Kotoilua ja pohdintoja tulevasta

 

Tällaiset sukat syntyivät viimeksi..

Päivä mennä hurahti kaikenlaisen kotipuuhastelun parissa. Omatunto soimaa - miksi en hakenut työpaikkoja? Miksi en käynyt kunnon lenkillä? Miksi en tehnyt mitään järkevää? En osaa vastata muutoin kuin sanomalla anteeksi, olen ollut laiska. Haen kolmea työpaikkaa vielä ennen nukkumaanmenoa. Ihan varmasti. Olen ne työpaikat jo listannut kalenterini sivulle tänä päivänä haettavaksi. Samaten ilmoittaudun kahdelle eri kurssille. Kunhan saan tuon lapsen sänkyyn ensin...

...ja hyvähän niissä on tassutella

Miten sitten olen saanut päivän kulumaan? No, erittäin helposti! Täällä netissä menee liiankin helposti tunti jos toinenkin. Täällä voi höpistä ja kirjoitella asiasta kuin asiasta vaikka kuinka paljon. Voi lukea lehtiä ja ylipäätään käyttää aikaa istumalla ruudun ääressä, huonontamalla samalla kuntoaan ja levittämällä peräpeiliä ihan rajattomasti. Tästä istumisen riskistä on tänään uutisoitu laajemminkin. Ylös siis pitäisi nousta!

Luin myös pari tuntia lehtiä ja kirjoja. Neuloin - mutta ihan vähän vaan!

Pesin pyykkiä, silittelin puolisen tuntia, ehkä jopa tunnin. Tein ruokaa - kasakkakeittoa MTV3:n ohjeen mukaan - tosin ilman smetanaa ja persiljaa. Paistoin lettuja pienehkön pinkan - kuutisenkymmentä pikku-lettua sain tehtyä, noin 7-8 desistä maitoa. Jäljellä on tällä hetkellä kaksi lettua. Että saivat lapset sitten lettuja syödäkseen! Mummin kesällä omasta  metsästä keräämistä vaapukoista tehty hillo oli herkullisen hyvä lettujen maistaja! Mmmm.

Lettuja pitkästä aikaa!

Eilen illalla lapsi halusi hiihtämään. Emme löytäneet kuin yhdet monot ja yhdet sukset - yksi hyvä monopari on kateissa. Harmin paikka - mutta menimme hiihtämään sitten niin, että lapsi pukeutui hiihtovermeisiin, äiti tuli mukaan seuraksi, jalkamiehenä. Niinpä lapsonen sitten hiihteli metsään tehdyllä valaistulla ladulla tunnin verran ja äiti katseli metsän reunaan parissa vuodessa noussutta uutta asuntoaluetta. Entinen pelto on nyt ihka uusi alue jossa kymmenet omakoti- ja rivitalot seisovat ihan liki toisiaan. Yksi kerrostalokin oli noussut ihan metsän reunaan. Hämmentävää! Ei kaupan kauppaa tai muutakaan palvelua mutta kymmenittäin hienon ja kalliin näköisiä taloja pienine pihoineen. Ikkunoissa ei vielä verhoja, nuoria ihmisiä näkyi ikkunoittensa takana puuhailemassa. Yksi mies istui suuren talon autiossa keittiössä läppärinsä ääressä hyvin tyhjän näköisessä kodissaan. Jotenkin kolkon oloista.



Pellolle on noussut kymmeniä hienoja taloja!

Tänään illan suussa kävin kuuntelemassa syksyllä yläasteelle siirtyvien lasten vanhemmille järjestettyä infotilaisuutta. Sali oli täynnä vanhempia janoamassa tietoa kuinka toimia.

Yläasteelle pitää pyrkiä! Pitää valita linja - meillä on nyt tuskaa kotona kun lapsi hermoilee, pääseekö haluamalleen luokalle. Hän haluaisi luonnontieteelliselle, liikuntapainotteiselle ja musiikkiluokalle. Yhdelle vain voi mennä, haluamilleen linjoille pitää pyrkiä parin viikon aikana tammikuussa ja linjat järjestää tärkeysjärjestykseen. Soveltuvuustestit pidetään helmikuun alussa. Todistus ja keskiarvo, opettajien ja vanhempien lausunto sekä valmentajan suositus tarvitaan. Liikuntapainotteiselle haluavat "kaikki" mutta vain harva sinne pääsee. Yksi luokallinen. Hakijoita on yleensä kuulemma jopa viisinkertainen määrä verrattuna sisään otettaviin. Miksi ei perusteta useampia liikuntaluokkia, voi kysyä. Miksi vain yksi?

Huh huh. Isoilla lapsilla ei muutama vuosi sitten ollut tuollaista - mutta heidän kohdallaan oli itsestään selvä minne menevät - valinnanvaihtoehtoa ei ollut. Nyt on - ja stressi 12-vuotiailla huipussaan. Lapset juttelevat puhelimessa ja miettivät, mihin kannattaa hakea, missä testeissä voisi pärjätä. "Entä jos ei pääse minnekään mihin haluaa?"