Ruokaa - pakko saada joka päivä!

Kuutta eri mannaryyniä koti-kaupassamme. Kallista, halpaa ja siltä väliltä.

Nyt kun tässä on kunnia olla ihminen, joka ei käy töissä vaan elelee niukoilla varoilla kotosalla, on usein tiukkaa rahasta. Viime aikoina oikein supertiukkaa. Rahapula kulminoituu usein ruoka-asioissa. Laskuja ei voi jättää maksamatta, muuten käy tosi huonosti. En missään tapauksessa halua joutua tilanteeseen, jossa laskut kuten sähkö, kännykkä-, netti tai vakuutuslasku menee perintään - tai mikään muu lasku. Asumiseen liittyvä, esimerkiksi. Siksi makselen niitä laskuja niin hyvin kun voin ja jos tulee ongelmia, soitan ja sovin pidemmästä aikataulusta. Hammaslääkärilaskun kanssa piti kesällä niin tehdä, esimerkiksi. Tämän seuraus on tietenkin sitten se., että rahat on loppu ja ruokaan on nahtisti rahaa. Joskus olen joutunut  keräämään pulloja, että saan jotain ruokaa pöytään ja eläimille.

Omenapiiras kaneliomenista saatiin ulos uunista! Murotaikinaan leivoin.
nautitaan lämpimänä kylmän vaniljakastikkeen kera. Kahvia kyytipojaksi!

Minulle on tullut monen mielestä älytön tapa kun käyn ruokakaupassa: katselen tuotteita ja niiden hintoja! Tutkiskelen silkasta mielenkiinnosta, mitä hyllyillä on, mitä ne maksavat ja miltä pakkaukset näyttävät. Mannaryynit esimerkiksi kiinnittävät huomion: tuote on varmasti aika lailla sama kaikissa pakkauksissa, silti niitä on kuutta lajia omassa S-marketissamme - onkohan City-Marketissa kaksikymmentä erilaista vaihtoehtoa? Itse ostin tietenkin sen halvimman. Kallein on luomua ja yhdessä paketissa on kaakaota sekoitettu joukkoon. Öljyjä on myös aivan hirveän paljon - avocado-öljystä manteliöljyyn ja erilaisiin eksoottisiin tuotteisiin, joista en tiedä käyttötarkoitusta. Ei varmasti kaikki paistamiseen - osalla voi varmasti hoitaa myös ihoa...

Muotiruokia tulee muutama joka vuosi. Proteiini jota laitetaan joka paikkaan ja sitten saadaan hinta hilattua ylös on viime aikojen suosikki. Kaikenlaiset terveysruuat on toinen "uutuus". Vanha sielu tietää, että halvallakin saa terveellistä - mutta markkinoija on tietenkin ammattinsa osaava ja paketoi uus-terveellisen tuotteen niin, että se käy kaupaksi ja mielletään arvokkaammaksi, siis sen hinta on kalliimpi. Ja sitäpaitsi: kaikkihan haluavat syödä terveellisesti, eikö? Muuten et ole hyvä ihminen!

Tämän hetken muotiruoka joka on aina loppu: nyhtökaura.
En ole maistanut, enkä ole hankkimassa.
Seuraan keskustelua, katson tyhjiä hyllyjä!

Nyhtökaura on super-hot tällä hetkellä. Sitä saa jos jonottaa tai  varaa tuotteen hyvissä ajoin hyllyn taakse. K-kauppias ainakin auttaa siinä! Uskomattoman hyvä markkinoija täytyy olla tuolla tuotteella. Sana nyhtökaura kyllä on mielestäni ihan hölmö - mutta jälkikasvuni mielestä "siis tosi hyvä nimi. Sitähän niinku nyhdetään suuhun." Näin kertoi yksi nuoristani joka tosin ei ole päässyt tuotetta maistamaan - kun se on aina loppu! Hänelle otin tuon kuvan nyhtökaurahyllystä joka ammotti tyhjyyttään vaikka edellispäivänä oli mainostettu, että nyt sitä saa. Tulee jotenkin edesmennyt Neuvostoliitto mieleen!

Omenapiirakka vaniljakastikkeella.
Ihana syksyherkku, ei kallis!

Ruoka mielessä usein, nykyään
Kun näin on, tulee ruokaan ihan erilainen suhde kuin aikoinaan työssä käydessä.Se aika tuntuu jo kaukaiselta - vaikka ei siitä niin kauan ole, loppujen lopuksi! Siis siitä ajasta, kun menin aamuisin töihin, tulin illalla kaupan kautta kotiin ja tein meille jotain hyvää ruokaa. Töissä kävin useimmiten ruokalassa lounaalla työkavereiden kanssa - söin salaatin, lämpimän ruuan, voileivät ja jälkiruuan. Nyt moinen luksus tuntuu todella kaukaiselta unelmalta!

Lämmin ruoka maistuu jotenkin paremmalta nyt, siltä tuntuu. Ainahan ruoka on hyvää - nyt sitä ajattelee usein kun ei aina tiedä, mitä ruuaksi tekisi - mitä pystyy ostamaan. Kun ruoka ei ole enää selviö, sitä arvostaa enemmän. Paljon enemmän.

Spagettia ja jauhelihakastiketta, juustoa.
Viinimarjalehtimehua. Perusruokaa.

Aamuisin yritän syödä puuron ja kahvin jolla selviän hienosti iltapäivään. Hyvä ja edullinen aloitus päivään! Joskus teen voileivät puuron sijasta. Reissumies-leivät ovat halpoja - muuten leipäkin on aika kallista joten ostan siksi reissaria useimmiten, ovat paahdettuinakin hyviä. Viikonloppuna leivoin itse leivän ja sämpylöitä - tosi hyvää tuli leivästä, ja edullista. Leipä vaan kuivuu nopeasti eikä meillä ole pakastinta, joten kahdelle ei oikein kannata leipoa. On harmi, jos joutuu pois heittämään.

Teetä latkin usein pitkin päivää, kuppikaupalla. Tapa, josta on vaikea päästä eroon.

Tämä annos tofua (-50%)  ja wok-vihanneksia maksoi n. 54 senttiä. 

Iltapäivän alussa on nälkä jo aika huima, yleensä. Marjoja jos on, tai vaikka nyt omenoita, voi tehdä jonkinlaista pirtelöä - se täyttää mahan hetkeksi. Mutta maha huutaa lämmintä ruokaa! Sen säästän kuitenkin siihen kun lukiolainen tulee kotiin - teen jotain hänelle, syön itse jotain edullisempaa kuten vaikka wokkivihanneksia.

Äidin lihapala uuniin menossa, pari viikkoa sitten. Paljon suolaa!

Viikonloppuna tulee yleensä muitakin syöjiä ja on muutenkin kiva syödä vähän paremmin silloin, jos vaan voi! Saahan joskus todella hyvää halvallakin - varsinkin jos metsästää noita ylipäiväisiä ruokia. Joskus niitä saa ihan muutamalla sentillä - viime viikolla sain vanhaksi menneitä ruoka-aineita halpa-ketjusta viidelläkymmenellä sentillä. Paikallisen K-kaupan nuori tyttö-kassa myös möi jokin aika sitten pari päivää aiemmin vanhaksi mennyttä lihaa eurolla paketin. Tiedän, että sitä ei saisi myydä ollenkaan - mutta onneksi sain sen noin. Parempi noin kuin että liha menisi roskiin. Kauppias ei varmaan olisi itse myynyt; olen joskus yrittänyt saada halvalla jo vanhaksi mennyttä, tai vaikka vain viedä pois mutta eihän niitä anneta, ne heitetään roskiin!

Viikonlopun pizza ennen juustoa. Siis olipa tosi hyvää!

Kun ihmiseltä menee melkein kaikki raha asumiseen, on ruoka melkein luksusta! Ja niinhän se on ollut aina ennenkin  Suomen historiassa. Isovanhemmat laittoivat pettua leipään, jatkoivat ruokia vaikka millä keksinnöillä, että saisivat jotain mahaan. Kahvin tapaista tehtiin voikukan juurista. Joku ihme on saanut meidät uskomaan, että nyt on eri asia. Nyt on kuitenkin asiat hyvin menneeseen verrattuna, ei voi valittaa!

Saatanan akka, sut pitäs tappaa

Kollikissa ja chinchilla lepäilivät aamupäivän
pesukoneen vieressä, ripirinnan.

Tämä aamupäivä meni sillä rutiinilla jonka olen itselleni kehittänyt; herätys, eläinten ruokinta, oma aamupala ja sitten tietokoneelle joksikin tunniksi lukemaan uutisia ja vastaamaan työpaikkailmoituksiin. Sain lähetettyä pari työhakemusta; yksi suora vastaus avoimeksi ilmoitettuun äitiysloman sijaisuuteen ja yksi avoin hakemus jonka lisäksi lähetin yhden meilin toimistoon, toimitusjohtajalle, jossa haluaisin työskennellä.

Näihin hommiin meni jokunen tunti. Sitten herätin vielä joululomaa viettävän kuopuksen ja lähdin kävelylle. Kun lehtiä ei voi enää kotiin tilata, yritän käydä lukemassa lehdet kirjastossa.

Kirjastossa vierähti reilu tunti; päivän lehdet tuli syynättyä aika tarkkaan! Ajattelin kävellä S-marketin kautta kotiin. Kaupasta noukin kolme tuotetta ja menin jonottamaan sille taaimmaiselle kassalle josta saa ostaa lottokuponkeja. Olin voittanut kaksi euroa arvasta ja halusin lunastaa voiton osaksi kauppaostoksten maksua.

Seisoskelin kassajonossa - jonon ensimmäisenä oli vanha mies joka maksoi omia ostoksiaan pussukasta joka oli täynnä pikkukolikoita. Kassan parikymppiinen työntekijä laski rahoja suoraan pussista. Taakseni tuli seisomaan joku, tunsin pistävän tuoreen viinan hajun niskassa. "Siirrähän akka noita tavaroitas pois edestä vittu." En vilkaissut taakse, siirsin tavarat hänen tavaroidensa tieltä edelläni olevan naisen tavaroiden taakse. "Saatanan lehmä, sut pitäs tappaa. Jumalautavittuperkele..." Mies puhui narisevalla äänellä puoliksi itselleen, puoliksi niin, että lähiympäristö sen kuuli. "Vittu nyt tekis mieli tappaa. Saatanasaatana". Mies kiroili ja uhosi takanani ja katsoin kuinka kolikoiden laskeminen jonon etuosassa ei tuntunut etenevän ollenkaan; mies löysi taskusta vielä lisää kolikoita laskettavaksi; hän halusi ilmeisesti vaihtaa kaikki kolikkonsa isompiin rahoihin. Tiskille ilmestyi kaksikymppinen.

Vaihdoin jalkaa. "Saatanasaatana voi vittu vittu vittu" Mietin, oliko mies nuori, halusiko vain uhota humalansa takia. En uskaltanut kääntää päätä ja innostaa häntä uhoamaan entisä enemmän. Hihnalle hän oli laittanut pussin tupakkafilttereitä ja lämpimän grillikanan pussissa. Kädessä hän kantoi postipakettia, se siirtyi hihnalle ostosten viereen. Manaus ja kiroilu jatkui.

Kolikkomies sai asiansa hoidettua, meidän välissämme oleva keski-ikäinen nainen haiskahti alkoholilta hänkin, hihnalla oli olutta ja pari ruokatavaraa. Nainen maksoi ostoksensa, höyläsi kömpelösti S-etukorttinsa ja sai takani seisovan miehen manaavan jo kovemmalla äänellä.

Sitten vihdoin pääsin maksamaan kolme tavaraani ja lunastamaan arpavoittoni. Kassalla työskentelevä poika sanoi, että hänen pitää raaputtaa korttia ennenkuin voi sen lunastaa. Hän otti kolikon ja alkoi raaputtaa esiin koodia - ja takani oleva mies menetti hermonsa täysin: "Saatanan lehmä perkele, mee kotiis siitä raaputteleen. Mitä sä jumalauta täällä teet, tuollanen akka. Jumalauta, saanks mä maksaa nää tavarat ennen tota akkaa?" "Olkaahan rauhallisesti siinä. Teidän vuoro tulee kohta." Nuori kassa oli alleviivatun kohtelias juopolle, teititteli tätä ja mies vastasi suuntaamalla haukkunsa jälleen minuun, saatananakkaan jonka pitäisi pysyä kotona. Katsoin miestä, viisi-kuusikympinen pipopäinen äijä, huitoi käsillään ja halusi eteenpäin. Terävä viina haisi ympärillä. Takana seisoi vartija jalat harallaan, peukalot virka-asun vyön alla, kyynerpäät levällään. Nainen katsoi meidän yli kaukaisuuteen. Tarkkaili varmaan, mihin tilanne kehittyy, ei näyttänyt eleelläkään näkevänsä tai kuulevansa mitään vaikka mies nyt puhui jo kovalla äänellä ja oli selkeästi uhkaava.

Mies mutisi jälleen hiljaisemmin, että minut pitäisi tappaa, vittu. Saatananämmäperkele. Aloin hermostua, laitoin oman S-etukorttini väärin laitteeseen ja jouduin lopulta antamaan se pojalle, pyysin anteeksi ja sanoin jo hermostuvani kun vieras ihminen uhkailee ja lupaa tappaa. "Ihan ymmärrettävää" sanoi poika.

Sain kaupan hoidettua. siirryin pakkaamaan tavarat kassiin ja samalla vartijanainen siirtyi uhkailijan takaa kassan toiselle puolelle.

En jäänyt seuraamaan tilannetta - tuskin siinä mitään sen kummempaa enää tapahtui. Mies kaivoi lompakkonsa esiin ja maksoi - ei vartijaa tai henkilökuntaa muu kiinnosta.

Kisu auttaa kun on paha mieli.

Suksin nopeasti ulos kaupasta - en uskonut miehen minua tappavan tai mukiloivan mutta halusin päästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti. Viisi  minuuttia kassalla oli ihan tarpeeksi.

Kammottava äijä. Tuntemato ihminen noin täynnä vihaa ja tappamisen himoa. Kävelin kotiin ja ajattelin, miten hyvä on sentään asua yksin, lapsen kanssa. Mitä jos asuisin tuollaisen uhkailevan ja selvästi väkivaltaisen tyypin kanssa?

Toisaalta mietin, joutuuko joku asumaan tuon kuvatuksen kanssa. Joku ehkä asuu. Ja saa kuulla kunniansa joka päivä. Tai sitten äijä käy isottelemassa kaupassa ja on kotona lauhkea kuin lammas...

Tässä elämäntilanteessa ei ole terveellistä kuulla olevansa saatanan akka joka pitäisi tappaa... ei se ole hyvä koskaan mutta kun elämän rakenteet muutenkin tuntuvat sortuvan yksi kerrallaan ympäriltä - ja omatkin ajatukset ovat välillä samansuuntaisia.

Lapsi pitää onneksi elämänliekkiä yllä. Ja eläimet, oma koti.

Ruokaa roskiin kärrykaipalla. Ottaa ei saa

Kauppaostokseni maanantailta. Näillä on pärjäilty pari päivää ja risat.

Tapasin tuttavan joka oli juuri jutellut S-Marketissa vuoropäällikkönä työskentelevän henkilön kanssa. Vuoropäällikkö oli turhautunut, pahoillaan ja harmissaan: samana päivänä oli taas kärrätty ja raahattu roskiin käsittämättömät määrät ruokaa kaupan hyllyiltä. Lihaa, erilaisia maitotaloustuotteita, leipomotuotteita - kaikki ruokaa jota voi aivan hyvin syödä. Porsaan fileitä tyhjiöpakkauksissaan, kyljyksiä, kanaleikkeitä, makkaroita - you name it. Roskiin, hävitettäväksi kaikki.

Tuttava kysyi, miksi et kanna ruokaa kotiisi ja käytä sitä itse, anna omille sukulaisille ja tutuille. Kertoi ottavansa itsekin mielellään heti muutaman paketin lihoja ja jogurtteja. Roskiksesta luulisi voivan pelastaa vielä pakkauksissaan ja kääreissään olevaa ruokaa. Tulisi ainakin osa näin hyödynnettyä.

"Juu, niinhän sinä luulet" oli vastaus. Vuoropäällikkö kertoi, että jos jää kerrankin kiinni siitä, että ottaa ruokaa itselleen roskiksesta, tulevat potkut saman tien. Moni on kuulemma saanut jo lähteä, kun ei kieltoa uskonut. Näinä aikoina uusia työntekijöitä saa helposti - ja potkut on hyvä esimerkki muille. Pysyvät ruodussa kun näkevät mitä tapahtuu jollei tottele. Roskikset on laitettu lukkojen taakse ja paikalla on kamera.

Sillä lailla, kyllä kauppa keinot keksii! S-ketju taitaa olla Suomen suurin ruokakauppias joten kyllä se tietää mitä kannattaa tehdä. Ei ainakaa ilmaiseksi jakaa tavaraa - siitähän kärsisi myynti pahasti.

Maailma on aivan järjetön! Jos joku ihmettelee, miksi näin toimitaan niin sehän tietenkin johtuu siitä, että jos ihmiset saisivat päivämäärän takia pois heitettävää ruokaa ilmaiseksi, ei kaikki kaupan hyllyllä kalliilla myytävä ruoka kävisi enää senkään vertaa kaupaksi. Kaupan pitää saada katetta, sen pitää kannattaa ja markkinaosuutta pitää lisätä. Tässä S-ketju on onnistunut upeasti.

Niin kauan kuin maailman tärkein asia ja arvo elämässä on raha ja sen lisääminen, myynnin kasvattaminen kaiken muun kustannuksella, tällaisia järjettömyyksiä tapahtuu tietenkin koko ajan enemmän. Se, että ihmisillä ei ole työttömyyden lisääntyessä rahaa ostaa ruokaa ym mitä kaupat haluavat myydä, ei vaikuta asiaan mllään lailla. Aina on kuitenkin ihmisiä joilla rahaa riittää. Ja jokaisen on kuitenkin syötävä, joka päivä. Hah - kerätköön köyhät vaikka  pulloja niin saavat rahaa ruokakaupan kassalle ja syötävää napaan.

Kauppojen on oltava täynnä valinnanvaraa, ja hyllyjen oltava koko ajan aivan täynnä tavaraa. Selvä on, että kaikki ei ehdi käydä kaupaksi lyhyen myyntiajan kuluessa. Joku, jossain on keksinyt parasta ennen päivämäärät kaikkiin pakkauksiin - sen jälkeen tuote on virallisesti huono vaikka se oikeasti ei tietenkään mene pilalle keskiyöllä kellon viisareiden siirtyessä kahdentoista yli ja päivämäärän samalla vaihtuessa uudeksi.

Häpeä, S-Market! Olen asiakasomistaja enkä hyväksy tuollaista sikamaisuutta. Voinko tehdä mitään?

Hah. Asiakasomistajuus on vain illuusio. Kuvitelma, että tässä muka omistaisi jotakin.

Olen itse omalle S-marketilleni toki huono asiakas. Kaivan aina hyllyistä kaiken vanhan, tavoitteena on elää vähällä rahalla ja alennustuotteilla niin pitkälle kuin mahdollista. Tällä viikolla olen syöttänyt neljää ihmistä pelkällä "vanhalla" ruualla.

Meitä vanhoiksi menevän ruuan tonkijoita hyllyissä on paljon - vanhempia ja nuorempia.