Kyllä maalla on mukavaa!

Vuoden ensimmäiset metsämansikat. Nams.

Viikonloppu meni nopeasti. Oltiin kotiseutuvilla maalla, nautittiin perheen hälisevästä seurasta ja puuhailtiin ruuan, istutusten, paikkojen kunnostusten sun muun sellaisen kanssa. Syötiin hyvin, saunottiin ja pelattiin korttia.

Kotiruokaa: kiusausta ja salaattia tässä kuvassa.

Tein ruuat porukalle - aina menivät kulhot tyhjiksi vaikka kuinka paljon ruokaa teki! Ruokahalu on vankka, mahat näyttävän vetävän muonaa ällistyttävät määrät!

Yksi keino saada ruoka riittämään on syödä alkuun uusia perunoita ja silliä, tai sitten uusia perunoita voisilmän kanssa. Omat perunat eivät vielä ole nostettavissa joten torimyyjän pakeille mentiin haastelemaan ja kappakaupalla perunaa hankkimaan. Siellä oli onneksi omia kesän lempipottujani eli Siikliä. Sisko vannoo Timon ja Jussin nimeen ja muille tuntuu olevan se ja sama mitä lajiketta syödään...Perunaa menik pari isoa kappaa viikonloppuna, joten hyviä olivat.

Kaalilaatikkoa, kinkkukiusausta ja sunnuntaina paistia sitten pääruokina, raparperikiisseliä ja mansikoita jälkkärinä.

Vanha tuttu maisema, uusin venein.

Hommaa on aina paljon, tekemistä piisaa. Paikat rapistuvat nopeasti, jollei niitä pdä kunnossa ja paikkaile, hoida.

Illalla viimeistään on kuitenkin kiva lähteä kävelylle, fiilistelemään tuttuun luontoon, poluille ja teille. Maisemat  muuttuvat kun puut ja pensaat kasvavat,metsää kaadetaan ja kylälle tulee uusia asukkaita, rakennetaan uusia taloja. Maataloutta harjoittaa enää harva - hevostiloja tulee tilalle.

Viikonlopusta jäi taas haikea olo. Niinkuin aina, kun käy kotona äidin ja sukulaisten luona.. Tulee tunne, että siellä pitäisi olla enemmän - ehkä jopa asua siellä, tai lähempänä. Mutta eipä se ole nyt mahdollista, monistakaan syistä,. Kiva kuitenkin, kun siellä pääsee kuitenkin käymään, aika useinkin.

Maisemaa metsään päin. Mikä lie tuo kasvi tuolla hetteikössä?
Enpä tiedä. Naapurikin ihmetteli sitä.

Lapsoset ketterät kotihaasta, koivusta oksat taittaa. Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat taittaa

Iltapesun paikka. Kotisauna.Ihana, kotoissa, tutun tuoksuinen.

Sauna päivän päätteeksi on aina yhtä ihana! Siellä tuoksuu samalta kuin kauan sitten, kun siellä mummin ja vaarin kanssa lapsena saunoin, kun mummi pesi hiukset ja selän, vaari heitti kipakoita löylyjä ja vasta tuoksui.

Saunassa on katto korkealla ja lauteilla istuessa saa tähdätä kunnolla, että saa löylyveden osumaan kiukaalle. Navetan vieressä, samassa rakennuksessa sauna on - pihapiirissä josta on hyvä mennä pihalle vilvoittelemaan löylyjen välillä.

Lasten laulua saunavihdoista lauleli mummi - mutta meillä saunavastat teki vaari. opetti minulle lenksun teon ohuesta koivun oksasta. Ei tullut nyt tehtyä vastaa - koivut on vähissä nyt ihan talon nurkilta ja parhaat vastathan saa ennen juhannusta!

Käväisin nostaliamatkalla. Melkeinpä omassa lapsuudessa.

Virkistävä viikonloppu mummilassa

Olipa mukava viikonloppu. Kotoilua lasten mummilassa, äidin luona. Pitkän matkan takia pääsemme paikalle ehkä kerran-pari kuukaudessa - nyt, kun äiti on ollut vähän heikossa hapessa, yritämme käydä useammin.



Tällainen kuva keittiön pöydästä.
Kuvastaa mitä kuvastaa... Hmm.

Tein kotiaskareita - koska niistä on apua ja iloa äidille. Olimme kotosalla, puuhailimme ja teimme ruokaa, juttelimme. Ulkona oli niin jäistä ja liukasta, että liikkuminen on todella työlästä. Koiraa oli silti ulkoiutettava ja siellä sitten töpöttelimme vuoronperään liukkailla teillä, tien vieruksilla ja hiekan murusilla joita oli paikka paikoin kylvettyy eri paikkoihin.

Jopa oli vaikeaa! Luulen, että luita on napsahdellut poikki aika lailla viime pävinä. Onnkesi säästyimme siltä kiusalta ja vaivalta!

Järven jäällä pörisivät moottrikelkat kilpaa, toiset rapisuttelivat menemään kunnon haipakkaa  tien varsilla ja jalka-käytävillä  lenkkareilla joissa on piikit tai mitkä lie nastat. Rapse vain kävi, kun reippaat kiisivät ohi!

Lottovoittoa ei taaskaan tullut, on se kumma! Suunnittelimme jo vaikka minkälaista reissua ja remonttia kun odottelimme lottokoneen käynnistymistä. Olin käynyt jättämässä kaksi lottokuponkia ihan vasiten paikallisessa Anttilassa mutta ei ollut onni suosiollinen - ainakaan tässä suhteessa.

Mutta olo on rauhainen ja sees. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenissa aloittaa uuden ja antoisan viikon työharjoittelijana toimistotöissä. Eväät on jo pakattu, laukku valmiina eteisessä.

Livet är en fest. Om man så vill!!!

Lisää tarinaa koha uus päivä koittaa! Jos ehtii ja jaksaa...

Kuvia ja pieniä sanoja viikonlopusta

Lintu haudalla. Isän lintu.

Viikonloppu oli hyvä ja lämminhenkinen. Halusin käydä haudoilla Pyhäinpäivänä. Oli tunne, että tänä vuonna haluan käydä laittamassa kukat kaikille haudoille ja muistaa erityisesti heitä jotka eivät enää käy haudoilla - ovat siellä itse muisteltavina tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kuolema on luonnollinen osa elämää mutta aina se koskettaa erityisellä tavalla. Shokki, suru, epätoivo, ikävä.... Tunne, että tämä on epäoikeudenmukaista.  Mutta mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei - elämä vain on. Se saa usein iloiseksi ja toisinaan hyvin surulliseksi. Silti elämä voittaa aina; elämä on niin rakennettu.

Ajan myötä toisen poismenoon tottuu ja elämä jatkuu. Silti on tarve muistella ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa on elänyt.

Muistelimme äidin kanssa heitä joita ei enää ole - heitä on äidin ystävistä jo suuri osa. Omia läheisiä, eri-ikäisiä on myös jo paljon poissa.

Vettä on paljon!
Kuohuja on upea katsella

Teimme toki paljon muutakin kun kävimme haudoilla. Katselimme tuttuja ja rakkaita paikkoja ja rantoja. Ne näyttävät paljailta ja riisutuilta marraskuun alun säässä ja valossa. Pimeä tulee jo varhain ja pimeän välissä oleva lyhyt päivä on lähinnä harmaa ja märkä. Silti luonto on kaunis. Vesi ja kaikki tutut rannat ovat upeita nytkin - rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä ja veneet on vedetty ylös. Koski pauhaa suurta vesimassaansa upeana.

Linnut ovat muuttaneet pois. Kaupungin rantavedessä ui neljä sorsaa kun tein myöhäisillan kävelyä tihkusateessa. Siinä ne pulleina kerjäsivät minulta iltapullaa - mutta  eipä sitä ollut mukana!

Viikonloppuna oli mahdollisuus käydä kekrimarkkinoilla. Kaupallisuus on - tietenkin - vienyt tämänkin vanhan maalaisyhteisön juhlan myyntitapahtumaksi mutta niinhän kaikelle vanhalle ja perinteiselle on käynyt! Se mikä tässä oli kuitenkin ihan kivaa, oli se, että myytävä tavara oli paikallisten käsityöläisten tekemää ja tuotto meni heille. Ainakin pääsääntöisesti. Sadonkorjuujuhlan kanssa tällaisella kekrillä ei ole juurikaan tekemistä vaikka näin kyllä yhden kojun jossa myytiin omia luomujuureksia ja jauhoja. Joku möi myös oman lampolan satoa lammasmakkarasta erilaisiin villasta tehtyihin tuotteisiin.

En ostanut mitään - tai no, ostinhan sentään. Ostin kilon luomutilan maa-artisokkia viidellä eurolla. Todella hienoja, suuria juuria, vassta maasta kaivettuja! Muuta en hankkinut vaikka paljon kivaa olikin tarjolla. En tarvitse enempää tavaraa - enkä voi tietenkään käyttää rahaa muuhun kuin tarpeelliseen. Täytyy elää tilanteen mukaan - vaikka rahankäyttöä ei voi kokonaan lopettaakaan vaikka kuinka haluaisi.



Läskipannukakkua. NIIN hyvää!

Söimme hyvin, joimme lasin tai pari viiniä illalla ja juttelimme. Näin meni viikonloppu.

Iltaisin tein iltakävelyjä. Katselin kauppojen ikkunoita, valoja joita oli jo puihin kiinnitetty. Katsoin kuinka valot heijastuvat vielä sulaan veteen ja mietin kuinka pimeä pimeä oikeasti onkaan. Silloin ei näe totisesti yhtään, ei mitään. Niin pimeää ei luonnossa ole useinkaan - taivas kajastaa yleensä aina jonkin verran. Nyt ei tähtiä näkynyt - koko viikonloppu oli sumuinen.

Tässä vaiheessa sumu on vielä tunnelmallista. Sitten ei enää.

Sumu kasvoi todelliseksi hernerokkasumuksi iltapäivällä. Lähdin ajamaan kotiinpäin jo neljän tietämissä että en joutuisi ajamaan montaa tu tia pimeässä. Mutta sitten olikin tämä sumu - alussa se oli ihan vain kaunista - loppupuolella matkaa kun pimeys oli jo laskeutunut ja sumu vain sakeni niin, että ajaminen tuntui tummassa, harmaalla reunustetussa tunnelissa ajamiselta, ei ollut enää niin kiva. Tuttujen maisemien ääriviivat katosivat ja näkökentässä oli vain pieni pätkä tietä edessä, ei muuta. Välillä sumu ikäänkuin gheitti omia pilviään vielä siihen auton eteen ja näkyvyys meni melkein nollaan.

Valoja yössä

Lapsi oli omassa Halloween-juhlassaan ja oli tyytyväinen omaan viikonloppuunsa. isot lapset olivat omissa menoissaan ja omien kavereiden kanssa.

Huomenna alkaa uusi viikko - olen päättänyt hakea neljää eri työpaikkaa. Heti huomenna maanantaina niin saan kommentit TE-keskuksen konsutltilta hakemuksiini. Sellaista apua kannattaa käyttää hyväkseen!