Uusi vuosi, heijaa!

Iltapäivän musiikkihetki venyy yli kaksituntiseksi Wieniläisen musiikin parissa

Nyt sitten elellään jo vuotta 2015. hauskaa - vai onko? Kalenteria ei ole aina näin tarkkaan tutkittu kuin nykyisin - elämä on kulkenut päivästä toiseen ja vuodenajasta uuteen. Niinhän se menee nytkin, mutta viikonpäivien nimet ja vuosiluvut ja tietyt päivämäärät ovat tulleet tavaksi erottaa jotkut hetket erilaisina kun ne muutoin olisivat. Eilinen oli itselle päivä toisten joukossa, samoin tämmä. En järjestänyt juhlia ja lapsetkin olivat kavereidensa kanssa.

Omat kaverit ovat jääneet elämän kipeiden kokemusten takia pois - häpeä oman elämän huonoista valinnoista saa ihmisen erakoitumaan. Joka paikassa on ihmisiä oman "suhteensa" käsikynkässä, jos heidän kanssaan juttelee, tulee koht'ikään vastattavaksi kiusallisia kysymyksiä kuten "Missä olet töissä?", "Missä kumppanisis on?", "Onko  sinulla lapsia, mitä he tekevät?" "Missä asut?" "Oletko yksin täällä?"

Vastauksia voi antaa tyylillä tai toisella - kyselijät siitä kyllä aina sitten liukenevat pois ja huomaat olevasi oman kahhvikuppisi tai lasisi kanssa yksin katsomassa pariskuntien välistä keskustelua, tai vaikkapa martoissa tai muissa naisporukoissa, jakamassa oman tuttavapiirinsä juoruja jotka eivät valitettavasti kamalasti innosta.....

Olen tullut erakoksi ja tylsimykseksi!


Kukkia Wienin konsertin lähetyksestä

Eilen kävelin liukkaassa ja harmaassa vuoden 2014 viimiesen päivän säässä ja yritin miettiä, miten pääsisin kiinni siihen elämään jossa on muitakin ihmisiä ja elämää sellaisena, kuin se on joskus itsellänikin ollut. Osaisinko? Minkälaisia askelia siihen pitäisi ottaa?

Vielä en keksinyt ratkaisua. Pakotan itseni muitten ihmisten ilmoille, yritän löytää tekemistä joka ei maksa ainakaan paljon ja jossa tapaa ihmisiä - ehkä samanlaisin ajatuksin kuin mitä itsellä on. Tjahas - missäs niitä voisi olla.... Martat eivät olleet minun juttuni, eivätkä muutkaan yhdistykset joissa joutuu heti sihteeriksi tai muuksi viskaaliksi tekemään hommia ja maksamaan kaikenlaista rahaa - jota ei ole. Työttömyyttäni kun ei ihan heti halua paljastaa - eikä kaikkea muutakaan häpeällistä omasta elämästään kuten eroja tai rahattomuutta tai muuta yhtä pöljää.


Hienot kattomaalaukset katsovat yleisiöä ja orkesteria

Nyt katselen keski-ikäisten suurta ikonia, jokavuotista TV-konsertti-lähetystä:  Uudenvuodenkonserttia Wienistä.  Neujahrskonzert der Wiener Philharmoniker. Jawohl.  Zubin Mehta juhlii! Hauskaa ja omalla tavallaan rehvakasta - porvarilliseen eurooppalaiseen henkeen! Hurraa Straußin dynastian/perheen luoma musiikki!

Presidentin uudenvuodenpuhe kuuluu myös tämän päivän ohjelmaan. Niinistön puheet ovat ihan mielenkiintoisia eivätkä vain listausta edellisvuoden tekemisistä, kuten edellisellä presidentillä oli tapana puheessaan kertoa. Puhetta analysoidaan varmasti ahkerasti seuraavien päivien medioissa.

Netti toimii vielä - sen piti mennä poikki joulukuun lopussa. Tuleekohan tästä lasku? Pitää huomenna soittaa ja kysyä!

Uusi vuosi ovella: tehdään siitä hyvä ja onnellinen!

Vuosi vaihtuu jonkin tunnin päästä täällä meilläkin. Aasiassa eletään jo "ensi vuotta".

Vuoden vaihdoksen myötä minulta loppuu netti ja kännykän toiminta; rahatilanne sammuttaa virran nykyteknologiasta. Kirjastoon pääsee toki päivittelemään tämänkin jälkeen tekstejä. Lapsen puhelinliittymää pidän yllä niin kauan kuin pystyn - sitä kautta saa minuunkin yhteyden. Tässä netin äärellä tutkailen, sammuuko yhteys heti kun kello 12 lyö!

Elisan viihdepalvelun netti on kallis - viitisensataa vuodessa - ja harmillisen epäluotettava. Kerran vuorokaudessa se hyytyy, joskus pitkäksikin aikaa - toisinaan vain puolksi tunniksi. Valtavan epäluotettava - mutta luultavasti yritysasiakkaille palvelu on parempaa. Mitäpä, jos tekisin töiyä tällä liittymällä; se ei vain onnistuisi, jos klatkoksia olisi näin paljon.

Palveluun kuuluu mahdollisuus tallentaa ohjelmia televisiosta - sitä palvelua en juuri tarvitse ja kun tietää, että ohjelmia ei voi tallentaa, ei asiaa sure. Saa nähdä, olenko kohta eri mieltä - kun en netistäkään enää uutisia pääse lukemaan!

Erakoituminenhan tässä toki on vaarana - mutta yritän pysyä elämässä ja maailmassa mukana ilman netin tukea jatkossa!

Kaikkea hyvää kaikille ihmisille ja eläimille sekä luonnolle! Pahoille ihmisille en hyvää toivota - mutta eihän täällä minun sivuillani sellaisia tietenkään ole!

Be happy! I will!!

Työttömyys vuodenlopun lehtijutuissa. Uusi vuosi ja palkkatyö kiikarissa, rakkauskin astuu elämään!

Helsingin Sanomissa oli tänään Jani Kaaron hyvä kirjoitus työttömyydestä ja siitä nöyryytyksestä, mitä työtön kokee kun hänet suljetaan (työ)elämän ulkopuolelle.



Töitä, töitä, perunanmyyjänä,
kalakauppiaana tai konttoristina?

Eihän tämä tunne kaikkia nyt työttömänä olevia koske - tunnen työttömiä, joiden mielestä on ihan ok olla kotona - heillä on puoliso kotona ja he puuhailevat kotona kotiaskareita ja harrastavat liikuntaa, käsitöitä, mökkeilyä ja oman palstan viljelyä ym. Tunnen myös henkilöitä jotka nostavat työttömyyskorvauksia ja käyvät harmaissa töissä - saavat satasen päiväliksaa jokaikiseltä arkipäivältä, käteisenä kouraan.

Mutta me, jotka olemme työnhakutilanteessa, työttömyyspäivärahalla ja haemme kokoaikaisesti töitä, tunnistamme kyllä tuon asian omaksemme. Kiitos tekstistä, Jani Kaaro.



Iltalehti kertoi pitkäaikaistyöttömästä joka sai töitä - tosin piti muuttaa Imatralta pääkupunkiseudulle, että sai myyjän paikan Gigantista, mutta työtön muutti työn perässä uudelle paikkakunnalle kun kotiseudulla ei töitä ollut. Hänkin oli hakenut satoja työpaikkoja ennenkuin tärppäsi. Onnea siis Tommi Matikaiselle Forumin myymälään! Hyvä on saada lukea joskus työttömyydestä positiivisiakin juttuja!

Kolmas työttömyyttä liippaiseva juttu on ilmeisesti taas tyypillinen poliitikko-juttu: SDP pohtii josko työttömät voisivat tehdä hiukkasen töitä menettämättä työtömyysturvaansa. En tiedä, mitä töitä sitä pääsisi tekemään sata- pari tai kolmekin sataa euroa kuussa tienatakseen - se aiheuttaisi joka tapauksessa valtavan byrokraattisen myrskyn työttömyysturvaa maksavan liiton tai Kelan toimistoissa. Kyselin keväällä, kun menin tukityöhön, josko voisin ansaita pari-kolme sataa menettämättä tukea, sain vastaukseksi, että lain mukaan voin kyllä, mutta maksut tulevat sitten kuukauden, jopa kahden päästä siitä mitä ne muuten tulevat. No, asia jäi siihen. Enhän voi olla maksamatta laskuja tai ostamatta ruokaa pariin kuukauteen kun viranomainen tutkii tilannetta.

SDP:n ajatukset työttömistä rikkaruohoina - kuten Juhana Vartiainen onnistui hassun hauskasti sanomaan - on yhä tuoreena ielessä. Rikkaruoho tässä yrittää nyt asennooitua tulevaan, uutseen vuoteen ja uskoa, että

 

VARMASTI TULEE  AIVAN SUPER-UPEA VUOSI, 2015: LÖYDÄN MAHTAVAN MIEHEN JOKA RAKASTUU MINUUN,  MINÄ HÄNEEN. SAAN TÖITÄ JA SIITÄ PALKKAA JOLLA PYSTYN ELÄMÄÄN JA MAKSAMAAN OMAN JA LAPSEN MENOT! PÄÄSEMME MATKALLE JA PYSYMME TERVEENÄ, SAAN ENTISTÄ TIMMIMMÄN VARTALON!



 

Unelmoinitia, pakkasen narskuntaa kenkien alla

Mistähän haaveilee pipareilla leikkivä...?

Nukuin pitkään aamulla, heräsin vasta kahdeksalta. Venyttelin hartaasti ja käytin koiran aamupissalla. Kirpakka pakkasaamu toi vanahanaikaisen fiiliksen - ihanaa, kun pakkanen puri poskia kun vein roskat ulos, koiran tassujen alla jäätynyt, kova lumi nirahteli kivasti ja omien jalkojen alla kuuluva  nirsk ja narsk tuntui tosi kotoisilta. Toivottavasti pakkanen kestää pitkään - taisin kyllä kuulla, että tämä talvinen ihanuus on lyhytkestoista ja lounaasta lähtee vyörymään läpimämpää ja kosteaa ilmaan heti kohta. Pöh!

Henki häyryää aamulenkillä

Pusi pusi. "Otatko kahvia kulta?"

Keitin kahvit aamun sinisen hetken aikaan. Kuuntelin radioita, eläimet pyörivät jaloissa. Olipa rauhaisaa. Kaksi tänään otona olevaa lasta nukkuivat vielä joululomalaisen unta huoneissaan. Iyse sain haaveilla tulevasta - ja uskotella, että kaikki kääntyy parhain päin! Sydänpiparit tuokoon onnea elämään!

Katselin aamun sinista hetkeä ikkunasta - ulkona pyrähteli mustarastaita mutta ei punatulkkuja kuten jouluna pihavaahterssa, kotiseudulle. Ne syövät siellä vaahteran siemeniä, "neniä" joita meillä ei täällä ole pihalla. Laitoin linnuille eilen kaurahiutaleita ja omaa muesliä - hyvin käy kaupaksi!

Parsitaan ja paikataan! Hyvä aamuhomma
kahvikupin ja uutisradion seurana!

Otin rikki menneitä vaatteita esiin - onneksi mummi opetti minut aikoinaan parsimaan sukkia ja muita neuleita ja korjaamaan ratkenneita ja käytössä hiutuneita vaatekankaita. Ne taidot ovat nyt käytössä! Uutta vaatetta ei pysty työttömänä ja vähävaraisena ostamaan joten on hyvä osata huoltaa vanhat vaatteet. Kestävää kehitystä on myös se, että käyttää vaatteet ja tavarat sillä lailla, että niitä ei tarvitse niin paljon pois heittää. Ei aina uuden ostaminen ole tavoiteltava elämäntapa, siitä kärsii koko ympäristö. Lama ehkä saa ihmiset käyttämään tavaraa sitä hiukan enemmän arvostaen - ehkä. Tai sitten ei.

Linnut hoi, tulkaa!

Katselin illalla ohjelmaa Euroopan työttömyydestä ja eläkeiän nostamisesta eri maissa. Ohjelmassa kerrottiin, kuinka normaalin eläkeiän saavuttaneet ihmiset ovat enenevässä määrin töissä monissa maissa, jopa yli 75-vuotiaat tekevät töitä - koska haluavat ja koska eläkkeellä ei elä. Samalla keski-ikäiset eivät tunnu saavan täitä millään. Suomesta ei tässä ohjelmassa erityisesti puhuttu - olen vain itse huomannut, että kun ihmisiä irtisanotaan suurin määrin, ei uutta palkkatyötä meinaa saada millään, ei todella mitenkään vaikka hakisi töitä päätyökseen ja kokoaikaisesti. Ihmiset, joiden kanssa juttelen näistä asioista, ovat pääsääntöisesti yli 45 -vuotiaita, osa tosin alle 30 -vuotiaita. Se,mitä kaikille innolla tarjotaan, on ns. työharjoittelua - tämä tarkoittaa työntekoa ilman rahapalkkaa. Työttömyyskorvauksen saa pitää ja muutaman euron kulukorvaus tulee niiltä päiviltä jolloi käy töissä. Kulukorvaus kattaa harvoin työmatkakulut - mutta iso osa keski-ikäisistä käy mielellään töissä ja haluaa tuntea itsensä hyödyllisiksi, samalla kun he kuvittelevat saavansa palkkatyötä jos tekevät työnsä hyvin ja osoittavat työkuntonsa. Mutta suurin osa tulee huijatuksi: palkkaa ei ala tippua kuin todella harvassa tapauksessa. Työnantajat voivat näinä taloudellisesti haastavina aikoina kuten itse haluavat; ilmainen työntekijä joka ahertaa palkatta, usein akateemisesti koulutettu ja vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella tekevät työt hyvin ja nopeasti. Mikä upea asia työnantajulle!



Sinisen hetken katsoja, vanha
kissa-kaveri, oma kolli.

Monesti mietin, miten tähän tällaiseen on tultu: kuinka joku osasikin keksiä kuningas-ajatuksen, että työttömät  laitetaan palkatta töihin? Sehän huonontaa työssä olijoidenkin tilannetta - hekin voivat joutua korvatuksia palkattomilla työnteijöillä!

Miksi näin tehtiin - nyt saa nähdä, että työnantajat eivät kohta enää haluakaan maksaa töistä, joihin löytyy ilmaista työvoimaa; aina on uusia työttömiä jonossa tekemään töitä ja näyttämään kuinka hyviä ja tehokkaita ovat!

Miten tässä selvitään vuosia eteenpäin, miten sitten kun eläkeikä koittaa eikä eläkettä ole kertynyt sitten kun ikä alkaa lähetä 65:n, 70:n tai 75:n vuotta? Pelottaa! Sen lisäksi, että rahaa ei ole elämiseen, ei ole kiva muutenkaan elää jos vain on ja öllöttää mitään tekemättä. Jos on terve, vaikka ikää olisikin, on hyvä olla jotakin järkevää tekemistä päivisin - muuten ei tunne kuuluvansa tähän yhteiskuntaan, tähän elämään. Mutta niinhän se on jo työttömänä. Jotenkin tuttua jo nyt vaikka eläkeikään on vielä matkaa. Voi huokaus....

Kirjastot: mikä upea keksintö! Kymmenittäin lehtiä luettavana.

Itse olen tänään käynyt lukemassa pari tuntia lehtiä kirjastossa, tehnyt ruokaa - pizzaa - lapselle ja toki myös itselle. Pizzeriaan ei mennä; vaikka pizzan sanotaan olevan pizzeriassa halpaa, saa yhden pizzeria-pizzan hinnalla leivottua itse kaksi pelllillistä erittäin hyvää pizzaa ja juomat päälle! Lapsenkin mielestä kotona tehty on paljon parempaa! Vielä jää rahaa  myös Tupla-suklaaseen josta saa jälkiruuan kahdelle!

Kyllä kotona tekeminen kannattaa - ja työttömällä on aikaa ruuan tekemiseen. Nämä tänään tehdyt kaksi isoa peltipizzaa riittävät ainakin kahdeksi päiväksi - huomenna syömme samaa ruokaa, ihan mielellään. Kauppaan menen seuraavan kerran ensi vuonna!

Tästä piisaa. Ja hyvää on!

Rauhallinen joulu - seesteinen mieli

Vanhat koristeet kuusen oksilla, kuin kymmeninä menneinä jouluina

 

Onpa ollut mukavan rento joulu! Joulupäivät ovat menneet leppoisan oleilun, syömisen ja ulkoulun merkeissä - yhdessä perheen ja suvun kanssa. Tosi mukavaa! Kinkkua, sillejä, rosollia ja laatikoita on popsittu, suklaata, taatelikakkua ja nekkuja herkuteltu. Joulurauha julistettiin ja rauhaisaa on onneksi ollut, vaikka meitä oli isohko porukka koolla ja joukossa vaikeaa murrosikää elävä teini!

Ulkona on ollut pakkasta ja lumi on valaissut maailmaa - järvikin on jo jäässä vaikka ei sinne vielä uskalla kävelemään mennä. Joku on kyllä jo hiihtänyt jäällä mutta en tiedä, selvisikö ladun tekjä takaisin kotiin saakka! Latu kulki ensin rantaviivaa mutta lähti sitten kohti järven selkää - tai no, avojäätä. Pelottavan ohut on vielä kuitenkin jää, varsinkiun kun ensimmäisen ohuen jääkerroksen päälle satoi lumikerros ennen kunnon pakkasia.
Kissat ovat, tietenkin, syöneet kuusen kimaltavia koristeita ja oksennelleet niitä matoille. Mieluiten öisin mutta päivälläkin on saatu katti kiinni itse teosta kakomassa hopeista tai kultaiasta koristelankaa kurkustaan.... Perheen traditio tämäkin!



Tunnnelmalline musiikkihetki

On nautinnollista, kun osaa ottaa päivät rauhaisasti vaikka ennen joulua ahdisti hiutusen - itselläni ahdistus liittyi lahjoihin: niitä kun ei ole ollut varaa ostella joten tein itse sukulaisille ja perheelle paketin sisuksia: leivoin kakkuja, pipareita ompelin kauppakasseja ja pussukoita gobleliinista ja tyynyliinoja puuvillasta sekä neuloin villasukkia. Lapsille ostin kullekin lisäksi jotain mitä he toivoivat, pientä sekin.  Lahjat olivat vaatimattomia, mutta näin tänä vuonna. Hienosti meni silti - ja jouluhan jatkuu vielä loppiaiseen.
Itse sain ihanasti toiveitteni lahjoja: mattopiiskan ja auton sisä-ja ulkopesun! Suloista, ihanaa! Pesu tapahtuu, kun sää sallii ja pakkanen hiukan hellittää! Mattopiiskaa käytän heti ensi viikolla kun hutkin mattoja pakkaslumessa pihalla.

Tapanin kahvikattaus muotoutumassa.

Pelattiin korttipeliä pitkälle aamuyöhön, juteltiin ja kuunneltiin musiikkia.

Olemme kotona jälleen, vieläkin on hyvä olo. Kotona olenkin nyt vielä päiviä; ajattelin tehdä pitkiä kävelyitä koiran kanssa, siivota huushollia ja viedä kierrätykseen ylimääräsitä tavaraa tulevien päivien aikana. Tänään haen vielä yhtä avointa työpaikkaa jotka entinen työkaveri suositteli; paikkailmoituksessa ei ollut viimeistä hakupäivää joten kannattanee hakea paikkaa ennen huomista, ettei ilmoitus poistu sivulta ennenkuin ehdin reagoimaan!

Yritän pitää yllä positiivissta fiilistä ja iloita kaikesta olemassaolevasta. Paljonhan on hyvin elämässä! Olen kuitenkin  terve ja ruokaa on ollut pöydässä ihan tarpeeksi, vaatteita ja kodin läpöä on myös. On kynttilöitäkin poltetttavaksi ja sitä myötä tunnelmaa, josta voi nauttia.



Joulukoira ei ehtinyt parturiin!

Uskon, että elämä taas kantaa tulevankin vuoden! Tämä pian loppuva vuosi on ollut aika myrskyisä - niin maailmalla kuin omassa elämässäkin. Paljon on tapahtunut ja itkua ja naurua on ollut paljon. Koira on tullut elämään - mies on mäiskinyt tunteita oman järjen ymmärryksen yli: miten voi noin tehdä, olen kysynyt itseltäni niin sata ja tuhat kertaa. Nyt toivon hänen jääneen menneisyyteen ihan kokonaan; vieköön menneisyyteen jäävä 2014 hänet mennessään, kokonaan, omasta elämästäni. Tulkoon työpaikka, sen myötä rahaa velkoihin ja elämiseen sekä tulkoon hyvä ja onnekkaampi elämä elettäväksi!

Jouluaaton puolella mennään

Uuniin menossa

Joulupipareita on leivottu.Lapset ovat tehneet piparimökin osat - ne tosin on vielä koottava. Joulun päivinä sille löytynee kivasti aikaa.



Ukot ja akat, sydämet ja lapset
rivissä ja pinoissa

Naapureilla on kuuset jo koristeltuina olohuoneissaan. Sen näkee kun katsoo omasta ikkunasta ulos. Meillä ei ole kuusta - menemme mummin luo huomenna joulua vastaanottamaan; siellä on kuusi. Omasta metsästä toissapäivänä jaettu. Veli ja sisko sen valitsivat - jostain laaksosta se on otettu, vai oliko lie aitan takaa. Enpä muista - katsotaanko, tunnenko puun kun sen huomenna näen!

Oman metsän puu ei varsinaisesti maksa mitään - mutta kun se otetaan vähän niinkuin harvennusmielessä, niin yleensä se on aika rimpula. Mutta kukapa on sanonut, että joulukuusen pitää olla upea ja tuuheaoksainen puu joka kaadetaan vain ja ainoastaan muutaman päivän olohuoneessa seisottamista varten!!!??? On se yhdenlaista tuhlausta tuokin - vaikka kuinka luonnon puu jotenkin ekologiselta tuntuukin.

Lasten leivontavuoro



Kuvat lopuista rahoista. Muistoksi!

Joulu on muutoinkin tuhlauksen ja roskaamisen kulta-aikaa: se määrä kaikkea mitä hankitaan ja heti heitetään kohta roskiin oon kamala. Jos nyt vaikka ajatellaan, että lahjapapereita, naruja ja nyörejä ja kaikenlaisia pakettikortteja ostetaan varmasti satoja tuhansia - ja heti lahjan saajan sen avattua kaikki heitetään roskiin. Ruokaa menee roskiin kamalasti, samoin kaiekkea ruuan tekoon liittyvää - kuten muovisia kinkkupusseja ja alumiinikääreitä... No, ei siitä enempää. Näin se maailma on tällä hetkellä rakennettu. Luulen vahvasti, että tämä tuhlausasia ainakin nykyisellä tyylillä, tulee loppumaan lähivuosikymmeninä. Jos nyt maapallo kestää sitäkään odottaa...

Meillä on aika lailla vähäroskaista elämä tällä hetkellä. On se myös ihan tiedostettu asia kun sekä itse, että varsinkin lapset, ovat omaksuneet ekoloogisen ja aika vihreän elämän tavan. Hyvä niin.

Hyvää joulua kaikille!

Lunta sataa, ihanaa!

Lumisade ja pikku-pakkanen tekevät ihmeistä maailmalle joka on ollut synkän musta jo ikuisuuden! Tuntuu, kuin valot olisi sytytetty ulos - lumi valaisee ja kirpakka pakkanen piristää ilmaa ja olemusta. Tänään näin jopa auringon kajon taivaan rannassa. Siinä vasta ihana, keltaiseen vivahtava jouluvalo!

Ihanaa!

Tänään kävin kuikuilemasa maailman menoa kauppakeskuksissa ja kaupoissa. Ihan hauskaa, kun ei anna stressin tulla! Katselin tavaroita ja ihailin joulun kimaltelevia koristeita.

Joku kertoi juuri tänään, että Suomen pääkaupunki on ainut Euroopan pääkaupunki jota ei koristella jouluun muutoin kuin aivan keskustassa ja tavarataloissa. Puistot eivät saa jouluvaloja tai talot koristeita. Sama muuallakin Suomessa, kerrottiin. Ehkä täällä on vähemmän jouluvaloja tosiaan - paha sanoa,kun ei ole tullut hirveästi vertailtua! Ruotsissa ja muissa naapurimaissa valoja kyllä taitaa  olla enemmän. Onko se sitten huono asia - no, ei välttämättä. Kauppakeskus loisti kyllä kultaa, hopeaa ja valojen välkettä aivan eurooppalaiseen malliin!

Joulu tulla jolkottaa. Tein mummon vanhalla reseptillä piparitaikinaa. Mureita pipareita niistä tulee kun taikinassa on perunajauhjoja neljännes jauhoista. Maustepippuria, neilikkaa sekä inkivääriä myös ja tietenkin kardemummaa ja kanelia.

Leivon aamulla, kun taikina on levännyt viilesässä ensin yön, niinkuin leipojansakin. Yötä nyt!