Sunnuntain huveja ja iloja

Reilussa viikossa
kasvavat porkkanat näin paljon!

Sunnuntait on kivoja päiviä, yleensä. Vaikka on työtön, yritän pitää sunnuntait vähän erityisinä päivinä. Jos olisi rahaa, syötäisiin vähän paremmin aina viikonloppuisin. Niinkuin ennen tehtiin, koko perhe kokoontui hyvän ruuan ja jälkiruuan äärelle aina viikonloppuna, varsinkin sunnuntaisin.

Nyt on toisin. Oma elämäntilanne on erilainen kuin joskus - ja raht on vähissä. perhekin on toisenlainen kun on yksi aikuinen, työtön vielä.

Olen alkanut arkisin tehdä niin, että teen  tuolle vielä alaikäiselle nuorelle lämpimän ruuan joka päivä. Itse syön leipää tai puuroa - tai kananmunia. Kananmunat alkavat kyllä hiljalleen tökkiä mutta ne ovat halpoja ja niissä on ravintoaineita. Teen joskus parikin kertaa viikossa munakkaan johon laitan paistettuja perunoita. Teen maalaismunakkaan. Nyt en enää pysty sitä ruokaa syömään - kananmunan maku on alkanut etoa, tosissaan.

Tänään syömme jotain broilerista. En vielä tiedä mitä. ostin alennuslaputettuja ruokia eilen pariksi päiväksi. Eilen tein ison uunipellillisen liekkisiipiä - niitä sai valtavan ison laatikon parilla eurolla. Niiden kanssa tein uunissa ranskalaisia perunoita. Kissat saivat syödä luut - tuli edulliseksi! No, ruoka ei totisesti ollut terveellistä, mutta aina ei voi kaikkea saada!

Huomenna teen itselleni uunijuureksia, niitä voin syödä pari päivää. Nuorison edustaja ei niitä syö, ollenkaan, ikinä. Huokaus. Juurekset ovat edullisia, kotimaisia ja terveellisiä - näin olen ymmärtänyt. Niinkuin kaurapuurokin, jota syön joka päivä...

Juureksista  leikkaan "yläpään" irti, laitan lautaselle ja kastelen - siitä tulee kivoja pöytäkoristeita keittiöön joita on kiva seurata - kasvu on valoisina päivinä aina nopsaa. Oma mummi omassa tuvassaan tämän kivan kasvatus-jutun aikoinaan lapsenlapselle opetti.

Jollei siis ole varaa ja mahdollisuutta ostaa kukkia kotiin, voi ottaa kevättalvella oksia vaasiin tekemään silmuja tai sitten laittaa porkkanan tai muun juureksen osia itämään. Kesällähän voi kerätä luonnosta kukkia, tietenkin. Hmm, pitäisiköhän kokeilla myös perunaa lautaselle ? Miksei?

Sunnuntain hupeihin kuuluu - jollei olla äidin luona tekemässä ruokaa ja aikaaa viettämässä perheen kesken - lukeminen ja käsityöt. Meille ei tule sanomalehtiä joten on aikaa lukea kirjoja! Kirjasto on mahtava paikka - sieltä löytää aina jotain hyvää luettavaa! Olen joulun jälkeen lukenut valtavan kasan kirjoja jo - jotkut kirjat vievät mennessään niin, että on pakko ahmia koko kirja melkein samalta istumalta! Aivan sattumalta osui kirjastossa käteen tuollainen minulle uusi tuttavuus kuin Andrew Gross. Super-jännää - häneltä on suomennettu kaksi kirjaa: Syvissä vesissä ja tämä nyt meneillään oleva Sininen vyöhyke. Tosi hyvää ja mukaansatempaavan jännää viihdykettä! Nämä eivät ole mitään uuden uutukaisia kirjoja,  mutta kiva kun ne löysin! Ajattelin etsiskellä Grossin muitakin kirjoja, vaikka ruotsiksi koska suomeksi käännökset viipyvät. Sama juttu on Jeffrey Archerin Crifton -kronikan kanssa. Kirjasarjan viimeinen eli seitsemäs osa ilmestyi englanniksi jo viime vuoden puolella mutta suomeksi on ilmestynyt vasta ensimmäinen, Sitruuna -kustantamon julkaisemana. Sen löysin kirjaston hyllystä, myös sattumalta. Ensimmäinen sarjan seitsemästä kirjasta imaisi heti mukaansa niinkuin Archer yleensäkin tekee. Vain aika näyttää on ihan suositeltava kirja, sen mukana pääsee hiukkasen sisään historiaankin. Ensimmäisessä osassa oltiin alussa ensimmäisen maailmansodan ajassa, kirja loppuu toisen maailmansodan aikaan. Toinen osa ilmestyy kuulemma suomeksi nyt maaliskuussa.

Miksi kissojen aina pitää juoda vaaseista
ja muista ihmisten kupeista?

Yritän kuitenkin etsiä Crifton -sarjan kirjoja käsiini ruotsiksi kun ensimmäinen osa oli niin koukuttavan hyvä! Sujuvaa kerrontaa, hyvä ja mukaansatempaava tarina.

Täytyy vielä mainita John Grisham jonka kirjat olen lukenut varmaan kaikki. Alkuviikosta sain luettua Laiton lakimies -nimisen kirjan, uutuuden,  joka oli aika lailla erilainen kuin Grishamin aikaisemmat kirjat. Vähän erilainen kaava - vaikka toki ihan grishamilainen oli tämäkin. Tietenkin olen myös lukenut kaikki Remekset - pakkohan se on! Onneksi uutuuksia saa kirjastosta ainakin pikalainana helposti kirjastosta!

Lukeminen on kivaa!

Tämän sunnuntain ilonaiheet siinä; sinistä kylliksi!

Äidiltä sain pari kauan lankalaatikossa ollutta Novita Wool -kerää. Sinistä noin puolitoista kerää ja

Räikeä väriyhdistelmä,
pimeässä pidettäväksi kai!

saman verran kirkkaan punaista. Lankaa on niin vähän, että niistä ei oikein paljoa saa neulottua - pipon, lapaset, rannekkeet, jollei näitä muiden neuleiden joukkoon kuvioiksi tee. Sukkia ei voi näistä neuloa, koska kyseessä on pehmeä merinovillalanka. Aloin siis tehdä perinne-kuviolla lapasia, kaivoin pari muuta väriä mausteeksi omasta lanka-laatikostani. Harmaata aika karkeaa oli ihan vain muutama metri - riitti mausteeksi resoriin. Sinisellä taitettua punaista löytyi sen verran että ihan täsmälleen riitti kuvioon - laitoin langan kahteen yhtä suureen kerään ja toinen kerä loppui ensimmäisen lapasen peukun päähän!

Harmi vaan, että lapasista tuli vähän isot. Liekö kukaan niitä ikinä käyttää? Silitän ne, kun saan valmiiksi, tulee vähän nätimmät. Lämpimät ne ainakin ovat - jos laittaa toiset lapaset alle, ovat vielä lämpimämmät. Väri ei ehkä ole tätä päivää - liian räikeät? No, ok jos tykkää!!!

Jeffrey Archer: Miljoonan dollarin petos

Kirjastossa käydessä tarttuu mukaan yleensä aina muutama kirja. Kun kirjastossa käy usein, tulee kotiin niin paljon kirjoja, että ei niitä kaikkia sitten kuitenkaan saa luettua.

Jos kirjoja vertaa vaikkapa ruokaan, tulee kirjaston hyllyistä helposti poimittua kirjallisuuden hyödyllisiä ja terveellisiä salaatinkeriä, paprikoita ja suolattomia ja rasvattomia juustoja. Siis sellaisi jotka eivät maistu hyvälle - tai ylipäätään miltään - mutta joilla on tervehdyttävä maine. Terveelliset kirjat ovat usein sellaisia, jotka pitäisi syystä tai toisesta lukea, esimerkiksi sen firman työhistoriikki jossa on töissä tai sellainen dokumentti, tai opas, oppikirja tai elämänkerta jonka lukemalla on parempi ja osaavampi töissä.

Tällaisia työ-osaamiseen liittyviä kirjoja olen onnistunut viimeisten kuukausien aikana lainaamaan kirjastosta lukuisia - nytkin niitä on neljä tuossa ihan vieressä. Lainattu viikko sitten, vielä koskemattomina ne tuossa odottavat lukijaansa. Turhaanko? Hmm, saa nähdä... Usein käy niin, että kun ne ovat olleet odottamassa lukijaansa hyllyssä neljä viikkoa, tulee kirjastosta muistutus, että kirjat pitäisi palauttaa. Niihin ei ole usein koskettukaan – mutta  koska huono omatunto alkaa välittömästi kolkuttaa, pidennän tässä vaiheessa lainaa vielä yhdellä kuukaudella. Ja päätän lukea kirjat heti kohta. Aloitan huomenna, lupaan itselleni.... En tietenkään aloita, ehkä selaan yhtä viidestä opuksesta, katson joitain diagrammeja ja käyriä parantuneista tuloksista – ja palautan kirjat kun olen uudistanut lainat neljä kertaa.

Sitten on niitä kirjoja, jotka napataan mukaan vain herkuttelumielessä. Omia kirjallisuuden Sinisiä Fazereita ovat erilaiset politiikan ja talouselämän dekkarit – jos niitä noin voi kuvata. Siis Jeffrey Archerit ja muut tähän lajiin kuuluvat kirjat. Kaikkein parasta on, jos ne saa lainaksi ruotsinkielisinä! Nam!!! Nämä kirjat tulee luettua hetkessä ja hiukkasen salaa – ne ovat keveitä ja nopsaan ahmittuja  - ja lopussa niiden nauttimisesta tulee jotenkin ähky olo... Vähän sellainen keinotekoinen olo ja tuntuu, että tarina oli jotenkin hiukan löperö tai liiotellun falski kuitenkin. Mutta ensi viikolla uusi levyllinen samaa Archer-suklaata tai muuta saman hyllyn tavaraa maistuisi taas hyvinkin.

Miljoonan dollarin petoksessa tarina on simppeli – Entinen köyhä poika, puolalaisten siirtolaisten orvoksi jäävä poika Harvey Metcalf kasvaa kadun likaisten oppien ja rahan vainunsa ohjaamana miljonääriksi, talloen matkallaan miljoonakerhoon paljon ihmisiä jalkoihinsa. Hän kasvattaa omaisuuttaan likaisin, epärehellisin keinoin. Hän on sivistymätön katujen kasvatti joka osaa tehdä rahaa - ja on siitä ylpeä. Yhden tällaisen huijauksen tehtyään, petetyksi tulleet neljä miestä päättävät kostaa – ja hankkia takaisin heiltä huijatut rahat, miljoona dollaria. Ei penniäkään enempää, eikä vähempää. Tämä lause toistuu kirjassausein; se on kirjan alkuperäinen nimikin: Not a penny more, not a penny less. Tämä olisi ollut suomenkielisellekin kirjalle paljon parempi nimi – mutta jostain syystä Suomessa annetaan krjoille usein käännösvaiheessa alkuperäistä huonompi nimi. Se joskus kyllä ärsyttää!

Tietenkin kirjassa on yksi aito ja kaunis rakkaustarina. Archerilla useimmiten on.

Kirjan tarina pn pitkälti ennalta arvattavissa – mutta silti viihdyttävä. Siinä on mukavaa huumoria. Keveyttä ja kepeyttä. Kirja on kirjoitettu jo 1976 eli kirjassa eletään 70-lukua. Maailma on muuttunut paljon ajoista jolloin ei ollut vielä kännyköitä, jotka olisivat tämänkin kirjan juoneen vaikuttaneet aika lailla.
 
Kirja on tyypillinen Archer tarinan kuljetuksessaan; aika lailla samankaltaisia kohtia on tullut luettua jo monessa hänen kirjassaan. Tämä ei ole kirjailijan parhaimmistoa, mutta hauska se oli kuitenkin mutustella läpi! Pääsi ikäänkuin käymään Monte Carlossa, Oxfordissa ja Lontoossakin. Alussa vietettiin aikaa New Yorkissa.

Sääli, kun Archerin uusia kirjoja ei tunnu saavan millään kielellä kirjastoista. Hän on yhä hyvin tuottelias ja kirjoja ilmestyy melkein yksi vuodessa. Uusimpia ei ole enää käännettykään - mutta voihan ne tietenkin tilata netistä englanninkielisenä, vaikka pokkarina.

Vanhat ruokaherkut ja ihanat kirjat: kesänautintoja!

Vargas Llosaa - paljon tekstiä, pitkiä tarinoita.

Kesäloma vetelee hitaasti viimeisiään; tänään oli ensimmäinen työpäivä mutta pidän vielä pidennettyjä viikonloppuja elokuussa ja ehkä syyskuussakin; ei kolme viikkoa lomaa tunnu vielä missään!

Makraoonivelliä - herkkujen herkkua omenapuun alla nautittuna

Kesälomaan kuuluu paljon kaikkea ihanaa - kukkia, marjoja, vanhoja asioita kun asustelee viikkoja oman mummin ja vaarin hankkimassa kodissa joka on pullollaan omaa ja suvun historiaa ja muistoja, luontoa ja metsässä kuljeksimista enemmän kuin milloinkaan muulloin. Kesään kuuluu myös ruokailuja pihalla ja hälinää ja höpöttelyä ja yhdessäoloa sukulaisten kanssa. Lapsilla on omia toiveita, aikuisilla samoin. Meillä lapset toivovat sellaisia asioita kuin mummin tekemää makaroonivelliä. Resepti on vanhassa keittokirjassa joka on painettu jo kolmekymmentäluvulla - toiselssa vielä vanhemmassa keittokirjassa joka on painettu ennen Suomen itsenäistymistä on erinomaisen hyvä metsämansikkahillon ohje! Sitä tehdään ainakin yksi keitos kesässä - paitsi tänä kesänä kun mansikat tulivat ja menivät niin nopeasti eikä äiti enää jaksa niitä kyykistellen kerätä, itse en ollut paikalla metsämansikka-aikaan eikä siskokaan tänä vuonna ehtinyt.

Tätä reseptiä pitää hiukan ajankohtaistaa
- makaroonit ovat nykyisin erilaisia kuin
80 vuotta sitten!

Makaroonivelliä söimme eilen. Äiti soveltaa vanhaa reseptiä - mutta oleellista siinä on hyvät vanhat maalais-ainekset: voi, maito, kerma ja kananmunat sekä tietenkin makaroonit. Hiukan suolaa ja sokeria niin a vot - että on hyvää! Omasta lapsuudesta muistan myös mummin tekemän samettivellin jossa samettimaisuus syntyi vatkatusta munan valkuaisesta. Sitä reseptiä en ole löytänyt mutta voisihan sitä kokeilla ilmankin. Olikohan siinä jauhoja...?

Kirjat ovat käsitöiden ohella asioita joihin voi sukeltaa niin tyystin, että  poistulo niiden syövereistä on joskus työn takana. Ei haluaisi jättää mitään kesken! Olen keksinyt jo jokin aika sitten miten nämä kaksi ihanuutta voi yhdistä: käsitöitä tehden voi kuunnella äänikirjoja! Nyt olen niin koukussa äänikirjoihin, että kuuntelen niitä autossa ajaessani sen sijaan, että kuuntelisin radiota tai puhuisin puhelimessa!

Olen kesän aikana löytänyt itselleni hyvin mieleiseltä tuntuvan kirjailijan jonka tuhannet ovat jo löytäneet ja palkintoja on hänelle jaettu sitä suurinta myöten: Mario Vargas Llosa on upea kertoja! Näin kirjastossa häneltä ruotsinnetun Den stygga flickans rackartyg - Travesuras de la niña mala. Huima tarina ja nyt olen lukemassa muita kirjoja samaiselta Perun lahjalta kirjallisuudelle! Nobelin jälkeen hänen kirjojaan varmaan käännetään enemmänkin! Ovat ne hienoja tarinoita - vahinko vain, että ainakaan kirjastossa ei näitä ole äänikirjoina saatavissa. Lukemiseen kun ei aikaa hirveästi löydy, ainakaan tarpeeksi. Ja on niin paljon työhön ja ajankohtaisiin asioihin liittyvää lukemistakin...

Äänikirja tältä päivältä

Sitten olen lukenut ja kuunnellut dekkareita: Sjöwall ja Wahlöö ovat kirjoittaneet 60- ja 70-luvuilla 10 mainiota dekkaria ja ne olen löytänyt eri kirjastoista ruotsalaisina äänikirjoina. Niitä on tosi kiva kuunnella. Sain juuri kahdeksannen kirjan kuunneltua - Det slutna rummet. Enää kaksi jäljellä, ne olen jo lainannut - odotan niiden pariin pääsyä innolla. Rikoskomissario Martin Beck alkaa jo tuntua vanhalta tutulta ja jo nyt ikävöin hetkeä kun hänestä ei voi enää lukea!

Ja sitten kolmas kirjailija jota luen silloin tällöin - Jeffrey Archer. Häneltä ilmestyy melkein kirja vuodessa jollei enemmänkin, mutta harvoin niitä käännetään sen koommin suomeksi kuin ruotsiksikaan. Nyt löysin kirpputorilta jo aika vanhan yksilön, Jättiläiset. Maksoi 90 senttiä! Se kertoo kahdesta lehdenkustantajasta ja heidän valtakamppailustaan - Robert Murdoch on ollut ajankohtainen viime aikoina uutisissa ja senkin takia tämä kirja oli hauska lukea; yhteläisyyksiä Murdochin ja kirjan australialaisen lehdenkustantajan välillä on huomattavan paljon! Kirja oli nopealukuinen ja tuntui toki Llosan rinnalla keppoiselta, mutta onhan sillä ansionsa! Ihan kivaa ajanvietettä - sitä oli helppo lukea jopa pimeässä aitan sängyssä taskulampun valossa kuin lapsena ikään! Nyt odottamassa on jo toinen Archer, ruotsinkielinen pokkari Dömd till fängelse. Pari lukua olen sitä vasta lukenut

Raskaampaa ja kevyempää ajanvietettä!

Don Delillo on kirjailija jolta tahtoisin lukea jotain lähiaikoina. Kirjoja ylipäätään on kiva lukea ja kuunnella - nautinto totisesti!