Kirja on jaettu kuuteen osaan joista kukin kertoo vuorotellen joko 40-luvun tai vaihtoehtoisesti 60-luvun tapahtumia, Saksan vallan ja Neuvostoliiton miehityksen aikaa. Asiat ja ihmisten kohtalot tulevat esiin palasina eri aikoina, kokonaisuus hahmottuu lukemalla lukuja ja osioita eteenpäin!
Kaksi kolmesta päähenkilöistä tuntuvat henkilöiltä joihin on helppo samaistua - Juudit ja Roland. Erityisen vastenmielisltä tuntuu mielistelevän & nuoleskeleva vallan ja vallanpitäjien ihailija, omaa etuaan mitään kaihtamatta ajava Edgar joka on Juuditin aviopuoliso ja Rolandin serkku. Edgar on sängyssä ja rakkauselämässään kykenemätön, Juudit siitä turhautunut vaimo joka etsii onneaan muualta. Siinä tarinan alkukuvio ja tapahtumapaikkana siis Viro toisen maailmansodan aikana jolloin saksalaiset tulivat miehittämään maata osana Saksan Ostlandia, toisaalta 60-luvun synkän harmaa neuvostoaika jolloin päähenkilöt ovat jo keski-ikäisiä ja illuusionsa menettäneitä.
Kirja on aihealueeltaan vaikea. Tieto ja kiinnostus Viron ja maanosan lähihistoriasta auttaa lukukokemuksessa. Itse koin, että lukemisessa piti pitää pieniä taukoja; kaikkea ei pystynyt suodattamaan aivan saman tien. Toisaalta kirjaan pitää keskittyä eikä jättää kirjaa liian pitkäksi aikaa odottamaan. Viimeksimainitusta pitää huolen kirjaston lyhyt laina-aika - suositun kirjan sai vain pikalainaksi ja omani on jo myöhässä päivän. Käyn sen palauttamassa tänään ja otan vastaan myöhästymiseen liittyvän saapiskan ja sakkomaksun.
Kirjassa tapahtuu paljon - mutta kirjan henkilöihin ei saa oikein otetta; he jäävät kaukaisiksi, eivät tule liki. Henkilökuvaus jää ehkä hiukan historiankuvauksen jalkoihin. Kirjan nimen merkitys selviää monessakin paikassa kirjaa - siellä syödään erilaisia kyyhkysruokia, saksalaisten pöydissä jossa niitä myös nauttii Juudit rakastajansa kanssa. Edgarin olemus taas koko ajan omaa etuaan ajavana, eri isännille maanmiehistään raportoivana vallan mielistelijänä tuntuu jo heti alkuun niljaiselta ja pelkurimaiselta. Jokainen tuntee tuon kaltaisia ihmisiä ja sellaisiin törmänneenä ei voinut kun toivoa jotakin inhaa hänelle tapahtuvan. Mutta ei, hän se niitä inhottavuuksia järjesteleekin, laskelmoidusti. Onko se homo vai vain sukupuolisesta himosta kliinisen puhdas tapaus, mietin pitkin kirjaa. No - sekin selviää vihdoin loppumetreillä.
Edgarista kertovissa luvuissa vaimosta kerrotaan ilman nimeä, sanotaan vaimo. Edgarista kertovia lukuja on eniten - Juudith esiintyy 40-luvun tapahtumissa aktiivisena, 60-luvulla passiivisena. Roland on niin ikään aktiivinen 40-lu60-luvullavun tapahtumissa jossa hänen lukunsa ovat minä-muodossa. Edgar yrittää jäljittää serkkuaan monin tavoin.
Loppu on yllättävä. Koko matkan ajan sitä mietti, miten kaikki loppuu. Yllätys se oli sitten kuitenkin.
Edellisen Sofi Oksasen kirjan - suuren kohun ja huiman määrän palkintoja voittaneen Puhdistuksen jälkeen tämän kirjan mieltää helposti saman kirjailijan tekemäksi. Silti ne eroavat toisistaan. Kyyhkyset ei todennäköisesti yllä samaan julkiseen huomioiden määrään kun edellinen mutta toisaalta - kunnia ja maine on jo saavutettu ja Oksasen kirjat tulevat varmasti jatkossakin myymään hyvin ja pysymään näkyvillä.
Sama tunne jäi molemmista kirjoista - ja olo hiukan tuhnuiseksi. Olisi halunnut tutustua vielä pikkuisn paremmin kirjan henkilöihin, olisi halunnut, että heille olisi käynyt edes vähän paremmin elämässä. Kuka voitti - ei kai kukaan, loppujen lopuksi.
Hyvä kirja. Kannattaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti