Vuoden ensimmäinen päivä: Lunta on sadellut ja kotona on siivottu!

Luonto ei välitä kuukausien tai vuosien vaihtelusta.
Se elää aina upeana sään ja vuodenkierron mukaan

Niin sitä taas saa kiinnittää uuden kalenterin seinälle ja opetella kirjoittamaan uuden vuosiluvun!

Ulkona on talvisen näköistä mutta aika märkää - lumi räntäytyy nopeasti. Myrsky on tulossa; puita varmaan katkeilee yön ja huomisen aikana.

Olen tässä siivouillut ja järjestellyt paikkoja. Uuden vuoden päivä sopii siihen yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä toinenkin päivä. Sain raivattua varastoa ja pari laatikostoa kuntoon. On se kumma, kun tuota  roinaa tulee säilöttyä - mitään ei meinaisi raaskia heittää pois!

Tässä vietin reilusti aikaa juuri ennen joulua. Kivaa!

Kudonnainen lahjaksi, tässä vielä puissa

Ennen joulua vietin kaksi kokonaista päivää, iltaa ja vähän yötäkin kudontakeskuksessa tekemässä pieniä jouluisia juttuja. Käsityön teko on lukemisen ohella melkein pakkoa itselle; ihanaa, kun pääsee suunnittelemaan tekstiilejä, kutomaan sitten valmiiksi! Nyt käyttelin vanhoja lankoja ja kuteita, ostin kudonnanohjaajalta vain ruskeaa samettilankaa vaaleaan kudonnaiseen raidoiksi. Ensin kudoin vaalean pitkän liinan lahjaksi, sitten punaisen joka jäi itselle, kun en sitä kellekään osannut antaa. siitä tuli ihan nätti kyllä. Molempiin kudoin ruusukaspoljennalla kuvioraitoja, erilaiset kumpaankin.

Olen menneen viikon aikana tietenkin viettänyt joulua - oltiin mummilassa ja koska mummi on sen verran heikossa kunnossa  ikänsä takia, meni meikäläiseltä iso osa päivistä ruuan ja huushollin kanssa puuhailuun. Eipä siinä mitään sen kummempaa valittamista tietenkään ole; kiva, kun saatiin olla kaikki yhdessä; omat lapset eli nuoret aikuiset, oma äiti ja sisaruksista osa. Arvostan sitä, että on koti ja läheisiä, on ruokaa ja kiva koti jossa olla - nyt jouluna se oli oma lapsuudenkoti. Oli kivaa ja kotoisaa, kuusi oli kaunis ja tunnelma mukava. Juteltiin, puuhailtiin, syötiin paljon ja pelattiin lautapeliä - veli oli ostanut jouluksi uuden Trivial Pursuitin jonka kysymyksistä varsinkaan urheiluun ja viihteeseen en ollenkaan osannut vastailla. Ähh. Siinä olivat omat lapsukaiset hyviä.

Parina iltana pelattiin korttia ja  - Heleijaa! - voitin molemmat pitkät pelit isolla kaulalla seuraaviin!!! Viittäsataa pelattiin, niinkuin aina.

Tässä osa positiivisuuskirjoita Botswanan maailmasta. Hyvänmielen lukemista!

Tässä pomolta aikoinaan saamani kirja.
Pomo ei enää ole pomo minulla, mutta
kirja on vielä lukematta. 

Mma Ramotswe koukutti
Illalla  myöhään, tai yönsydännä - ja kotiin tultua - luin ison kasan Mma Ramotswen seikkailuja. Luin ensimmäisen Alexander McCall Smithin kirjan joulukuussa - se löytyi kirjaston ilmaiseksi annettavien kirjojen hyllystä ja otin sen uteliaisuuttani mukaan. selojui pari viikkoa lipaston päällä ja sitten otin sen junalukemiseksi.  Ja mitä kävikään? Tykkäsin - tosi paljon!

Olen pitkin syksyä lukenut dekkareita, salaposliisikirjoja, kyberhyökkäyksiä sun muuta rankkaa jännitystä kuvaavia kirjoja pinokaupalla - ja ne alkoivat lopulta todella kyllästyttää. Kaipasin jotain POSITIIVISTA luettavaa - ja tässä sitä on. Olen nyt parissa viikossa lukenut viisi kirjaa Naisten estsivätoimisto nro 1:n tapahtumista Botswanan pääkaupungissa ja tutstunut henkilögalleriaan joka on kaikissa kirjoissa sama - niinkuin kirjasarjoissa tuppaa olemaan! Kivaa jengiä - olen jopa käynyt lukemassa Gaboronen ja Botswanan maantietoa ja historiaa kirjojen ansioista, selaillut nettiä! Oppia sekin.

Kirjoja on yhteensä parikymmnentä ja luen niitä varmasti lisää jossain vaiheessa - nyt voisi jo pitää tauon. Tai ennen taukoa ehkä lukea vielä yhden... Sitten siirryn tuohon jo aikoja sitten esimieheltä saamaani kirjaan - joka on hänen mielestään maailman paras. Sen löysin varastosta kun siellä könysin...

Uusi vuosi on alkanut. Kaikenlaista kivaa ja positiivista uskon tapahtuvan - sen eteen ajattelin tehdä työtä! Jos tämä tukala rahatilanne jotenkin paranisi, jos vaikka mitä kivaa vaikka tapahtuisi!

Uusi vuosi ilman lunta: uudet suunnitelmat piristävät!

Tämä luontokappale ilmestyi elämään noin kuukausi sitten.
Hieno kaveri, tumma fasaaninaaras jota odotan päivittäin!

Uusi vuosiluku allakassa - muutoin vielä maailma samanlainen kuin eilen tai viikko, kuukausi sitten. Eihän maailmanmeno tietenkään muutu vain sen takia, että kalenterissa käännetään sivu tai siirrytään uuteen kalenteriin. Ei se muutu syntymäpäivänäkään, edes pyöreitä täytettäessä.

Silti on hyvä aika ajoin pysähtyä ja summata, missä mennään ja mikä on hyvin - ja mitä voisi muuttaa - elämässä, omassa ympäristössä, omissa asenteissa ja tekemisissään.

Omassa elämässä on ollut aika ankea vuosi, noin yleisesti ajatellen. Musta, kuin joulukuun illat ja yöt. Mihinkään ei näe, missään ei ole valonpilkahdusta. On kuin pitkällä metsätiellä autolla ajaessa, viimeksi muutama päivä sitten kun ajoin pilkkopimeän maiseman halki eivätkä auton valot tuntu
neet näyttävän tietä eteenpäin kuin hädin tuskin muutaman kymmenen metriä tihuuttavan, tuhnuisen sateen läpi.

Pelko tulevasta on kamala; olen ollut niin kauan ilman työtä - toki olen ollut "harjoittelijana" eli työllisyystuettuna, palkattomana työntekijänä yrityksessä reilut puoli vuotta, mutta sitä ei lasketa koska palkaa ei työstä makseta. Työnteko maisutuisi; ihan hyvin viihdyin harjoittelijana - sana on kamala; olen tehnyt vastaavankaltaisia töitä yli 25 vuotta, mutta koska olen joutunut työttömäksi, oletetaan minun olevan osaamaton ja onneton tunari joten saan nimikkeen harjoittelija tai opiskelija töiden tekemisestä joita olen tehnyt niin asiantuntijana kuin esimiehenä. No, eipä tässä ole varaa pullioida ja nöyryys elämässä ei varmasti tee pahaa... Olen kuitenkin jo yli 50-vuotias ja hiljalleen on joka tapauksessa uskottava, että elämä kuuluu nuoremmille.

Nyt kun tuo harjoittelutyökin on mennyttä aikaa, etsin hullun lailla töitä taas niin hakemuksia lähettämällä kuin työnanatajia ja puolituttuja kontaktoiden. Pakko uskoa, että onnistaa, jossain vaiheessa. Muutenhan ei kannata yrittääkään.

Eilen päättynyt vuosi päättyi tummana ja mustana kuin kynnöksellä oleva pelto. Mutasena ja rapaisena, pimeänä ja synkeänä. Mutta kynnös alkaa elää hiljalleen, kun valo osuu siihen ja mullan alla olevan elämä tulee näkyviin. Niin toivon käyvän Suomen talouselämälle, omille sukulaisille ja lapsille. Ja itselleni.

Aloitan tämän blogin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Tai oikeammin: jatkan  Jatkan kirjoitteluani tänne; olen kaivannut tätä kanavaa mutta en ole osannut tarttua siihen kiinni kun kerran lopetin. No, lopetin aikaisemminkin, jäätyäni työttömäksi. Välillä on tarve vetäytyä luolan perukoille nuolemaan haavoja.... Sitten taas yritetään eteenpäin!

Kippis vuodelle 2014!

Jatkan myös toista työhön liittyvää blogiani; sekin on ollut retuperällä. Outoa, kun voimat häviävät jonnekin vaikka kaiken järjen mukaan työttömällä on aikaa liian kanssa. Mutta silti ei menaa mitään jaksaa; tuntuu, kuin olisi ikiuupumus päällä. Väsyttää, välillä itkettää. Tekee mieli heittäytyä meren aaltoihin, kävellä heikoilla jäillä. Mutta ei sitten saakaan aikaiseksi, edes sitä. Väsyttää vaan niin sairaasti.

Tämä blogi olkoon omien ajatusteni purkaamo, henkireikä. Toinen on se virallinen blogi jolla haluan antaa näkyvyyttä omalle työtä hakevalle ammattipersoonalleni. Tässä kirjoittaa Janika, ihminen, äiti ja sinkku-nainen joka yrittää luovia elämän karikoissa. Toinen blogisti on virtaviivaisempi ja herkeämättä omaa ammattikenttää seuraava ihminen joka osaa, tietää ja sanoo sen ääneen!!!

Loppuun vielä onnittelut tänään, 1.1.2014 77-vuotis-syntymäpäiviään viettävälle Lenita Airistolle. Tai no, omiensa sanojensa mukaan hän ei vietä pakkojuhlia: Unohda syntymäpäivät! Jos ei elämässä mitään muuta tapahdu niin kyllä on surkeaa. Jep, jep. Hyvä niin - noin timminä ja topakkana kun jaksaa maailmaa opastaa ja seisoa  omilla jaloillaan, niin hyvä!

Lenita toivoo naisille parempaa uutta vuotta - siihen toiveeseen yhdyn täysin rinnoin!

Hyvää uutta vuotta siis kaikille, Lenitalle ja muille! Epäonnen luku 13 on poissa päiväjärjestyksestä; nyt mennään valoa kohti: tervetuloa 14! Töitä toivon kaikille työttömille, ainakin kaikille meille jotka töitä tehdä haluamme ja sillä itsemme ja perheemme elättää!

Onnea ja terveyttä maailman luonnolle ja kansoille!

Kello kaksitoista lyö. Kirkonkellojen kumu vaihtaa meille uuden vuoden elettäväksi

Uutta vuotta on kulunut nelisentoista tuntia. Kissa istuu ikkunalla, talitintti käy hakemassa mantelirouhetta astista ikkunan takaa. Wienervalssi soit taustalla - onhan tammikuun ensimäinen päivä. Muhkeaa musiikkia - mutta vähän tylsää - yllätyksetöntä.

Meikäläinen istuu keittiön pöydän ääressä eikä oikein viitsi keksiä mitään kerrottavaa. Plääh.

Yhteislaululle sanat kaikkien laulettavaksi

Yllätyksetön päivä tämä vuoden ensimmäinen tähän mennessä: lumitöitä, lukemista ja oleilua. Ruoka valmistuu hiljalleen; riisit ja kanamunat kiehuvat lohipiirakkaa varten. Kohta pitäisi siivota kala ja kaulita taikina. (Toinen PLÄÄH) Vanhin ja nuorin lapsi ovat aikeissa mennä elokuviin, vanhimman kaverin kera - mutta näyttää huonolta... Laiskuus on iskenyt vanhimpaan ynnä kaveriinsa - elokuviin pitää matkustaa tunnin verran eikä se taida nyt kiinnostaa muita kuin pienintä. Keskimmäinen on vielä jossain kaverin luona - pitäisi varmaan alkaa kysellä missä pesii, milloin tulee...

Vesa-Matti Loiri  ja Paula Koivuniemi duettonsa jälkeen

Vesku lauloi yksinkin, yhden kappaleen

Vuosi vaihtui sinisävyisesti. Suurella torilla oli tosi paljon ihmisiä; mustana mattona taapersimme pois kun keskiyön kello oli lyönyt ja ihmiset toivottelivat hyvää uutta vuotta toisilleen.


Kuvat kertokoot tarinansa. Eri kuva-aihioita yhdistelemällä syntyi juhlatunnelma vuoden viimeiselle päivälle. Lapsosen takia mentiin katsomaan humua. Mukava kokemus se olikin, molemmille - mutta ai kun nyt väsyttää.




Suklaa on aina herkkua. Tänäkin vuonna

 

Käsityö ja lehti - näillä mennään!






Kaakaota rommilla. Kippis!

 



Onnea ja menestystä koko vuodelle!

    

Vuosi vaihtuu - saunoen ja puuhaillen

Sence of a woman - tältä tulen tulevana vuonna tuoksumaan

Aamulla saunaan - viikko jo mennyt jouluaaton saunasta äidin luona - nyt oli jo korkea aika päästä lauteille lämmittelemään! Siispä menin lapsen ja kollin kanssa saunaan - kolli meillä on perheessä innokain saunoja, se voi viettää aikaa kuumilla lauteilla vaikka tunteja! Niin tänäänkin. Vanhin lapsi saunoi yksin meidän jälkeemme - kollin kanssa hänkin!

Ai, että on nyt ihanan puhtoinen olo! On iho pesty ja kuorittu, kosteutettu ja ravittu! Näin on hyvä ottaa vastaan uusi vuosi jota pikipuolin jo elämmekin.

Äiskän oma

Lakanoiden vetoa, mankelointia ja lehden lukua. Tavaroiden järjestelyä, kuusen neulasten lakaisua ja imurointia. Siinä raukean päivän rauhaisia toimia. Syömme pian eilen tehtyä chili con carnea, sitten lähdemme hiljalleen kaupunkiin katsomaan mitä uuden vuoden vastaanotto siellä pitää sisällään. Jotain hauskutusta lapsille, sitten ilotulitteiden paukuttelua - vähintäänkin. Taivas on pilvessä joten tulitus ei varmaankaan näy niin hienona kuin muuten olisi ollut mahdollista.

Mankeloitu Aku - onpa yhä äkäinen

Vuosi 2010 on ollut rauhaisa vuosi. Lähinnä on tehty valtavasti työtä mutta on pidetty lomiakin; olimme lapsen kanssa ´kesällä Maurituksella - paikassa, jonne lapsi päivttäin kaipaa! Hän haluaa sinne uudelleen, on puhunut sinne muuttamisestakin! Matka oli kallis joten tuskin ihan pian sinne olemme uudelleen menossa - mutta onhan kiva että reissusta jäi mukavat muistot! Kyllä me jonnekin varmasti huomenna alkavana vuonna menemme - jollei jotain yllättävää tapahdu - sairastumisia, töiden loppumista tai maailmassa muuten asioita joita ei osaa edes ajatella.

Tässä vaiheessa vuotta on toki tarkoitus ajatella positiiviisa asioita tulevasta. Moni aloittaa laihdutuksen, tipattoman tammikuun ja tupakkalakon. Minulla ei noista miään listoilla - mutta ulkoilua pitäisi alkaa harrastaa enemmän. Eilen kirjasin jo listaa toiveista ja haaveista; jossain oman olemuksen syövereissä ne ovat koko ajan: paremmin olisi hyvä elää, omia läheisiään hyvin kohdella mutta elää myös omaa elämää parhaalla mahdollisella tavalla. Se, että rahaa ja materiaa toivoo lisää on luonnollista - mutta ei niin tärkeää kuin moni muu asia. Jos saa näin elää kuin nyt elämme, olen iloinen. Koti, lapset ja kotieläimet ympärillä, työpaikka jossa viihtyy ja josta saa palkan. Äiti ja sisaret omaa elämäänsä hyvin eläen puhelinsoiton päässä.

Hyvä näin.

Lumimaisema ulkona odottaa meitä. Käyn kaupassa kohta - huomenna teen meille lohipiirakkaa. Muuta en suunnittele. Teen hiukan lumitöitä, neulon.

Heijaa vaan. Hyvää uutta vuotta ja iloista mieltä!