Työmatkalta kotiin

Energiajuomaa maidosta, kanelista, sokerista ja vaniljasta. Saako olla, ma'am? 



Lentokonelounas. Oikein hyvä sellaiseksi.



Turkish Airlinesin lento TK1755 Istanbulista Helsinkiin toi minut kotiin vajaan viikon työmatkalta eilen. Rankka mutta hyödyllinen ja mielenkiintoinen matka - tapasin huiman määrän ihmisiä ja kävin suuren  määrän erinomaisen hyviä ja sekä töitten kannalta tärkeitä keskusteluja. Hyvä kun kävin - paljon asioita saatiin eteenpäin.Upeaa!

Rauhaisaa on koneen käytävällä.

Uusi työ odottaa nurkan takana - en millään malttaisi odottaa, että pääsisin siihen käsiksi! Koska vanha työ on hoidettava 80 prosenttisesti sen ohessa, ja niistä hommista on päässyt syntymään sumaa kun olin poissa viikon ja sitä ennen kolme ja puoli päivä  lomalla, on tilanne aika lailla kinkkinen... kuinka ehdin molemmat tehdä ja kuinka saan purettua suman? En tänään sunnuntaina ole ollenkaan uskaltanut avata meilejä - tiedän, että siellä on käsittämätön lukemattomien meili avaruus odottamassa... Mutta eipä se haitanne; jtenkin tämäkin suma kylä puretaan! tärkeysjärjestyts on selvä - asiakas-asiat hoidetaan pois ensimmäiseksi, sitten muut.

Hotellihuoneessa asuminen
tuntuu luksukselta

Matka oli töiden kannalta siis hyvä. Ja hotelli jossa asuin, oli erinomainen, ruuat jotka sain nauttia aamiaispöydässä, lounaaksi ja illalliseksi olivat huippuhyviä! Turkkilainen ruoka on tosiaan super-hyvää, sen olen kokenut monasti aikaisemminkin! Vihanneksia, hedelmiä, pähköitä, mateleita ja niistä tehtyjä herkkuja - ai jai! Ja jälkiruuat hedelmineen, baklava-leivoksineen--- Kaikki on kauniisti esillä - ai ja voi voin vain sanoa, napostella ja maistella kakkea nii paljon, että napa tosiaan natisee sen jälkeen!.

Hotellihuoneessa oli vaaka jonka päälle satuinkin sitten astumaan, päivittäin. 66 kiloa oli aloituspaino - jossain vaiheessa noin vuorokauden jälkeen paino oli 68.8. Yli 70 kilon se ei sentään noussut mutta huojui ja liikkui muutaman kilon vaihteluvälissä koko sielläoloajan. Voiko paino oikeasti nousta yli kaksi kiloa yhden päivän aikana? Voi kai, ainkain jos ei käy välillä toiletin puolella...Hmm. Ensin kilojen nousu harmitti - mutta sitten ajattelin - tyypillisen huonon omantunnon tappamisen tyyliin - että kun nyt kerrankin saan oikein luvalla syödä näin mahtavia herkkuja niin otan ilosta kaiken irti ja pidän sitten kevyemmän dieetin kotona. Nyt olen kotona ja syön kuten kotona normaalisti - kotiruokaa. Tiistaina on laskiainen ja silloin voisi meikäläinenkin laskeutua ainakin jonkinasteiseen paastoon. Jättää pois vaikka lihan ja kaiken ylimääräisen herkuttelun. Paaston tarkoitus ei ole tietenkään laihdutus vaan puhdistautuminen. Sekin on tarpeen!



Minareetteja on paljon.
Niiden kutsu kuuluu monta kertaa päivässä

 Istanbul on valtavan kokoinen kaupunki - asukasluku on jossain 15-17 miljoonan tietämillä; tarkkaa lukua edes miljoonissa on vaikea sanoa kun viimeisetä väestönlaskusta on jo aikaa ja maassa on paljon myös rekistereiden ulkopuolella asuvia ihmisiä.



Paikallisia englanninkielisiä lehtiä



Istanbulissa en päässyt missään kiinni näihin blogspot-blogeihin. Tuli vain punainen turkinkielinen teksti joka varmasti sanoi, että näille sivuille ei ole pääsyä. En tiedä miksi - mutta bloggaus on toki monissa maissa tuolla suunnalla ei-niin-suositeltavaa - liekkö suorastaan kiellettyä; sitä en tiedä. Mielipiteen vapaus on kuitenkin jo Turkissa eri asia kuin Pohjoismaissa. Monissa Turin naapurimaissa asia on tietenkin monin verroin pahempi. Joka tapauksessa huomasin, että blogi-linkki ei auennut sen kummemmin omaan blogiin kuin mihinkään muuhunkaan, ei minään päivänä eikä missään paikassa. Tällaista sensuuria siis jopa turistin ja bisnes-matkaajan silmin nähtynä Turkissa.

Viimeisenä iltana olimme pienellä kävelyllä ja ihmettelimme mikä mielenosoitus kaupungin Taksim-aukiolta lähti. Lauantain uutisista, paikallisesta Daily News ja International Herald Tribune -sanomalehdistä luin, että kyseessä oli lehdistön vapauteen liittyvä mielenosoitus. Lehtimiehiä on jälleen Turkissa vangittu ja sekä Istanbulissa että Ankarassa oli mielenosituksia sitä vastaan. Helsingin Sanomatkin kirjoitti aiheesta, kuvan kanssa lauantaina. Libyan kriisiä ja koko ajan pahenevaa tilannetta olen seurannut myös hiukan joidenkin kansainvälisten TV-kanavien kautta. Pahalta näyttää, tosi pahalta.



Tanssiestys - todellista vatsatanssia jota esitti mies-naispari:
molempien vatsat hytkyivät hulppeasti!

Istanbulin jätti-kaupunki ja minareetit kutsuhuutoineen on jäänyt taakse. Koska en voinut päivitellä sivua paikan päällä - tosi harmi sinänsä . niin yritän laittaa vielä hiukkasen matka-asiaa ja kuvia tänne sivuile tulevina päivinä.

Huomenna on pikkuisen syntymäpäivä ja tiukka työpäivä. Kaikki normaalisti siis.