Yt-neuvottelut, työnhaku ja Suomen alasajo



Rikki meni, mieluinen kynttilänjalka kun tuli oli liian kuuma.
Rikki meinaa mennä moni ihminenkin näinä aikoina kun tulevaisuuden näkymät katoavat

Ei ole tullut mukavia uutisia vastaan hetkeen - ei SUomesta, Euroopasta, maailmalta kuin omalta työpaikaltakaan. Eilen oli Suomessa murheellisten uutisten suuri päivä, tänään oli iltapäivälehtien pääsivut mustat: Nokia irtisanoo kaksi kolmannesta Salon tehtaan porukasta. Suomen varuskunnat lopetetaan suurelta osin. Kuintauudistus laittaa Suomen sisäisen kartan uusiksi - maaseudulla ja kaupunkien keskustojen ulkopuolella asuville tulee elämä entista vaikeammaksi. Yritykset - suuret ja keskisuuret, kohta jo pienetkin varmaan - siirtävät tuotantoaan pois Suomesta.

Kaupungin tunnelmaa iltapäivällä

Suomi ei ole enää tärkeä edes suomalaisille, siltä vaikuttaa. Ainakaan poliittisille päättäjille. Yritysjohto ei tietenkään ajattel maan parasta vaan oman yrityksensä ja osakkenomistajien parasta; se on yritysten tehtävä.
Joku poliitikko tuossa tokaisi joku aika sitten - liekö ollut Vasemmistoliiton Arhinmäki; en ole varma - että ei Suomi tarvitse maanpuolustusta; Suomessa ei ole mitään joka kiinnostaisi mitään muuta maata, ei tänne kukaan vapaaehtoisesti tule! Turha laittaa niin paljon rahaa maanpuolustukseen. Uskomatonta!

Suomessa ei ole rahaa enää mihinkää, kaikesta pitää karsia. Paitsi sosiaalisektorista. Sosiaalisektorille pitäisi saada koko ajan enemmän että saadaan "palvelut taattua". Miksikähöän ei katsota miten ne palvelut saataisiin tehtyä järkevästi ja tutkittaisi, tarvitaanko kaikkia tukia ja apuja, järjetöntä määrää kaikkea hyvää yleisestä kukkarosta.... Tämän tästä kuulee, mitä kaikkea maksetaan kuntien sosiaalibudjeteista kun vain osaa käydä pyytämässä! Miksi? Kuulin eronneen perheen lapsesta joka on saanut ratsastusleirejä ja kesäleirejä, vuosittaisia ratsastuskursseja yms vuosien ajan. Hänellä on isä joka haluaisi hoitaa lapsen kokonaan mutta koska äidillä on mielen sairaus, skitsofrenia, ei lasta anneta isälle että ei äiti ei suuttuisi joten hänet on sijoitettu sijaiskotiin. Isän luo hän pääsee joka toinen viikonloppu. Koko rakennelma on niin omituinen - ja kallis - että ei voi kun päätä pyöritellä kun siitä uutisia kuulee...

Surullista. Niin surullista. Meillä on varmaan tässä maassa juuri sellaiset päättäjät ja poliitikot jotka me ansaitsemme. Emmekä me nyt parempaa ansaitse. Turmioon tunnumme menevän - ja omaa syytämme se tietenkin on, pitkälti! Tässä maassa ei kannata tehdä enää mitään, tätä ei kannata edes puolustaa. Kaikki vaan työttömäksi - sitten maksetaan työttömyyskorvauksia ja sosiaalitukia melkein koko kansalle. Ai mistä ne rahat tulevat - no, poliitikot ne jostain haalivat!

Pakastettu maa... Kuka tänne haluaisi?

Oma tilanne on tuntunut yhtälailla vaikealta - olin alkuviikon aivan maassa, välillä kuin tahmaisessa tervassa josta ei irti pääse - välillä hysteerisen oloinen kun aloin ajatella tarkemmin mitä työttömyys tarkoittaa ihmiselle jolla on velkaa asunnosta ja kaikesta, lapsia ja kohta ei työtä... Sitten olen päättänyt, PÄÄTTÄNYT, että en jää odottelemaan synkkää aikaa kun minut ja perhe heitetään rahattomana kodista pellolle jne... Olen ryhtynyt toimeen ja kirjoitan hakemuksia ja lähettelen CV:itäni minne keksinkin... Rekrytointiyrityksiin, omaan ammattiliittoon josta olen pyytänyt apua (ja sainkin ajan parin viikon päähän; meikäläisiä on nyt paljon liikkeellä!) Eilen kirjoitin yhden hakemuksen ja tänään oli tarkoitus tehdä toinen - mutta sen jätin tekemättä kun en oikeasti usko olevani hyvä hakija hommaan jonka kaltaista en ole ikinä tehnyt ja joka on luultavasti nuorelle vastavalmistuneelle sopivin...

Olen yrittänyt satsata tunnin-pari joka päivä työnhakuun liittyviin asioihin. Kirjoittaa hakemuksia, putsata CV:tä, etsiä avoimia työpaikkoja, hankkia nimiä LinkedIN-profiiliin. Tänään avasin uuden sähköpostin jota alan käyttää työsähköpostin sijaan kun haen töitä. Viikonloppuna teen pari hakemuspohjaa ja viilaan vielä CV:tä paremmaksi. Teen sekä suomen- että englanninkieliset versiot. Luen niitä oppaita soveltuvuustesteistä jotka hankin kun epäonnistuin vuodenvaihteessa paikan saamisessa. Täytyy osata vastava mahdollisimman SOPIVASTI! Sitä tosin eivät oppaat opeta - se strategia täytyy  tehdä ennen seuraavaa koettelemusta. Jos sellainen vielä tulee!

Olen ilmoittautunut kolmelle eri lyhytkurssille jotka löysin ammattiliiton sivuilta - hiukan lisää peruosaamista työkalujen kanssa on luvassa! Hinta on kohtuullinen - alle 50 euroa - ja kurssit ovat hiihtolomalla. Siinä menee hiihtolomasta iso siivu, mutta nyt on tärkeä satsata työnhakuun ja levätä joskus myöhemmin! Parempi yrittää nyt kun vielä on työpaikka josta käsin voi hakea uutta - työttömänä on huonompi esittää tehokasta huippuosaajaa!

Olen myös käynyt venäjän kielikurssilla ja sitten menin myös improvisaatioryhmään - kun esiintymisharjoituskurssi oli niin kallis! Löysin myös seminaarin joka oli mielenkiintoinen - ja ilmainen! Se piristi todellakin! Oli hienoa nähdä positiivisia ihmisiä!

Seminaari meneillään.

Työilmapiiri omalla työpaikalla on huono. Yritetään olla kuin kaikki olisi ihan normaalia - vaikka ei ole. Jotkut ovat kireitä, toiset ilkeitä. Kireyttä ja stressiä paljon ilmassa - ilmapiiri on ihan toinen kuin ennen, vaikka tilanne on ollut heikohko jo pitkään. Itse olen jo kypsynyt siihen ajatukseen, että nyt tämä firma on nähty ja koettu loppuun - nyt olisin halukas vaihtamaan maisemaa jo mahdollisimman pian! Olen henkisesti valmis lähtemään ja haluan sen tehdä. Mutta mihin?

Tänään on ollut ihan  hyvä päivä, loppujen lopuksi. Sain aika paljon työnhakuasioita hoidettua. Vielä pitäisi päästä satsamaan omaan fysiikkaan. Pää ja niska ovat jumissa ja kipeät; istun 11-14 tuntia vuorokaudessa läppärin ääressä. Nykyisin ei ole enää muita kokouksia kuin tietokoneen äärellä - ketään ei tavata enää kasvokkain; kaikki istuvat oman pöydän ääressä ja kokoustavat virtuaalisesti tietokoneen kautta. Virtuaalimaalima ei ole kovin sosiaalinen, kuitenkaan... Sitten vielä kun työnhaku ja kaikki siihen liittyväkin tapahtuu niska kyyryssä tietokoneen äärellä, lkaa kroppa oireilla...  

S

Lucia valaisee synkän ajan

Maailma näyttää synkältä paikalta kun kuuntelee uutisia ja lukee lehtiä. Poliitikot ovat viemässä Suomea ja Eurooppaa synkkään mustaan alhoon taistellessaan omien etujoukkojensa nimissä ja omaa poliittista suuruttaan alleviivaten kohti maailmaa joka todella pelottaa. Suomessa eduskunta on evästänyt EU-neuvottelijansa ottamaan pelkän Suomen edun esiin neuvotellessaan Euroopan asioista. Ja minä kun luulin, että EU on olemassa koko Euroopan hyväksi... Nyt jokainen maa taistelee omien etujensa puolesta ja koko EU-laiva on ajamassa karille niin että jysähtää. Sitä jysähdystä nyt odotellaan...

Timo Soinin uusi ja raikas lähetyminen on muuttunut irvokkaaksi kaiken vastustamisksi ja aivan tuntuu, että hän joukkoineen ei elä oikeasti tässä maailmassa vaan luulee voivansa palata aikaan joka vallitsi parikymmentä vuotta sitten. Suomi on nykyään - hyvässä ja pahassa - osa suurta maailmaa enemmän kuin koskaan. Ja niinpä meillä on omituisen tuntuisia ja vaikeita ongelmia taklattavana. Kaiken sortin hyväksikäyttäjiä tuntuu olevan maailma pullollaan, kokonaisista maista yksittäisiin ihmisiin.

Kreikka ja muut eteläiset Euroopan maat elävät erilailla kuin mihin olemme tottuneet täällä Pohjolassa - he laittavat rahaa menemään ja elävät velaksi ja nyt sitten asiansa paremmin hoitaneiden maiden on maksettava siitä. Katkeraa, niin katkeraa. Samaten meille virtaa Suomeen ihmisiä köyhistä ja sotaa käyvistä maista - on romaaneja Itä-Euroopasta ja on ihmisiä Afrikan sarvesta jotka pitävät itsestään selvänä että he saavat täällä hyvän elintason - muiden kustantamana. Katkeraa, niin katkeraa.

Sitten vielä on tulossa lama ja työttömyys kasvaa.

On tosiaan vaikea ymmärtää miksi jotkut tekevät työtä ja toiset ovat vain ja öllöttävät, saavat kaiken kuin Manu illallisensa, tekemättä sen eteen muuta kun ovat olemassa. Mutta näin on. Se on osa elämää - näin kai on aina ollut ja luultavasti on aina oleva - tavalla tai toisella.

Suloisia ilon tuojia, eikö...

Ah - näitä asioita ei jaksaisi niin kamalasti miettiä. Ei enää kun sitä tavaraa on tulkut kuunneltua tauotta jo monta vuotta. Eikä mikään muutu, näyttää siltä.

Eilen näin kerjääviä mustalaisia kadun kulmassa, niinkuin olen jo nähnyt parin vuoden ajan. Aikaisemmin sellaista ei Suomessa nähnyt. Tuntuu nöyryyttävältä ajatella, että joku vain istuu kadun kulmaan odottamaan että muut antavat rahaa... Monet antavatkin. Suomessa kuulemma kannattaa kerjätä, täällä on ihmisiä jotka maksavat purkkin rahaa niin, että ne jengit jotka tuota kerjäysbisnestä pyörittävät voivat täällä oikein hyvin. Poliisi on kertonut, että eri jengit tappelevat suurimmissa kaupungeissa parhaista kerjäyspaikoista.  Asemien edustoilla on hyvä mahdollisuus tienata hyviä summia kahvipurkkiin - ja se raha maksetaan hommaa pyörittäville mafioosoille, ei sillä kerjääjä itse elä. Näin sanotaan.

Pari Itä-Euroopan romaania käveli viime viikolla lähikadulla ja katseli ympärilleen. Ihmettelin miksi he täällä, kadulla jossa ei ole kauppoja, vain taloja ja rauhallista asujaimistoa. Mutta ehkä juuri siksi! Kaikki ovat töissä päivisin. Lehdistä on sittemmin luettu, että kotimurrot meidän alueella ovat lisääntyneet paljon syksyn aikana. Sisään koteihin tullaan jopa saunan ikkunoista ja kodeista katoaa rahaa, elektronikkiiaa ja muuta kannettavan kokoista.

Kun kerran Suomessa on päätetty, että asiat hoidetaan jollain tietyllä tavalla - niin mitäs siinä sitten tehdä voi muuta kuin elää sen mukaan. Olla tyytyväinen, jos itse pystyy oman elämänsä jotenkuten ok elelemään, omat lapsensa ja perheensä elättämään. Lukita ovet ja ikkunat ja maksaa omat laskunsa. Ei silti tarvitse käpertyä omaan nurkkaansa - mutta elellä tällä tavalla kuin maailma on tällainen.

Eilen oli valon päivä - Lucia kulkueet valtasivat koulut, kirkot ja erilaiset julkiset paikat. Sain itse nauttia kahdesta ihanasta valontuvasta Lucia-kulkueesta ja niiden ihanasta laulusta. KIITOS!

Tänään on puuropäivä. Ruisjauhopuuroa - halpaa ja hyvää. Täytyy syödä jauhot pois ennenkuin pikkuhyönteiset iskevät kimppuun. Koti, jossa asuu jyrsijöitä on aina riskissä saada valtavat perhosinvaasiot syömään jauhot, murot, makaroonit ja kaiken viljapitoisen mitä kaapeista ja hyllyiltä löytyy.

Vastenmielisiä otuksia mutta miten niistä eroon pääsee? Siis muuten kuin lopettamalla marsut ja muut jyrsijät. Eläinkauppojen ruokapussit ovat aina, sanovat he itse mitä tahansa, ihan aina suuren hyönteislaunman kasvattamoita ja jyrsijänruokien mukana koteihin tulee perhosia ja toukkia jotka sitten lentävät mu imaan kodin ruokakaappeihin. Hyvät olot on niillä kodin nurkissa joita ei oikein voi kunnolla myrkyttää - pitää vain syödä ruuat pois mahdollisimman nopeasti. Turha on meillä mitään leipä- ym katastrofivarastoa pitää, se on huomattu jo aikaa sitten.

Poliitikot haluavat valtaan, on suurten vaalilupausten aika

Katsoin juuri dokumentin Wikileaksista ja olo on kurja. Se, mitä Irakissa ihmisille tehdään on aivan järkyttävää, kammottavaa. Millä oikeudella, loppujen lipuksi, vieras valta tulee herroittelemaan toisen maahan, pahoinpitelemään maan kansalaisia, tappamaan ihmisiä? Suuremman oikeudella, tietenkin. Kuten historiaa lukenut tietää: näin on aina tapahtunut – ja tulee eittämättä tapahtumaan. Kurjaa. Vihan ja agressioiden määrä "toisia" kohtaan tuntuu mittaamattomalta. Ja jostain syystä oikeutetulta, masentavan monille ihmisille.

Parempi ajatella ja katsoa omia kotimaisia poliitikkojamme. He ovat poliitikkoja toki siinä missä muidenkin maiden poliitikot – mutta heistä näkee joskus myös liikuttavan tosikkomaisen ja joskus vähän säälittävänkin inhimillisyyden pilkahduksen kun he pyrkivät himoitsemilleen paikoille. "Mä haluun, mä tahdon" muuttuu mielistellen niihin asioihin huomion kiinnittämiseksi jotka eivät samaisia poliitikkoja muulloin kuin juuri ennen vaaleja kiinnosta vähimmässäkään määrin. Silti täytyy sanoa, että kun selailee nettiä ja katselee miten nyt vastuussa olevat poliitikot jopa hallituspuolueista kirjoittelevat omissa blogeissaan siitä, kuinka he haluavat sen ja tämän asian kuriin – tuntuu omituiselta! Miksi he eivät tee noita asioita kun ovat asemassa jossa ne pitäisi pystyä hoitamaan? Siksikö, että he eivät tajua, että ihmiset näkevät heidän lävitseen, huomaavat heidän ahneet aikeensa? Vai siksi, että tietävät asian menevän läpi tarpeeksi monelle kansalaiselle - ja muulla ei ole väliä? Kyynistä puhetta - mutta kyyniseksi tässä muuttuu kun näkee mitä puhutaan ja mitä toisaalta tehdään...

Jos esimerkiksi liikenneministeri uhoaa kirjoittamalla avoimen kirjeen jossa vaatii Valtion rautateiltä selitystä jatkuviin myöhästelyihin, ei ensin meinaa uskoa silmiään. Eikö Vehviläinen siis olekaan vastuussa muun muassa VR:stä?

Ministerin, jonka vastuualueeseen kyseinen liikennelaitos kuuluu pitäisi, jos kenen, olla tietoinen siitä miksi junat myöhästelevät ja millä asia saadaan kuntoon. Ministeri Vehviläinen ei varmaankaan vitsaillut vaan ihan tosissaan aloitti vaalikampanjansa olemalla tuohtunut asiasta joka saa ihmiset kuohuksiin. Ajatteli varmaan, että äänestävät kansalaiset ajattelevat että siinäpä vasta jämäkkä ihminen, vaatii johtajia ulos työhuoneistaan antamaan lausuntoa – ja minä saan poliittisia pisteitä jotka kilahtavat ääninä vaalipäivänä oman purnukkaan. Se, että hänen oikeistaan pitäisi antaa vastaukset kysymyksiin itse, ei tullut hänen mieleensä. Toivottavasti joku lehtimies nämä vastaukset hänestä vielä yrittää lypsää. Aito poliitikko toki luistelee vastauksista puhumalla jostain ihan muusta. Mutta kyllä hänet varmaan taas eduskuntaan äänestetään!

Toinen hämmästyttävä ihmisten aliarviointi on blogi-sivustolla nyt samaisen puolueen kansanedustajan kirjoittamana. Tanssikilpailussa kankeana tanssijana valtakunnan tietoisuuteen tullut mies-edustaja tarttui niin ikään samaan aiheeseen eli junien myöhästelyyn. Hänpä kertoili itsekin ajavansa usein junalla töihin (kuka uskoo?) ja seisovansa pakkasessa odottamassa junaa. Näin kertoo: ” Erityisen vaikeaa sitä on hyväksyä, kun pakkaskelissä ja sivutuulessa katselee kiskojen suuntaan, että jokohan se sieltä jo tulisi. Ei voi olla niin, että jokainen vähänkin sakeampi lumisade pistää junaliikenteen sekaisin.

Onko täysin mahdotonta virittää VR:n kalustoa sellaiseen iskuun, että se toimii myös talvella? Ei tämä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään lumitalvi Suomessa. On onnetonta, jos lumentulo tai pakkanen hyydyttää junamme niin usein, kuin nykyisin tapahtuu, varsinkin pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä.”

Palaute blogitekstiin oli sellaista kuin saattoi arvata jo tekstiä lukiessaan. Lunta tuli tupaan oikein kunnolla. Ei mennyt läpi, ei. 

Hämmästyttävän naiiveja nämä ulostulot, täytyy sanoa! Eikö kukaan avustaja voisi mennä vähän neuvomaan kuinka kannattaa toimia, mistä kirjoittaa kun itse ei sitä ymmärrä?

Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia on saanut jo hiukan nähdä vaaliteemallisissa haastatteluissa. Ovat saman ikäluokan ihmisiä, poliitikkoja kaikki kolme - mutta paljon muuten ei heidän persoonallisuuksissaan yhteistä ole; yksi uhkuu leppoisaksi naamioitua kylmän kärsimätöntä laskelmallisuutta, toinen naapurin hyvä kaveri-oloista joviaalisuutta ja kolmas yrittää kynsin hampain olla se uusi airut joksi hänet on valittu - rooli istuu huonosti päälle - häntä katsellessa on koko ajan vähän sellainen olo, että voi kunpa se nyt ei mokaisi... voi rassua; kukahan sitä on opettanut noin sanomaan... Rooli ei ollenkaan tunnu istuvan, ihminen vaikuttaa teennäiseltä ja sanat päälle liimatuilta. Onkohan se ihan paniikissa?

Puolue ei ole puheenjohtajansa - mutta paljon heistä kuitenkin riippuu miten vaaleissa menee

Äänten kalastus on siis alkanut jo kunnolla. Monenlaisiin täkyihin tulee äänestäjä tarttumaan. Sitten nähdään mitä tapahtuman pitää – olisipa mielenkiintoista jos Soinista tulisi ministeri; siinä vasta näkisi kuinka supliikkimies muuttuu; vastuunkanto saa supliikitkin muuttumaan mutta siitäpä eivät varmaan sitten äänestäjät taas tykkää!