sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Lupa unelmoida, halu haaveilla


Aika ajoin on tarve lentää ajatusten siivin haaveiden maahan. Nähdä oma elämänsä ylhäältä käsin, kuin taivaalta alas katsoen. Sieltä voisi nähdä uusia mahdollisuuksia ja uuden alun elämälle, heittää pois ne osat elämään kasaantuneesta suuresta painavasta repusta joita ei enää jaksa kantaa. Joista haluaa päästä eroon.

Talossa olisi monta huonetta...
Heittäisin pois nyt kaiken toivottomuuden, surun ja epävarmuuden elämän vaikeudesta. Työttömyyden heivaisin ensimmäiseksi yli laidan! Valitsisin itselleni työpaikan joka tuntuu hyvältä - alkaisin tehdä työtä luonnon ja luonnon tasapainon hyväksi - jollakin mielekkäällä tavalla, toisten kaltaisteni ihmisten kanssa. Palkkaa kuitenkin haluaisin työstäni. Sitten ottaisin jostakin kasasta itselleni pinkan rahaa jolla maksaisin asunto- ja autovelkani pois, hoitaisin elämäntilanteen kuntoon. Naps, naps.... Niin olisi nuokin harmit hoidettu pois päiväjärjestyksestä!


...olisi piha ja lipputanko...
Sitten katsoisin missä olisi mukava mies jonka kanssa kemiat alkaisivat hyristä - olisi mies oikein mukava, kivan näköinenkin - hiuksia päässä ja pilke silmässä, solakka keho. Sellainen joka olisi alkohilijuomien suhteen kohtuudessa pysyvä, agressiotasoltaan suht. matalalla kulkeva - sellainen, joka pitää naista miehen kanssa yhdenveroisena ja juttelee ja puuhaa yhdessä kaikenlaista kivaa - käy kävelemässä ja tekee mielellään yhdessä naisensa kanssa kotona kaikkea mukavaa. Arvostaisi ja tykkäisi - ja nainen eli minä samalla lailla häntä.

Ah, asuisimme mukavassa puutalossa jossa on pari kerrosta ja kummallakin omaa tilaa myös lueskella omassa rauhassaan, jos siltä tuntuisi.

...pieni parvekekin olisi, puita pihalla.
Matkusteltaisiin, mentäisiin yhdessä vaikka lentokoneella joskus lämpimiin maihin, kaukausiin paikkoihin. Viidakkoon, kaukaisille rannoille. Tuntisimme onnea ja iloa siitä, että olemme löytäneet toisemme , nauttisimme elämän päivistä, kaikesta mitä elämässä on - hyvästä ruuasta, juomasta, toistemme seurasta ja luonnon suuresta kauneudesta. auttaisimme toisiamme, luontoa ja lapsiamme.

Haaveiden aika ei ole ohi. Tuilee hyvä olo kun voi lentää mielikuvituksen siivin maahan joka mielen sopukoissa asustaa - haaveiden maahan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti