Täysikuun aikaan

Täysikuu loisti viime yönä taivaalla. Katsottiin lapsen kanssa kuinka se nousi metsän reunasta ylöspäin hiljaisen rauhaisasti. Komea se on, joka kerta sitä katsoo suurella kunnioituksella ja ihailulla. Joskus se on suuri ja tumman keltainen; ikäänkuin se olisi putoamassa metsän rajan takaa alas! Pari tähteäkin nähtiin - mutta valohälyä oli liikaa, että olisimme nähneet kunnolla tähtikuvioita.

Horoskooppi on ennustanut sitä ja tätä asiaa meikäläisen merkissä syntyneelle koko kuuksi. Vielä ei ole suuria muutoksia näkynyt - ehkä niitä alkaa hiljalleen tapahtua! Ensi viikosta näin: The second half of August will be infinitely more fun. You have one spectacular day to use any way you wish when Mars sends a beautiful beam to Jupiter, giver of gifts and luck, on August 18. August 18 is a three-star day - use it for fun! Menen keskiviikoksi ja torstaiksi työmatkalle Kööpenhaminaan - ehkä kolmen tähden juttu tapahtuu siellä, tai matkan aikana!


Mustikoita muffinstaikinaan
- mehukkaita ja makoisia

Olen viettänyt viikonloippua nuorimmaisen kanssa kaksin, pitkälti. Isot lapset., arvon ylioppilaat, ovat omilla teillään. Vanhin tuli tänään kotiin - syötiin yhdessä ja nyt hän makailee sohvalla "väsyttää ihan sikana". Niinpä. Hänen oli tarkoitus siivota entinen huoneensa, että saan huoneen muuhun käyttöön nyt kun hän itse on muuttanut omaan vuokrakämppään kaupunkiin. Saa nähdä, tuleeko siivoamisesta mitään. "JOOO-JOO" sanoi hän juuri kun kysyin siivoamisesta. Lupasin kuskata hänet ja kissansa kotiin myöhemmin tänään kunhan hän saisi nyt edes vähän siivousta aloitettua! Muutosta on jo pari kuukautta mutta vanha huone on yhä hyrskyn myrskyn, täynnä hänen tavaroitaan joista iso osa sängyllä ja lattialla...

Lämpimäisiä, olkaa hyvä!

Tehtiin lapsen kanssa kaksin yhtä hänen mieliruokaansa eilen - meksikolaista eli fajitaksia ja tacoja. Tietenkin ne täytyy tarjota ilman pientäkään kasvismurenta - tämä lapsi on ehdottoman "allerginen" kaikelle kasvikselle, yhtä lukuunottamatta: maissit käyvät. Ostimme siis Pirkka-maissia sekä jauhelihaa ja kanaa. Tein kaksi eli kastiketta, maissia ja salsa-kastiketta ynnä muuta maustetta itselleni. Kastikkeita jäi niin paljon, että siitä riittää ainakin huomiselle ruoka. Kovasti oli lapsi iloinen kun tehtiin mitä hän toivoi! Jäätelöä oli sitten jälkiruuaksi vielä.

Aamiaiseksi tehtiin yhdessä amerikkalaisia pannukakkuja, sekin hänen toiveensa! Oma toiveeni oli sitten tehdä jotakin mustikasta - mustikkamuffinsit on helppo ja hyvä ratkaisu siihen! Ruokatoivomus tälle päivälle oli lapselle tyypillinen:: spagettia ja jauhelihakastiketta. Mikäpä siinä - ja sitä syötiinkiin pari tuntia sitten!

Pannukakkuja aamulta. Nam oikein hyviä! Nämä nautittiin ilman vaahterasiirappia, uuden hunajan ja mustikoiden kera. Suosittelen!

Muuten on siivottu, pyöräilty, pesty pyykkiä ja oltu vaan! Ihan tällaista kotielämää vietetty on. Siinä on omat mukavat puolensa - mutta kyllä minulla polttelee aika lailla sisikunnassa ajatus miten saisin tähän elämään muutosta. Elämä muuttuu automaattisesti sen myötä kun lapset kasvavat ja itsekin vanhenee, voih...Ja tietenkin työkin muuttuu - mutta ajattelen nyt kyllä jotain vähän toisenlaista muutosta. En ole keksinyt vielä miten ja mitä tekisin... Oman nimen ja CV:n ilmoitan joihinkin rekrytointikanaviin - mutta sekin on aika passiivista toimintaa. Ilmoitan halukkuuteni myös ulkomaankomennukselle; sen olen jo esimiehelle tehnyt mutta hänen hämmästynyt kommenttinsa oli, että "But Janika, you are a single mother. Could you really move - have you thought about your children?" Ei kovin kannustava palaute... Mutta yritän sitäkin sitkeämmin moisen kommentin jälkeen!


Kävin pyöräilemässä ja katselin maisemia pääväylien ja keskustan ulkopuolella. Soratietä ajelin, huomasin että pyörän kumi on aika löysä... Ajelin ja katselin taloja, aikanaan hienoja mutta nyt ränsistyneinä, aivan lahoamispisteessä. Yhdessäkin tällaisessa asutaan - ikkuna oli auki ja auton romuja pihalla, lauta- ja muuta rojua pihapiiri täynnä. Talon kunnossapito voi olla kallista - mutta kun antaa oman kodin täysin ränsistyä, on varmasti muustakin kysymys kuin rahan puutteesta.



Uusi asuntoalue, huh!

Uusi asuinalue radan vieressä, ilman omaa pysäkkiä, ilman ensimmäistäkään ruokakauppaa tai edes kioskia - kaukana ihan kaikesta. Kymmeniä kalliin näköisiä omakotitaloja - miksi muuttaa kauas kaikesta, taloon joka on melkein kiinni toisessa? Aina ei voi ymmärtää miksi ihmiset asuvat niinkuin asuvat!

Näin ajellessani myös pihan jossa oli aivan mahtava rivi kirkkaanpunaisia ja tumman viininpunaisia joriineja - näin kutsui oma mummi niitä komeita kukkia joita hänkin joka kesä kasvatti; kylmänarkoja mutta uhkeita, värikkäitä kukkia joissa on oma tyypillinen tuoksunsa. Ne kasvavat korkeiksi ja ovat todellinen pihan ja puutarhan kaunistus. Daalia on nimi jota nykyisin käytetään! Huokasin ihastuksesta ääneen, kun näin vanhahkon puutalon pihalla kymmeniä metrejä pitkän joriinipenkin! Talo oli kuusiaidan takana tien toisella puolella jossa ei voinut pyörällä ajaa - ja tiellä käveli ihmisiä ja yksi nainen kaivoi tienvieruskasveja lapiolla mukaansa joten en viitsinyt pysähtyä kuvaamaan. Mutta menen jossain vaiheessa vielä katsomaan näitä jaloja ja komeita kukkia - mieluusti aurinkoiseen aikaan; tänään oli harmaa sää siinä ajellessani!

Lintuopas sudenpentujen kera
 hyvä aloitus lintubongailuun!

Linnut alkavat jo parveilla - miettivät jo etelään menoa. Monet ovat jo toki matkaan lähteneet, osa jo heinkuussa. Meillä pihalla on pieni parvi varpusen kokoisia lintuja sirkutellut ja tehnyt pyrähdyksiä ja syöksyjä; tuntuu olevan lähtö mielessä ja henki korkealla tämän lauman porukalla! Jännittääköhän lintuja etelään lähtö? Valtavan paljon niitä on, huiman puheliaita ja aktiivisia ne ainakin ovat! Mitenköhän ne päättävät alkaa kokoontua, kuinka ja milloin päättävät milloin lähdetään? Onko siellä yksi pomo vai miten homma hoituu? Hmm... Tästä eivät näkemäni lintukirjat ole mitään kertonett - toki tietämykseni linnuista on erityisen hataraa!

Kurkien ylilento on aina niin vavahduttava kokemus, että kyyneleet pukkaavat silmiin väkisin kun sen nähdä saa... Joutsenet ja hanhet saavat samanlaisen vaikutuksen aikaiseksi. Kotona, maalla, tiedän mistä suunnasta ne tulevat - navetan takaa meiltä katsottuna; koillisesta ilmeisesti kartasta katsottuna. Ääni kuuluu pitkään ennenkuin aura näkyy, korkealla mutta niin, että näkee lintujen kaasvot ja kuulee niiden kovan äänen. Kuulin, että linnut kannustavat etummaisena olevaa lintua joka vetää auraa - ikäänkuin sanoen "Hyvin menee, täällä ollaan perässä".

Kun saa tämän muuton nähdä ja kokea, tuntee itsensä pieneksi, hyvin pieneksi. Kuin kaikki ihokarvat nousisivat pystyyn, aivan kuin näkisi jotain melkein pyhää! Miksi se tuntuu niin vahvalta - nähdä suurten lintujen lentävän yli? Sibeliuskin aikoinaan puhui muuttavista kurjista, joutsenista, sen tuomasta liikutuksesta, tunteista. Olen käynyt istumassa Ainolan valkoisella penkillä ja nähnyt pienen auran menevän siitä yli; silloin ajattelin, että tässä on suuri Sibelius kokenut ehkä saman...