Hyvää itsenäisyyspäivää - Suomi täyttää tänään 95 vuotta.  2 kynttilää loistavat pareina ikkunoissa ja televisiossa näytetään presidentinlinnan juhlavastaanottoa. Samaa suoraa lähetystä voi seurata  kahdelta eri kanavalta ja nauhoitettuna myöhemmin vielä kahdelta muulta. Sen lisäksi monen lehden internet-sivut päivittävät tietoa suoraan, online, sivuilleen. Suomen tapa viettää itsenäisyyspäivää on television ääressä julkisuuden ja politiikan johtotason päättäjiä katsoen!

Mutta niinhän tässä teen itsekin!! Lapsukainen on pelaamassa jääkiekkoa - meni jo viiden jälkeen ja pari, kolme tuntia siellä mennee.  Olen siis ihan omassa rauhassani kotosalla ja saan tehdä mitä lystää! Katson sis telkkaria, kirjoittelen tänne ja käyn ulkona pienellä kävelyllä.
Mielenkiintoinen  treeniaika lapsella muuten, ottaen huomioon että itsenäisyyspäivä tosiaan on juhlittavana. Mutta jääkiekko tietenkin on suomalaista urheilua jos jokin! Tähän aikaan on ollut varmasti helpompi saada treeniaika kuin joskus muulloin. Ehkä.

Menen huomenissa ajelemaan äidin luo - pari päivää ajattelin viipyä. Lapset selviävät keskenään koska eivät halua nyt mukaan tulla. Käyn vain aamusella keskustelemassa TE-toimiston yhteyshenkilön kanssa heti yhdeksältä ja sitten lähden ajelemaan läpi luvatun lumituiskun muihin maisemiin! Saa nähdä mitä työvoimatoimiston yhteyshenkilöni keksii puhua kanssani; jotenkin tuntuu, että tämä tapa käydä siellä, on lähinnä TE-toimiston henkilöstön työllistämisen takaamista. Tämä onkin viimeinen tapaaminen hänen kanssaan; TE-toimistojen uudistus karsii toimistojen määrää rajusti kustannus-syistä juuri kun työttömyys on kasvamassa uusiin huimiin lukuihin. Omassa kotikaupungissa ei ole työkkäriä kohta enää - saan luvan matkustaa heitä tapaamaan naapurikaupunkeihin.

Tästä lähtien saan käydä ihan missä TE-toimistossa vain haluan, vaikka Rovaniemellä, Helsingissä tai vaikka Maarianhaminassa. Kaikki toimistot auttavat meitä työttömiä sitten, on luvattu. No, totuuden nimessä on pakko sanoa, että ei sieltä oikeasti mitään varsinaista apua tule, kunhan taas jutellaan ja kerron mitä olen tehnyt. Virkailija sitten nyökyttelee ja antaa uuden ajan parin-kolmen kuukauden päähän. Joopa joo.

Leivoin neljä taatelikakkua aamutuimaan.
Kaksi menee myyjäisiin sunnuntaina.

Voi, Kirsti Paakkanen näyttää aika vanhalta kävellessään kättelemään presidenttiparia. Ryhti on jo aika kumara - mutta onhan hän jo iäkäs. Tyylikäs, ilman muuta! Ja sieltä tulikin heti perään Pekka Haavisto miehensä Antonio Floresin kanssa. Pariskunta frakeissaan! Jörn Donner, Virve Rosti, Osmo Soininvaara, Minerva Krohn siinä kulkevat. Aika tuhdissa kunnossa viimeksi mainittu, tosiaankin - punaisissa. Iso naisihminen! Aika monilla naisilla on huono ryhti, aika yllättävää sinänsä - monet puvut, kampaukset ja korut ovat upeita, toiset hyvinkin erikoisia.

Huonot ryhti ja ylipaino näyttävät vaivaavan myös maamme eliittiä...

Hmm - miksi tällaista on kiva seurata?

Lapsi tuli kotiin. Lopettelen tältä erää.

Joulukalenteri

Positiivareiden joulukalenteri on taas avattu - ja ihanan suloinen, taas kuten ennenkin, aikaisempina vuosina. Muistin tämän ajatuksia herättävän joulukalenterin vasta nyt, kun olemme jo luukussa neljä - mutta sitä mukavampi olikin sitten avata kaikki neljä luukkua peräjälkeen ja kuunnella musiikit, lukea runot!

Neljänne päivän luukku kertoo, Johanna Iivanaisen laulaman walking in the winter wonderlandin tahdittamana:

Vain kuusi tupaan tuodaan
ja hyvä mieli luodaan,

ei muuta jouluun kaipaa
kuin lämpöä ja aikaa.

Käy olkipukki ikkunaan
ja lepää lintu jouluaan.

Hieno on kalenteri taas tänä vuonna, kiitos! Sivustolla on paljon muutakin luettavaa, oikein sopiva tälle ajalle kun pohdinta elämäntilanteesta on pinnalla. Tämän päivän aamunajatus menee näin: Hirmumyrskystäkin selviää kohtaamalla yhden aallon kerrallaan.

Yhden aallon ja päivä kerrallaan taktiikalla täällä tosiaan yritetään eteenpäin! Positiivishenkisesti, ilman muuta.

Rakennetaan ja laskutetaan

 

Joskus tulee mietittyä miksi kadun varrella seisoo päivä-, jopa viikkokausia kalliita työkoneita traktoreista kauhakuormaajiin ja kompuroista erinäköisiin telaketjuvaunuihin sun muuhun mille ei näytä kuitenkaan olevan mitään käyttöä työn edistymisen kannalta. Suuremmilla työmailla seisoo jopa kuorma-autoja, uskomatonta kyllä! Siinä vain seisovat kuten tässä lähituntumassa kaivinkone jo ties monetta viikkoa, ihan turhan panttina. Ei miehen miestä töissä, välillä siinä joku käy vähän aikaa möyrimässä mutta sitten on taas päiväkausia ihan hiljaista.

Sainkin sitten ilmiölle selityksen joka tukee aikaisempia tarinoita saumattomasti: kun tulevalle kaupungin työmaalle hankitaan urakoitsijoita tekemään suunniteltuja maanraivaus ym töitä, pyytää kaupungin rakennusviraston vastaava mestari - tai vastaava, projektin koosta riippuen - tarjouksia työhön haluamiltaan tahoilta.

Sitten hommaan tulee henkilökohtainen osa-alueensa: rakennusmestari haluaa ehkä etelän matkan, uudet talvirenkaat tai päältä ajettavan ruohonleikkurin kesämökille. Joku mesu voi suorasanaisesti todeta haluavansa kuusi tonnia tänä perjantaina ja neljä viikon päästä. Tarjousta jättämässä oleva ja urakan itselleen haluava maksaa ja toimittaa tietenkin nämä pienet "hyvän tahdon eleet" ao henkilöille ja tekee tarjouksen, ihan  normaalikaavan mukaan. Urakka tulee tietenkin tehtäväksi koska maksut on maksettu. Kaikki ovat tyytyväisiä - ne jotka eivät urakkaa saaneet, eivät tietenkään saaneet pyyntöjä lahjoistakaan.  Ja niin alkavat työt. Työt tehdään normaalilaskutuksella - ehkä nyt tietenkin jonkun verran enemmän tunteja kirjaten, mutta se on normaalia. Mutta ne "ylimääräiset" pitää myös saada maksettua ja se on nykyään aina vaikeampaa - ei siksi, että kontrolli olisi  paljon tiukempaa vaan yksinkertaisesti siksi, että lahjojen pyytäjiä on nyt jokaisesta pienestäkin mesusta alkaen aina ylimpään kerrokseen saakka. Maksettavaa tulee keskikokoisesta urakasta hyvinkin puolelle tusinalle äijiä, kaikille ihan mukava kuukausipalkka verottomana lisää käteen tai enemmänkin. Miten ne rahat saa takaisin, sitä saa urakan tekijä miettiä kunnolla. Se, että seisottaa koneita työmaalla "varalla" on vanha kikka; laskutetaan kallista tuntihintaa ja koneisen olemassaolo on helppo selittää - niitähän saatetaan tarvita. Jokainen näkee, että koneet ovat siellä - so?

Näin se menee, bisness pyörii ja kunta maksaa. Budjetit eivät koskaan riitä, aina mennään kunnolla yli - mutta niin se tapahtuu joka ikisessä paikassa. Miksiköhän kukaan ei koskaan ihmettelee miten mesulla on niin hieno auto, paljon matkoja ja vaimolla kaikkea kivaa päällä ja alla.

Työttömän kateelllisia jupinoita tämä vaan on, niinhän. "Jos sulle joku tarjois kymppitonnia ilman että teet mitään, et voi kieltää että ottasit vastaan. Vai mitä?"

Lupa unelmoida, halu haaveilla

Aika ajoin on tarve lentää ajatusten siivin haaveiden maahan. Nähdä oma elämänsä ylhäältä käsin, kuin taivaalta alas katsoen. Sieltä voisi nähdä uusia mahdollisuuksia ja uuden alun elämälle, heittää pois ne osat elämään kasaantuneesta suuresta painavasta repusta joita ei enää jaksa kantaa. Joista haluaa päästä eroon.

Talossa olisi monta huonetta...

Heittäisin pois nyt kaiken toivottomuuden, surun ja epävarmuuden elämän vaikeudesta. Työttömyyden heivaisin ensimmäiseksi yli laidan! Valitsisin itselleni työpaikan joka tuntuu hyvältä - alkaisin tehdä työtä luonnon ja luonnon tasapainon hyväksi - jollakin mielekkäällä tavalla, toisten kaltaisteni ihmisten kanssa. Palkkaa kuitenkin haluaisin työstäni. Sitten ottaisin jostakin kasasta itselleni pinkan rahaa jolla maksaisin asunto- ja autovelkani pois, hoitaisin elämäntilanteen kuntoon. Naps, naps.... Niin olisi nuokin harmit hoidettu pois päiväjärjestyksestä!



...olisi piha ja lipputanko...

Sitten katsoisin missä olisi mukava mies jonka kanssa kemiat alkaisivat hyristä - olisi mies oikein mukava, kivan näköinenkin - hiuksia päässä ja pilke silmässä, solakka keho. Sellainen joka olisi alkohilijuomien suhteen kohtuudessa pysyvä, agressiotasoltaan suht. matalalla kulkeva - sellainen, joka pitää naista miehen kanssa yhdenveroisena ja juttelee ja puuhaa yhdessä kaikenlaista kivaa - käy kävelemässä ja tekee mielellään yhdessä naisensa kanssa kotona kaikkea mukavaa. Arvostaisi ja tykkäisi - ja nainen eli minä samalla lailla häntä.

Ah, asuisimme mukavassa puutalossa jossa on pari kerrosta ja kummallakin omaa tilaa myös lueskella omassa rauhassaan, jos siltä tuntuisi.

...pieni parvekekin olisi, puita pihalla.

Matkusteltaisiin, mentäisiin yhdessä vaikka lentokoneella joskus lämpimiin maihin, kaukausiin paikkoihin. Viidakkoon, kaukaisille rannoille. Tuntisimme onnea ja iloa siitä, että olemme löytäneet toisemme , nauttisimme elämän päivistä, kaikesta mitä elämässä on - hyvästä ruuasta, juomasta, toistemme seurasta ja luonnon suuresta kauneudesta. auttaisimme toisiamme, luontoa ja lapsiamme.

Haaveiden aika ei ole ohi. Tuilee hyvä olo kun voi lentää mielikuvituksen siivin maahan joka mielen sopukoissa asustaa - haaveiden maahan!

Hoosianna - adventtiaika on täällä!

Nyt on laitettu kynttilöitä ja valoja kotiin - on punainen liina ja adventtikynttelikkö keittiön pöydällä ja sydän esikoiselta tyhjäksi jääneessa ikkunassa, orkideoiden ja atsalean yläpuolella. Kukat kukkivat suurin valkoisin kukin - pidän huoneen sen verran viileänä että kasvit viihtyvät hyvin, kukkivat hienosti ja pitkään. Mutta viihtyvätkö ne punaisessa sydänvalosta - sehän jääkin nähtäväksi.



Kolli katsoo ikkunan takana pakkasessa sisälle lämpimään. Haluaa sisään!

Aamulla nautimme riisipuurosta kanelilla ja sokerilla maustettuna ja olihan pöydällä luumukeittoakin. Sai ensin syödä puuroa kanelilla ja sokerilla, sitten ottaa jälkkäriksi puuroa sopan kera! Keiton ostin kaupasta, myönnän... Tuli muuten halvemmaksi ostaa litran pönikkä, verrattuna mitä olisi tullut maksamaan pussi luumuja ja sokeria, perunajauhojakin vielä. Pönikkä maksoi alle euron.

Ihana pakkaskeli ulkona teki päivästä superihanan! Kymmenisen astetta pakkasta ja jalkojen alla nitisevä lumi - ah ihanaa! Kävelin ja katselin metsän puita, pihapiirejä ja taloja. Joulun ja talven valoja on monessa ikkunassa ja pihan puussa ja pensaassa. Näyttää kivalta! Katselin taloja ja mietin minkälaisia ihmisiä siellä asuu - onko siellä kotoisa ja mukava tunnelma vai kireää perhettragediaa. Onko tuolla alkoholisti tai perheväkivaltaa - vai liekö yksinäisyyttä vai oikeasti niin viehättävää kun miltä ulospäin näyttää?

Sain tänään apua kolmen taulun seinälle laitossa; en ole itse opetellut poran käyttöä - jotenkin on tuntunut, että en haluakaan ihan kaikkea itse oppia tekemään - johan tässä tulee tehtyä kaikenlaista jo muutenkin. Toisaalta on tietenkin hyvä jos pystyy tekemään kaiken itse - mutta nyt siis sain apua taulujen kiinnitykseen ja siitä olen iloinen. Muutaman kuukauden nuo taulut nojasivatkin seinään ihan noin vain, muina tauluina!

Atsalea ja orkidea. Valkoisia kukkia valkoisessa maisemassa.

Huomenna alkaa vajaa työviikko. Itsenäisyyspäivä on torstaina ja lapsella perjantai vapaana - se päivä on tehty sisään jo alkusyksyllä.  Omalta kohdalta vajaa viikko on tietenkin omituisesti sanottu; työtön on työtön koko ajan. No, menen kuitenkin TE-toimistoon tapaamiseen tiistaina ja aikeissa on hakea muutamaakin työtä, jo heti maanataina jollei jo tänään sunnuntaina. Nyt loitan avointen hakemusten raapustamisen mieleisiltä tuntuviin työpaikkohin - samaten ajattelin kirjoitella head huntereille, tarjota osaamistani ja työvoimaani.

  

Huomenna menen myös juttelemaan yhdestä F.E.C. työtilanteesta. Olen hakenut monelle tällaiselle "työvalmennukselle" eli töihin yrityksiin  ilman palkkaa, "harjoittelemaan töissä oloa". Mitään ei ole ehdotettu minulle - niinkuin ei yleensä tapahdu juuri kellekään. Olen nyt paljon ihmisten kanssa keskusteltuani kuullut, että jos töitä saa tätä kautta, pitävät yritykset työllistettyjä henkilöitä vain ilmaisena työreservinä joita kohtelevat huonosti - juuri kukaan ei ole koskaan saanut mitään ilmaisajan jälkeen yrityksissä. Tämän tyyppiset "työmarkkinatoimenpiteet" ovat ilmeisesti työnhakijan kannalta ihan höpöhöpöjuttuja; edes työnvälittäjät tai ne liittojen työ- ja urakonsultit joiden kanssa olen jutellut eivät usko näihin. "Ihan humpuukkia", sanotaan. "Hyvä vaan, että et ole saanut mitään sieltä, säästyt monelta harmilta ja itkulta".Varmaan nämäkin ohjelmat ovat sellainen poliittinen juttu joka on tehty, että voidaan sanoa, että valtiovalta tekee kaikkensa työllistääkseen ihmisiä. Ne, jotka näistä poliitikkojen ohella hyötyvät ovat tietenkin yritykset jotka saavat ilmaista työvoimaa ja kaikki ne välikädet jotka laskuttavat työn järjestämisestä.

 

Hoh hoijaa.... Politiikka sotkee usein selviä asioita harmillisen paljon, maksaa yhteiskunnalle paljon ja on kiusa monella tapaa. Mutta poliitikot tarvitsevat tällaista saadakseen huomiota ja pisteitä niiltä jotka eivät joudu asioihin syvemmin perehtymään. Työvoimapolitiikka on monella tapaa ihan älytön säännösten viidakko joka ei oikeasti työllistä ketään - mutta moni välikäsi tienaa siinä rahaa joten homma jatkuu. That's life!

Lauantain toivotut

Jossain on sohva jonne voisi istahtaa - ehkä jonkun viereen. Joskus.

Yksi ohjelma on itselleni ylitse muiden - sen haluan aina ja aina kuunnella: lauantaisin kuudelta illalla radio ykköseltä tuleva Lauantain toivotut levyt. Se alkaa aina klassisella musiikilla ja kulkee kohti  kevyempää. Kappaleet ovat yleensä vähän vanhempia, muutaman vuosikymmenen  takaa. Melkein aina kuuntelukokemus on hieno! Tänään missasin parikymmentä minuuttia alsuta kun huomasin illan korvalla, että en ole muistanut ostaa punaista maitoa vaikka huomenna on ensimmäinen adventti ja silloin syömme aina riisipuuroa johon on piilotettu manteli. Kävin siis maitokaupassa ja alku mieliohjelmasta meni ohi. Ensin siellä soitettiin - tietenkin - Hoosianna. Kuuntelen sen huomenna aamulla joko kirkossa jos jaksan sinne aamulla lähteä tai sitten radiosta. Hoosianna on aivan upea, ihana kappale! Kuuluu alkavaan joulun odotukseen.

Yksin on elämän tarina kirjoitettava.
Elettävä

Tänään olen kuullut jo kolme hienoa kappaletta: Carolan laulama Ajomies. Sen sanat uppoavat omaan tämänhetkiseen elämääni - varsinkin nyt kun olen jälleen yksin kotona, lapset ovat omien kavereidensa kanssa niinkuin tietenkin hyvä onkin - ja entistä enemmän tulevat olemaankin, kasvaessaan omaan elämäänsä pois äidin helmoista.

Kaipaa ei mua ainoakaan, syksyn tuulesta seuraa mä saan. Ajomies älä kiirehdi suotta, pakoon pääse ei yksikään.

Sitten tuli Piirpauken soittama Konevitsan kirkonkellot vuodelta 1975. Aivan upea kappale johon hukuin jo teini-ikäisenä. Joku karjalaisuuden haikea kauneus iskee aina ja poikkeuksetta. Aivan upea - sekä alkuperäisenä että uudempana versiona kuten tänään kuulin.

Yves Montand'n laulama Les feuilles mortes iskee suoraan sydämeen sekin. Siitä sai tänään nauttia myös. Voi, ihanaa.... Entäpä sitten upeaääninen Dusty Springfield: Take another little piece of my heart.

Täällä istun ja olen nostalginen. Lukisin Suomen Kuvalehteä kohta mutta posti päätti jälleen olla jakamatta sen minulle. Toinen kerta jo kuukauden aikana. Tekisi mieli pyytää postilta maksu hävitetystä lehdestä mutta eiväthän ne mitään anna, eivät usko hävittäneensä. Ottavat vastaan valituksen ja lupaavat selvittää ja soittaa. Eivät soita, eivät varmasti edes tutki. Ottaapa päähän, vaikka ei tämäkään maailmassa varmasti sinällään ole ollenkaan vakava asia, sinällään. Joku muu sen sitten lukee - olisiko itse lehdenjakaja vai joku muu, kuka lie. Kallis on tuokin lehti ja jos se vielä kolmannen kerran häviää niin perun koko lehden tilauksen.

Nyt nautin Lucio Dallan ja Pavarottin musiikista - viimeinen kappale on meneillään. Caruso. Ei huono, ei tosiaankaan...

Kävelyllä lumipyryssä

Posti kulkee kun kusti polkee, säästä riippumatta

Lunta sataa, tuiskuaa. Metsässä puut humisevat tuulessa ja tiet ja polut nietostuvat. Viima saa posket ja huulet tunnottomiksi.

Sää on pöllyävän lumen harmaannuttama. On ihanaa kävellä talvivaatteissa kunnon tuiverruksessa; tulee aivan lapsuuden ja nuoruuden lempikirjojen Jack London-fiilis kun puskee niska kumarassa tuulta päin! Vain suden ulvonta kaukaisuudessa puuttuu!

Tintit syövät ahnaasti
heiluvassa ruokapaikassaan

Luonto on ihana - lumi kuuluu Suomeen ja pohjoisille seuduille. Nyt sitä tulee taivaan täydeltä ja se tuntuu kotoisalta!

Mietin jo suksien kaivamista esiin - mutta odotellaan nyt viikonlopun yli vielä! Pulkalla voisi myös mennä laksemaan - lähdettäsiin vaikka lapsen kanssa. Pulkka vain pitää ostaa - entinen meni rikki. Ja onhan meillä Stiga, vanha kunnon rattikelkka.

Talvi on siis tullut, sopivasti juuri ennen ensimmäistä adventtia!

Siitä puheen ollen - nyt pitäisi saada pari hyasinttia kotiin, ja huomenna täytyy rakentaa adventtikynttelikkö ja laittaa pari valoa ikkunaan. Kiva, kiva!!!!

Ensimmäinen pellillinen  muffinsseja uunista ulos!

Leivoin juuri mustikkamuffinsseja, makoisia tuli. Viime kesän mahtava mustikkasato suo herkkuja pitkälle kevääseen, uskon. Maustoin muffinssit mustikoiden lisäksi kardemummalla ja ripauksella vaniljasokeria - kohta keitän kahvit ja otan yhden tai kaksi lämpimäistä. Sitä ennen siivoan kodin nurkat pölystä. So long!!!