Kaaos Helsingin liikentessä - totisesti

Lunta alkoi sataa kunnolla jo iltapäivällä, valoisaan aikaan. Katsoin säätiedot - siellä varoitettiin autoilijoita ja työmatkalaisia tulevasta lumisateesta. Olin lähdössä Helsingin keskustaan, oopperataloon katsomaan Pähkinänsärkijä-balettia illalla lapsen kanssa joten ajattelin olla kaukaa viisas että kaikki onnistuisi kauan odotetun reissun suhteen: varasin ajoon reilut puolitoista tuntia enemmän aikaa kuin ajoon ja parkkipaikan etsintään normaalisti menee. Sillä lailla ajattelin saavani myös helpommin parkkipaikan Kisahallin takana olevalta kentältä.

Läksimme siis ajamaan. Jo pian huomasimme, että sää oli liian huono monelle kusille: tien poskissa makoili autoja jo ennen moottoritietä. Moottorien varrella autoja oli joko kokonaisina tai lytyssä, osalla hälytysvalot päällä, joillakin varoituskolmia varoittamassa. Osa vain lumeen tömähtäneenä ja sinne jätettyinä.

Kisahallin takaa löytyi tällainen parkkipaikka

Saavuimme Helsinkiin hyvissä ajoin - jo ennen kuutta kaarsin Kisahallin taakse. Lunta tuli koko ajan taivaalta ja näkyvyys etulasista oli huono - takalasista melkein nolla. Autoja oli valtavasti joka puolella - ihan sumppu koko alue. Osa autoista seisoi keskellä tietä. Käännyin parkkialueelle - ja heti sen tehtyäni huomasin tehneeni virheen.  Auoja oli kentällä parkissa normaalia vähemmän - mutta niiden kaikkien päällä oli reilu parinkymmene sentin kerros lunta, tyhjissä "ruuduissa oli lunta kunnon kerros - yli normaalin pikkuauton maavaran.. Saman verran tai enemmän oli ajoväylillä, jo puuroutuneena läpikäymättömäksi mujuksi johon autot liimautuivat kiinni. Niinpä siis autot sutivat ja ruopivat mössöksi muuttuvaa lunta. Pakkasta oli vain pari astetta joten lumi oli painavaa. Takapeilistä näin sen verran, että takani, kiinni takapuskurissa roikkui auto ja sen takana monta muuta. Edessä oli auto tulossa minua kohti ja sivulla oleva "ajoväylä" oli lunta täaunnä - ja sieltä yritti joku mestari peruuttaa pois lumesta, suoraan päälleni. Tilanne muuttui siis samantien kaaokseksi. Kukaan ei päässyt mihinkään suuntaan ja autot ajoivat vain lähemmäs tosiaan.

Mitään ei voinut tehdä jonossa seistessään - oma auto oli jymähtänyt toisten väliin. Minun edessäni oleva aito siis tuli kohti - näki minut ja kaikki ne ne monet autot takanani - ja ajoi silti, ajosuunnan vastaisesti, eteenpäin. Tämä mestarikuski oli mies - reilu kolmikymppinen. Idiootti, tuli vääjäämättä mieleeni. Mitä kaveri ajtteli kun ajoi päin autojonoa? Luultavasti oli laittanut aivot lepoasentoon jonnekin. Ja vielä käsittämättömämpää: tämän punaisen auton perässä tuli toinen, liimautui oikein kiinni edelliseen....

Takana olevan autoni takana olevasta autosta nousi nainen ja huusi, että hänen pitää päästä töihin, "siirtäkää autot pois tieltä" joopa joo... Luuulikohan rouva, että seisoimme sumpussa ihan huvikseen? "Mihinkäs me nämä tästä sirrettäisiin?" Kysyin häneltä. Nainen ihmetteli miten me olimme ajaneet aitot siihen noin hölmösti - hyvä kysymys sinällään, mutta niinpä oli tehnyt hän itsekin. Samassa sössössä oli kuin muutkin.

No, nyt edessäni olevan auton kuski peruutti autoaan lievästi ja aikoi lähteä sohjokäytävää ajamaan. Sokeakin näki, että se ei voinut onnistua - eikä onnistunutkaan.auto jysähti siihen. Sen takana oleva pienempi sininen auto oli kuskiton - keskellä väylää. Joku mies porhalsi jostain huutamaan kuka idiootti on jättänyt auton keskelle väylää ja missä kuski on???

Minuutit kuluivat - oppea alkaisi pian. Nyt oli jo  mennyt noin 40 minuuttia sohjossa seisoessa.

Ihmiset tulevat todella kahjoiksi tällaisessa liikenteessä. Siinä seisottiin ehkä 40 minuuttia. Sitten sanoin lapselle, että menee itse, yksin oopperaan kävellen - "haen sinut sieltä kun se loppuu" lupasin. niin hän meni yksin, hiukan ensin vastusteltuaan. Parempi, että vain toinen lippu menee haaskioon, ajattelin.

Ja niin seisoskellessa meni tovi jos toinenkin lumisohjon keskellä. Hiljalleen pääsin sieltä pois. En tiedä ehtikö nainen autostaan töihin - itse en ehtinyt oopperaan jonne lippua on hankittu jo kesästä saakka.

Näin parin miehen parkkipaikalla saavan primitiivireaktion - huusivat ja kiroilivat kuin raivopäät - yhdestä autosta kaikui V-sana kymmeniä kertoja kunnes äijän ääni käheytyi... Toinen huusi kuin hinaaja auton ikkunasta, repäisi sitten pakin päälle Audiinsa,  ja rysk - peruutti auton tahallaan lumeen kunnon vauhdilla - lumeen, jonka korkeus oli reilusti isompi kuin auton alle oikeasti mahtui. Siihen jäi. Mies lonkutti vaihteita pakin ja ykkösen välillä, vongutti moottoria ja sai aikaan kaamean haisevan savun ilmaan...Pyörät pyörivät tyhjää lumessa, savua tuli paljon.. "Hullu" ajattelin ja menin auton sisälle katsomasta - etten olisi provoisunut tyyppiä lisää..

Tilanne oli ajoittain melkein pelottava! Kanssaihmiset muuttuvat omituisiksi! Kun vihdoin pääsin ajamaan pois kentältä, oli sinne tunkemassa lisää autoja tiukassa jonossa... Sinne vaan, pikkuautot matalilla maavaroilla sohjoon. Lycka till!

Sammunut bussi ja väsynyt matkustaja lumessa

Mannerheimintie oli paikoin liukas kuin peili ja paikoin nypyläinen kun pikkukivillä päällystetty - lumi oli paakkuuntunut kovaksi röhelöksi tien pintaan. Ambulansseja meni valot välkkyen ja pillit ulvoen pitkin ratikkakiskoja. Yksi rekka oli jymähtänyt keskelle Mannerheimintietä, toiseen päähän lähelle Teboilin bensa-asemaa; siinä se seisoi keskellä katua hätävilkut loiskuttaen. Uuden musiikkitalon kulmalle oli jysähtänyt kaksi bussia - toinen mäkeen, toinen bussipysäkin viereen. Humalainen nainen hoiperteli jymähtäneen lentobussin edessä.- kulki sivuluisua ja lysähti jalkakäytävältä ajoradan puolelle ei´kä päässyt siitä enää ylös. Kaveri välillä yritti auttaa mutta nainen ei pysynyt pystyssä ollenkaan.. Näytti aika irvokkaalta - ja pelottavalta mutta bussi suojasi häntä.

Vein auton parkkihalliin musiikkitalon taakse, Sokoksen alle, otin taksin ja ajoin sillä Oopperataloon. Täytyihän lapsi hakea sieltä pois. Musiikkitalon risteyksen ohi ajettaessa huomasin lentokenttäbussien olevan yhä jumissa ja humalaisen naisen yhä konttaavan lumessa, nyt bussikortti suussa ja kassia toivottoman näköisenä kaivaen.

Tulin oopperataloon juuri, kun väliaika alkoi. Ehdin siis lapsen luo ja katsomaan toisen puolikkaan.

Oopperan oma piparitalo kahvitiskin vieressä

Baletti oli kiva - mukava lopulta päästä se katsomaan, vaikkakin vain osittain. Emme olleet ainoat yleisön joukossa joille kävi näin köpösesti lumisohjon takia - monet muutkin näyttivät tulevan vasta toiselle puoliajalle! Lapsi tykkäsi baletista ja tutsta musiikista - vaikka vähän pelottikin mennä sinne ihan yksin alussa. Reippaana hän käveli massan mukana tauolle, huomasi minut ja halasimme ja kävimme kahvilla! Kaikki hyvin - loppu hyvin ;-)

Mikä ilta!!! Ja huomenna on oltava aikaisin kokouksessa. Kuinka pääsen sinne? Täytyy lähteä varmasti viideltä ajamaan. Huoh!

Äsken huomasin suru-uutisen lehdessä: Kari Tapio on kuollut. 65 vuotias laulaja on jättänyt meidät ja Suomen isklemätaivaan. Hyvästi jää!