Talvisia turinoita, lumisia maisemia

Valtatie aamupäivällä. Ei autoja, ei hirviäkään. Me vain.

Äidin uusi kahvikuppi. Hieno.

Hiihtää pitää kun on hiihtosäät! Nyt sellaiset on, ja aika hyviä kelejä onkin pidellyt. Lunta mukavasti ja pikkupakkasta, taivas aika ajoin kirkkaan sininen, välillä enemmän utuinen ja pilvinen. Mutta harmaassakin säässä on ihan kiva lykkiä. Jäällä umussa hiihtely voi olla aika jännää – koko maailma ympärillä on samaa madonvalkoista utua – välillä tuntuu, että missään ei ole yhtään mitään.

En ole paljoa hiihdellyt, muutaman kerran olen ladulla käynyt vain. Mutta ne kerrat kun olen itseni ladulle saanut, ovat olleet mukavia kokemuksia. Tulee hyvä olo! Tänään hiihtelin puolisentoista tuntia, pellolla ja pellon laidalla, jäällä tuulessa joka sai silmät vuotamaan. Ihan poikki olin kun kotiin tulin, selkä hiessä, naama punaisena.

Kaurakeksejä äidille, nautittavaksi kahvin kera.

Omia asioitahan tässä jauhaa mielessään ees-taas, ihan koko ajan. Hiljalleen toivoisin, että jonkinlainen selvyys tulisi vastaan. Voi olla, että sellaista ei koskaan tule. Mutta kyllä syö tämä epävarmuus. Se pelottaa ja ahdistaa.

Kauniita värejä

Olin lapsen kanssa käymässä muummin luona. Nautimme yhdessäolosta ja aivan tavallisesta elämästä muutaman päivän ajan. Leivoin, kuten yleensäkin, äidille herkkuja joita hän voi syödä kahvin kanssa tulevina päivinä ja viikkoina, kunnes taas tapaamme. Leivoin runebergin leivoksia ja kaurakeksejä. Sitten tein köyhiä ritareita yhtenä päivänä meille kaikille, jonkinlaisena jälkiruuan ja välipalan välimuotona. Vaapukkahilloa ja kermavaahtoa niiden kera – ah kun oli täysi olo niiden jälkeen - kaksi söin, lapsi veti neljä naamaansa! Täysi oli olo muutenkin; söimme paljon ja hyvin joka päivä. Äidin ruoka ei ole koskaan kovin rasvatonta vaan hän tekee ”rehellistä suomalaista kotiruokaa” kuten esimerkiksi sian suolakylkeä uunissa, nakkikeittoa  tai –kastiketta, uunikalaa, lihakeittoa ja sen sellaista vanhanajan ruokaa.

Itselläni, aina niin perusterveella immeisellä, on maha (vai liekö kyseessä ruuansulatus) on ollut viime viikot enempi ja vähempi sekaisin... Kurjaa – maha on ilmaa täynnä kun vappupallo ja yritä siinä sitten olla niinkuin ei mitään. Nyt olen sitten päättänyt karsia syömisistäni ainakin sokerin ja valkoisen vehnäjauhon tyystin, samoin lihan niin pitkälti kuin mahdollista. Olisin oikein meielläni kasvissyöjä jos olisin enemmän varoissani – mutta näillä rahoilla joilla minun on elettävä ja elätettävä lapseni, ei kasvissyöjäksi voi ryhtyä. Yritän kuitenkin syödä jotakin kasvikunnan tuotteita, jauhojen lisäksi. Porkkana, appelsiini, omena ja jokin muu kasvikunnan tuote pari kerrtaa päivässä, ainakin. Riisiä ja perunaa ei lasketa tähän mukaan.

Astiakaupan ikkuna. Niin kauniita astioita, että kuva piti saada.
Villeroy & Bochin uutta Amazonia-sarjaa.

Ruokaskandaalit nostetaan mediassa framille säännöllisin väliajoin. Nyt kohkataan hevosenlihasta – ja heitetään tonneittain ruokaa roskiin vain sen takia, että ruuassa on hevosta naudan sijaan. Väärinhän se toki on, ettei kerrota mitä aineita ruuissa on – mutta niin on väärin myös syytää syötävää ruokaa roskiin ja kaatopaikalle autolasteittain, ympäri Euroopan. Se on aivan mieletöntä tuhlausta - eläinten, kaikkien. Tässä, niinkuin melkein kaikessa, on kyse rahasta ja kuinka ansaita aina vaan enemmän ja enemmän - heikompien kustannuksella se on helpointa.

Helmipuuro on NIIN hyvää

Ja sitten tässä maassa on vielä ongelma liikalihavuudesta. On toki ollut jo pitkään - suomalaiset kuuluvat Euroopan lihavimpiin ihmisiin. Tänään oli iltapäivälehden lööpissä jonkun lääkärin huoli liian lihavista lapsista – jo kaksivuotiaat ovat liikapainoisia. Uskomatonta! Mitä sanovat näiden lasten vanhemmat? Eivätkö he oikeasti osaa antaa kunnollista ruokaa lapsilleen? Syöttävätkö he limsaa, sipsejä ja valmisruokia lapsilleen? Vai mistä moinen voi johtua? Äidinmaidolla, perunalla ja porkkanalla ei liikalihavaksi tule. Eikä niillä vauvanruuilla joita voi ostaa kauppojen hyllyiltä, jos haluaa antaa lapselle teollisuuden tekemää ruokaa.

Hullu maailma. Niin on maailma aina ollut – hullu ja vielä hullumpi.