Ihan pakko neuloa, heti!

Lauantai-illan keittiön pöytä loppiaisen alla kun lapsikin on poissa.
Ei kiinnosta nyt lehti, vain langat ja puikot 

Joskus joku himo alkaa pitkän kytemisen jälkeen palaa suuremmalla liekillä ja roihahtaa sitten jossakin vaiheessa täyteen paloon. Kytemistä ei aina edes huomaa itse, se tekee tuhojaan  sisikunnassa kunnes noustaa päätään ja silloin on toimittava, vaihtoehdot puuttuvat! Pakko toimia valtaa mielen eikä mikään pseudo-tekeminen voi tätä liekkiä sammuttaa.


 Steariinin kaunis kuvio, kuin pitsiä

Neulominen, saada tuntea puikkojen kiiltävän viileä, liukuva pinta sormissa ja villalangan karhea pehmeys kämmeniä vasten on oma kuumotusta aiheuttava polte, tuska ja pakkomielle minulle. Se aiheuttaa pakonomaista tarvetta käydä lankahyllyillä jopa sellaisissa paikoissa kuin Prisma tai Anttila joissa ei todellakaan ole muuta kuin ihan peruslankaa ja sitäkin tylsimmästä päästä. Novitan Nallea ja Seitsemää Veljestä ihan perusväreissä - ei puhettakaan mistään ihanistä pehmeistä ja ihanan sävyisistä lankavalioista tai tarjouseristä, ihanista malleista puhumattakaan. Silti ne hyllyt on aina komuttava läpi, lankoja nuuhkittava ja hipeilöitävä...

Lapsi lähti yöksi esikoisen luo ja keskimmäinen lapsi on myöhään töissä. Minulla oli uusi Suomen Kuvalehti ja keskeneräinen kirja valittuna illan ohjelmaksi - Robert Harrisin "The Fear Index" on jännässä vaiheessa ja olin herkutellut ajatuksella kirjan lukemisesta loppuun illalla - mutta lanka- ja neulehimo iski pahasti. Ei voinut mitään, ei yhtään mitään. Neulominen vei, tietenkin, voiton.

Kaadoin siis muutamasta lankapussista langat sohvalle ja valkkasin samanpaksuisia lankoja joista voisin tehdä pikaisesti jotakin. Mitä? Pipon? Ei, kukaan ei niitä kuitenkaan käytä - niitä on jo kasakaupalla hyllyssä ja laatikoissa. Lapaset? Joo - miksei. Tai sukat? Hmm.

Tästä aloitetaan. Lankojen valinta, vihertävää vai ei?

Katsotaanpa värejä.... Mustalla langalla pohja ja siihen langan jämistä vähän piristettä. Intialaiset maustevärit ovat hyvän näkösiä mustaa vasten - oranssia kuin vahvaa curryä, keltaista sahramia tai kurkumaa ja punaista kuin tandoori tai chili. Lämpimiä tai ihan kuumia värejä, kuin intialaiselta maustekauppiaalta suoraan! Mmm... Maustevärit, kolme pientä jämäkerää Florica-lankaa puhtaasta villasta; niitä voi laittaa varteen ja keltakirjavaa aikoinaan Tallinnasta ostettua hiukan ohuempaa sukkalankaa jalkaterään, siinä on tekokuitua varmasti se parikymmentä prossaa kuitenkin. Sopii hyvin - vaikka tuo virolainen lanka onkin tosiaan vähän ohuempaa. Vai pitäisikö tehdä kaksikerroksinen, paksumpi malli? Ei, ei nyt.

Mustaa ja punaista... No joo, aika karjalainen fiilis vielä.

Ei kun neulomaan sitten! Kyllä se malli tekeytyy neuloessa! 14 silmukkaa puikolle ja pätkä resoria. Sitten voisi tehdä vaihteeksi sileän varren, laittaa viiden kerroksen kahden silmukan väripalasia.. Punainen aloitus sai työn näyttämään karjalaiselta neuleelta mutta keltainen toi siihen heti erilaista puhtia... Kivasti muodostuu kuvio kerros kerrokselta. Radiossa on mielenkiintoisia puheohjelmia maailmanpolitiikasta ja taas oikein hyvä Lauantain Toivotut-konsertti. Uutiset, lisää musiikkia.... Neule kasvaa ja tässä on niin hyvä olla.

Joopa, ei hassumpaa. Aika kiva, loppujen lopuksi

Huomaan neuloneeni tunnin seisoen, niin innoissani teen neuletta. Pakko istahtaa välillä, antaa kissalle ruokaa ja sen jälkeen muillekin eläimille jotka tulivat yhden ruokkimisesta heti mustasukkaisiksi. Teetä itselle, ja sitten vielä uusi väri, uusi kuvio. Kantapää ja se sukan tylsin vaihe: kantapäästä tulleiden ylimääräisten silmukoiden kaventaminen rauhaisasti pois. Haluaisin ne heti pois!!! Että voi tehdä taas uusia kuvioita jalkaterään...

Tjaa. Tuliko kantalapusta liian iso ja pohjasta löysä? Hmm...

Käyttääköjhän näitä sukkia kukaan, ovatko liian kirkkaita lapsille? He haluavat yleensä ihan perussukkia, ei mitään hassutuksia! Sellaisiakin olen tehnyt, kaikenlaisia kuvioita sukkaan... Yhdet kuviosukat, sukka täynnä hauskoja kevytkumisia pieniä eläimiä, ovat lapset lempisukat koulussa. Nytkin käytössä. Täyttä keinokuitia, vihreät joissa neonkeltaiset kantapäät. Hih - ne oli tosi kiva neuloa! Lanka maksoi 50 senttiä kerältä alennuskorissa jokunen vuosi sitten - englantilaista lankaa, kai pipoihin tarkoitettu. Ostin hupimielellä ja lanka odotteli pari vuotta pussissa kunnes neuloin sukat viime vuonna.

Heijaa - onpa hyvä olo kun on saanut neuloa! Mieli rauhoittui kummasti, polte katosi...