Autokin kaipaa huoltoa ja hoivaa

Autot rivissä kuin potilaat terveyskekuksen vuodeosastolla.
Hoidetaan kuntoon - jos osataan!

  

Aamu pärähti käyntiin kuudelta, kesken makeiden unien. Kyllä oli vaikea saada itsensä kammettua sängystä. Perjantai on aina vaikein päivä kun univelka lisääntyy viikon aikana. Kissa jäi makaamaan sänkyyn kun itse nousin ylös, laitoin jalat kylmälle lattialle ja talsin kylppäriin. Kissan puoliavoin katse seurasi emäntää mutta sanoi "meikäläisen ei tarvitsekaan nousta ylös, lällällää".

Hmm. No kolli tuli sitten keittiöön kinuamaan aamupalaa. Kissa on mukava kaveri, se kuuluu aamupuuhin ja kotiin; pieni isäntä tarkistelee aina, että kaikki on kunnossa ja huolestuu jos joku on kauan poissa. Keittiössä se istuu räsymatolla ja seuraa puuhia, aika ajoin se tulee kuin muistutuksena omasta olemassaolostaan puskemaan jalkaa, äännähtää pikkuisen. Silloin pitää silittää ja sanoa jotain. Marsut huutavat ja vinkuvat kuin riivatut häkissään, aina kun avaa jääkaapin tai jotain rapisevaa. Chinchilla taas kolistelee kaltereitaan aamuisin ja iltaisin - kaikki eläimet ovat hyvin tarkkoja ruuan ja huomion saannistaan!

Ghinchilla istuu tätä kirjoittaessani vieressä lattialla ja syö siihen laitettua annostaan: nälkkileivän palaa ja kauraryynejä - siististi paperiservetiltä, tosin kovasti rouskutellen. Hörökorva haluaa tulla syömään keittiöön niinkuin muutkin perheen eläimet, loukkaantuu muutoin. Olen antanut sen juosta tunnin - kaksi joka päivä - tuntuu pahalta pitää aktiivista eläintä häkissä. Jäljet pitää vain sitten siivota.

Ruokaa saivat kaikki aamutuimaan, sain itsekin ja lapselle tein. Sitten pakkasin kimpsut ja kampsut, lähdin autohuoltoon. Määräaikaishuolto oli vihdoin tänään, muutamankin peruutuksen jälkeen. Siihen kuluu aikaa tunteja - tänään meni neljä tuntia - enkä ihan hirveän mielelläni vietä aikaani autohallissa! Nyt sen sitten tein - pomo soitti neljä kertaa, muutama muu työkaveri samaten tiuhaan. Aika meni puhelimessa työjuttuja hoitaen; hyvä toki niin.

Luin toki aamun lehden, potkiskelin hiukan uusien autojen renkaita - ainakin symbolisesti - eli tutkiskelin myytäviä autoja. Melkein teki mieli uutta autoa - mutta kun tili on punaisella ja seuraavaan palkkaan vielä aikaa - ja asumiskustannukset taitavat pian taas nousta - niin ei tässä ihan oikeasti ostella mitään, ei sitten tosiaan yhtään mitään, aikoihin. Oma talous on onnettoman heikoissa kantimissa, täytyy sanoa. Yritän koko ajan keksiä keinoja asian kuntoon saattamiseksi mutta en ole keksinyt. Palkka ei riitä, lottovoittoa ei vaan tule. Siis mitä sitten?

Auto tuli huollettua - talviöljyt kestävät nyt kunnon pakkasta, - 40. Toivottavasti ei tarvitse testata!. Kuulemma pitäisi renkaat vaihtaa -mutta menevät toivottavasti tämän talven yli vielä. Milli on vielä rajaa - "ei kannata ihan kelkaksi ajaa niitä" sanoi huollon kaveri. "Vaihdetaan syksyllä sitten, kun tulet huoltoon". Joku nestesäiliö "tihkuttaa" vähän. "Antaa olla kesään saakka, vaihdetaan sitten. Kyllä se siihen vielä kestää, ei se niin paljon vuoda".

Työpäivä venyi pitkälle, pomolla oli paljon asiaa ja jakeli hommia sairastuneen työkaverin työn paikkaamiseksi - pääsin kotiin vasta kahdeksaksi. Ja nyt väsyttää, väsyttää - ihan kaameasti!

Lapsi on huomenna päivän kansanmusiikkia soittamassa - silloin äiti voisi tehdä piiiiitkän kävelyn! Katsoa ihania lumisia puita, peltoja ja antaa ajatuksen ja mielen vaeltaa jonnekin unelmien ja haaveiden maailmaan! Ilman niitä on vaikea selvitä - kyllä niistä joku aina toteutuu! Ihan varmasti; jospa vaikka se kaikkein suurin! Tai ainakin joku muu, pienikin vaikka!

Tuuheat kuuset, suuret, upeat hongat -
niiden humina, niiden rauhoittava kauneus...

Poliitikot haluavat valtaan, on suurten vaalilupausten aika

Katsoin juuri dokumentin Wikileaksista ja olo on kurja. Se, mitä Irakissa ihmisille tehdään on aivan järkyttävää, kammottavaa. Millä oikeudella, loppujen lipuksi, vieras valta tulee herroittelemaan toisen maahan, pahoinpitelemään maan kansalaisia, tappamaan ihmisiä? Suuremman oikeudella, tietenkin. Kuten historiaa lukenut tietää: näin on aina tapahtunut – ja tulee eittämättä tapahtumaan. Kurjaa. Vihan ja agressioiden määrä "toisia" kohtaan tuntuu mittaamattomalta. Ja jostain syystä oikeutetulta, masentavan monille ihmisille.

Parempi ajatella ja katsoa omia kotimaisia poliitikkojamme. He ovat poliitikkoja toki siinä missä muidenkin maiden poliitikot – mutta heistä näkee joskus myös liikuttavan tosikkomaisen ja joskus vähän säälittävänkin inhimillisyyden pilkahduksen kun he pyrkivät himoitsemilleen paikoille. "Mä haluun, mä tahdon" muuttuu mielistellen niihin asioihin huomion kiinnittämiseksi jotka eivät samaisia poliitikkoja muulloin kuin juuri ennen vaaleja kiinnosta vähimmässäkään määrin. Silti täytyy sanoa, että kun selailee nettiä ja katselee miten nyt vastuussa olevat poliitikot jopa hallituspuolueista kirjoittelevat omissa blogeissaan siitä, kuinka he haluavat sen ja tämän asian kuriin – tuntuu omituiselta! Miksi he eivät tee noita asioita kun ovat asemassa jossa ne pitäisi pystyä hoitamaan? Siksikö, että he eivät tajua, että ihmiset näkevät heidän lävitseen, huomaavat heidän ahneet aikeensa? Vai siksi, että tietävät asian menevän läpi tarpeeksi monelle kansalaiselle - ja muulla ei ole väliä? Kyynistä puhetta - mutta kyyniseksi tässä muuttuu kun näkee mitä puhutaan ja mitä toisaalta tehdään...

Jos esimerkiksi liikenneministeri uhoaa kirjoittamalla avoimen kirjeen jossa vaatii Valtion rautateiltä selitystä jatkuviin myöhästelyihin, ei ensin meinaa uskoa silmiään. Eikö Vehviläinen siis olekaan vastuussa muun muassa VR:stä?

Ministerin, jonka vastuualueeseen kyseinen liikennelaitos kuuluu pitäisi, jos kenen, olla tietoinen siitä miksi junat myöhästelevät ja millä asia saadaan kuntoon. Ministeri Vehviläinen ei varmaankaan vitsaillut vaan ihan tosissaan aloitti vaalikampanjansa olemalla tuohtunut asiasta joka saa ihmiset kuohuksiin. Ajatteli varmaan, että äänestävät kansalaiset ajattelevat että siinäpä vasta jämäkkä ihminen, vaatii johtajia ulos työhuoneistaan antamaan lausuntoa – ja minä saan poliittisia pisteitä jotka kilahtavat ääninä vaalipäivänä oman purnukkaan. Se, että hänen oikeistaan pitäisi antaa vastaukset kysymyksiin itse, ei tullut hänen mieleensä. Toivottavasti joku lehtimies nämä vastaukset hänestä vielä yrittää lypsää. Aito poliitikko toki luistelee vastauksista puhumalla jostain ihan muusta. Mutta kyllä hänet varmaan taas eduskuntaan äänestetään!

Toinen hämmästyttävä ihmisten aliarviointi on blogi-sivustolla nyt samaisen puolueen kansanedustajan kirjoittamana. Tanssikilpailussa kankeana tanssijana valtakunnan tietoisuuteen tullut mies-edustaja tarttui niin ikään samaan aiheeseen eli junien myöhästelyyn. Hänpä kertoili itsekin ajavansa usein junalla töihin (kuka uskoo?) ja seisovansa pakkasessa odottamassa junaa. Näin kertoo: ” Erityisen vaikeaa sitä on hyväksyä, kun pakkaskelissä ja sivutuulessa katselee kiskojen suuntaan, että jokohan se sieltä jo tulisi. Ei voi olla niin, että jokainen vähänkin sakeampi lumisade pistää junaliikenteen sekaisin.

Onko täysin mahdotonta virittää VR:n kalustoa sellaiseen iskuun, että se toimii myös talvella? Ei tämä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään lumitalvi Suomessa. On onnetonta, jos lumentulo tai pakkanen hyydyttää junamme niin usein, kuin nykyisin tapahtuu, varsinkin pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä.”

Palaute blogitekstiin oli sellaista kuin saattoi arvata jo tekstiä lukiessaan. Lunta tuli tupaan oikein kunnolla. Ei mennyt läpi, ei. 

Hämmästyttävän naiiveja nämä ulostulot, täytyy sanoa! Eikö kukaan avustaja voisi mennä vähän neuvomaan kuinka kannattaa toimia, mistä kirjoittaa kun itse ei sitä ymmärrä?

Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia on saanut jo hiukan nähdä vaaliteemallisissa haastatteluissa. Ovat saman ikäluokan ihmisiä, poliitikkoja kaikki kolme - mutta paljon muuten ei heidän persoonallisuuksissaan yhteistä ole; yksi uhkuu leppoisaksi naamioitua kylmän kärsimätöntä laskelmallisuutta, toinen naapurin hyvä kaveri-oloista joviaalisuutta ja kolmas yrittää kynsin hampain olla se uusi airut joksi hänet on valittu - rooli istuu huonosti päälle - häntä katsellessa on koko ajan vähän sellainen olo, että voi kunpa se nyt ei mokaisi... voi rassua; kukahan sitä on opettanut noin sanomaan... Rooli ei ollenkaan tunnu istuvan, ihminen vaikuttaa teennäiseltä ja sanat päälle liimatuilta. Onkohan se ihan paniikissa?

Puolue ei ole puheenjohtajansa - mutta paljon heistä kuitenkin riippuu miten vaaleissa menee

Äänten kalastus on siis alkanut jo kunnolla. Monenlaisiin täkyihin tulee äänestäjä tarttumaan. Sitten nähdään mitä tapahtuman pitää – olisipa mielenkiintoista jos Soinista tulisi ministeri; siinä vasta näkisi kuinka supliikkimies muuttuu; vastuunkanto saa supliikitkin muuttumaan mutta siitäpä eivät varmaan sitten äänestäjät taas tykkää!

Maailma isoja uutisia pullollaan

Hyvää huomenta - tervetuloa työpaikan parkkipaikalle. On hiukan lunta sadellut.

Yhdysvalloissa ammutaan poliitikkoa ja moni muu kuolee samalla, Australian Brisbanessa vesimassat vyöryvät kaupungin yli ja vievät kaiken mennessään. Saksassa on syötetty eläimille koneiden voiteluöljyä, osana eläinten rehua - nyt joudutaan tappamaan käsittämättömiä määriä eläimiä koska ne ovat kelvottomia ihmisravinnoksi.

Yksi omasta mielestäni karmeimmista asioista mitä ihmiset tekevät on muun elämän täydellinen huomioonottamattomuus. Eläimille ja luonnolle tehdään mitä vain oman edun nimissä. Monet ihmiset toki tekevät mitä vain ja mille ja kenelle vain oman edun takia - yleensä rahan- ja vallanhalusta. Lapset, toiset ihmiset ja luonto ovat aivan yhdentekeviä siinä kisassa. Kun suuren vallan jo omaava haluaa entistä enemmän valtaa ja vallan symboleita, häikäilemättömyydellä ei ole rajoja. Diktatuurit, hyper-egon omaavien maajohtajien halua laajentaa valtapiiriään ei useinkaan hillitse mikään - kunnes se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Diktatuureja on maailmassa tänäkin päivänä – monia ja monenlaisia, vaikka tietyllä tavalla aina samanlaisia. Tällaisia näytelmiä näytellään elävässä elämässä koko ajan, pienemmässä ja isommassa mittakaavassa – ei vain diktatuurimaissa.

Pienempiin ja heikompiin kohdistuva pahuus, hyväksikäyttö ja kiusaus saavat veren kuohahtamaan - mutta mitä voi tehdä niille, jotka syöttävät myrkkyä eläimille - kuten saksalaiset rehutehtaat tai lapsille kuten kiinalaiset lastenruokavalmistajat ovat tehneet? Tai heille jotka kiusaavat, rääkkäävät eläimiä? Kaikille niille, jotka raiskaavat luontoa, maapalloa ja sen ekosysteemiä?

------------------

Juuri luin, että Mauritiuksella, ihanalla Intian valtameren saarella, on tapahtunut outo murha, kuin brittidekkarissa ikään. Vasta naimisiin menneen pariskunnan morsian, 27-vuotias irlantilainen Michaela McAreavey, oli kuristettu kuoliaaksi hotellihuoneessaan kun hän oli mennyt hakemaan sieltä keksejä. Liekö kyseessä varas joka oli yllätetty huoneesta - vai mikä. Aika kaameaa; tosiaan kuin suoraan Sherlock Holmesin tarinoista tai jostain Agatha Christien kirjoista.

Isoisän viulu on kunnostettu hienoon kuntoon

Sääilmiöt vaivaavat Suomeakin. Outoa muuten, että säästä on tullut asia jonka kanssa meillä on nykyään niin paljon hankaluuksia. Ihmiset ovat tulleet siihen omituiseen käsitykseen, ilmeisesti, että mikään sääilmiö, olipa kyseessä mikä hyvänsä vuodenaika tai minkälainen sää hyvänsä, ei saa järkyttää normaalia päivärytmiä mitenkään. Junien ja liikenteen yleensäkin pitää pystyä kulkemaan myöhästelemättä vaikka tulivuoret purkautuisivat, myrskyt kulkisivat yli maiden ja merien, lunta, vettä tai rakeita sataisi... Ihmisten pitää päästä töihin, harrastuksiin ja lomamatkalle - tai muuten he suuttuvat! Osakkeenomistajien pitää saada tuottonsa ja ihmisten palkkansa, kauppoihin pitää voida kuljettaa tavaraa ihmisille ostettavaksi ja kulutettavaksi - yhteiskunnan pyörien pitää pyöriä!!! Ollaan yleisesti sitä mieltä, että ihmisen täyty pystyä hallitsemaan säät ja luonnonilmiöt - olivat ne mitä hyvänsä.

Onneksi näin ei ole, kuitenkaan. ihminen ei ole kaikkivoipa - eikä varmasti sellaiseksi tulekaan - toivottavasti. Nykyihminen on rationaalinen ja itse elämänsä haluamansalaiseksi rakentava. Hyvä, kun tuo itseriittoinen olio joskus saa kolauksen!

Tällaista mietiskelin kun uutisia äsken kuuntelin, kaikista katastrofeista maailmalla. Samalla neuloin kaulaliinan valmiiksi.

Tein iltapalaksi köyhiä ritareita hillolla ja kermavaahdolla. Kyytipojaksi kaakaota ja kermavaahtoa. Hiukan täyttävää, myönnän. Ei ollenkaan terveellistä - mutta ah niin hyvää!

Omaa elämää varjostaa työpaikan tilanne. Kumman nöyräksi sitä menee, kun ei ole mitään varmuutta työn jatkuvuudesta tai työpaikasta. katselin hiukan avoimia työpaikkoja tänään; en löytänyt mitään oman osaamisalueen vapaata työtä. Into työhön on tällä hetkellä aika matala - ei huvita, ei ole intoa, kiinnostusta! Vähän on siipi maassa. Kolme lasta ja velkaa vaikka kuinka paljon - melkein oman vuosibruttopalkan verran. Se on kai jonkinlainen raja jota ei pitäisi ylittää jos yhtään järkevästi elää. En ole ylittänyt mutta en silti varmasti elä järkevästi. Yhden elättäjän perheessä on aina hankalaa, jos jotain sattuu. Ei ole mitään mistä ottaa, jos putoaa. Pitäisi säästää – vaikka ei oikein pystykään. Mutta jos yrittää, niin tietenkin pystyy.

Eipäs ajatella moisia. Toivotaan parasta, yritetään - kuitenkin!

Olen kirjoitellut hiukan. Se ei tietenkään mitään auta mihinkään - muutoin kuin antaa itselle jonkinasteista tyydytystä. Menen kevääksi kirjoituspiiriin monen vuoden tauon jälkeen. yritän saada muutaman tekstin tehtyä - osana omaa uudenvuodenlupaustani!

Musiikkia en ole vielä tänä vuonna kuunnellut - muuta kuin radiosta tietenkin. Jospa menisin kuuntelemaan jonkin onsertin lähipäivinä - joko konserttisaliin tai kirkkoon. Orkesterit ovat aloittaneet kevään ohjelmiston joten jotain kivaa löytyy varmasti. Musiikki vie ajatukset kuin suihkuun; maailma näyttää ainakin hetken valoisammalta.

Vaalikuumetta mediassa. Demarien mauton temppu

Huomenna suuri osa Eurooppaa palaa normaaliin päiväjärjestykseen - joulu on juhlittu Venäjältä Saksaan, Englantiin ja muihin keski-Euroopan maihin. Kaikki pohjoismaatkin ovat maanantaista saakka jälleen ruodussa.

Niin alkavat myöskin koulut ja opinhaluiset lapsukaiset ja nuorukaiset kirmaavat jälleen kouluihin ja opinahjoihin, vanhemmat aloittavat normaalit työviikot.

Niinpä täällä melläkin on laitettu koululaukkuja kuntoon, tarkastettu mitä aamulla päälle laitetaan ja mitä harrastuksia heti maanantaina alkaa. Nuorin jännittää koulua kun ei saa oikein unta. Toivottavasti aamulla herääminen kuitenkin sujuu - herätys on jo ennen seitsemää - se on kovin varhain kymmeneen saakka nukkuneelle ihmiselle!

Sää on muuttunut suojaiseksi. Katoilta valuu painavaa, märkä lunta ja tiet ovat sohjossa.Ilma on sumuinen kun lumi muuttuu vesihöyryksi.

Kotiuduimme tänään siis mummin luota jossa vietimme mummin syntymäpäiviä, pienimuotoisesti. Kävimme yhdessä syömässä ja vietimme mukavaa aikaa yhdessä, kaiken kaikkiaan. kahvia kului jonkin verran!

Uutisissa alkavat jo tulevat vaalit näkyä. Gallupeihin on itse kunkin hyvä alkaa varautua jo hyvissä ajoin - niitä tullaan näyttämään varmasti joka käänteessä - ja mm. perussuomalaisten kannatusta tullaan hämmästelemään siellä sun täällä. Vihreät aloittivat myös presidenttivaalikampanjoinnin - Herra Haavisto kyseisestä puolueesta "on antanut luvan kannattajilleen olla mukana presidenttiehdokas-keskustelussa". Sylettää... Miksi ihmeessä nyt pitää tuokin keskustelu jo aloittaa, aikaa vaaleihin on vielä reilu vuosi ja eduskuntavaalitkin on tässä välissä läpi elettävä. Populismia!!!

Demarit puolestaan tekivät tosi mauttoman tempun - ensin kerrotaan uutisissa, että puheenjohtaja Urpilainen on epä-suosittu puheenjohtajana eikä ole vastannut niihin odotuksiin jotka häneen oli ladattu. Edellinen puheenjohtaja ja aikaisempi ulkoministeri ovat kuulemma suositumpia. Gallup-luvut pysyvät matalina. Sitten viikonlopun lööpeissä kerrotaan, että vasta kuollut laulaja Kari Tapio olisi ollut tulossa demarien kansanedustajaehdokkaaksi, jollei kuolema olisi tullut väliin.Viikonlopun Iltaäivälehden lööppi oli niin etova, että en lehteä halunnut edes selata. Kumpikohan tuossa on takana - lehden oma journalisti vai puolue - luultavasti molemmat yhdessä; ei kai lehti muuten tuollaista julkaisisi. Mutta on todella mautonta kummaltakin osapuolelta lähteä rahastamaan vasta kuolleen suosikkilaulajan maineella ja suosiolla. Suruaika on meneillään vielä.

Politiikka on todella kuvottavaa, kun sen oikein oivaltaa! Jos puolue saa tällaisella ääniä, ihmettelen kovasti.  Huh huh.

USAssa, Arizonassa, on ammuttu kongressiedustajaa viikonlopun poliitikkotapaamisessa - uhrina demokraattien Gabrielle Giffords. Edustaja ilmeisesti selviää hengissä vaikka häntä ammuttiin päähän. 6 muuta paikalla ollutta ihmistä kuoli ja lukuisa määrä haavoittui. Taas yksi aseen kanssa heilunut nuori mies sai tuhoa aikaan - julkisuus on taattu, maailmanlaajuisesti. julkisuuttako mies haki, vai halusiko kostaa ja likvidoida poliitikon jonka ajatuksia ei kannata? Uutisten mukaan parikymppisellä miehellä on mielenterveysongelmia. Saapas nähdä, kuinka tämä vaikuttaa lähiaikojen politiikkaan Obaman Amerikassa.

Siel mikään hirvee ajokeli ollut. Ihan tavallinen talvisää!

Neljä tuntia tien päällä eilen. Aloitus illan hämärtyessä ja kolme tuntia pimeäajoa. Radio auki koko matkan ajan, kanavia vaihdellen. Ylen aikainen, ns. Rälläradio joka soittaa Suomi-iskelmää joka välissä ja haastelee sitä sun tätä mitä mieleen tulee, mm liikenteeestä – on hankala kanava autoilijalle kuunneltavaksi koska kanava vaihtuu koko ajan. Vahvin paikallisasema nappaa aina signaalin ja ajaessa kanava siis vaihtuu koko ajan. En alkuun vaihtanut kanavaa muualle vaan annoin ylen olla päällä – sillä seurauksella, että viisiminuuttisen aikana kanava vaihteli kolmen eli paikallisaseman välillä yli kymmenen kertaa. Pakko se oli sitten vaihtaa ja kuunnella muuta!

Nova soittaa samaa musiikkia ihan koko ajan; päivästä, viikosta ja kuukaudesta, vuodesta toiseen. Miten ne jaksaa? Sama tai samanoloinen musiikki raikaa asemalla - mutta koska Nova on suosituin kaupallisasema, se ilmeisesti toimii.. Mainokset toistavat myös itseään tosi tiuhaan – samana mainoksen saa pitkällä ajomatkalla kuultavakseen tusinan kertaa jollei vieläkin useammin – ei kukaan moista kestä, olipa kanavalla äänessä kuka hyvänsä muuten mukavista juontajista. Siispä vaihtelen kanavia tiuhaan.

Ja mikäpä oli perjantai-illan hot topic kaikilla kanavilla? No – yksi oli yli muiden: huono ajosää. Siitä varoiteltiin ihan koko ajan. Ja nimenomaan sillä alueella armasta kotomaatamme jolla itse ajelin. Alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Sää oli toki luminen ja lunta tuiskusi muiden autojen nostamana tielle, samoin sitä satoi koko ajan lisää taivaalta. Mutta sellainenhan talvi on! On lunta ja sitä tulee lisää kun on lumisadetta. Näin on talvella. Pakkasasteita oli noin 5-8 koko matkan ajan. Rekkoja oli paljon tiellä, samoin oli muuta liikennettä. Viimeisen tunnin ajoin jonossa melkein kuin kesäviikonloppuna. Paljon autoja – ohittaa ei juurikaan voinut.

Omituista näissä säätidonannoissa on juuri tuo valtava varoittelujen määrä. Mitä sitten, kun sää on oikeasti huono ja pitää varoittaa – kun kaikki varoittelupaukut on käytetty jo ihan normaaliin ajokeliin; talvella on liukasta ja pitää ajaa toisin kuin kesällä.

Kahviherkkuja

Kanteletta on kiva soittaa. Ja kuunnella

Perillä on ollut taas kivaa ja kaikin puolin mukavaa. Lapsi on viihtynyt mummilassa ja itse äitinä nautin, kun hän saa tutustua ja olla mummin ja enon kanssa, perheen sisällä ja kuitenkin omiensa kanssa. On itselleni jotenkin erityistä tämä tällainen; lapsi jolla ei ole pääsyä toisen vanhemman elämään, ei mahdollisuutta tutustua toiseen puoleen biologisesta perimästään millään lailla, on jonkinlainen puute elämässään. Jossain vaiheessa hän alkaa sitä varmasti miettiä. Silloin – niin ajattelen – on hyvä, jos ymmärtää ainakin jotain omista juuristaan, tietää olevansa tärkeä ja rakastettu ja arvostettu osa suvussa ja osa ”meitä”. Jokainen meistä on osa tiettyä ketjua; jos toinen osa ketjusta on hukassa niin on hyvä, jos johonkin voi ripustautua.

Tämänkertaine käsityö: tilauskaulaliina,
virkatua ketjua pörrölangasta

Sisaruksilla on toisensa. Heillä on sukua jonka osa he ovat. Teinit eivät siitä välitä – heille vain kaverit ovat tärkeitä. Siksi on hyvä jo ennen teini-iän myrskyä selvittää asioita, tutustuttaa asioihin jotka myöhemmin tulevat elämässä esiin. Pienin lapsi on vielä vastaanottavainen ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Uskon, että pieni siemen j häneen kaikesta tästä, jota hän mummilassa kokee, asioista joita hän käy läpi ja joista hän täällä keskustelee.

Itselleni oma mummi oli kovin tärkeä. Toivon, että niin olisi myös omille lapsilleni.

Päiväkahvilla

Omat teinini ovat keskenään kotona. Eivät halunneet tulla mummin luo. Vanhimmalla oli taas angiina-oireita - suussa maistui samalta kuin angiinan aikaan. Hän on aivan varma, että se on tullut takaisin kun än ei vaihtanut hammasharjaa uuteen heti taudin jälkeen.
Kesimmäisen lapsen kaveri menee kohta armeijaan ja nyt sitten pitää juhlia sitä. En halunnut pakottaa kumpaakaan mukaan – siitä seuraa vain riitaa, happamia ilmeitä ja kommentteja ja kurjaa mielialaa joka pilaa vierailun ja saa kaikki matalalle mielelle. Kohta aikuistuvat lapset ovat jo toisella jalalla ulkona kotoa – ja kaikki, mikä heille onnyt tärkeää on kodin ulkopuolella. Se sattuu äitiin – mutta näinhän elämä menee, useimmiten.

Lumimassat alkavat muuttua sohjoksi

Olen suunnittelemassa ajoa vanhimman lapsen ja kissan kanssa maalle iltapäivällä. Plus-asteiseksi muuttuva sää ja alijäähtynyt vesisade pelottavat hiukan. Sään pelotellaan olevan todella huono iltapäivällä. Toisaalta - lehdet ja radio ovat tänä vuonna ottaneet tavaksi yli-varoittelun sään suhteen.

Entistä enemmän pitää siis ajatella itse asioita - jotenkin näyttää olevan vallalla valtava pelottelu kaiken maailman asioiden suhteen; pientä katastrofin poikasta elätellään vähän siitä sun tästä. Lehdet toki elävät katastrofeilla - varsinkin iltapäivälehtien onni ja autuus tuntuvat olevan erilaiset katastrofit ja onnettomuudet. Jollei niitä synny itsestään, niitä kehitellään sitten toimituksissa.

Lumitöitä piisaa - katolta tulee painavaa lunta

Kotona on katoilla majaileva lumi mielenkiintoisessa vaiheessa. Sitä on katolla tosi paljon, puolisen metriä luultavasti, jo jonkin verran kasaan painunutta pakkaslunta joka alkaa sulaa alhaalta käsin kun sää lämpenee. Sitten se valuu katoilta portaiden ja kulkuväylien päälle.

Työvälineet odottelevat

Jos olen poissa kun lumi putoaa portaille yms. se jähmettyy paikoilleen enkä saa mitenkään pois. Omat voimat eivät ole kummoiset - eikä moiseen hommaan saa apua lapsilta mitenkään - he kieltäytyvät kättelyssä. Eivätkä kai jaksaisi hekään lunta pois kauhoa. Itse teen lumitöitä pienimuotoisesti joka päivä ja aina kun oma vuoro viiden viikon välein tulee, teen isomman määrän eli pihat ja käytävät päivittäin.

Kadehdin miehiä joilta homma sujuu paljon sutjakkaammin; itse meinaan väsähtää kesken varsinkin parkkipaikan siivoamisessa; se on iso ja lumi pitää kuljettaa mutkan kautta pyörätelineiden ja kuivaustelineiden viereen. Nekin paikat ovat jo aika täynnä; pitää ottaa vauhtia, että saa kolat puskettua kukkulalle ja lumen heivattua sinne. Pakkaslumi menee vielä suhteellisen hyvin, mutta painava suojalumi ja autojen pyörien alla sohjoontunut mönjä ovatkin sitten ihan eri juttu.

Meidän talossa ei makseta kellekään tämän homman hoitamisesta, siksi jokaisen on pakko vuorollaan tehdä lumityöt. Jos on matkoilla tai sairas, on tilanne tosi hankala - ketä voi silloin pyytää tekemään homman jos ei ole tuttuja eikä ystäviä jotka voisivat auttaa?

Oma vuoro on ensi viikon jälkeen. Muissa asunnoissa tekijöinä on miehet - kahdesta asunnosta menevät usein molemmat puolisot yhdessä lumitöihin. Kyllä käy katteeks!

Liikenne - ainako kaaos?

Liikenne on mielestäni helpompi juttu: Jos on talvi ja keli huono - silloin pitää vain ajaa varovaisemmin. Jos tuulilasiin sataa lokaa ja räntää ja liikennettä on paljon - varsinkin rekkoja ja isoja autoja kuten sillä välillä on jota itse ajan - on oltava supervarovainen.

No, katsotaan. En ole varma milloin pääsen lähtemään. Juuri pahimpaan loskaan, luulen. Vielä on töitä tehtävänä ja sitten piäisi käydä kaupassa ja ostamassa kukka yms äidille. Lahjaa ei vielä ole sitäkään. Ne tossut eivät ole oikein mikään lahja, kuitenkaan. Huoh.

Illalla tein pitkän ävelyn pimeässä kameran kanssa. Kova tuuli heilutti ja humisutti puita ja villapipon läpi kävi kova viima. Onneksi takissa on huppu.

Kirja, kahvi ja bébén puolikkaat.
Mikä nautinto!

Sain yöllä Sofi Oksasen kirjan luettua. Hyvä kirja. Surullinen ja aoittain vaikea lukea. Hurjia kohtaloita - mielenkiintoista juonenkehittelyä!

Uusi piispa Turkuun, isä Mitron risti ja Sofin saappaat

Turun arkkihiippakunta on saanut uuden piispan. hieno seremonia Turun kirkosta – historiallisesti kiinnostavia ovat nämä kansankirkon suuret juhlat. Seurasin tapahtumaa suurella kiinnostuksella, kaikkia sen ulkoisia merkkejä ja toimia, eleitä ja puhujia – ja tietenkin kuuntelin mitä sanottiin. Kirkko on jäänyt yrityselämän ja muun yhteiskuntamuutoksen varjoon eivätkä monet näe ollenkaan, miten paljon sieltäkin voi oppia, nähdä ja ymmärtää. Se, että kirkkoa tällä hetkellä pidetään jotenkin aikansa eläneenä on leimaa kirkkoa koskevaa keskustelua – tuntuu, että kirkon pitäisi olla jotenkin poliittisesti korrekti ja seurata päivittäisiä trendejä ja käyttää mainostoimiston palveluja viestinsä perille saattamiseksi. Kirkko ei kuitenkaan ole pörssiyritys eikä terveyskeskus.

Kaarlo Kalliala sai piispan symbolinsa – piispansauva on kaunis ja piispan ”pannumyssy” on symbolinen. Risti kaulassa lienee se tärkein symboli, kuitenkin.

Kaulassa olevasta rististä tulee mieleen ortodoksipappi, isä Mitro joka nykyään vaikuttaa EU-parlamentissa. Häntä näki aina mustassa papinkaavussaan, risti kaulalla. Nyt sitä ei enää hänen päällään näe – isä Mitrosta tuli poliitikko Mitro Repo kun hän vaihtoi kirkon politiikkaan – ja itse uskon siinä hänen virheen tehneensä, ainakin kuulijoiden ja seurakunnan kannalta asiaa katsottuna. Luulen, että hän olisi saanut aikaan paljon enemmän entisessä roolissaan kuin muuttumalla sosiaalidemokraattisen puolueen lipunkantajaksi. Vaikea on puolueen leivistä enää entiseen rooliin tulla, jos sitä vielä haluaisi. Näin luulen vaan enpä tiedä – ja kukapa hänen lisäkseen tietää, miksi kirkossa oli ahdistava olla; kirkon sisällä on usein hyvin ahdasmielistä ja vaikea olla oma itsensä; seurakunnissa on paljon ihmisiä joilla on taipumus parantaa toisten asioita ja henkisesti ne ovat usein aika vaikeita paikkoja.

Loppiaista siis vietämme. Lapsi meni eilen bussilla mummin luo – jo toisen kerran elämässään mutta jännitti matkaa aika lailla. Melkein neljän tunnin matka express-pikabussilla on aika pitkä – hän otti evääksi mukaan kaksi Aku Ankaa ja karkkipussin. Soiteltiin ahkerasti matkan aikana ja ensi-itkujen ja ikävän jälkeen matka menikin sitten ihan kivasti – soittivat mummin luota ”Äiti, nyt ollaan jo täällä kotona”.

Kiva, kiva! Menen itse perässä huomenna. Tänään teen erinäisiä kotihommia lumitöistä silitykseen, ruuanlaitosta siivoukseen. Huomenna on pari työtehtävää joista en voinut luistaa – sitten lähden ajamaan itsekin kohti kotikunnaita!

Ainotar-tossut

Eilen sain äidin syntymäpäivä-tossut valmiiksi mutta taitavat olla niin isot, että täytyy miettiä mitä niille voi tehdä. Lämpimät ovat kyllä, paksuhkoa sataprosenttista villaa, Smart-langasta tehdyt ovat.

Mustarastas palasi pitkän tauon jälkeen (tai sitten en ole sitä vain nähnyt) lintukorille syömään. Söi siinä pitkään ja hartaasti; täytyykin muistaa täydentää ruokavarastoa tänään. Oravaa ei ole näkynyt pitkään aikaan – liekö Kurre vielä hengissä. Tiellä näkyi ennen joulua yliajettu orava, sääli pientä.

Yölamppu loistaa pitkälle yöhön usein - neulon ja luen Sofi Oksasen kirjaa ja uni tulee vasta aamuyöstä kun lamppu sammuu. Sofi Oksasesta hauska juttu muuten; en ole koskaan häneen aikaisemmin törmännyt mutta nyt kun aloitin hänen kirjansa lukemisen, olen törmännyt häneen viikoittain. Eilen seisoin hänen ja hänen seurassaan olleen miehen takana leivostiskillä, vietyäni lapsen bussiin alkuillasta. Ostivat jotain herkkuja, en tirkistellyt mitä. Itse ostin omenaviinerin ja kaksi bébé-leivosta itselleni ja (ehkä) isoille lapsille.

Sofi on näyttävä ilmestys hiuksissaan ja meikeissään - ja tosi upeat piikkikorkosaappaat hänellä on ollut joka kerta jalassaan.

Odotelen alennusmyyntiin pääsyä uusien korkosaapikkaiden saamiseksi itselleni. Viimevuotisista ihanaisista ratkesi sauma ennen joulua - palautin ne kauppaan; tekovirhe. Vastaavia ei ollut silloin myynnissä - niissä oli 11 sentin korko ja paksu pohja, istuivat hoikkaan jalkaan tosi hyvin. Kovin kauniit, ruskeaa mokkanahkaa! Hoikkajalkaisen on hiukan haasteellista löytää hyvin istuvia, kauniita saappaita - Tallinnassa on paremmant valikoimat. Sinne en nyt tosin ole lähdössä joten kotimaan tarjonnasta täytyy löytää!