Kuvia ja pieniä sanoja viikonlopusta

Lintu haudalla. Isän lintu.

Viikonloppu oli hyvä ja lämminhenkinen. Halusin käydä haudoilla Pyhäinpäivänä. Oli tunne, että tänä vuonna haluan käydä laittamassa kukat kaikille haudoille ja muistaa erityisesti heitä jotka eivät enää käy haudoilla - ovat siellä itse muisteltavina tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kuolema on luonnollinen osa elämää mutta aina se koskettaa erityisellä tavalla. Shokki, suru, epätoivo, ikävä.... Tunne, että tämä on epäoikeudenmukaista.  Mutta mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei - elämä vain on. Se saa usein iloiseksi ja toisinaan hyvin surulliseksi. Silti elämä voittaa aina; elämä on niin rakennettu.

Ajan myötä toisen poismenoon tottuu ja elämä jatkuu. Silti on tarve muistella ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa on elänyt.

Muistelimme äidin kanssa heitä joita ei enää ole - heitä on äidin ystävistä jo suuri osa. Omia läheisiä, eri-ikäisiä on myös jo paljon poissa.

Vettä on paljon!
Kuohuja on upea katsella

Teimme toki paljon muutakin kun kävimme haudoilla. Katselimme tuttuja ja rakkaita paikkoja ja rantoja. Ne näyttävät paljailta ja riisutuilta marraskuun alun säässä ja valossa. Pimeä tulee jo varhain ja pimeän välissä oleva lyhyt päivä on lähinnä harmaa ja märkä. Silti luonto on kaunis. Vesi ja kaikki tutut rannat ovat upeita nytkin - rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä ja veneet on vedetty ylös. Koski pauhaa suurta vesimassaansa upeana.

Linnut ovat muuttaneet pois. Kaupungin rantavedessä ui neljä sorsaa kun tein myöhäisillan kävelyä tihkusateessa. Siinä ne pulleina kerjäsivät minulta iltapullaa - mutta  eipä sitä ollut mukana!

Viikonloppuna oli mahdollisuus käydä kekrimarkkinoilla. Kaupallisuus on - tietenkin - vienyt tämänkin vanhan maalaisyhteisön juhlan myyntitapahtumaksi mutta niinhän kaikelle vanhalle ja perinteiselle on käynyt! Se mikä tässä oli kuitenkin ihan kivaa, oli se, että myytävä tavara oli paikallisten käsityöläisten tekemää ja tuotto meni heille. Ainakin pääsääntöisesti. Sadonkorjuujuhlan kanssa tällaisella kekrillä ei ole juurikaan tekemistä vaikka näin kyllä yhden kojun jossa myytiin omia luomujuureksia ja jauhoja. Joku möi myös oman lampolan satoa lammasmakkarasta erilaisiin villasta tehtyihin tuotteisiin.

En ostanut mitään - tai no, ostinhan sentään. Ostin kilon luomutilan maa-artisokkia viidellä eurolla. Todella hienoja, suuria juuria, vassta maasta kaivettuja! Muuta en hankkinut vaikka paljon kivaa olikin tarjolla. En tarvitse enempää tavaraa - enkä voi tietenkään käyttää rahaa muuhun kuin tarpeelliseen. Täytyy elää tilanteen mukaan - vaikka rahankäyttöä ei voi kokonaan lopettaakaan vaikka kuinka haluaisi.



Läskipannukakkua. NIIN hyvää!

Söimme hyvin, joimme lasin tai pari viiniä illalla ja juttelimme. Näin meni viikonloppu.

Iltaisin tein iltakävelyjä. Katselin kauppojen ikkunoita, valoja joita oli jo puihin kiinnitetty. Katsoin kuinka valot heijastuvat vielä sulaan veteen ja mietin kuinka pimeä pimeä oikeasti onkaan. Silloin ei näe totisesti yhtään, ei mitään. Niin pimeää ei luonnossa ole useinkaan - taivas kajastaa yleensä aina jonkin verran. Nyt ei tähtiä näkynyt - koko viikonloppu oli sumuinen.

Tässä vaiheessa sumu on vielä tunnelmallista. Sitten ei enää.

Sumu kasvoi todelliseksi hernerokkasumuksi iltapäivällä. Lähdin ajamaan kotiinpäin jo neljän tietämissä että en joutuisi ajamaan montaa tu tia pimeässä. Mutta sitten olikin tämä sumu - alussa se oli ihan vain kaunista - loppupuolella matkaa kun pimeys oli jo laskeutunut ja sumu vain sakeni niin, että ajaminen tuntui tummassa, harmaalla reunustetussa tunnelissa ajamiselta, ei ollut enää niin kiva. Tuttujen maisemien ääriviivat katosivat ja näkökentässä oli vain pieni pätkä tietä edessä, ei muuta. Välillä sumu ikäänkuin gheitti omia pilviään vielä siihen auton eteen ja näkyvyys meni melkein nollaan.

Valoja yössä

Lapsi oli omassa Halloween-juhlassaan ja oli tyytyväinen omaan viikonloppuunsa. isot lapset olivat omissa menoissaan ja omien kavereiden kanssa.

Huomenna alkaa uusi viikko - olen päättänyt hakea neljää eri työpaikkaa. Heti huomenna maanantaina niin saan kommentit TE-keskuksen konsutltilta hakemuksiini. Sellaista apua kannattaa käyttää hyväkseen!