perjantai 3. tammikuuta 2014

Saatanan akka, sut pitäs tappaa

Kollikissa ja chinchilla lepäilivät aamupäivän
pesukoneen vieressä, ripirinnan.
Tämä aamupäivä meni sillä rutiinilla jonka olen itselleni kehittänyt; herätys, eläinten ruokinta, oma aamupala ja sitten tietokoneelle joksikin tunniksi lukemaan uutisia ja vastaamaan työpaikkailmoituksiin. Sain lähetettyä pari työhakemusta; yksi suora vastaus avoimeksi ilmoitettuun äitiysloman sijaisuuteen ja yksi avoin hakemus jonka lisäksi lähetin yhden meilin toimistoon, toimitusjohtajalle, jossa haluaisin työskennellä.

Näihin hommiin meni jokunen tunti. Sitten herätin vielä joululomaa viettävän kuopuksen ja lähdin kävelylle. Kun lehtiä ei voi enää kotiin tilata, yritän käydä lukemassa lehdet kirjastossa.

Kirjastossa vierähti reilu tunti; päivän lehdet tuli syynättyä aika tarkkaan! Ajattelin kävellä S-marketin kautta kotiin. Kaupasta noukin kolme tuotetta ja menin jonottamaan sille taaimmaiselle kassalle josta saa ostaa lottokuponkeja. Olin voittanut kaksi euroa arvasta ja halusin lunastaa voiton osaksi kauppaostoksten maksua.

Seisoskelin kassajonossa - jonon ensimmäisenä oli vanha mies joka maksoi omia ostoksiaan pussukasta joka oli täynnä pikkukolikoita. Kassan parikymppiinen työntekijä laski rahoja suoraan pussista. Taakseni tuli seisomaan joku, tunsin pistävän tuoreen viinan hajun niskassa. "Siirrähän akka noita tavaroitas pois edestä vittu." En vilkaissut taakse, siirsin tavarat hänen tavaroidensa tieltä edelläni olevan naisen tavaroiden taakse. "Saatanan lehmä, sut pitäs tappaa. Jumalautavittuperkele..." Mies puhui narisevalla äänellä puoliksi itselleen, puoliksi niin, että lähiympäristö sen kuuli. "Vittu nyt tekis mieli tappaa. Saatanasaatana". Mies kiroili ja uhosi takanani ja katsoin kuinka kolikoiden laskeminen jonon etuosassa ei tuntunut etenevän ollenkaan; mies löysi taskusta vielä lisää kolikoita laskettavaksi; hän halusi ilmeisesti vaihtaa kaikki kolikkonsa isompiin rahoihin. Tiskille ilmestyi kaksikymppinen.

Vaihdoin jalkaa. "Saatanasaatana voi vittu vittu vittu" Mietin, oliko mies nuori, halusiko vain uhota humalansa takia. En uskaltanut kääntää päätä ja innostaa häntä uhoamaan entisä enemmän. Hihnalle hän oli laittanut pussin tupakkafilttereitä ja lämpimän grillikanan pussissa. Kädessä hän kantoi postipakettia, se siirtyi hihnalle ostosten viereen. Manaus ja kiroilu jatkui.

Kolikkomies sai asiansa hoidettua, meidän välissämme oleva keski-ikäinen nainen haiskahti alkoholilta hänkin, hihnalla oli olutta ja pari ruokatavaraa. Nainen maksoi ostoksensa, höyläsi kömpelösti S-etukorttinsa ja sai takani seisovan miehen manaavan jo kovemmalla äänellä.

Sitten vihdoin pääsin maksamaan kolme tavaraani ja lunastamaan arpavoittoni. Kassalla työskentelevä poika sanoi, että hänen pitää raaputtaa korttia ennenkuin voi sen lunastaa. Hän otti kolikon ja alkoi raaputtaa esiin koodia - ja takani oleva mies menetti hermonsa täysin: "Saatanan lehmä perkele, mee kotiis siitä raaputteleen. Mitä sä jumalauta täällä teet, tuollanen akka. Jumalauta, saanks mä maksaa nää tavarat ennen tota akkaa?" "Olkaahan rauhallisesti siinä. Teidän vuoro tulee kohta." Nuori kassa oli alleviivatun kohtelias juopolle, teititteli tätä ja mies vastasi suuntaamalla haukkunsa jälleen minuun, saatananakkaan jonka pitäisi pysyä kotona. Katsoin miestä, viisi-kuusikympinen pipopäinen äijä, huitoi käsillään ja halusi eteenpäin. Terävä viina haisi ympärillä. Takana seisoi vartija jalat harallaan, peukalot virka-asun vyön alla, kyynerpäät levällään. Nainen katsoi meidän yli kaukaisuuteen. Tarkkaili varmaan, mihin tilanne kehittyy, ei näyttänyt eleelläkään näkevänsä tai kuulevansa mitään vaikka mies nyt puhui jo kovalla äänellä ja oli selkeästi uhkaava.

Mies mutisi jälleen hiljaisemmin, että minut pitäisi tappaa, vittu. Saatananämmäperkele. Aloin hermostua, laitoin oman S-etukorttini väärin laitteeseen ja jouduin lopulta antamaan se pojalle, pyysin anteeksi ja sanoin jo hermostuvani kun vieras ihminen uhkailee ja lupaa tappaa. "Ihan ymmärrettävää" sanoi poika.

Sain kaupan hoidettua. siirryin pakkaamaan tavarat kassiin ja samalla vartijanainen siirtyi uhkailijan takaa kassan toiselle puolelle.

En jäänyt seuraamaan tilannetta - tuskin siinä mitään sen kummempaa enää tapahtui. Mies kaivoi lompakkonsa esiin ja maksoi - ei vartijaa tai henkilökuntaa muu kiinnosta.

Kisu auttaa kun on paha mieli.
Suksin nopeasti ulos kaupasta - en uskonut miehen minua tappavan tai mukiloivan mutta halusin päästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti. Viisi  minuuttia kassalla oli ihan tarpeeksi.

Kammottava äijä. Tuntemato ihminen noin täynnä vihaa ja tappamisen himoa. Kävelin kotiin ja ajattelin, miten hyvä on sentään asua yksin, lapsen kanssa. Mitä jos asuisin tuollaisen uhkailevan ja selvästi väkivaltaisen tyypin kanssa?

Toisaalta mietin, joutuuko joku asumaan tuon kuvatuksen kanssa. Joku ehkä asuu. Ja saa kuulla kunniansa joka päivä. Tai sitten äijä käy isottelemassa kaupassa ja on kotona lauhkea kuin lammas...

Tässä elämäntilanteessa ei ole terveellistä kuulla olevansa saatanan akka joka pitäisi tappaa... ei se ole hyvä koskaan mutta kun elämän rakenteet muutenkin tuntuvat sortuvan yksi kerrallaan ympäriltä - ja omatkin ajatukset ovat välillä samansuuntaisia.

Lapsi pitää onneksi elämänliekkiä yllä. Ja eläimet, oma koti.

2 kommenttia:

  1. Kaikenlaisia hörhöjä sitä on liikkeellä. Ei kyllä mitään mukavaa kuunneltaa tuollainen.
    Parempaa vuoden jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Olihan se mälsää joutua moiseen tykitykseen, vain siitä syystä kun tyyppi halusi päästä kaupasta ulos ja sai paiseita kun siinä seisoi joku nainen edessä... Kaveri tuli vielä yöllä uniin ja kiusasi, mutta nyt se on unohdettu.

    Näihin tyyppeihin törmää Suomessa, ei sille mitään voi. Terveyskeskuksessa töissä olevat joutuvat kaikkein ikävimpään välikäteen kun yrittävät auttaa mutta saavat kiitokseksi uhkailuja ja väkivaltaa.

    VastaaPoista