Äitienpäivänä



Hyvää äitienpäivää mummi! Ruusut kolmelta lapsenlapselta.

Sunnuntai-aamuna heräsin "vaimennettuun puuhaliluun". Keittiöstä kuului hiljaista puhetta ja vaimeaa astioiden kalahtelua, kahvin tuoksu tuli nenään - en noussut vuodesohvalta vaan jäin pötköttelemään; olihan äitienpäivä! Hiivin käväisemään vessassa ja huomasin kahden vanhimman lapseni olevan tekemässä aamupalaa tätinsä kanssa. Tämä hämmästyttävä näky painui verkkokalvolle hupaisana asiana - näitä jälkiteinejä kun ei vapaapäivinä useimmiten ylhäällä näe juuri koskaan ennen puoltapäivää!

Sisko oli saanut heidät jalkeille jo ennen yhdeksää vaikka kyseiset nuoret ihmiset olivat käyneet edellisyönä paikallisessa yökerhossa!!! Samaisessa yökerhossa jossa muuten heidän äitinsä jo omana lukioaikanaan silloin tällöin pistäytyi - nyt siis jo seuraava polvi tutustui samoihin paikkoihin ja hauskutti meitä aamiaispöydässä kertomuksilla mitä pikkukaupungin öisessä ravintolaelämässä olikaan tapahtunut!

Kaikkea hauskaa, siltä vaikutti.



Keväinen sää ja Suomen lippu

Olimme siis mummilassa. Edellispäivänä olimme hautajaisissa ja nyt vietimme äitienpäivää - mummia ja äitiä juhlien. Paikalla mummi ja hänen kaksi tytärtään ja toisen tyttären kolme omaa lasta.

Lapset kattoivat kauniin pöydän tädin ohjauksessa - suuren pöydän ääreen ruokasaliin oikein, ei keittiöön! Sisko oli käynyt ostamassa espanjalaista kuohuviiniä molemmille meille äideille puolikkaat pullolliset - jaoimme toisen keskenämme ja säästimme toisen myöhemmin nautittavaksi! Herkullinen aamukahvi ja rauhaisaa jutustelua; mukavaa!

Sisko ja nuorimmaiseni esittivät pianolla ja laulaen äideistä parhain kappaleen - olipa ihanaa!  Kuuntelimme liikuttuneina suloista, kaunista esitystä.

Äitienpäivän aamukahvi mummilassa 

Veli tuli seuraksemme, joimme lisää kahvia ja söimme äidin mansikka-vaapukkakakkua. Kilot ne vain näin kertyvät - mutta onhan äiteinpäivä!

Äidille vanhimmalta pojalta

Äitienpäivä-aterialla kävimme kello kolmen kattauksessa paikallisessa ravintolassa jossa tarjottiin "normaali" äitienpäiväruoka: erilaisia salaatteja ja kaloja (sinappisilliä, savukalaa ja graavilohta) alkupalaksi, kanaa, lihapullia ja uunilohta perunoiden kera lämpimäksi ruuaksi ja täytekakkuja jälkiruuaksi. Ihan hyvää - mutta samaa vuodesta toiseen ajasta ikuisuuteen! 35 euroa per syöjä, jos juo vettä ruuan kera. Hinta on siis kova - mutta äitienpäivänä ei kitsastella! Tämä äiti joka maksaa oman ja katraansa ruuan, kärvistelee kyllä oikein kunnolla - mutta ei auta; näin se menee! Onhan äitienpäivänä ulkona syönti traditio - siitä halutaan kiinni pitää.

Sisko vaatimalla vaati saada maksaa oman ruokansa lisäksi yhden aikuisen ja lapsen - olin siitä erittäin onnellinen ja otettu mutta myös kiusaantunut. Omat lapseni pitäisi minun kaikki tietenkin maksaa itse ja vähintäinkin puolet oman äitini ruuasta - itsehän olin varauksenkin tehnyt. Todella noloa on kun ei itse saa maksettua omia juttujaan - olisi tietenkin pitänyt säästää jo alunalkaen. Yritän korvata asiaa jotenkin siskolle kesän mittaan.

Ruokailun jailun jälkeen läksimme ajamaan kotia kohti. Kolme ja puoli tuntia ajoa, ei pysähdytty kertaakaan matkalla. Aurinko porotti juuri siitä suunnasta ja siltä korkeudelta, että se oli silmissä koko kotimatkan... Miksiköhän se helottaa muuten aina siitä tuulilasin keskeltä jossa ei ole aurinkolippaa??? Istuin vinossa koko matkan, aurinko suoraan silmissä ei ole pitemmän päälle mukava...

Onneksi oli aurinkolasit autossa!

Ihana äitienpäivä. Sääkin oli mitä upein - ja koko päivä ihana! Kiitos lapset, kiitos äiti, sisko ja veli! On minulla ihanat lapset ja ihana perhe kaikkineen!