 |
| Helsingin Bulevardilla jo lehmukset vihertää |
Sunnuntain aamupäivä. Kaksi lapsista nukkuu vielä – ja kolmaskin varmasti, omassa kodissaan. Kello on jo yhdeksän tietämillä, olen käynyt hiukan ulkona pikku-kissan kanssa ja kerännyt heinää marsuille, antanut chinchillalle uutta kylpyhiekkaa ja kauraryynejä sekä kuivattua omenalastua. Iso kissa, kollin köriläs, makaa lattialla maha pulleana. Kissa on suuri ja oikean kollin näköinen ja oloinen - vaikka leikattu onkin. Nyt se on syönyt itsensä täyteen toissa yönä pyytämäänsä rusakkoa. Söi keskiosan viime yönä ja sulattelee sitä nyt matolla tuossa vieressä. Se aloittaa aina pään syönnillä, etenee sitten "alaspäin". Nyt näyttää pensaan alla olevan jäljellä enää pitkät takakoivet. Viime vuonna siili tuli syömään loppuja, kun raato/saalis/haaska oli ollut ”tekeytymässä” pensaan suojissa muutaman vuorokauden.
 |
| Tämän kioskin ovat nähneet monet sukupolvet Esplanadin puistossa |
Nyt istun tässä pienen hetken kahvimukin kera ja jäsennän ajatuksiani. Yksi työhakemus pitää kirjoittaa tänään, huomenna on viimeinen päivä hakea tätä työtä. Tarkoitus on tehdä hakemus mahdollisimman hyvin – tavoitteena on päästä haastatteluun ja siitä testeihin ja lopulta allekirjoittaa sopimus! Soitin perjantaina jo rekrytointitoimiston yhteyshenkilölle; juttu luisti hyvin!
Pesukone jyrrää – laitoin vanhimman lapsen sängystä petauspatjan ja päiväpeiton pesuun – ties kuinka monen vuoden käytön jälkeen. Saan ne kohta ulos kuivumaan – on ihana sää, kuten eilenkin. Aurinkoinen kesäpäivä on tulossa.
Laitan mukaan muutaman kesäisen kuvan Helsingistä. Kävin siellä loppuviikolla, parikin kertaa osallistumassa erilaisiin tilaisuuksiin. Keväinen sää saa keskustan ja vanhojen kaupunginosien talot esiin hien osti – usein tulee miettineeksi miksi uudet talot tuntuvat niin rumilta ja huonosti suunniteltuilta ja rakennetuilta. Ne ovat jo alusta saakka rumia ja jo parin vuoden päästä jotenkin kauhtuneita ja kulahtaneita. Miksi? Ihmiset eivät myöskään pidä huolta rakennuksista erityisen hyvin – ne menevät likaisiksi ja nuhjuisiksi jo muutamassa vuodessa.
 |
| Kaupungilla keväisenä iltapäivänä |
 |
| Kaupungin katto, yksi tuhansista |
On toukokuun loppu, viikon päästä jo kesäkuu ja koululaisten lomat alkamassa. Minulla on vielä kolmisen viikkoa, vajaasti, tietokone ja kännykkä sekä laajakaistayhteys käytössä. Palautan kaikki nykyiset työnantajalle perjantaina 15.6. Sitten niitä ei enää ole – yritän toki etsiä uuden ja laskea minkälaiseen on varaa. Ilman ei voi oikein olla; kuinka hakea töitä jos on vain kirjaston koneen varassa? Kirjastotkin aloittavat kesän aukiolot – joka tarkoittaa lyhennettyjä aikoja käydä siellä, jonoja koneille.
Aloitin tämän blogin/päiväkirjan kaksi vuotta sitten. Kiva on ollut kirjoitella vaikka mitään ihmeempää ei ole tapahtunutkaan. Itse muistan paremmin ottamani valokuvat ja niihin liittyvät tunnelmat ja ajatukset – ehkä joskus lueskelen näitä tekstejä vielä uudestaan. Nyt en ole lukenut aikaisempia tekstejäni ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti