Lukeminen koukuttaa ja on kivaa

Sujata Massey, Robert van Gulik, Haruki Murakami, Tarquin Hall, Gabriel Garcia Marques, Elisabeth Marshall Thomas. Siinäpä lista kirjailijoita, joilta kultakin on yksi kirja tässä keittiön pöydällä, joko luennassa tai odottamassa lukemista. Juuri nyt luen noista kolmea. Kaikki ovat mielenkiintoisa ja kivoja luettavia – ja sekava lista osoittaa, kuinka kirjava lukija olen. 

Sängyn vieressä on vielä pari kirjaa. Niistä Leo Tolstoin Ylösnousemus on meneillään – ei todellakaan kevyttä luettavaa ennen nukahtamista, päinvastoin, mutta sitäkin opettavaisempaa. Tulee mietityttyä paljon nyky-Venäjää, kun lukee vanhoja venäläisiä kirjoja. Uusia en ole juuri lukenutkaan – en tiedä nykyvenäläisistä kirjoista yhtään mitään. En myöskään osaa venäjää.

Osa kirjoista on kirjastosta, loput omia. Oma on tuo Tolstoikin.

Ai niin, onhan tuossa vieressä tietenkin vielä Rhonda Byrnen Salaisuus/Secret ja isovanhempien vanha Eino Kaila: Syvähenkinen elämä. Viimeksi mainittua en ole vielä ollenkaan lukenut ja Byrnen kirjaa yritän saada haltuun, että saisin sen oppeja toteuttamalla joitakin toiveita toteutumaan. Katsotaan! 😊

Lukemien on kivaa! Olen aina ollut lukijatyyppi, jo lapsesta alkaen. Pieniä elämän pakottamia taukoja lukuun ottamatta on lukeminen jatkunut enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Kodin ja kirjaston lasten ja nuorten kirjoista lähti lukuinnostus jo silloin muinoin liikkeelle. Siitä sitten siirryin lasten hyllyistä oli hyvä siirtyä muualle hyllystöihin luonto- ja maantietokirjoihin ja "Melkein aikuisille" hyllyyn.  

Luonto- ja eläinkirjoihin tartuinkin oikein tiukasti - kirjat Elsa-leijonasta luin monta kertaa ja muistan ne vieläkin ihanina tarinoina. Matka jatkui erilaisiin elämänkertoihin, romaaneihin ja dekkareihin – koulu- ja opiskelukirjojen lisäksi, jotka sinällään eivät aina kamalasti kiinnostaneet. 

Kun Asterixit alkoivat ilmestymään, luettiin ne tuoreeltaan: koko perhe ne luki vuorotellen, innoissaan. Aku Ankka tuli myös tietenkin kotiin. Koululainen ja Suosikki niin ikään. 

Lukeminen on vain niin koukuttavan kivaa!

Vuoden ensimmäinen päivä: Lunta on sadellut ja kotona on siivottu!

Luonto ei välitä kuukausien tai vuosien vaihtelusta.
Se elää aina upeana sään ja vuodenkierron mukaan

Niin sitä taas saa kiinnittää uuden kalenterin seinälle ja opetella kirjoittamaan uuden vuosiluvun!

Ulkona on talvisen näköistä mutta aika märkää - lumi räntäytyy nopeasti. Myrsky on tulossa; puita varmaan katkeilee yön ja huomisen aikana.

Olen tässä siivouillut ja järjestellyt paikkoja. Uuden vuoden päivä sopii siihen yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä toinenkin päivä. Sain raivattua varastoa ja pari laatikostoa kuntoon. On se kumma, kun tuota  roinaa tulee säilöttyä - mitään ei meinaisi raaskia heittää pois!

Tässä vietin reilusti aikaa juuri ennen joulua. Kivaa!

Kudonnainen lahjaksi, tässä vielä puissa

Ennen joulua vietin kaksi kokonaista päivää, iltaa ja vähän yötäkin kudontakeskuksessa tekemässä pieniä jouluisia juttuja. Käsityön teko on lukemisen ohella melkein pakkoa itselle; ihanaa, kun pääsee suunnittelemaan tekstiilejä, kutomaan sitten valmiiksi! Nyt käyttelin vanhoja lankoja ja kuteita, ostin kudonnanohjaajalta vain ruskeaa samettilankaa vaaleaan kudonnaiseen raidoiksi. Ensin kudoin vaalean pitkän liinan lahjaksi, sitten punaisen joka jäi itselle, kun en sitä kellekään osannut antaa. siitä tuli ihan nätti kyllä. Molempiin kudoin ruusukaspoljennalla kuvioraitoja, erilaiset kumpaankin.

Olen menneen viikon aikana tietenkin viettänyt joulua - oltiin mummilassa ja koska mummi on sen verran heikossa kunnossa  ikänsä takia, meni meikäläiseltä iso osa päivistä ruuan ja huushollin kanssa puuhailuun. Eipä siinä mitään sen kummempaa valittamista tietenkään ole; kiva, kun saatiin olla kaikki yhdessä; omat lapset eli nuoret aikuiset, oma äiti ja sisaruksista osa. Arvostan sitä, että on koti ja läheisiä, on ruokaa ja kiva koti jossa olla - nyt jouluna se oli oma lapsuudenkoti. Oli kivaa ja kotoisaa, kuusi oli kaunis ja tunnelma mukava. Juteltiin, puuhailtiin, syötiin paljon ja pelattiin lautapeliä - veli oli ostanut jouluksi uuden Trivial Pursuitin jonka kysymyksistä varsinkaan urheiluun ja viihteeseen en ollenkaan osannut vastailla. Ähh. Siinä olivat omat lapsukaiset hyviä.

Parina iltana pelattiin korttia ja  - Heleijaa! - voitin molemmat pitkät pelit isolla kaulalla seuraaviin!!! Viittäsataa pelattiin, niinkuin aina.

Tässä osa positiivisuuskirjoita Botswanan maailmasta. Hyvänmielen lukemista!

Tässä pomolta aikoinaan saamani kirja.
Pomo ei enää ole pomo minulla, mutta
kirja on vielä lukematta. 

Mma Ramotswe koukutti
Illalla  myöhään, tai yönsydännä - ja kotiin tultua - luin ison kasan Mma Ramotswen seikkailuja. Luin ensimmäisen Alexander McCall Smithin kirjan joulukuussa - se löytyi kirjaston ilmaiseksi annettavien kirjojen hyllystä ja otin sen uteliaisuuttani mukaan. selojui pari viikkoa lipaston päällä ja sitten otin sen junalukemiseksi.  Ja mitä kävikään? Tykkäsin - tosi paljon!

Olen pitkin syksyä lukenut dekkareita, salaposliisikirjoja, kyberhyökkäyksiä sun muuta rankkaa jännitystä kuvaavia kirjoja pinokaupalla - ja ne alkoivat lopulta todella kyllästyttää. Kaipasin jotain POSITIIVISTA luettavaa - ja tässä sitä on. Olen nyt parissa viikossa lukenut viisi kirjaa Naisten estsivätoimisto nro 1:n tapahtumista Botswanan pääkaupungissa ja tutstunut henkilögalleriaan joka on kaikissa kirjoissa sama - niinkuin kirjasarjoissa tuppaa olemaan! Kivaa jengiä - olen jopa käynyt lukemassa Gaboronen ja Botswanan maantietoa ja historiaa kirjojen ansioista, selaillut nettiä! Oppia sekin.

Kirjoja on yhteensä parikymmnentä ja luen niitä varmasti lisää jossain vaiheessa - nyt voisi jo pitää tauon. Tai ennen taukoa ehkä lukea vielä yhden... Sitten siirryn tuohon jo aikoja sitten esimieheltä saamaani kirjaan - joka on hänen mielestään maailman paras. Sen löysin varastosta kun siellä könysin...

Uusi vuosi on alkanut. Kaikenlaista kivaa ja positiivista uskon tapahtuvan - sen eteen ajattelin tehdä työtä! Jos tämä tukala rahatilanne jotenkin paranisi, jos vaikka mitä kivaa vaikka tapahtuisi!

Sunnuntain huveja ja iloja

Reilussa viikossa
kasvavat porkkanat näin paljon!

Sunnuntait on kivoja päiviä, yleensä. Vaikka on työtön, yritän pitää sunnuntait vähän erityisinä päivinä. Jos olisi rahaa, syötäisiin vähän paremmin aina viikonloppuisin. Niinkuin ennen tehtiin, koko perhe kokoontui hyvän ruuan ja jälkiruuan äärelle aina viikonloppuna, varsinkin sunnuntaisin.

Nyt on toisin. Oma elämäntilanne on erilainen kuin joskus - ja raht on vähissä. perhekin on toisenlainen kun on yksi aikuinen, työtön vielä.

Olen alkanut arkisin tehdä niin, että teen  tuolle vielä alaikäiselle nuorelle lämpimän ruuan joka päivä. Itse syön leipää tai puuroa - tai kananmunia. Kananmunat alkavat kyllä hiljalleen tökkiä mutta ne ovat halpoja ja niissä on ravintoaineita. Teen joskus parikin kertaa viikossa munakkaan johon laitan paistettuja perunoita. Teen maalaismunakkaan. Nyt en enää pysty sitä ruokaa syömään - kananmunan maku on alkanut etoa, tosissaan.

Tänään syömme jotain broilerista. En vielä tiedä mitä. ostin alennuslaputettuja ruokia eilen pariksi päiväksi. Eilen tein ison uunipellillisen liekkisiipiä - niitä sai valtavan ison laatikon parilla eurolla. Niiden kanssa tein uunissa ranskalaisia perunoita. Kissat saivat syödä luut - tuli edulliseksi! No, ruoka ei totisesti ollut terveellistä, mutta aina ei voi kaikkea saada!

Huomenna teen itselleni uunijuureksia, niitä voin syödä pari päivää. Nuorison edustaja ei niitä syö, ollenkaan, ikinä. Huokaus. Juurekset ovat edullisia, kotimaisia ja terveellisiä - näin olen ymmärtänyt. Niinkuin kaurapuurokin, jota syön joka päivä...

Juureksista  leikkaan "yläpään" irti, laitan lautaselle ja kastelen - siitä tulee kivoja pöytäkoristeita keittiöön joita on kiva seurata - kasvu on valoisina päivinä aina nopsaa. Oma mummi omassa tuvassaan tämän kivan kasvatus-jutun aikoinaan lapsenlapselle opetti.

Jollei siis ole varaa ja mahdollisuutta ostaa kukkia kotiin, voi ottaa kevättalvella oksia vaasiin tekemään silmuja tai sitten laittaa porkkanan tai muun juureksen osia itämään. Kesällähän voi kerätä luonnosta kukkia, tietenkin. Hmm, pitäisiköhän kokeilla myös perunaa lautaselle ? Miksei?

Sunnuntain hupeihin kuuluu - jollei olla äidin luona tekemässä ruokaa ja aikaaa viettämässä perheen kesken - lukeminen ja käsityöt. Meille ei tule sanomalehtiä joten on aikaa lukea kirjoja! Kirjasto on mahtava paikka - sieltä löytää aina jotain hyvää luettavaa! Olen joulun jälkeen lukenut valtavan kasan kirjoja jo - jotkut kirjat vievät mennessään niin, että on pakko ahmia koko kirja melkein samalta istumalta! Aivan sattumalta osui kirjastossa käteen tuollainen minulle uusi tuttavuus kuin Andrew Gross. Super-jännää - häneltä on suomennettu kaksi kirjaa: Syvissä vesissä ja tämä nyt meneillään oleva Sininen vyöhyke. Tosi hyvää ja mukaansatempaavan jännää viihdykettä! Nämä eivät ole mitään uuden uutukaisia kirjoja,  mutta kiva kun ne löysin! Ajattelin etsiskellä Grossin muitakin kirjoja, vaikka ruotsiksi koska suomeksi käännökset viipyvät. Sama juttu on Jeffrey Archerin Crifton -kronikan kanssa. Kirjasarjan viimeinen eli seitsemäs osa ilmestyi englanniksi jo viime vuoden puolella mutta suomeksi on ilmestynyt vasta ensimmäinen, Sitruuna -kustantamon julkaisemana. Sen löysin kirjaston hyllystä, myös sattumalta. Ensimmäinen sarjan seitsemästä kirjasta imaisi heti mukaansa niinkuin Archer yleensäkin tekee. Vain aika näyttää on ihan suositeltava kirja, sen mukana pääsee hiukkasen sisään historiaankin. Ensimmäisessä osassa oltiin alussa ensimmäisen maailmansodan ajassa, kirja loppuu toisen maailmansodan aikaan. Toinen osa ilmestyy kuulemma suomeksi nyt maaliskuussa.

Miksi kissojen aina pitää juoda vaaseista
ja muista ihmisten kupeista?

Yritän kuitenkin etsiä Crifton -sarjan kirjoja käsiini ruotsiksi kun ensimmäinen osa oli niin koukuttavan hyvä! Sujuvaa kerrontaa, hyvä ja mukaansatempaava tarina.

Täytyy vielä mainita John Grisham jonka kirjat olen lukenut varmaan kaikki. Alkuviikosta sain luettua Laiton lakimies -nimisen kirjan, uutuuden,  joka oli aika lailla erilainen kuin Grishamin aikaisemmat kirjat. Vähän erilainen kaava - vaikka toki ihan grishamilainen oli tämäkin. Tietenkin olen myös lukenut kaikki Remekset - pakkohan se on! Onneksi uutuuksia saa kirjastosta ainakin pikalainana helposti kirjastosta!

Lukeminen on kivaa!

Tämän sunnuntain ilonaiheet siinä; sinistä kylliksi!

Äidiltä sain pari kauan lankalaatikossa ollutta Novita Wool -kerää. Sinistä noin puolitoista kerää ja

Räikeä väriyhdistelmä,
pimeässä pidettäväksi kai!

saman verran kirkkaan punaista. Lankaa on niin vähän, että niistä ei oikein paljoa saa neulottua - pipon, lapaset, rannekkeet, jollei näitä muiden neuleiden joukkoon kuvioiksi tee. Sukkia ei voi näistä neuloa, koska kyseessä on pehmeä merinovillalanka. Aloin siis tehdä perinne-kuviolla lapasia, kaivoin pari muuta väriä mausteeksi omasta lanka-laatikostani. Harmaata aika karkeaa oli ihan vain muutama metri - riitti mausteeksi resoriin. Sinisellä taitettua punaista löytyi sen verran että ihan täsmälleen riitti kuvioon - laitoin langan kahteen yhtä suureen kerään ja toinen kerä loppui ensimmäisen lapasen peukun päähän!

Harmi vaan, että lapasista tuli vähän isot. Liekö kukaan niitä ikinä käyttää? Silitän ne, kun saan valmiiksi, tulee vähän nätimmät. Lämpimät ne ainakin ovat - jos laittaa toiset lapaset alle, ovat vielä lämpimämmät. Väri ei ehkä ole tätä päivää - liian räikeät? No, ok jos tykkää!!!

Kirjamessut

Osa kirjamessujen saaliista odottamassa lukijaansa.

Olen käynyt kirjamessuilla! Aamusta iltapäivään siellä kävelin ja katselin, juttelin ja osallistuin kilpailuihin. Selasin kirjoja ja lehtiä, notkuin kirjapinojen äärellä ja toivoin, että voisin lukea enemmän!

Pidän kirjoista - rakastan lukemista!! Jörn Donner sanoi jossain kirjakerhon mainoksessa jokunen vuosi sitten, että "Lukeminen kannattaa aina". En tiedä miten se varsinaisesti kannattaa - vanha sivistys-ajatus vaikuttaa vieläkin vankasti lukemisen ihannointiin monien mielissä. Toisten mielestä taas lukeminen on ajanhukkaa.

Minun mielestäni lukeminen on kivaa - onko se minua auttanut elämässä on vaikea sanoa. Koululukeminen on yksi asia - ajanvietelukeminen toinen. Ajanvietelukemisena pidän omalta kohdaltani niin sanomalehtien, aikakauslehtien kuin ns asialehtien lukemista, samoin kuin vankkaa asiaa sisältävien kirjojen lukemistakin. Aikaahan niiden lukemisessa kuluu ja kulutetaan. Mitään konkreettista "hyötyä" niiden lukemisesta ei varsinaisesti ole.

Messuilla käpisteli paljon kirjailijoita - näin heitä siellä yksittäin ja laumoina Lasse Lehtisestä Riikka Alaharjaan. Ihan tavallisen oloisina siellä haastelivat ja kulkivat, siikasoppaa nauttivat. Miksipä he muuta kuin tavallisia olisivatkaan.

Komissaaari Olli Rehn siellä myös oli haastateltavana. Hänkin on kirjoittanut kirjan. Olen aina pitänyt kyseistä henkilöä harmaana ja tylsänä - siinä hän nyt istui, pari metriä minusta ja oli paljon harvahiuksisempi kuin arvasinkaan - tanakka ja harmaa keski-ikäinen mies jossa ei ole mitään hehkua - mutta silti hän on yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, sanotaan. Vähän se hetkittäin ihmetyttää... Puhui rauhallisen hiljaisella äänellä ja oli harmissaan Suomen tämänhetken tilanteesta. Haastattelija kyseli populisitipolitiikasta - sitähän saadaan toki äimistellä muuallakin kuin meillä Suomessa.

Ostin ja sain kasapäin luettevaa messuilta. Yhtä olen jo alkanut lukea - toisia aloittelen pikipuolin. Pari lahjakirjaa ostin, muut ihan omaan käyttöön.

KIRJAT OVAT KIVOJA - NIITÄ ON IHANA SELATA, HYPISTELLÄ, LUKEA JA NIISTÄ NAUTTIA!