Suojasäätä ja pikkupakkasta

Aamulla varhain kun sää oli - parhain!

Lunta on. Nyt on suojakeli ja lumi on painavaa ja kaduilla ja teillä ihan löllöä. Pihalla lumesta on tullut puuroa jossa ei ole kiva kävellä eikä ajaa autoa.

Hiihtäminen tänä viikonloppuna jäi. Ehkä viikolla pääsee ladulle, jos vaikka pari astetta pakkasta tulisi.

On tekemätön olo. Luin juuri Helsingin Sanomien työelämä-liitettä jossa kirjoitettiin vanhemmista työnhakijoista. Yli viisikymppinen on ihminen, jota ei työantaja halua palkata, monissa paikoissa stoppi tulee jo nelikymppiselle. Työnantajat pelkäävät, että vanha työntekijä ei opi enää uutta, on ihan kalkkis. Ja että hän on sairaslomalla alvariinsa – tulee kalliiksi. ”...viisikymppinen työnhakija pelottaa. Hehän voivat nahistua niin, että työnantaja joutuu maksamaan isot rahat työkyvyttömyydestä.”

Itse en ole tosiaankaan mikään nuori leijona enää – mutta terve olen. Ja työintoinen. En syö mitään lääkkeitä, en ole koskaan syönyt, jollei satunnaisia särkylääkkeen ottoja lasketa – ja niitä kolmea antibioottikuuria sitkeisiin poskiontelotulehduksiin. Raskaudetkin hoituivat alusta loppuun ihan luomu-metodilla, mutta eipä niistä enää puhua kannata. Terveet lapset ovat jo  sen verran isoja. Mielialalääkkeitä en ole ikinä edes kokeillut.

Valoa pimeään aamuun

Olin eilen lauantaina seminaarissa uuden yhdistysharrastukseni tiimoilta – naisasiaa on kiva harrastaa ja oppia uusi asia! Kaikki kolme uutta yhdistysjäsenyyttä liittyvät jollain lailla uuden oppimiseen ja verkostojen luomiseen. Niin tämäkin, vaikka vielä en ole noihin vesiin verkkoja voinut heitellekään – täytyy aktivoitua ensin kunnolla, osoittaa oma osaamisensa.
No, sitä kuitenkin piti sanomani, että kuljin seminaaripaikalle vajaan parin sadan kilometrin päähän autokyydillä – oli upeaa päästä kyytiin – vaikka ajaminen onkin kivaa, niin oli vaihteeksi mukava olla kuskattavana! Siinä autokyydissä tuli puheeksi asia jos toinenkin.

Yksi asia kiinnitti oman huomioni – yksi aktiivinen nainen joka höyryää vaikka missä aktiviteetissä työn, politiikan ja yhdistyselämän parissa, on naimisissa ja kahden lapsen äiti, pitää kotona monia eläimiä, hoitaa hevosia... Hänellä tuntui olevan korkea verenpaine, astma ja kolesteroli-ongelma ja vielä joku mystinen munuais-sairaus. Lääkkeitä hän syö koko ajan, muuten ei selviä ollenkaan. Parilla muullakin naisella oli lääkkeet mukana... Hyvä toki, että oli jos niistä apua on. Itse vain mietin, miten keski-ikäisilläkin ihmisilläkin voi olla jo niin monta lääkettä päivittäin otettavana... Kun ei itse syö lääkkeitä, ajattelee helposti, että lääkkeet kuuuluvat sairauksiin hetkellisesti ja, että vain vanhemmat ihmiset joutuvat syömään jatkuvasti lääkkeitä.

No – itse en voi oikein markkinoida kuitenkaan itseäni potentiaalisille työnantajille perusterveenä, ihmisenä joka ei syö mitään lääkkeitä eikä ole ollut juuri koskaan sairauslomalla...

Vai pitäisikö yrittää vaikka näin – LinkedIN-svustolle, vaikka:

Perusterve pitkän linjan ammattilainen hakee työpaikkaa tositarkoituksella! Ota yhteyttä ja kokeile - kolmen kuukauden palautusaika!