Minä vain tiskaan astioita, tilitilitittan taa

Uusi hieno tiskiharja 0,80 euroa.
Kahvallisella voi kuurailla kaakeleita.

Sain taas kasan astioita pestyä. Meillä on tiskikone mutta koska olen vanha höperö jostain kivikaudelta, pesen esimerkiksi vesilasit käsin. Samoin oman teekuppini, kattilat ja kaikki puiset ja savea olevat astiat. Ja sen mukin jossa on kultainen reunus. Siinä samalla sitten saattaa mennä usein muitakin astioita tiskikaappiin harjakäsittelyn jälkeen. Tänään tiskasin puurokupit ja leipälautaset ihan harjalla, nostin ne tiskikaappiin kuivumaan.

En ymmärrä miten kerran käytetty vesilasi olisi niin likainen, että sen pitää peseytyä yli tunti humputtavassa tiskikoneessa kun sen saa puhtaaksi muutamassa sekunnissa harjalla ja vesitilkalla.  

Lapseni eivät moista tietenkään ymmärrä – miksi vaivautua pesemään käsin kun on olemassa tiskikone? Ja se on hygieenisempääkin koneella, sanovat.  

Pupun pupppua, sanon minä, vanha äiti joka on jämähtänyt menneeseen maailmaan. Sitä paitsi se on ekoloogisempaa - ei mene sähköä, ei vettä niin paljon. Eikä sitä supervahvaa konetiskiainetta.

Tiskailun lisäksi olen tässä kaikenlaista puuhannut. Työpaikkahakemuksia on tullut täytettyä ja lähetettyä puolisen tusinaa sitten viime blogitekstin. On käyty erinäisissä tapaamisssa niissä yhdistyksissä joihin ilmoittauduin mukaan kun työttömyys alkoi. Että en kalkkeutuisi ja masentuisi, jämähtäisi tänne kodin seinien sisälle.

Kaveri pötköttelee tyynyn vierellä.
Meniskö ikkunaan kattelemaan lintuja?

Olen myös käynyt työttömien vertaistukiryhmässä – se valitettavasti loppuu parin kerran jälkeen. Se on olllut antoisa kokemus – osa ryhmään mukaan tulleista on saanut töitä. Se on saanut muutkin uskomaan, että mahdollisuuksia löytyy, jopa pitkään työttömänä olleelle. Sitkeästi on vain yritettävä.

Kotona tulee lipsahdettua helposti lehtien ja kirjojen lukemiseen, imurointiin ja muuhun kotihommeliiniin. Tulee usein mieleen, että olen nyt kotona niinkuin naiset aikoinaan olivat – silloin muutama vuosikymmen sitten ei minunkaan olisi tarvinnut hävetä tilaani.Olisi ollut ihan ok olla kotona ja tehdä näitä kotihommia. No, tietenkin silloin olisi sitten ollut mies joka olisi kotiin tilipussin kantanut. Ehkä.... Nykymies ei moista tee – ei ainakaan omalla kohdallani koskaan tehnyt.  Miksi elättää tervettä naista?

Välillä telmitään, kinastellaan ja sitten taas koisitaan kimpassa

No, nyt ei tarvitse kenenkään elättää meikäläistä, ei kantaa huolta tai ylipäätään miettiä. Kunhan itse saan asiat luistamaan ja lasten asiat hoidettua. Ja kissat ynnä muut kotieläimet. Nuo ihanat kaverit, seuralaiset vailla vertaa!

Kohta syön ruispuolukkapuuroa ja tarjoan lapsille uunikanaa. Huomenna leivon meille runebergin leivoksia. Elämä on tässä ja nyt, yritän olla turhia itkemättä sellaisia asioita joita ei ole. Kaipuu on kuitenkin ikuista – elämä on silti tässä ja nyt.

Ja onhan minulla ihan uusia ja hieno tiskiharja. Elämäni ensimmäinen ruudullinen!