tiistai 12. helmikuuta 2013

Neulomalla pirteämpi mieli?

Mieli mataa taas liian matalalla. Miten sen saisi nostettua ylös, sitä mietin.

Olen taas tehnyt näitä neule-nistin salaisia hommia. Lankoja on minulla laatikoissa ja pusseissa aika lailla. Pitäisi saada niitä tehtyä pois. Otinpa siis muutaman vajaan, keskiohuen lankakerän ja aloin neuloa kaksinkertaisella langalla sukan vartta. Mielikuvitus puuttu meikäläiseltä kun en oikein muuta saa aikaiseksi kun näitä pieniä juttuja, iänikuisia sukkia, lapasia ja pipoja. On minulla yksi neulepuserokin tekeillä, mutta en jaksanut sitä nyt tehdä. Ja ihan rehellisesti sanottuna: laatikossa on useampikin iso, keskeneräinen neule... Yritän saada kaksi niistä valmiiksi kuun loppuun mennessä. Ei yhtään sukkaa ennenkuin ne on neulottu valmiiksi. Promise!
Kirjava lanka riitti varsiin ja kantapäähän.
Hmm, mitäs sitten...
No – tein eilen illalla ja tänä aamuna sukat jonka kaltaisia ei aivan varmasti ikinä, koskaan vastaan tule – tuli niin hurjannäköinen väriyhdistelmä... Toisaalta – tämän sorttisia mummikin neuloi aikoinaan tuvassa, keinutuolissa istuessaan ja minulle tarinoidessaan omasta lapsuudestaan. Laittoi kaksinkertaisia lankoja peräkkäin, mittasi lyhyet pätkät ja jakoi pätkän kahteen osaan, että molemmista sukista tuli ainakin suht saman näköiset. Jopa muutaman kymmenen sentin mittaiset langan pätkät hän neuloi sukan varteen – tuli kirjavia varsia, meille lapsille. Ja kirjavia lapasia kun niitä pidettiin kahdet, jopa kolmet päällekkäin - jatkuvasti sai olla niitä lisää neulomassa. 

No joo, ei kauneudella pilattu mutta napakka ja lämmin...



...ja sopi jalkaan hyvin,
tuntuukin hyvältä
Ennen sukkia kului paljon ja niitä parsittiin myös paljon. Niitä oli uunin reunuksella pitkät rivit kuivumassa talviaikaan. Ja kun sukat menivät ihan rikki, leikattiin moneen kertaan parsitut terät pois, poltettiin rikkinäiset terät hellassa ja ehjinä säilyneisiin varsiin tehtiin uudet terät. Mummi oli elänyt köyhiä aikoja ja sodan – hän osasi säästää. Ja pakkokin se tietenkin oli, kun rahasta oli pulaa.
 
Niin on minullakin, pulaa rahasta. Ja lapset käyttävät tosi paljon sukkia ja lapasia. Eivät nämä tekeleet sen takia hukkaan mene. Kyllä nuo erilailla kirjavat tekeleetkin näyttävät kelpaavan kouluun ja kotona tallusteluun. 

Neuloessa olen kuunnellut erilaisia hyvinvointi- ja muita videoita tietokoneen kautta. Työnhakuun ja positiiviseen elämänkuvaan liittyvän videon kuuntelin juuri viimeksi. 
Kirjavat villasukat valmiina astumaan Eurooppaan!
Eipä palele.

Nyt neulenisti katsoo, mitä syötäisiin. Sitten käyn kävelemässä. Tai jospa kuitenkin menisin ensin ulos.

2 kommenttia:

  1. Hienoa kun jaksat neuloa silloinkin kun mieli on matalalla. Kun saa jotain tehdyksi, on helpo olla. Näin ainakin minulla. usein vaan on niin, että silloin kun on oikein paha olla, ei jaksa mitään.
    Kauniita värikäitä ovat nuo sukkasi!
    Hyvää kävelylenkkiä!

    VastaaPoista
  2. Minulle neulominen tuo lohtua kun mieli on matalalla. En usein edes jaksa kuunnella musiikkia - otan kutimen ja neulon jotakin, mielellään jotakin pientä ja yksinkertaista - ei mitään villatakin hihaa tms jossa pitää laskea silmukoita tai tehdä lisäyksiä. Sukka tai lapanen syntyy kuin itsestään, kerros kerrokselta, ympäri, ympäri... Se auttaa.. Ehkä se laukaisee jotakin.

    VastaaPoista