Kevät, kaunis ja kaivattu - vaan petollinen

Aurinko paistaa, kimalaiset pörräävät kukissa ja kukkivissa puissa. maailma tuksuu!

Kevään tilo tuo usein ikäviä uutisia. Kaunis, elämää kihisevä aika saa ihmissä aikaan myös muuta kuin ihanaa ja nautittavaa hehkutusta.

Voikukka - kesäisen ihana ja tuoksuva

Viime yönä oli taas nuori mies aseen kanssa liikkeellä. Kaksi 18-vuotiasta nuorta on tähän mennessä kuollut kun maastopukuun pukeutunut mies kiipesi ammuskelemaan talon katolle Hyvinkäällä. Seitsemän on loukkaantunut, nuori poliisiharjoittelija hengenvaarallisesti. Viime kevään kaamea lahtaus Oslon lähistllö Utöyan saarella tuli mieleen monella - sekin keväällä tehty. Suomessa - niinkuin ehkä muuallakin - on ollut paljon päättömiä tappojuttuja. Miksi, mikä saa yleensä syrjään vetäytyvän nuoren miehen "kunnostautuvan" muita murhaamalla?

Toisaalta - ihmisten suurinta huvia nykyään on kaikenlaisten murhamysteerien ja aina vain raaistuvien murha-juttujen ja poliisisarjojen seuraaminen televisiossa, kirjoissa, peleissä... Kuolema ja murhaaminen on muotia... Sitten kun sitä tapahtuu oikeassa elämässä, lehdet ja televisio elävät ja hengittävät asiaa ja hehkuttavat jokaista yksityiskohtaa kiihkeän antaumukselliseti - innokkaana ja jokaisen pienenkin kommentin esille laittaen. Lehtimies, journalisti tuntuu saavan elämänsä kicksin raportidessaan toisten murheella ja tragedialla. Ällöttää ja inhottaa tuollainen - moralisoidaan ja nautitaan asian uutisoinnilla loppumattomasti.

-----
Oma kissa on murhamies vailla vertaa. Viime yönä kolli metsästi taas nuoren rusakon - ei ihan pientä mutta ei se aikuinenkaan ole. Harmittaa, paljon. Mutta mitä tehdä 11-vuotiaalle kollille joka on tottunut olemaan yöt ulkona; sillä on reviirinsä ja sitä se hoitaa lajityypillisellä tavallaan - ja on ylpeä siitä, että hankkii ruokaa itse. Ja nyt en sille anna ruokaa ennekuin se on syönyt pupunsa pensaan alta - ja näinhän se tekeekin. Pikkukissa yrittää karata ovista ja ikkunoista - olen sitä ulkouluttanut kuin koiraa, samoin ovat lapset tehneet. Pari kertaa se on onnistunut livahtamaan - onneksi on tullut elävänä kotiin. Olisi kamalaa jos se jäisi auton alle!


Ote ei ole siro ja kukatkin miten sattuu kimpussa mutta orvokit ja kielot metsäpolun varrella ihania

Yritän käydä kävelyllä, lenkillä, pyöräilemässä joka päivä. Ihan joka päivä se ei ole onnistunut kun olen hakeutunut niin moniin koulutuksiin viime viikkoina, mutta tänään olin pariin kertaan ulkona nauttimassa ihanasta kevätsäästä. Keräsin kimpun kieloja, haistelin kielojen lisäksi tuomien ihanasta tuoksusta, kevät-kesän valtavan vahvoja tuoksuja on ilma tulvillaan. Nautin linnuista, väreistä ja hevosen hirnunnasta... Ihanaa, todella. Voikukkien kukinta on huipussaan - keltainen loistaa joka paikassa.

Kekimmäinen lapsi istuu huoneessaan ja riitelee puhelimessa kumppaninsa kanssa. He ovat seurustelleet vajaat pari vuotta - välillä tulee kiistojamutta nyt kuulostaa aika kurjalta...

Kisua eivät uudet sukat kiinnosta, ulos haluaa hän!

Oma mieli on sekaisin vielä - ja varmasti vielä jonkin aikaa - lähisukulasiten kuolemista. Tänne aloitetut kirjoitukset hautajaisista ovat vieläkin kesken - en saa niitä kirjoitettua; ajattelin, että auttaisi jos kirjoittaisin mutta en ole osannut sitä tehdä. Sitten on työttömyyteen ja irtisanomiseen liittyvät möykyt sisällä; ne tuntuvat kamalilta ja niitä osaan käsitellä vain pieni pala kerrallaan. Käyn koulutuksissa, infotilaisuuksissa, juttelemasas jopa työterveyshoitajan kanssa... Jotenkin pitää purkaa asiaa mielessä, samalla kun haen töitä. Mihinkään haastatteluihin en enää ole päässyt, sen sijaan olen saanut kirjeitä joissa kiitetään kiinnostuksesta ja kerrotaan, että paikkaa haki 178 henkilöä....

Iltaisin olen väsynyt kuin tosi raskaiden työpäivien jälkeen, tai vieläkin enemmän. Oikeita töitä on enää tunti-pari päivässä, muutoin keskityn opiskelemaan työlnhakua, uusia taitoja - ja hakemaan töitä.

Lemmikki. Vergiss-mein-nicht. Förgät-mig-ej. 
Forget-me-not 

Itse yritän "keskustella itseni kanssa" ja ymmärtää, oikeasti, että elämästä on syytä nauttia sellaisena kun se päivittäin eteen avautuu. Unelmointi on tietenkin hyvä asia ja aivan sallittua mutta oikea elämä omalla kohdalla on luultavasti sellaista, että se muuttuu yhä pienemmäksi ja yksinäisemmäksi kun lapset muuttavat hiljalleen pois, äiti toivoo pois lähtöä ja ja sisarukset ovat omissa elämissään eikä heihin varmasti enää ilkeä yhteyttä pitää kovinkaan ahkeraan; olen huomannut, että puolisot eivät suhtaudu kovin iloisesti sisaruksiin jotka häiritsevät liikaa - en halua tulla sellaiseksi sukulaiseksi joka saa ärtyneitä ja kiusaantuneita selityksiä miksi nyt ei oikein voi puhua, "soitellaan." Kutsut "tulkaa joskus käymään" ovat onneksi jo hiipuneet - eiväthän sellaiset mitään merkitse. Ollaan joskus äidin kanssa mietitty, mitä tämän lauseen ahkera käyttäjä tuumaisi, jos joku kaunis päivä ihan oikeasti mentäisiin heille, soitettaisiin ovikelloa ja sanottaisiin, että hei, nyt olemme tässä!

Kun suhtautuu elämässä yksinoloon ja elämään niin, että näin on hyvä kuin on, pääsee ilman isompia kitkoja eteenpäin omalla polullaan. Ei voi laittaa toivoa siihen, että jostain tulee ihminen tai "joku" joka saa oman elämän kivemmaksi! On totuttava siihen, että rahaa ei ole paljon, ystäviä ei ole ja tuttuja saa käymällä kerhoissa ym harrastuksissa. Nauttia voi silti elämän kivoista asioista - luonnosta ja kirjoista, musiikista ja siitä, että saa olla osa elämänvirtaa, saa olla terve ja selviää omin avuin. Kiitos, thank you, Merci, tack så mycket. Danke schön.

Siivottavaa riittää

Eilen oli keskimmäisen lapsen koulun päättäjäiset. Oikein mukava tilaisuus - lapsi sai stipendin ja hänen töitään katsoessa huomasin hänen kehittyneen paljon tämän kouluvuoden aikana - sen toki olen muutoinkin huomannut. Sai olla lapsestaan ylpeä! Upeaa.

Lapset ovat upeita, kaikki kolme. Siitä olen onnellinen  ja heistä todella ylpeä. Toivottavasti he kaikki saavat hyvät elämät, sopivassa suhteessa elämän hyviä ja raskaitakin kokemuksia.

Viimeiset villasukat - ennen kesää

Euroviisut ovat meneillään. Pakko sanoa, että en jaksa kamalasti kiinnostua vaikka spektaakkeli on iso asia Azerbaidzanille - iso poliittinen juttu tälle maalle.

Olen tänään  lopetellut keskeneräisiä käsitöitä ja sain viimeisen villasukkaparin valmiiksi hetki sitten.

Nyt yritän pysytellä sukan kutomisesta erossa ainakin muutaman kuukauden. Voihan sitä neuloa muutakiin - esimerkiksi kesäisen puuvillaneuleen!