Junalla halki Suomen ja takaisin

Ihan rapi-rauhassa sai istuskella melkein tyhjässä junassa

Olen uutta kokemusta rikkaampi: Huomasin, että junalla on mukava kulkea - kunhan ensin pääsee junaan sisään! Olisin matkustanut pitempään ja pidemmällekin; mukava on katsella ikkunasta ohi vilistäviä maisemia - no, eiväthän ne maisemat tietenkään minnekään vilistäneet vaan juna vilisti maisemien halki valtavaa vauhtia. Juna kulki asemien, kylien ja kaupunkien läpi hurjaa vauhtia; oman kotiasemankin läpi hujahdettiin yli 130 kilometrin tuntivauhtia. Sieltä olin reilua tuntia aiemmin kulkenut suuremmalle asemalle jossa juna pysähtyi ja poimi kyytiinsä.

Nykymaailman kiireisessä vauhdissa junatkaan eivät ehdi vitkastelemaan - nykyjunat pysähtyvät vain pääasemilla. Mikä sitten on pääasema - sen ovat virkamiehet osanneet hyvin asia-argumentteihin perustuen päättää.  Omalla kotipaikkakunnalla ei enää yksikään pitkän matkan juna pysähdy, ohi vain hujahtavat. Sama juttu synnyinpaikkakunnalla. Eihän mihinkään muutaman kymmenen tuhannen asukkaan pikku-kaupunkeihin tai vielä pienemmän asukasluvun taajamaan  kannata hienoilla ja kovaa pääsevillä junilla pysähtyä - tulkoot matkustajat juniin omilla kyydeillään niin pääsevät sitten tyylikkäiden junien kyytiin nauttimaan matkanteosta. Näin oletan VR:n matkasuunnittelijoiden ja muiden päättäjien asiaa miettineen.



Halki maalaismaisemien, kylien ja kaupunkien kiisi juna

Menin siis kyytiin, löysin paikkani ja ihmettelin, kuinka junassa voikaan olla niin väljää. Vain puolisen tusinaa ihmistä koko suuressa vaunussa, mennen tullen. Yläkerrassa istuksi pari ihmistä. Muissa vaunuissa sama juttu. Miten tällainen junien tyhjänä kuljettelu voi kannattaa, ylipäätään? Itselleni junamatka oli ensimmäinen noin viiteentoista vuoteen;  minulla ei yksinkertaisesti ole ollut varaa matkustaa junalla, varsinkaan lasten kanssa. Nyt sain alennuslipun, kiitos VR:n joulukalenterin, ja pääsin kokemaan junailua, nauttimaan maisemista ja levollisesta matkanteosta. Ei tarvinnut itse ajaa! Ihan toistahan hienossa IC-vaunussa (InterCity) on matkustaa kuin opiskeluaikanani niissä sinisissä vaunuissa joilla silloin kuljin, vaunuissa joiden ikkunoissa oli verhot. Ne olivat aina täysiä, sen muistan. Ravintolassa juotiin olutta ja tavattiin uusia ihmisiä. Mennyttä on aika tuo! Enää ei ole verhojakaan ikkunoissa...


Ravintolavaunussa oli kalseahkoa

Juna oli niin tyhjä, että luulisi VR:lle ja sen omistajalle Suomen valtiolle olevan kannattavampaa myydä lippuja halvemmalla kuin ajaa melkein tyhjin junin halki Suomen.  Toisaalta - miksi ei voisi pysähtyä myös niillä asemilla, edes kerran päivässä, joilta voisi tulla matkustajia jotka nyt eivä voi juniin hypätä - kun ne eivät pysähdy.

Oma turistimatkani koti-Suomessa oli miellytävää ja kaikin puolin hyvä ja avartava kokemus. Junassa on ravintola (kuten junan kuuluttaja sanoi - ilmeisesti ravintolavaunu on käsitteenä jo vanhentunut). Tarjolla oleva ruoka ja juoma oli kälyisen kuppilan tasoa - hinnat olivat normaalit ravintolahinnat. Pieni kahvikuppi maksoi 2.30! Siis pieni kuppi sumppia. Hirveä hinta - varsinkin kun kahvi tarjottiin termoksesta johon kahvi oli laitettu hautumaan jo hyvissä ajoin ennen junan lähtöä liikkeelle. Aseman Ärrältä  olisi saanut suuren mukillisen hintaan 1,50 mutta en tajunnut ostaa sieltä mukaan Ja kassejakin oli kannettavana kolme, käsilaukun lisäksi. En siis ostanut kahvia, en muutakaan vaan söin omat evääni omalla istuinpaikallani.

Roskakoreja ei muuten IC-junassa ollut ollenkaan. Ikkunoiden alle oli kiinnitetty kasa muovipusseja joihin roskat oli tarkoitus laittaa mutta missään ei ollut tietoa minne täydet roskapussit heitetään. Jätin siis roskat pöydälle. Anteeksi - en tiedä minne olisi pitänyt toimia.

Autoilusta junailun erottaa ennenkaikkea hankaluus, junalla liikkumisen tappioksi. Junaan päästäkseen pitää usein ensin kulkea muilla kulkuvälineillä asemalla joka omalla kohdallani tarkoitti kahta eri kulkuvälinettä ja puoltatoista tuntia, että pääsin junaan. Omalla pääteasemalla kävelin kassien ja laukkujen kanssa kolmen kilometrin matkan perille. Autolla olisin kulkenut ovelta ovelle ja saanut kuljetettua tavarat helposti, raahaamatta. Moni olisi kulkenut loppu- ja alkupätkät taksilla mutta minulle ei sattuneista syistä moiseen ole mahdollisuutta. No money, no taxi. Jos itse junamatka kestää neljä tuntia ja matka junalle ja junalta pari tuntia päälle, kassien ja muiden nyssäköiden kera, ei matkanteko kovin ihanaa ole. Mutta onhan se avartavaa. Ja sain junassa luettua, katseltua maisemaa ja neulottua.

Perillä yllätysvieraalle tarjottiin tuoretta kahvia ja pullaa.

Vaikka junalla kulkeminen oliki mukava kokemus, jatkan autolla kulkemista jatkossa. Yleensä minulla on lapsi tai useampi mukana, samoin kissa ja paljon tavaraa lakanoista ruokaan. Sellaisessa tilanteessa junalla kulkeminen ei onnistu. Se vaatii todella paljon suunnittelua, aikaa ja rahaa. Oma auto on silloin paljon edullisempi ja kätevämpi.

Junien käyttö olisi monelle autoilijallekin hyvä vaihtoehto jos junalla matkustaminen olisi helpompaa ja edullisempaa. Monet autottomat, sairaat tai nuoret eivät voi muutoin kuin junalla ja linja-autolla kulkeakaan - heillekin olisi helpompaa jos homma ei olisi näin hankalaa!