Tavallisen elämän ylistys

Uudenvuoden päivällinen:
Nakkikastiketta ja kuoriperunoita, punajuurta ja maitoa.

Kun ihmiset sairastuvat tai joutuvat onnettomuuten, kun elämän arki mullistuu ja arki muuttuu erilaiseksi, kaipaa ihminen usein sitä ihan tavallista, omaa tuttua kotielämää jossa asiat menevät eteenpäin omalla tasaisella rytmillään, vuodesta toiseen. He kaipaavat asioita, joita ovat tottuneet tekemään ja kontrollia siitä, että voivat mennä jääkaapille kun tekee mieli voileipää tai muuta syötävää, juotavaa. Pääsevät vessaan kun on tarvis, voivat mennä viemään roskat, istumaan puutarhaan tai kauppaan ostoksille tarvittaessa. Harva kaipaa mitään erityistä - sellaista, jota sitten taas tavallista arkea elävä kaipaa: lomamatkoja, uutta autoa, rahaa ja tavaraa.



Mummi opetti aikoinaan, että juuresten yläosat voi leikata lautaselle veteen ja
seurata kuinka "kasvun ihme" tapahtuu: Porkkana, punajuuri ja lanttu kasvattavat lehteä
- sitä on kiva seurata. Marsu syö lopulta vehreyden!

Moni sairaus vie usein mahdollisuuden kaikkeen tällaiseen. Silloin ei ehkä päse sängystä ylös itse ja kaikkeen ihan tavalliseen pitää saada apua.

Joulukalenterin aika on jo ohi.

Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat joutuneet tähän tilaan - ja tuntenut syvää, pakahduttavaa sääliä ja auttamisen halua, samalla kun ymmärrän, miten hienolta voi tuntua käydä suihkussa tai vessassa itse, omin avuin, kun on ollut pitkään sairaana.

Tällaista mietin tänään kun tuntuu, että elämältä putoaa pohja kun rahat ovat loppumetreillä ja uutta tulee - hyvin vähän - vasta kolmen viikon päästä. Mietin, mitä meillä on kotona nyt, kun vietämme vuoden ensimmäistä päivää. Onhan meillä kaikenlaista - tietenkin. Täytyy vain huomata se!

Tontut matkaavat vielä
seinustalla

Olemme terveitä. Olemme aina olleet terveitä ja emmekä ehkä osaa olla siitä kiitollisia. Terveyden säilyminen on suuri asia - siitä kannattaa pitää huoli ja sitä vaalia; siihen pystyy köyhempikin vaikka porkkanoita järsimällä, vettä juomalla ja ulkoilemalla. Suomalainen perusruoka on ehkä vanhanaikaista, mutta sillä pysyy maha täytenä ja se on suht. edullista - ja iana voi syödä vähän pienempiä annoksia!



Hyasintteja saa nyt 50
sentillä kappale.

Pari päivää sitten tein lumitöitä niin, että hiki virtasi selässä. Seuraavana
päivänä lumi oli muuttunut sohjoksi - mutta sainpa kunnon kuntospurtin raikkaassa ilmassa.

Työttömyys ei ole sairaus, vaikka siltä se välillä tuntuu. Sosiaaliset suhteet ovat kariutuneet ja oma tilanne hävettää. Silti voimme elää vielä ihan tavallisen oloista elämää - meistä ei kukaan näe, että olemme sivussa yhteiskunnan rakentamisessa mukana olijoista. Elämme, hengitämme ja syömme vaikka emme nyt juuri kartutakaan valtion kassaa tuloveroja maksamalla - no, maksetaanhan veroja  sosiaaliedusta, kuten työttömyysturvasta ja itseasiassa prosentuaalisesti 2 yksikköä enenmmän kuin vastaavasta palkkatulosta.



Laillista haaveilua

Tavalliseen elämään kuuluu huolehtia itsestään ja perheestään. Kun sen pystyy tekemään, voi olla jo hiukkasen tyytyväinen. Kaikki eivät lapsistaan huolehdi - sen olen saanut itsekin omassa elämässäni kokea. Lasta siinä tulee surku - silloin pitää toisen vanhemman ottaa isompi rooli.

Haaveilla saa aina! Pitääkin haaveilla - ja pyrkiä haaveitaan kohden, jonkinlaisin askelin, joita osaa ottaa. Itse haaveilen kodista jossa on kumppani, rakastettu. Haaveilen lomamatkasta jonnekin kauas ja haaveilen työpaikasta jossa työstä saa normaalia palkkaa. Haaveieln myös uudesta, hyvästä autosta joka on ekologisesti mahdollisimman vähän saastuttava, hybridi-auto esimerkiksi.

Horoskooppi lupailee rakkautta - mutta eikö se aina sitä lupaile? Joskus se voi vaikka toteutuakin!

Uutena vuotena varsinkin voi haaveilla - mutta sitä ei kiellä kukaan tekemästä milloin vain. Joku toive voi toteutua! Elämällä on välillä hopeareunukset tai vaaleanpunaiset untuvareunat... Dreams do come true!