Lumi ja liikenne: oi ja voi. Suomalainen jouluko kohta uhanalainen?

Lunta, lunta lunta vaan!

Tulee ainakin valkoinen joulu, sen voi varmaan jokainen meteorologi luvata! Tähän mennessä on ollut jo valkoista valkoisempi joulukuu – Helsinki on Suomen lumisin paikkakunta; joissain paikoin rannikolla on jo yli 70 senttiä lunta.

Lunta on koko Eurooppa aivan täynnänsä; liikenne takkuaa oikein kunnolla. Lentokoneet, junat ja autot ovat jumittuneet lumien ja kinosten takia paikoilleen. Kurjaa – mutta ei kuitenkaan aivan kamalaa tai tavatonta, noin luonnon kannalta. Lumisia talvia on aina ollut – ja toisia, vähälumisempia. Monet spekuloivat nyt ilmastonmuutoksella; yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Vaikea siitä on mennä mieltä pahoittamaan. Nyt on lumista – se on toisaalta kurjaa mutta toisaalta aika hauskaa kuitenkin! Ensinnäkin on kaunista! Ja on jotenkin vanhanaikainen olo – omassa lapsuudessa miljoona vuotta – noin pyöreästi – sitten oli kylmää ja silloin sai hiihtää paksuilla hangilla ja sitten tulla sisään lämpimään tupaan lämmittelemään. Tulee moisia ajatuksia mieleen kun lumessa tarpoo!

Tarvoin lumessa tänään kahden lapseni ja veljeni kanssa. Punaiset töppöset eli huopikkaat jalassa oli lämmin kulkea hangessa vaikka rannalla kävellessä tuuli kävi kovasti poskiin ja huulet menivät aivan kohmeisiksi; puhuminen oli vaikeaa. Jalat pysyivät silti lämpöisinä! Pakkasta oli ehkä 15 astetta mutta tuuli teki ilmasta kylmemmän tuntuisen. Sää oli kaunista kauniimpi! Hiihtämään olisi ollut kiva mennä – mutta aika moiseen ei nyt ollut, ehkä joululomalla sitten. Toivottavasti.

Mummilassa on leppoisaa ja siellä on kiva käydä!

Olimme nimittäin äidin luona, lasten mummilassa reilun vuorokauden. Läksimme lauantai-aamuna ja palasimme sunnuntai-iltana. Sinä aikana ehti sataa kevyttä puuterilunta kymmenisen senttiä; koko ajan sitä leijui ja leijuu yhä maahan. Mentiin mummin luo kyläilemään ja viettämään mukavaa aikaa, juttelemaan. lapsille on mukava tavata mummia, jutella ja puuhailla mummin kauniissa kodissa – siellä he ovat jotenkin enemmän toistensa kavereita kuin kotona. varsinkin jos mukana on kaksi kolmesta – niin kuin nyt. Kotiin jäi kovassa kuumeessa yhä lauantaina ollut angiina-potilas, lääkereseptinsä, minun päänsärky-buranapakkauksen ja erilaisten juomien ja ruokien kera. Kaveri kävi häntä piristämässä ja seuraa pitämässä joten potilaalla ei hätää ollut. Ja kovasti parantuneemmalta hän vaikuttikin kun kotiin tultiin. huomenna hän on menossa kouluun; pelkää opettajan suuttumista kun on ollut kaksi päivää poissa. Nytkään ei ole lääkärintodistusta kun lääkäri määräsi penisilliinit ikään kuin normaalien rutiinien ohi, omasta sairaspetistään käsin.

Ajokeli ja Suomen vaarallisin tie

Ajoimme siis edestakaisin reilut 500 kilometriä, eilisen Helsingin Sanomien mukaan Suomen vaarallisimmalla tiellä. Liikennettä on paljon ja siitä iso osa rekkoja, sekä koti- että ulkomaisia. Ja kyllähän tämä totta on; onnettomuuksia on paljon ja rekkoja tosi paljon, mihin aikaan hyvänsä siellä ajaakaan. Nytkin oli rekkoja jonkin verran, venäläisiäkin aika paljon. Tänään oli kuitenkin lumisää ja pimeä ilma se inha yhdistelmä joka teki ajamisen tosi raskaaksi; lumihiutaleet muuttuvat auton valoissa kuin kohti tulevaksi valkoisten nuolien mereksi; kun kaikki on ihan valkoista tien pientareita myöten ja ilman täyttää lumi, on näkyvyys superhuonoa ja stressi kasvaa. Ohittavien autojen ja isojen autojen nostama lumipöly on tosi hankala liikenteessä.

Tänään olikin tapahtunut tosi paljon kolareita liikenteessä – samoin ojaanajoja ja keskelle tietä hyytymisiä. Nähtiin niitäkin matkan varrella.

No – jos haluaa liikkua, on liikenteessä vain totuttava kulkemaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Kotiin tultua oli sitten odottamassa lumityöt. Tein lumityöt isolla pihallamme eilen ennen lähtöä ja nyt heti kun tultiin kotiin. Aamulla herään aikaisin tekemään taas ne kerran. On minun vuoroni tehdä lumityöt tällä viikolla – pyysin paria talon miestä avittamaan kun olen poissa – lupasin sitten tehdä pari ylimääräistä kertaa alkuviikosta. Onneksi lumi tosiaan on nyt kevyttä!

Joululauluja tuhatkunta!

Olen kuunnellut autossa lasten kanssa radiota. Joululauluja on kuultu nyt paljon – aika monet suomalaiset joululaulut ovat tosi nostalgisia ja surullisia; en moista muistanutkaan. Siis varsinkin uudemmat ovat tosi nyyhkyjä, helposti. Itse haluaisin positiivisia ja iloisia joululauluja – joulu on kuitenkin iloinen juhla! Suomalainen on mieluummin matalavireinen, selvä se. Kyllä tykkään itsekin esim. varpusesta jouluaamuna – vanhasta ja suositusta joululaulusta – mutta kyllä siten pitää jotain iloistakin laulaa! heinillä härkien ja moni muu vanha tuttu joululaulu on ihana!

Suomalainen joulu - kielletäänkö sekin kohta?

Mitä tulee jouluun muuten Suomessa, on täällä meneillään aivan hyper-kummallinen keskustelu: Suomessa pitäisi erottaa monien mielestä joulu ja uskonto. Jotenkin välillä tuntuu, että ne ihmiset jotka nykyään saavat keskusteluja aikaan ovat tyystin mistään tietämättömiä ja asioita täysin tuntemattomia. Miten joulun, kristinuskon suurimman juhlan, voi erottaa uskonnosta? Ilmeisesti muuntamalla sen joulupukin ja kauppiaiden myynnin huippujuhlaksi; tänä päivänä kun kaikessa on kysymys rahasta, kasvusta, talouden elpymisestä ja jumalana on RAHA ja taloudellinen menestys – kasvu – on uskontokin syytä heittää pois häiritsemästä elämää. Kun tämän seikan yhdistää suomalaiseen heikkoon itsetuntoon ja ikivanhaan perinteeseen vähätellä itseä ja kaikkea mikä on ”meidän” tullaan siihen, että halutaan miellyttää muita kieltämällä oma itse ja se, mikä on omaa. Siksi ajattelemme helposti, että jos kiellämme omat tapamme ja vaihdamme ne muualta tulleisiin ”parempiin”, eivät muut ajattele meistä pahaa. Maahanmuuttajat tulevat surullisiksi jos me vietämme joulua kun he eivät kristittyinä ymmärrä tapojamme. OK – ei juhlita sitten mekään!

Näin ilmeisesti ajattelee moni. Ja näinpä päiväkodit ja koulut kieltävät kaiken kristillisen joulusta. Mutta sen sijaan muiden maiden tavat ja tottumukset, uskonnosta pukeutumiseen meidän on hyväksyttävä – onhan kyseessä heidän omat tapansa.

On jotenkin väärin - tai paremminkin ehkä vanhanaikaista - olla ylpeitä omasta maastaan, tavoistaan ja historiastaan. Suomalaisuus onjotenkin kökkö ja tyhmä (???) arvo nykyän. Ei ole trendin eikä brändinmukaista olla suomalaisnen. Kauhtunut ja jotenkin nuhjuinen persu on sellainen - emme me kasvutaloudessa mukana olevat dynaamiset tahtoihmiset!!!

Ei, ei - en halua hävetä sitä mitä olen; jos häpeeän, ei se tästä maasta johdu vaan jostain ihan muusta sitten. On jotenkin noloa, kun aina mietitään, mitä nuokin meistä ajattelevat, emme kai me vaan loukata noita…