Kauneuden hoitoa - ja hoitamattomuutta

Edullista ihonhoitoa

Joulun jälkeisissä alennusmyynneissä on kaikenlaista edullista löydettävänä, jos etsii ja suo löytävänsä. Ihania kenkiä, kauniita puseroita ja talvitakkeja puoleen hintaan. Olen käynyt hypistelemässä vaatteita, haistelemassa nahkatavaroita ja silitellyt kankaita ja lankoja... Joulun suklaarasioitakin saa nyt puoleen hintaan, samoin lanttusurvosta pilkkahintaan! Enpä ole langennut näistä mihinkään!

Sen sijaan ostin hammastahnaa puoleen hintaan ja lapsen yllytyksestä menin hänen kanssaan viikonloppuna tavarataloon josta hankin Nivean joululahjapakkauksen kolmella eurolla. Pakkauksessa oli Nivean vartalovoide, suihkusaippua ja deodorantti. Kolme euroa siitä oli todella edullinen hinta ja sen pystyin hankkimaan. Sinivalkoiset tuotteet - vaikka eivät väristä huolimatta kotimaisia olekaan - ovat jo käytössä. Shoppailu tuotti kotiin tuotavan pakkauksen!

Kolmella eurolla koko kolmen setti. Hyvä niin!

Täytyy myöntää, että olin vielä muutama vuosi sitten hyvinkin tarkka siitä, että käytin hiuksiin, kasvoihin ja muuhun ihon ja terveuydenhoitoon tuotteita jos toisiakin. Vitamiineja, hivenaineita ja terveeellistä ruokaa, vihanneksia ja hdelmiä nautin itse ja annoin lapsille. Kävin suihkussa ja hoidin ihoa ja hiuksia hyvillä tuotteilla, kävin säännöllisesti kampaajalla. Vartalovoiteitakin kului, jalkavoidetta ja käsivoiteita samoin.

Nyt asia on muuttunut; enää ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa mitään. Tai melkein ei mitään. Kaikki se raha, jota nyt tulee menee asumiseen, velkoihin ja loput ruokaan lapselle, eläimille ja itselle. Jo sähkölaskun, vakuutusten ja puhelimen maksaminen on tuskaa näiden jälkeen. Onneksi olin vuosien varrella, kun vielä olin ansiotyössä,  hankkinut vaatteita ja rompetta kotiin, niin niitä ei enää tarvitse hankkia. Voi olla, että pärjään nykyisillä vaatteilla hautaanmenoon saakka. Jos toisaalta elän vielä muutaman vuosikymmenen, tulen näyttämään kammottavalta historiallisissa vaatteissani :-)

Tällä voideltiin vauvojen peput joskus.
Nostalgiaa äidin hyllystä

Ostaminen ei kiinnostakaan enää samalla lailla. Sen asian sisäistämiseen, että kuluttaminen ja kaupojen tarjonta ei kuulu itselle enää menee aikaa, niinkuin kaiken uuden oppimiseen. Nyt sen olen sisäistänyt jo aika hyvin - yli kahden vuoden harjoittelun jälkeen. Kävelen shoppailevan äidin tai tuttavan rinnalla ja annan ohjeita, puistelen päätäni kun minulta kysytään, eikö kaupassa ole mitään kivaa itselle.

Ihonhoito, hiukset ja meikki on toinen asia; hammashygienian, shamppoiden, saippuan ja persuvoiteiden lisäksi ei kai oikeasti tarvitse mitään - mutta haluan kuitenkin edes hiukan laittautua kuntoon kun menen ovesta ulos. Pari vuotta sitten, kun olin tämän työttömyysurani alussa, harmitti tosissaan kun en voinut hankkia ripsivärejä ja voiteita tai muuta itselle. Alenusmyyntihinnatkin olivat liian kalliita. Niin ne ovat nytkin, mutta enää se ei niin liikuta. Se, että ihmiset joilla on työ ja he vaikeroivat kalliita hintoja vaikka palkka juoksee, ulkomailla lomaillaan joka vuosi; se ärsyttää sitten sitäkin enemmän. Oma tilanne on muuttanut reippaasti sitä, miltä maailma näyttää. Koen olevani kuin isovanhempani joilla oli eläkkeellä ollessaan todsi vähän rahaa ja jokaikinen asia säästettiin, narunpätkiä myöten. Itse en narunpätkiä säilyttele, en myöskään leipäpussin sulkijoita. Mutta tyhjältä tuntuvan voidetuubin leikkaan ja kaivan siletä loputkin voiteet pois.

Eräs kylppärin kaapin sisus

Olen samalla miettinyt, miten valtavasti ihmiset käyttävät rahaa kosmetiikkatuotteisiin. Ja ennenkaikkea: mitä roskaamista koko homma pitkälle on! Pakkaukset, pussit, purkit ja purtilot on kaikki vain kertakäyttöä varten tehty ja olemassa! Kolme-neljä sukupolvea sitten  - ja aina sitä ennen, kuinka kauas taaksepäin katsookaan - tultiin toimeen ilman näitä tuotteita - koska niitä ei vielä oltu keksitty! Shamppotakaan ei vielä juuri omat mummot ja isomummot käyttäneet, voiteista puhumattakaan.

Ja sitten voi miettiä, tarvitaanko tuotteita - ja pitävätkö ne tosiaan, ihan oikeasti, ihon kimmoisana ja hehkeänä. Onko tuote sitä parempi, mitä kalliimpi se on? Ennen uskoin, että kalliit ja ihanan tuoksuiset luksus-merkit hienoissa pienissä purkeissaan ovat parhait iholle. Uskoin myös, että silmänympärysvoide, huulten ympärysvoiden ja kaulavoide tarvitaan kasvovoiteiden lisäksi - ja yöllä ja päivällä on oltava eri voiteet. Vartalovoide, jalkavoide ja käsivoide pitää olla - kuorintavoiteet eri kehon osille ja tietenkin erilaiset värivoiteet ja puuterit... Nyt koko voiteiden kirjo ja merkkituotteiden uskomaton hinta tuntuu todellakin markkinoinnin suurelta voittojuhlalta: miten jopa tavallisella palkalla elävät naiset käyttävät rahansa, sikamaisen kalliisiin tuotteisiin??? Jos haluaa todisteita niiden ikääntymistä estävistä vaikutuksista, voi vilkaista maailman rikkaita naisia: heidän pitäisi olla ikusen nuoruuden mannekiineja. Vaan eivätpä ole! Niin kuningatar Silvia kuin kauneudestaan kuuluisat näyttelijät rupsahtavat ja saavat kaulahelttoja, silmäryppyjä, maksaläiskiä ja muita ikään liittyviä merkkejä - joita voiteiden pitäisi mainonnanmukaan estää. Maailmankuulut kaunottaret rupsahtavat siinä kuin kuka muu hyvänsä - vaikka käyttävät ison osan ajastaan oman kauneutensa hoitamiseen!

Hyvä perusvoide. Edullinen klassikko.

Nivea on siis hyvä valinta! Tai miksei vaikka Tummeli jonka nimeen vanonoo yhä tuttuni joka lapsena laittoi kyseistä voidetta lehmän utareisiin. Ihan hyvää perusvoidetta, sanoi hän! Itse tyydyn tällä hetkellä markettien perustuotteisiin, katsotaan kuinka kauan. Hankinko joskus vielä kalliimpia voiteita - vai jätänkö pian ihon pelkälle vesipesulle: saa nähdä!

Mutta hei - jos voitan lotossa, ostan kyllä jotakin upeaa ranskalaista voidetta joka tuoksuu ylelliseltä. tai menen kosmetologille ja tilaan kokovartalohoidon päästä varpaisiin laatumerkeillä tehtynä. Louis Widmer, Elisabeth Arden vaikka...