkyy. Aamul pittää nousta jo enne kuutta. Huomen vast kiire päivä onkii tulos. Saa nähä joutaaks siin helteit pelkäämää!