Poispilatut - ketkä he ovat?



Pienen tuvan akkunasta ei hyvinvointia paljon näkynyt
- kumpaankaan suuntaan

Lueskelin viikonlopun Hesarin Kuukausilitettä. Siinä oli tällä kertaa useampikin mielenkiintoinen juttu. Nazima Razmyarista ja isästään oli aika liikkis juttu, isä-lapsi haastattelu. Oikein säväytti. Sitten kerrotiin aivokirurgista Intiassa. Kuvitettu juttu Kongon keikareista, sapeureista, oli hyvin mielenkiintoinen. Lukeninen avasi taas hiukan maailman ovea - kuvat olivat mahtavan hyviä!

Horsma - se rentun ruusu. Kaunis.

Kala- ja perunareseptejä oli jopa sellaisia, että ajattelin joitain kokeilla piakkoin loppuviikolla tai ensi viikolla - kun loma on ja kun maalla ollaan!!!

Pitkä hauskasti tyytymättömän naisen kuvilla piirroskuvitettu jutu suomalaisesta tyytymättömyydestä oli erinomaisen hyvä! Monta kertaa nyökyttelin ja olin samaa mielstä kirjoittajan kanssa. Luin juttua mielenkiinnolla vaikka lapset ja kissat tekivät kaikkensa, että lukeminen keskeytyisi vähintäin kerran jokaisen lauseen aikana, mieluusti vielä useammin. Jutussa kerrotiin siitä, kuinka suomalaiset saavat tukia ja avustuksia siihen ja tähän enemmän kuin koskaan, elävät materialisitisesti parempaa elämää kuin ikinä tähän mennessä - ja ovat tyytymättömämpiä kuin ikinä koskaan. Ihmiset valittavat siitä ja tästä - ruoka ei kelpaa kouluissa, ei tarhoissa vaikka vaihtoehtoja on vähälaktoosisista vähärasvaiseen, kasvisvaihtoehdoista erilaisiin erityisruokavaliohin - silti ruokaa heitetään tonneittain roskiin joka vuosi. "Se ei ole hyvää, en tykkää". "Pahaa."

Sitten ihmiset valittavat että ei ole töitä - kuitenkin ympäri Suomea on valtavasti työpaikkoja joihin kukaan ei suostu tulemaan. Ei pelkästään siivoojan ja bussikuskin töitä - ja mitäs vikaa niissä töissä on? - mutta kaupan myyjiä, marjan kerääjiä, pesulatyöntekijöitä, rakennustyöntekijöitä... ihmiset eivät halua tehdä töitä koska työttömyyskorvauksella saa samat tienestit vaikka ei tee mitään. Ja sitten ollaan tyytymättömiä kun rahaa ei tule tarpeeksi! KELA korvaa lääke- ja sairaskuluja, saa raivarin jos palvelupuhelimeen ei vastata heti, jos leikkausaikaa joutuu odottamaan kauan. Jos myrsky raivoaa ja junat eivät kulje kun kirskoilla on lunta tai puita - kansa raivoaa melkein hysteerisesti - mutta ei tartu itse lapioon tai sahaan, että homma saataisiin pelittämään. "Muut" ovat laiskoja eivätkä osaa hommaansa. "Minä myöhästyn nyt töistä kun muut eivät ole tehneet hommia" purnaa tyytymätön suomalainen. Suomalaisesta on sukeutunut palvelua ja loputonta passaamista ja huolenpitoa itsestänselvästi odottava narisija. Miksi, mistä tämä tällainen on asenne on tullut maahan ja kansaan joka vasta ykis-kaksi sukupolvea sitten eli ihan täysin toisenlaisessa todellisuudessa?

Isopalkkaiset pomot jäävät eläkkeelle miljoonaeläkkeidensä kanssa silloin kun työkyky on huipussaan, Muutenkin suomalaiset lähtevät eläkkeelle mieluusti jo reilusti viisikymppisinä. On vaivaa ja kremppaa, enää ei jaksa, sanovat...

Jutussa on esimerkkiä toisensa perään asioista jotka suomalaisten asenteissa ovat pielessä. Jos ei huvita mikään, voi heittäytyä vaan oleilemaan - ja valtio maksaa...

Kiitosta ja iloista ilmettä ei suomalaisen huulille helposti saa - tyytymättömyyttä on paljon. Monen mielestä muiden pitää huolehtia "minun" hyvinvoinnista. Kun ei itse jaksa. Ja kun Suomessa on tapana saada raha-apua ja hoivaa kun omat voimat eivät riitä - ja monen mielestä omat voimat ovat tosi vähissä jo nuorella iällä. Samalla suomalaiset ärsyyntyvät, jos ulkomaalaiset tekevät töitä - kun eivät ensin itse viitsi. "Emmä tollasta paskaduunia ala tekeen".

Lehtijuttu on kärjistetty, niin kai hyvä juttu usein on. Oliko se tehty provosoivaksi ; ehkä ei kuitenkaan. Mutta keskustelun avaukseksi; miten ennen ahkerina ja työteliäinä pidetyt suomalaiset ovat alkaneet tällaisiksi lusmuiksi? Vainko sen takia kun se on niin helppoa ja koska oma vastuu elämästä ja sen hallinnasta ei ole enää kunnia-asia vaan on helppoa kun yhteiskunta huoltaa ja hoitaa. Se mikä itseä hämmästyttää eniten on se,että vaikka sairauksiin ja erilaisiin vastoinkäymisiin saa yhteiskunnalta apua ja verovaroilla maksettu sairaanhoito ja hoivapalvelut ovat apuna, ihmiset eivät ole niihin tyytyväisiä vaan haluavat parempaa ja enemmän. Aikuiset ovat kuin lapsia ja pitävät ikäänkuin itsestäänselvänä, että joku hoitaa. "Minulla on oikeus saada hyvää palvelua!"
Saa nähdä johtaako tuo juttu yleisempään keskusteluun esim television keskusteluohjelmissa. Nyt on tosin Suomessa loma-aika ja silloin ihmiset eivät jaksa oikein jutella vakavia - onhan loma!

Suomalaiset kuulemma tekevät töitä ilottomasti ja purnaavat totisesti. Hmmm...
Vieläpä en oikein uskalla ajatella minkälainen itse olen.... Ja omat lapset - nuoret kun eivät kuulemma jaksa yhtään mitään nykyään. Tämä tosin on tuttu virsi aina kun puhutaan nuoremmasta sukupolvesta!

Kesä hehkeimmillään Helsingissä ja kotikulmilla

Erinomaisen hyvä katusoittaja Helsingin Kluuvinkadun kulmassa.
Venäläinen muusikko,soitti keskittyneesti silmät kiinni upeaa musiikkia!

Ilman on täyttänyt lehmusten huumaava, makea tuoksu. Punaisten ja valkoisten apiloiden tuoksu ja ihanat värit vetävät hyönteisiä - ja meikäläistä - toisaalla; mehiläiset puuhaavat ja hunajaa kerätään pesäkennot täyteen. Nam. Ja onhan meillä jasmike; sen ihana, parfyymimainen tuoksu tupsahtaa nenään siellä sun täällä. Se ei herätä hunajamaisia ajatuksia vaan enemmänkin elegantteja ja raikkaita hajuvesi- ja parfyymifiiliksiä... Ruusutkin tuoksuvat - nyt pitäisi mennä ison nenän kanssa nuuhkia nuksuttelemaan pihoille, pelloille ja puutarhoihin, puistoihin ja ja mihun vain luonnon helmaan!



Lehmuksen makea, hunajamainen tuoksu
on täyttänyt ilman

Kesän kukkein aika on totisesti täällä! Ja sää on kuuman kostea - ei voi kukaan valittaa lämmön ja auringon puutetta - lämpö ja kosteus saavat melkoisen letkuksi jos vähänkin liikkuu tai ahkeroi ulkona!

Itse en juurikaan ahkeroi; pyöräillyt olen hiukkasen joka päivä nyt viimeisen kolmen päivän aikana. Mukavaa on haistella ja katsella kesää!



Valkoapiloita ja mehiläisiä: Kesä!

Helteinen viikonloppu on aikaansaanut kaikenlaisia tragedioita mailla ja mannuilla ympäri Suomen maan - kuolleita on taas isot määrät, hukkuneitakin 8. Ukkoset ja raekuurot ja erilaiset tuulenpuuskat ovat jyllänneet eri puolilla. Äiti kertoi, että puhelin ja radio olivat mykistyneet tänään iltapäivän tosi hurjassa ukkoskuurossa - salama oli iskenyt ihan lähelle taloa; olivat luulleet osuman tulleen taloon ja navettarakennukseen kun paukaukset olivat niin hurjia. Mutta ei sitten onneksi näin käynyt mutta lankapuhelin on tosiaan ihan mykkä. Vakuutus ei korvaa luonnon aiheuttamia vahinkoja - saa nähdä nyt sitten mikä puhelimeen tuli; onko vika linjoissa vai itse puhelimessa joka toimi moitteettomasti aamulla mutta ei enää ukkosen jälkeen ollenkaan. Sähköt oli kuulemma pantu pois pltä mutta kaikkia töpseleitä ei oltu otettu pois seinästä - radio on siis vaurioitunut ja televisiosta ei näy kuin kolmonen. äiti soittelee ja kyselee huomenna asian tiimoilta. Luultavasti samalla asialla on monia muitakin!

Heinätkin ovat kauniita

Maalla ukkosmyrsky on aina paljon hurjempi kokemus kuin kaupungissa. Kaupunngissa siihen ei edes kiinnitä sellaista huomiota kuin maalla - katselee ehkä kiinnostuneena salamia. Maalla taas ihminen kutistuu myrskyn ja muiden sääilmiöiden edessä ihan pieneksi... On paljon turvattomampi olo kun myrsky ulvoo ja jylisee, paukkaa ja salamoi.

Tanskassa on myrsky saanut Kööpenhaminan kadut veden valtaan - siellä on tullut taivaalta enemmän vettä kerralla 30 vuoteen. Huh! Huomenna kuulen varmasti lisää kun soitan heti aamusta Köpikseen.

Lapsen karkki-jätskiannos

Vietettiin lauantaita lapsen kanssa Helsingissä. Oli mukavaa olla yhdessä, nyt ovat kesäleirit vihdoin ohi ja voidaan puuhailla kaikenlaita yhdessä - kohta alkaa omakin loma: ihanaa, ihanaa! Helsingissä oli Pride-paraati mutta emme menneet sinne - kävelimme ja katselimme kaupunkia, kuunneltiin katusottajia ja käytiin jätskillä ja kahvilla Fazerilla - olipa hyvää kahvia! Nautin siitä oikein todella! Ostin näes nuukuus-syystä (rahat taas vähissä, huoh) männä viikolla normaalin mieli-kahvin eli Juhla-mokan sijaan halvempaa Pirkka-kahvia. Ei olisi pitänyt, ei todella. Se on ihan kamalaa! Haisee kissanpissalle ja maistuu pistävälle ja pohjaanpalaneelle. Ei hyvää, ei mitenkään tehtynä. Pidän vahvasta kahvista  mutta kotikahvin pitää olla mielellään pyöreän makuista ja - niin - maukasta, tuoksuvaa. Ostin 2 pakettia Pirkkaa kun ne sai 6 erolla - siinä meni 6 euroa totisesti hukkaan! Se nyt ei kelpaa kenellekään joten lopputulema lienee, että sitä ei voi edes kierrättää kun kukaan ei sitä huoli. Fazulla sai valita kahvilajin; otin tummaa Presidenttiä ja kyllä oli hyvää! Kyllä on tosissaan väliä sillä mitä juo!

Pirkka-tuotteet ovat tähän mennessä olleet ihan hyviä; onko maku näin erilainen kahvissa vai onko tämä Pirkka nyt vain yksinkertaisesti epäonnistunut? Saapas nähdä - sen näkee kahvihyllyssä ajan mittaan; jatkaako se elämäänsä vai häviääkö pois. Itse en siihen enää ikinä sorru jollen ihan höperöidy!

Lueskelin perjantaina horoskooppeja. Heinäkuun alussa voi taas lukea mitä astrologit ovat mieltä lähitulevaisuudesta. Yleensä analyysit poikkeavat reippaasti toisistaan - seikka joka ei suinkaan saa kovinkaan uskomaan tähän tieteenhaaraan. Nyt luvataan kaikissa skoopeissa kovasti muutosta ja uusia tuulia; se on tällä kertaa kolmessa skoopissa yhtenäinen seikka meikäläisen merkissä. Voi kun se olisi totta! Energiat ovat nyt kyllä itseltäni ihan loppu; saa nähdä miten jaksan taapertaa taas eteenpäin. Mutta lomahan alkaa muutaman päivän päästä eli eiköhän tämä jotenkin ala lutviutua. Lapsi odottaa, että tehdään jotain kivaa! Ja niin toivonkin. Rahaa matkoihin ei ole totisesti ollenkaan. Mutta voihan siitä muutenkin nauttia elämästä ja vapaasta. Mennään maalle!

Näin sanoo skooppi - seurataanpa heinäkuuta. Ja yritetään ja toivotaan, että jotain uutta ja mukavaa oikeasti tapahtuisi:
Heinäkuun alku on täynnä hurjaa alitajuista energiaa. Auringonpimennyksen tapahtuessa merkissäsi ja on täysin luonnollista, että et aina tiedä missä oikein olet menossa. Pikkuhiljaa paine alkaa kuitenkin helpottaa ja heinäkuu kannattaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti rentoutumiseen ja omiin mielekkäisiin harrastuksiin. Pelkkään lomailuun ja löhöilyyn tällaisen energiapiikin aikana ei ole silti syytä itseään pakottaa, sillä uudistusvoimat ovat aktivoituneet sisimmässäsi ja pystyt monella tavalla edistämään elämääsi niin kotona kuin urallasi. Venus merkissäsi lisää vetovoimaasi ja tarjoaa upeita romanttisia hetkiä.

Vanhoja Alfa Romeoita riveittäin rautatientorilla

Tai: This could turn out to be a major turning point month for you, for planets will be speaking very clearly and loudly....You will begin to see yourself through a new lens, and your whole life's direction is likely to evolve and morph into something new. Your past is done, and you will turn away from that - a new chapter is forming. You'll want to set new priorities and revisit old goals. Eclipses bring information and enlightenment, and it will be a very busy time

Kesä on, hellettä pitelee

Hampurilaisateria viime viikolta lapsen kanssa.
Juomalasi tuli kaupan päälle! 

Nyt tuntuu työnteko kyllä totisesti tervan juonnilta. Ei millään huvittaisi. Olisi kiva lueskella tai mennä maalle ja puuhailla kaikenlaista siellä... Ensi viikon loppuun ei ole enää pitkä aika, sitten menen!
Lapset ovat poissa kotoa - illalla vain vanhin on kotosalla, hän jonka siis pitäisi olla muuttanut omaan kämppäänsä. Muuttaa kuulemma ensi viikolla. Teen hänelle ruokaa iltaisin - vaikka en enää joka ilta koska yritän välttää itse syömistä (huonolla menestyksellä tosin) ja hän tulee kotiin milloin tulee, niin en pelkästään hänelle viitsi ruokaa tehdä kun osaa itsekin. Tai sitten ei edes syö!

Kesä-Hesaa! Kuuma on, ja siltä näyttää.

Hän haluaa evääksi töihin valmiin edellispäivän ruuan eväsrasiaansa.Eilen oli spagettia. Sitä ennen risottoa, viikonloppuna pasta carbonaraa, miilunpolttajaa joka on lasten lempiruokaa. Tänään ei ole tehty huomiseksi hänelle mitään.

On niin saamaton olo että mitään ei oikein meinaa saada aikaiseksi. Ähhh. Ei tätä kirjoitustakaan.

Sauli Ninistö on ilmoittanut pyrkivänsä presidenttiehdokkaaksi. Ja hän on avannut kampanjasivunsa - oikein hyvän näköiset, täytyy myöntää. Tuli mieleen Obaman onnistunut vaalikampanja kun tuolla seikkaili; varmasti sitä kampanjasuunnitelmaa on taustajoukko tarkkaan tutkinut ja Suomeen soveltanut! Yritin laittaa kommenttia sivun kautta mutta en onnistunut. Ei mennyt viesti läpi. Ehkä sama ongelma on monella muullakin - sivulla on vain alle 200 kommenttia kampanja-aloituksen jälkeen; se ei ole paljon. Ehkäpä meikäläinen on mustalla listalla ja sensuroitu - tai sitten sivulle pitää ensin kirjautua ja ilmoittautua tukijaksi ennenkuin pääsee viestittämään. Se on toisaalta ok - häviää ainakain osa törkypostista. Toivottavasti se sensuroidaan muutenkin pois. Monet keskustelupalstat on menneet ihan pelkästään törkypostilaatikoiksi; ihmisillä on tarve mollata muita tosi törkeäll kielenkäytöllä.

Ehkä tästä tulee vielä hyvä kampanja jota mielikseen seuraa! Olisihan se kiva - jos keskusteltaisin oikeista asioista, kuten ulkopolitiikasta - ei nävittäisi ja mustamaalattaisi. Kisa alkaa varsinaisesti syksyllä - mutta Niinistön nettikampanja siis alkoi tänään ja leppoisassa kesäilmapiirissä voi hyvinkin olla, että ihmiset kiinnostuvat lomallaan seuraamaan kampanjan edistymistä.

Hupaisaa! Nyt mukana on virallisesti vasta Vihreiden Haavisto Niinistön lisäksi - jolla ei suuren suuria mahdollisuuksia tietenkään ole - mutta hyviä keskusteluja voi toki syntyä! Soini, Heinäluoma ja joku Keskustapuolueesta loistavat vielä poissaolollaan. Saapas nähdä kuka keskustalainen lähtee kehiin nyt kun EU-komissaari Olli Rehn ei varmasti lähde kun on kaksi vahvaa jo mukana - Rehnin harmaus ja tylsyys vain korostuisivat liikaa eikä ääniä tulisi juurikaan. Kisassa tulevat varmasti loistamaan Niinistö ja Soini, muut soittavat taustajoukoissa.

Mutta mistäpä senkän tietää. Seuraillaan ja kattellaan niin kohtapa opitaan lisää!

Ja aina on jotain uutta - mukamas radikaalia - kehissä. Haavisto on julkihomo ja hän kampanjoi miespuoliso rinnallaan. Mies, siis puoliso, ei ole suomalainen; en muista mistä hän on. Siitä tullaan repimään otsikoita toisensa perään, varmaan vieläkin... ei jaksaisi tuota homohysteriaa enää mitenkään. Se asia on otsikoissa nykyään melkein joka päivä - tavalla tai toisella. Kaikki mikä viittaa sukupuolisuuteen, seksiin on medialle kärpäspaperi johon se tarttuu eikä irti pääse. Jauhaa ja jauhaa vaan. Nyt puhutaan Pride-kulkueesta ja -viikosta joka paikassa. Viikonlopun uutiset tietää jo nyt aihealueiltaan: Pride-kulkue, Niinistö, Katainen ja Soinikin jossain kohdassa. Sitten kerrotaan niistä onnettomuuksista joita tapahtuu - kolareita ja hukkumisia, tulipaloja ja helteen aiheuttamia hankaluuksia. Kreikasta varmasti kerrotaan jotain...

Et täl viisii sit täl kertaa. Jatketaanpa hommia sitten!


- Jälkikirjoitus -
Hmm - kun aviossa oleva homoseksuaali esittelee siippansa, mitä sanoo hän? "Tässä on mieheni Timo" vai? Olen aika kaukana homomaailmasta - tuttavapiirini on pientä pienempi joten en tiedä kun en ole törmännyt... Tuntuu vähän hupaisalta ajatella tilannetta - mutta olen tietenkin hyvin rajoittunut yksilö tässä asiassa - ja monessa muussa toki myös... "Hei, tosi noloo, äiti" sanoisivat kaikki lapseni kuorossa ja häpeäisivät, jos tietäisivät nämä pohdintani... Heille ei varmasti mitä luonnollisinta sanoa, että tuolla menee Pekka ja Pekan mies Timppa. Ja tuolla tulee Päivi ja sen vaimo Mari ja niiden lapset Olavi ja Kyösti....

Töitä ja töitä lisää - ei työ tekemällä lopu

Kas niin, tulipa tehtyä kunnon rupeama hommia tänään. 13 tuntia poissa kotoa - aamulla vein lapsen ensin bussille  jolla hän sitten matkusti 22 muun lapsen kanssa kesäleirille luonnon helmaan. Kolmas leiri tänä kesänä lapsella nyt meneillään - hän kyllä pitää leireilystä mutta aina uudet kaverit, uudet asiat - kyllä ne väsyttävät lastakin. Ei hän ole valittanut - kyselee vain, "milloin äiti voidaan olla yhdessä? Milloin siun loma alkaa?" Tai "Pääsenkö töihin tällä viikolla?" Olen ottanut hänet työpaikalle mukaan yhtenä päivänä kesällä ja yhtenä hiihtoloman tai pääsiäisen aikoihin; silloin työpaikalla on vähän hiljaisempaa ja hän saa sitten nähdä minkälaista on "oikeissa töissä"! Ensi viikolla hän voi tulla maanataina tai tiistaina töihin mukaan. Käydään yhdessä ruokalassa ja hän voi puuhailla omiaan jonkun lomalla olevan pöydän ääressä. Avokonttorissa moinen on helppo hoitaa.

Jylhiä mutta silti leppeän kotoisia maisemia.
Juhannuspäivän tuoksuva Suomi-maisema!

Äidillä on huono omatunto - melkein aina!
Huonon omantunnon kanssa painiskellessa olen ajatellut, että leirillä olo on parempi vaihtoehto kuin ihan yksin kotosalla olo - varsinkin kun minulla on näin valtavasti hommia ja päivät venyvät. Mutta enpä tiedä mikä paras ratkaisu olisi. Jos elämä menisi kuin toivoo, olisi lapsella toinen vanhempi jakamassa aikaa hänen kanssaan, puuhaliemassa jne. Mutta nyt on näin - ja hyvähän meillä ihan on olla näin. Tiukka talous mutta oma tupa ja oma lupa...

Uusien asioiden oppiminen on mukavaa niin lapselle kuin aikuisellekin - mutta lapselle on äidin ja perheen kanssa lomailu myös tärkeää. Ensi viikolla on pakko kyllä jo päästä lomalle;  lähtö tuntuu vain joka vuosi venyvän työsuman takia. Ja heinäkuun alusta astuu yleensä aina uusi organisaatio voimaan - se on enempi sääntö kuin poikkeus. Kun vuosi vaihtuu ja kun puolet vuodesta on kulunut - silloin muututaan! Esimiehet siirtelevät ihmisiä ja tiimejä kuin pelinappuloita laudalla - nuo tuonne, nämä tänne. "Jos sä saat Virtasen ni mä voisin ottaa Gustafssonin; ne toimii paremmin noissa tiimeissä. Ja ota sä Marttinen; sä osaat paremmin hanskata tossa porukassa sen ongelman ja mulle tulee Väätäinen ens kuussa takasin äitiyslomalta kuitenkin..."


Työnteon ihanuudesta
Tänään siis olin 11 tuntia töissä. Kävin kyllä ruokatuauolla enkä paahtanut koko päivää ihan pää punaisena; juttelinkin pari kertaa ihmisten kanssa. Silti. Välillä kyrsii ainainen työnteko. Kun nousin kahdeksalta työpöydän ääreltä - olin pienessä neuvotteluhuoneessa jossa on känkkärät tuolit ja tosi matala pöytä - en saanut selkää suoraksi hetkeen ja vihlovat viivat vetivät päätä ja selkää kasaan. Auts!

Sekin ärsyttää, että mitään ylityökorvauksia ei tietenkään toimihenkilöille ole keksitty. Sukulaiset vinoilevat kuinka pitäisi saada sitä ja tätä prosenttia palkanlisää ja ylityötunteja iltatyöstä - niin saavat esim valtion virkamiehet - paljon paremmilla palkoilla kuin meikäläinen.

No, pois valitus! Hyvä kun on töitä! Olisi kamalaa, jos ei olisi - sitä hoen itselleni kun tuntuu rankalta ja ottaa pahasti kupoliin tällainen.

Miehen iloja - kiva kertoa ex-vaimolle!

Ex-mies naureskeli taannoin "surkealle" palkalleni. Ja äitinsä kertoi kuinka paljon poika ansaitseekaan "ei tiedä mihin kaikki rahat laittaisi..." Juu, onpa toisilla hauskoja ongelmia.Nyt ex-mies perheineen on matkustelemassa jossain Euroopassa, muistaakseni Berliinissä. Sieltä menevät kuukaudeksi Aasiaan. En ole kateellinen, en. Miksi olisin? Täh? Tietenkin olen iloinen hänen puolestaan  grrrrrr

Keskikesän kukat
Tänään on ollut aurinkoinen päivä. Eilen huomasin, kuinka jasmikkeet ja pionit kukkivat; joissakin pioneissa on ihana tuoksu ja jasmikkeiden tuoksuhan on tosi hieno! Liljat alkavat myös kukkia puutarhoissa, samoin ruusut. Mustialan vaalenapunainen, ihana kerrotuu ja tuosksuva ruusu on isoilla nupuilla. Sade tuhoaa ne - toivottavasti ei tänä vuonna.

Äiti karkasi kaljalla ja lukemaan!
Eilen iltapäivällä livistin reiluksi tunniksi omille teilleni polkupyörällä, kirja ja kamemera pyöräkorissa. Pyöräilin vajaan tunnin, ostin oluttuopillisen mukavasta kuppilasta ja menin tuopin ja kirjan kanssa rauhaisaan paikkaan mihin aurinko porotti: rantaan vieville rappusille. Siellä ei kukaan kulkenut häiritsemässä! Nautin täysin siemauksian kun istuin puurappusilla ja lueskelin, kuuntelin lintuja ja puiden huminaa - nautin kylmän tuopillisen kuumassa paahteessa ja tunsin itseni onnelliseksi siinä vain ollessani!

Ihanaa! Luin kirjastosta lainaamaani kirjaa jossa on 12 afrikkalaista rakkausnovellia. Ihan kiva lukea - vaikka jotkut tarinoista ovatkin kuin suoraan jonkun ruotsalaisen viikkolehden tarinoista. Sellaiset aviisit kuin Hemmets veckotidning, Hemmets journal, Ica kuriren tai Allers tai vastaava julkaisevat tarinoita lukijoiden elämästä - näitä luin aika ajoin menneessä elämässäni mökillä takan ääressä: oi niitä aikoja! Ica kurirenia olen tilannutkin joskus. Käsitöitä, puutarhanhoitovinkkejä ja reseptejä sivukaupalla. Värikkäitä kuvia tavallisista ihmisistä askareissaan ja kotiensa ylpeydenaiheiden äärellä.

Yhä joskus sorrun, kuin menneitä muistellen, niitä vieläkin lukemaan - ovat samanlaisia kuin ennenkin; kotoisen suloisia kakku- ja ruokaresepteineen,  lukijoiden tarinoineen ja puhtoisine maailmoineen ja kiltteine, suloisine elämänohjeineen. Olisiko sellainen kivaa elämää - vai kävisikö tylsäksi?

Tiijäpä häntä!

Suomalainen juhannus - lasketaan kuolleet

Juhannuksen viettoon liittyneitä kuolleita on tähän mennessä löydetty 7 - eiköhän luku tuosta vielä kasva kun maanantaihin päästään. Hukutaan, kolaroidaan, tapellaan, örvelletään... Hauskalla on hintansa kun hauskuus tulee kännäämisestä. Kännissä hukkuneita on kai nykyään vähän vähemmän kuin 10-20 vuotta sitten, kuitenkin. Silloin sitä vasta hukuttiinkin!

Tulee hiukkkasen kyyniseksi näiden uutisointien suhteen - jokainen onnettomuus on tietenkin kamala tragedia heille, joihin tämä sattuu. Siellä oli nuoria mukana myös - voi vain aavistaa sen tuskan ja surun mikä nyt on monessa kodissa. Voimia sinne toivotan.

Minulla on tarkoituksena vähentää bloggaamista ja kirjoitella muita stooreja. Vielä olen koukussa tänne näköjään...

Tänään on päivä mennyt siivotessa ja järjestellessäpaikkoja. Menee se juhannus niinkin; kaksi kaappia on siivottu, pyykit mankeloitu ja silitetty ja lattiat imuroitu. Huomenna sitten loput! Sisävasrasto on saatava siistimmäksi! Se on kaoottisen täynnä ja mitään ei löydy. Aku Ankkoja on ehkä miljoona - niitä ei tietenkään saa heittää pois.

Syötiin uusia perunoita ja makkaraa - paistettuina kun ei ole grilliä. Ihan hyvää, juu.

Jutelin äidin kanssa ja kuulin liikuttavan kauniista juhannusaatto-kosinnasta ja upeasta sormuksesta jossa on timanttteja. Sulho pyysi äidiltä tyttären kättä, tirautettiin kyyneleet ja juotiin kuohuviiniä. Voi kun ihanaa kun tuollaista tapahtuu!

Vasta maalattu seinä. Saisipa nuo pyykkinarut kohta paikoilleen

Juhannuskihlat



Näin roihusi juhannuskokko
eilen yhdentoista tietämillä

Sisko meni eilen kihloihin! Äiti laittoi viestiä eteenpäin meille sisaruksille. Juhannuskihlat: onnea oikein paljon!

Hienoa, olen iloinen siskon onnesta. Hän elää onnen ja ilon yhteistä aikaa rakkaimpansa kanssa  ja toivon, että heillä on mukava elämäntaival edessään. He vaikuttavat tasapainoiselta aikuiselta parilta - uskon ja toivon kaiken heille menevän hyvin.

Onnen toinen puoli Se mikä ulospäin näkyy ei yleensä takaa yhtään mitään! Usein parit jotka vaikuttavat onnellisilta ja kaikin puolin hyvin pärjääviltä hämmästyttävät ympäristön isosti kun kertovat eroavansa. Tiedän yhdenkin parin "menneestä elämästäni" jossa hyvin onnellisena ja tasavertaisena pidetty pari erosi kun vaimo ei enää jaksanut sitä väkivaltaa jota oli kestänyt heidän seurustelunsa alkuajoista asti. He seurustelivat teini-ikäisistä ja menivät naimisiin ja saivat lapsia - mies hakkasi ja mukiloi vaimoa viikoittain, töni alas rappuja, kuristi ja potki niin että vaimo joutui monasti sairaalaan. Mutta aina hän lupasi tehdä parannuksen, aina kertoi tämän olleen viimeinen kerta.

Oli todella rohkea ja vaikea asia lähteä liitosta parin vuosikymmenen jytyytyksen jälkeen. Miten siihen pystyy - kuka ja mikä saa sen tekemään? Kaikki eivät siihen tosiaankaan kykene. Itsetunto on hakattu pois, oma syyllisyys tilanteesta on kova ja perheelle tuotettu häpeä pelottaa. Paljastuminen tuo uuden, valtavan pelon ja häpeän. "Mikset tehnyt mitään? Miten kestit tuollaista - minä en olisi kestänbyt hetkeäkään?" Ympäristön pöyristys kääntyy uhria vastaan kuin jälleen uusi potku alavatsaan.
Se, että lapset alkavat kärsiä on yksi vipuvarsi jättää mies - niin tässäkin. Mies, isä, alkoi hakata omia lapsiaan ja silloin äidin, vaimon, voimat riittivät lähtöön. Vihdoin.

Outoa oli, että kukaan ei ihmetellyt miksi nainen käytti talvellakin aurinkolaseja peittääkseen mustelmia, kesällä pitkähihaisia poolopaitoja ja pitkiä housuja. Otsatukka oli silmillä ja hän oli aina hyvin peitelty. Koko kroppa oli täynnä mustelmia ja puristelujälkiä kaulassa, että hän ei juuri koskaan voinut pitää tavallisia kesävaatteita. Kylkiluut olivat poikki usein ja kerran, kun hänet oli heitetty alas raput pää edellä, hän joutui sairaalaan pitkäksi aikaa. Oli ihme, että hän selvisi ehjänä elämään "uudelleen hakattavaksi, niinkö?" kysyi lääkäri. Silloinkaan ei vielä kellekään kerrottu mitään - vaimo oli työmatkalla, kertoi mies jos joku kävi kyselemässä. Tai sairas, pahassa flunssassa eikä häntä saa häiritä.

Nyt tämä "onnellinen pari" on eronnut, erosi hiukan ennen omaa eroani. Tiedän, että mies on eronnut jo toisen kerran, samasta syystä. Hän myös hakkasi omia vanhempiaan ja äiti joutui pitkiksi ajoiksi sairaalaan - joutui psykoosiin ja mielenterveysosastolle. Masentui. Hän kuoli muutama vuosi sitten ja isäkin pari vuotta sitten. Miehestä itsestään en ole enempiä kuullut - hakattu ex-vaimo on parisuhteessa toisen miehen kanssa, kuulemma tosi kiltin ja mukavan miehen joka on naista reilusti vanhempi.

Parisuhteet eivät kai koskaan ole helppoja. Itselleni ne olivat vaikeita - mies haluaa usein päättää ja pitää naista hölmönä, naivina, tietämättömänä. Se sattuu - vaikka kuinka totta olisikin. Itse en kyllä mitenkään ymmärrä, miten se noin oikeasti olisi; historiassa ja nykypäivässä toisen vähättely toimii hyvin yhtenä osana valtarakenteita - aina pidetään "toisia" tyhmempinä ja vähäarvoisempina ja sillä perustellaan oma valta ja halu päättää. Toisen vähempiarvoisuudesta tulee helposti totuus jota ei sitten mitenkään epäillä - usein sekä vallanhaluiselle että alistetulle.

Itse olen saanut olla tyhmä/epäluotettava/osaamaton/kiero niin sukupuolen kuin syntymäpaikan, äidinkielen, murteen kuin edellisen elämäni takia. Aina on joku syy olla huonompi toista - miestä. Mies on ollut aina oikeassa ja jos joskus sattumoisin on erehtynyt ja ollutkin väärässä, on se johtunut jollain tavalla naisesta tai naisen vaikutuksesta. No - katkeraksi ei kannata alkaa. JOs kohdalle on osunut vääränlaisia ihmisiä, voi uskoa, että toisenlaisia varmasti jatkossa voi eteen tupsahtaa!

Paljon onnea - kesäkihlat on ihana asia!

Siksi, vaikka yksin oleminen onkin usein rankkaa, on kuitenkin hyvä olla omassa elämässa ja omassa kodissa pelkäämättä ja anteeksi pyytelemättä! Siivota ja puuhailla ilman että se toisia ärsyttää. Lapset toki niuhottavat - mutta sen kestää paremin kuin miehen tyytymättömyyden.

Miten eksyin tällaisia ikäviä ajatuksia kirjoittamaan kun piti juhlia siskon kihlausta? Omia kokemuksia ja patoutumia tuli esiin - omat kihlajaiseni olivat ihanat, vain me kaksi läsnä. Häätkin hienot ja paljon muuta upeaa on ollut.

Kihlaus on ihana ja iloinen asia ja uskon ja toivon hänen onnistuvan parisuhteessaan paremmin kuin iso-siskonsa joka on aina ollutkin aika hankala tapaus! Huithapeli joka on tehnyt elämässään asioita jotka sitten ovat johtaneet asioihin joita perhe on saanut ihmetellä ja hävetäkin. Onnea sisko!

Meikäläinenkin yrittää uudistaa maailmaansa
Tässä sitä nyt meikäläinenkin istuu ja katsoo, saako elämän veiviä vielä käännetyksi johonkin suuntaan, uuteen asentoon. Toivoa voi mitä vaan - ja paljon voi toki tapahtuakin, jos hyvin käy!

Itselläni on halu ja tarkoitus on alkaa vääntää nyt ihan tosissaan siitä elämän veivistä – en vielä anna periksi. En haluaisi. Onhan tässä vielä mahdollisuus kuitenkin elellä vielä kymmeniä vuosia, jos aikoo saavuttaa suomalaisen naisen odotetun elämän iän! Liekö se sinällään niin tavoiteltavaa - mutta katsotaan kuitenkin mitä tssä tapahtuu!

Juhannusaatto - kissojen ja lapsen kanssa kotosalla

Kirjoitellana blogia. Minä kehrään, sinä naputtelet...

Juhannusaatto on jo illassa. Äiti soitti ja kertoi juhannuksen vietosta kotona - lippu on vedetty salkoon jo monta tuntia sitten, on laulettu Siniristilippumme lipun noustessa salkoon. Sisko säesti melodikalla. Koivut on laitettu niin aitan ovien kuin talon ovien pieliin ja vastat tehty saunaa varten. Söivät suolaisen uunilihan uusien perunoiden ja tomaattisalaatin ja oluen kanssa; herkullista oli, kuulemma - ulkona, pihapöydän ääressä nelistään. Nyt olivat juuri saunomassa, äiti jo tullut tupaan aamutakissaan. Olo oli leppoisa ja raukea. Menevät illemmalla kokkoa katsomaan seurakunnan rantaan.

Sellainen tavallisen rauhallinen ja mukaava kotoisan oloinen juhannus heillä siellä. Tuttu. On sinne ikävä - mutta nyt olen nuorimmaisen kanssa kotona. En yksinkertaisesti jaksanut lähteä ajamaan tuntikausia sinne ja samaa takaisin parin päivän päästä, varsinkin kun ensi viikko on taas tosi kiireinen ja nyt jo stressi on saanut pään kipeäksi ja silmiin mustia lämpäreitä - joku aivohäiriö mikä lie; näkö menee melkein kokonaan kun mustaa tulee näkökenttä täyteen ja päässä huminoi. Ja väsyttää käsittämättömästi.

Isot lapset ovat kavereidensa kanssa mökeillä juhannusta viettämässä. Kissat ja jyrsijät ovat meillä pikkuisen kanssa kotona seuranamme. Söinne miilunpolttajan spagettia tänään ja itse juon tässä viiniä. Aurinko paistelee keittiön pöydälle.

Söpö mikä söpö

Olo on yksinäinen; harmittaa, kun ei ole ketään joiden kanssa viettää aikaa, ei ystäviä eikä tuttavia ollenkaan.Yksinäisyys ei tunnu viikolla kun on niin paljon töitä ja kotihommia - koskaan ei ole kaikki tehty kuten pitäisi; aika ei riitä. Silloin miettii vain hetkittäin yksinäisyyttä ja sitä, ettei ole ketään omien lasten ja äidin lisäksi - ei juttelukaveria eikä ketään kenen kanssa pähkillä asioita ja miettiä mitä vain. Kyllähän sen toisten ihmisten puutteen tuntee kun kuuntelee töissä kuinka muut kertovat vaimosta ja tuttavista ja mitä kaikkea tekevät, missä eri paikoissa käyvät ja kuinka kutsuvat naapureita ja tuttavia kylään...

Luin eilen ja tänään ison pinon lehtiä jotka ovat jääneet lukematta kiireiden takia. Hesareita koko viikon pino, neljä Suomen Kuvalehteä... Viime viikon SK:ssa oli juttu valokuvanäyttelystä - Hannes Heikuran valokuvanäyttely on saanut paljon huomiota ja sen haluankin mennä katsomaan. Mustaa valoa tai oikeasti Dark Zone - kuvat ovat mustavalkoisen oloisia vaikka eivät mustavalkoisia olekaan. Kuvissa on mustaa paljon ja kirkkaan valon piirtämää kohta jossa yleensä on ihminen. Yksinäisyys on jonkinlaisena teemana väyttelylssä. "... elämä on valmistautumista siihen yksinäiseen hetkeen jolloin kuolen pois" sanoo hän SK:n jutussa. Näinhän se on, hyvin vahvasti olen tämän tuntenut jo vuosien jopa vuosikymmenten ajan itsekin. Kuolema on läsnä elämässä - mutta siihenkö me tosiaan koko elämän valmistaudumme? oman mummin kuolema sai itseni kuoleman lähelle. Se on lohtu ja kaiken tämän loppu - usein valtavan houkutteleva vaihtoehto kaikelle tälle jota päivittäin läpi käymme.Vaikka elämä onkin ihanaa ja kaunista, on se myös valtavan vaikeaa ja surullista. Haluaisin niin paljon kaikenlaista tehdä ja kokea - niinkuin kaikki. Mutta saamme mitä saamme; kuinka paljon loppujen lopuksi siihen itse voi vaikuttaa - en tiedä. Toisen läheisyyttä, hyvää yhteistä elämää ja omia ihmisiä kaipaa paljon.

Mutta yksin on pakko oppia olemaan - jos ei halua yksinäisyydestä kärsiä niin paljon. On maailma kaunis ihan pelkin ominkin silmin katsottuna! Keski-ikäisenä ei ehkä voi paljoa rakkauden ja kumppanuuden suhteen toivoa - mutta toivoohan sitä kuitenkin! Sisus on ihmisessä aika lailla samanlainen alusta loppuun - kaipaukset siellä sisällä jylläävät vaikka kroppa ei enää nuori pajunvitsa enää olekaan.
On ihana kesäinen ilta, juhannusaatto. Mittumaari. Mutta tässä sitä istutaan, kotona. Lapsi on iloinen, leikkii leluillaan ja puhuu rooli-osia hahmoilleen koko olohuoneen täyttävässä leikissään. Lupasin olla kuuntelematta. Pikku-kissa pitää seuraa minulle makoilemalla pöydällä ihan tässä vieressä. Kehrää kovasti. Ei saisi pitää kissaa pöydällä varmaankaan - mutta olen lepsu tässäkin asiassa. Miksei saisi, muuten?

Kollipoika täytti viime viikolla 9 vuotta. hieno kisu!

Radiossa soitetaan kansanlauluja.Tuleepa niistä haikea olo; oma vaari lauleli kansanlauluja tuvan keinussa istuessaan iltaisin, samoin navetanvintillä työkalujensa kanssa puuhaillessaan, ulkokeinussa myös illan tullen ja työt lopetettuaan... Taidan olla vanha sielu; haikeus on vallannut totisesti mielen, kaipaan jonnekin kauas pois! Minne - en tiedä? Johonkin toisenlaiseen ja ihan toiseen paikkaan...

Ennenkuin ihan itlkemään alan - täytyy jotain keksiä! Jospa lähtisin vähän lapsen kanssa pyöräilemään! Olisiko tuolla naapurikunnassa kokko illemmalla? Jospa mentäisiin katsomaan!