Nyt alkaa uusi elämä. Päätös on vihdoin tehty

Aamupalan ääressä on aikaa pohdiskella tulevaa. Haaveilla.
Lapsi lähti kouluun, toinen on töissä.
Päätän pöydän ääressä: nyt alkaa uusi elämä!

Mistä haaveilen, mitä haluaisin kaikkein entiten tehdä elämässäni? Mitä haluan saavuttaa? Näitä elämää suurempia kysysymyksiä on pohdittu oman ammattiliiton suosittelemalla kurssilla.

Ensin hämmästelin, miten tällaista kurssia voi vakavissaan suositella meille työttömille.... Menin parin tunnin luennolle jossa innostunut vetäjä sai myös oman energian liikkeelle. Aloin uskoa, että minullakin on vielä mahdollisuus, saan asioita aikaiseksi – kun vaan uskon siihen ja uskon, että voin tehdä jotain muuta kuin mitä olen ennen tehnyt.

Ruusuja elämälle. Omalle elämälle.
Kirjavia, suuria ja pieniä kukkia.
Nuppuja ja kuihtuneita.

Mitä haluan toteuttaa, mietin. Miten haluan loppuelämmäni elää? Kouluttaja sanoo, että tee se, paina vaikka läpi harmaan kiven – niin kauan kuin onnistut!  Ensin sinun on päätettävä mitä oikeasti haluat, sen jälkeen lähdet toteuttamaan haavettasi. Tee itsellesi suunnitelma ja aikataulu – kuvittele, että elät jo elämääsi.

Kurssi oli jo viikkoja sitten, ennen joulua – olen tämän jälkeen käynyt tutustumassa erilaisiinelämää parantaviin asioihin – mutta nyt on varmaan vihdoin aika saada homma liikkeelle.

Näin sanoo valmentaja videolta jota juuri nyt, tätä kirjoittaessani, kuuntelen: Vetovoiman laki antaa sinulle lisäpotkua; se, mitä ajattelet ja toivot, toteutuu! Usko siihen. Älä lopeta, vaikka näyttää siltä, että et onnistu. Älä lannistu!

Voiko uskomattomilta tuntuviin haaveisiin uskoa? Miten järjestää rahaa, jota melkein aina tarvitaan haaveiden toteuttamiseen? Uskolla, tekemisellä - sanoo valmentaja... Hiukan itsepäilen; mutta jos , jämähdän paikoilleen ikuiseen harmauteen.

Valintojen edessä.
Olen välttämättömästi, vailla vaihtoehtoa, valinnan edessä elämässäni. Ja se pelottaa aivan valtavasti. Kuolemakin pelottaa meistä monia – siitä huolimatta, että siltä ei voi välttyä. Se tulee joskus, pelkäsipä sitä kuinka paljon tahansa. Mitään ei voi tehdä sen välttämiseksi.
Sama on omassa elämässäni nyt – muutosta en voi välttää. Olen jäänyt työttömäksi ja rahat loppuvat kesään mennessä. Saanko koskaan töitä - sitä en tiedä. Kuolema on tässä(kin) elämäntilanteessa yksi vaihtoehto mutta se huonoin – yritän välttää sen vaihtoehdon toteutumisen vielä. Olen ollut kaksikymmentä viisi vuotta samalla alalla töissä. Nyt en siellä enää ole – ja olen jumissa tilanteeni kanssa. Haen hulluna töitä jotka vastaavat entistä työtäni.

Hiljalleen alan uskoa, että tämä ei ole oikea polku; en saa enää tuollaista työtä. Nuoremmat menevät ohi enkä ole enää viehättävä, kaunis ja pirtsakka naine jota on kiva katsella kahviautomaatilla. Tosiasioiden tunnustaminen on alku muutokselle. Pakko on myös yksi. Pelko joka näitä seuraa, on este.

Kynttilä antaa lämpöä, luo tunnelmaa.

On siis tehtävä uusi valinta, suunniteltava uusi polku tuleville vuosille ja – mahdollisesti – uusille vuosikymmenille. Olen jo mennyt mukaan kolmeen eri yhdistykseen – teen niiden puitteissa erilaisia aktiviteetteja – mutta ne ovat tietenkin vain ajankulua, harrastuksia. Yhdessä kolmesta yhdistyksessä on omanhenkisiä ihmisiä, siellä olen aktivoitunut eniten. Toisessa on melkein pelkästään eläkeläisiä enkä tunne olevani kovinkaan tervetullut sinne; rouvat ovat olleet mukavna toiminanssa mukana jopa kymmeniä vuosia ja uuden ihmisen mukaantulo sotkee selvästi kuvioita. Taidan jättää tämän vähemmälle; ehkä käyn siellä mukana silloin tällöin. Kolmas yhdistys on puhtaasti ammattiin liittyvä. Hiukan noloa oli olla mukana avauskokouksessa kun olen työtön – jota en muuten tunnustanut vaan esitin olevani töissä vielä edellisessä työssäni. Ei vaikuta oikein terveeltä asetelmalta.

Häpeä on valtava. Siitä pitää päästä pois.

Mikä voisi olla polkuni tulevaan? Haaveiden läpikäynti – ja sen polun valinta mihin alan satsata.

SUUNNITELMANI:

1.      Kirjoitan kirjan jota olen valmistellut ja suunnitellut kauan. Näin etenen:

a.       varaa joka päivälle aikaa 3 tuntia kirjoittamiseen: Heti lapsen lähdettyä kouluun, joka ikinen päivä.

b.      Kirjoita 1000 sanaa päivässä.

c.       suunnittele kirjan struktuuri ja kuinka paljon saat aikaiseksi joka viikko: Yksi luku valmiiksi joka viikko. Viikot 9 – 24.

d.      Päätä mihin mennessä teksti on niin valmis, että sen voi lähettää eteenpäin:  15.6.2013

e.       Keskity tähän täysillä. Fokusoi

2.      Haen töitä. Jatka töiden hakemista – hae vaikka lehden jakajaksi, mitä vain. Jotain kyllä saa, jos koko ajan hakee. Hae vaikka tuhatta työtä – älä lannistu.

3.     Uskon, että onistun. Haaveilen myös isoja asioita.

a.       Haluan matkustaa lapsen kanssa viidakkoon tai jonnekin kauas.

b.      Haluan löytää itselleni uuden läheisen ihmisen

c.       Haluan hoitaa puutarhaa

d.      Haluan valokuvata ja onnistua siinä

e.       Haluan oppia kuvankäsittelyohjelmia

f.       Haluan asua kivassa talossa joka on kaunis ja valoisa, metsän reunalla ja lähellä luontoa.

g.      Haluan olla tekemisissä eläinten ja luonnon kanssa.

4.      Vähennän television katselua radikaalisti!

a.       En nytkään katso paljoa telkkaria – asiaohjelmia ja joitain sarjoja. Joskus vain jymähtää telkkarin ääreen istumaan ja neulomaan – ihan turhaa! Sen aikaa voi kirjoittaa, tehdä jotakin muuta.

5.      Teen aina yhden asian kerrallaan. Keskityn siihen – aloitan, teen sen loppuun, pois. Sitten siirryn seuraavaan. En jätä kesken, en siirrä ikäviä asioita koko ajan eteenpäin. Teen vaikka kurjan asian ensimmäiseksi.

Näin tämä lähtee. Tänään teen vielä uuden CV:n yhdelle rekrytointikonsultille joka soitti minulle, ohjeisti kuinka kannattaisi rakentaa CV että en vaikuta vanhalta dinosaurukselta. ”Et vaikuta vanhalta dinosaurukselta. Sinulla on hyvä huumorintaju ja paljon mieletöntä kokemusta. Näytä se. Soitellaan."

Minä pystyn tähän!!! Ihan varmasti!